*

Aivolisäkkeen vajaatoiminnasta johtuva lapsettomuus
Sivu(t) 1 / 3 12 ... ViimeinenViimeinen
Näytetään tulokset 1 - 25. Osumia 57

Ketju: Aivolisäkkeen vajaatoiminnasta johtuva lapsettomuus

  1. #1

    Aivolisäkkeen vajaatoiminnasta johtuva lapsettomuus

    Onko täällä ketään aivolisäkkeen vajaatoiminnasta johtuvan lapsettomuuden kanssa painivia? Lääkärit ovat monesti sanoneet, että muilla "samassa tilanteessa" olevilla hoidot ovat tuottaneet halutun tuloksen. En vain ole törmännyt yhdessäkään blogissa tai keskustelupalstalla vastaavassa tilanteessa oleviin. Missä te siis olette?

    Itselläni on siis aivolisäkkeen vajatoiminta. Vajaatoiminta on kasvuhormoonin, lisämunuaisen, kilpirauhasen ja sukupuolihormoonin saralla. Jo lapsesta asti olen tiennyt etten voi luomusti lapsia saada, koska munasarjani eivät tuota munasoluja, mutta että hoidoilla munasarjat voidaan herätellä töihin. Nyt olemme hoidoissa ja täydellä menopur annoksella on saatu kasvamaan yksi munasolu. Inssit eivät ole kuitenkaan tuottaneet tulosta, joten nyt harkitaan kasvuhormoonin pistämistä menopurin lisänä. Kun kuulemma "tässä tilanteessa" olevilla se useasti on vaatinut kasvuhormoonin piikityksen rinnalle, että munasoluja kasvaisi tarpeeksi ja voitaisiin harkita IVF hoitoja.

    Olisi siis kiva kuulla niitä ns. "samassa tilanteessa" olevia!

  2. #2
    mullakaan ei munasarjat tuota munasoluja ilman lääkkeitä. syytä ei oikein tiedetä, mutta menkkoja ei oo ollu vuosiin, estrogeenitaso liki 0 ja osteoporoosi kehittynyt. syytä hormonihäiriöihin ei oo oikeen löytyny. (ei kyse vielä vaihdevuosista). Mulla on saatu hoidoilla ihan hyvin munasarjat heräteltyä. ekalla kertaa yks munis ja sitten jatkossa 2 IVF:ää joissa molemmissa saatiin punktoitua munasoluja (10 ja 8). siirrot sitten olleet kuitenkin negoja. nyt ollaan menossa kohti seuraavia PAS:ja, ja jos ei onnistu, vielä 3. IVF kannattaa lääkäreistä ilman muuta tehä.

    Tilanteesi kuullostaa kyllä haasteelliselta, mutta koita vaan jaksaa luottaa lääkäreihin. toki hoidot on raskaita etenkin henkisesti. mutta ehkä toi on hyvä tilanne kun tiedetään missä vika...? itseäni kyllä ahdistaa välillä se, kun ei tiedetä missä vika, eikä mitään "oikeeta" diagnoosia ole.... ja tää tullu esiin nyt vasta aikuisena, junnuna oli menkat ihan ok.

    en tiijä auttoko, mutta jaksamista kuitenkin ja tervetuloa palstalle

    soja

  3. #3
    Kiitos Ritva, että aloitit tällaisen pinon. Mäkin kuulun samaan joukkoon, lapsettomuus johtuen aivolisäkkeen toimintahäiriöstä.

    Mulla taustalla parikymppisenä aloitettu rankka urheiluharrastus (tuolloin erittäin alhainen rasvaprosentti ja estrogeenitaso), minkä seurauksena menkat hävisivät, eivätkä viimeisen kymmenen vuoden aikana ole koskaan luonnollisesti palanneet, vaikka olenkin viettänyt ihan tavallista laiskanpulskeaa elämää jo monta vuotta. Mullakin siis nämä ongelmat ovat alkaneet vasta aikuisiällä. Vajaatoimintaa löytyy kilpirauhasen ja melkein kaikkien sukupuolihormonien alueella, mistä seurauksena myös osteoporoosi.

    Lapsettomuushoitoihin lähdettiin vuosi sitten, suoraan icsi:llä, koska myös miehen siittiöissä on vikaa. Viime vuoden aikana tehtiin yhteensä kolme icsi-hoitoa, mutta yksikään tärpännyt. Rohkaisuna voin sanoa, että ainakin mulla Menopurin avulla (2 ampullin annoksella) munasolut on lähteneet ihan kohtalaisesti kasvamaan. Ekasta ja tokasta hoidosta molemmista kerättiin 9 munasolua, joista saatiin 2 hyvälaatuista alkiota, jotka molemmat lähti mukaan. Viimeisessä hoidossa saalis oli pettymykseksi pienempi, 6 munasolua, joista vain yksi hyvä alkio, joka siis siirrettiin. Pakkaseen ei oo koskaan saatu mitään.

    Mulle ainakin lääkärit on olleet rohkaisevia ja vakuutelleet, että tällaisissa tapauksissa ivf:llä saadaan hyviä tuloksia. Itse pidän tällä hetkellä hoidoista taukoa, mutta ainakin yhden icsi:n olemme ajatelleet vielä yrittää.

    Rankkaa puuhaa tämä on, mutta kannustan sua ilman muuta jatkamaan. Tsemppiä sis munkin puolesta sekä sinulle että Sojalle tuleviin hoitoihin!

  4. #4
    Hei ja kiitos vastauksistanne, onhan "meitä" sentään.
    Joo ensinnäkin voin kommentoida Sojalle, että juu jotenkin se, että syy lapsettomuuteen tiedetään ja olen sen itse tiennyt lapsesta saakka, on helpottanut hoitoihin ja omaan lapsettomuuteeni suhtautumisessa. Ja todellakin kun syy tiedetään, lääkärit osaavat tarkemmin sanoa, mikä tilanteessani toimii.

    Me tosiaan alotettiin hoidot syksyllä08 ja aluksi insseillä. Clomithan eivät käyneet, joten suoraan Menopurilla alotettiin. Menopurissa lähdettiin ensin yhdellä ampullilla ja viikottain nostettiin annostusta. Vasta 4ampullia lääkettä ja 1,5kk kypsyttelyä sai tuloksia aikaan...kyllä siellä pari munasolua lähti vasemmassa munasarjassa kasvamaan, mutta vain yksi kasvo täyteen mittaansa. (oikea munasarja ei ole herännyt vielä kertaakaan) Inssi tehtiin, negatiivisin tuloksin. Toisessa inssissä lähettiin suoraan isolla annoksella, mutta silti kypsyttelyyn meni se reilu kuukausi. Ja vain yksi kasvoi tarpeeksi isoksi. Toinenkin inssi oli siis tulokseton.

    Onko teillä muuten ollut oireita tuosta Menopurista? Mullahan ei kuukautiset ole tulleet koskaan luomusti. Olen käyttänyt jo pitkään Trisekvens merkkistä hormoonilääkettä, jolla kuukautiset tulevat säännöllisesti. Kun se sitten jätettiin pois ja Menopur aloitettiin, niin voi luoja niitä kuumia aaltoja...aivan hirveitä. Oikeen kunnon mummo meiningillä monta kertaa päivässä koko kroppa naamaa myöteen valahti hetkessä punaiseksi ja hiki suorastaan tippui joka paikasta. Ja ihmisenä, joka ei muutenkaan hikoa juuri koskaan, niin se oli aika shokki aluksi, varsinkin kun ne kuumat aallot ei kysy sitten aikaa ja paikkaa...

    Nyt sitten odotan tosiaan kasvuhormooni tutkimuksiin pääsyä, lääkäri kun meinas ettei tuota yhtä munasolua enempää saada menopurilla kehitettyä, vaikka maksimi annosta ollaan jo pistetty. Eli sitten käsittääkseni mä pistän sekä kasvuhormoonia ja menopuria, jotta saatas kasvatettua ainakin enemmän ku sen yksi munasolu, että niitä kannattas sieltä alkaa punktoimaan.

    Olisi vain kiva tietää, että mitä nuo kasvuhormoonit oikein maksavat ja mihin nuo aikuisiän kasvuhormoonin lääkkeet muuten vaikuttavat? Itsellänihän on ollut lapsuusiän kasvuhormooni vajaatoiminta ja se vaikutti tietenkin pituuskasvuun. Kiinnostaisi vaan että onkohan sillä aikuisiän kasvuhormooni pistämisellä muita vaikutuksia, kuin munasarjojen virkeämpi toiminta. Ja sitten se kiinnostaa, että kuinka monella munasarjat on saatu heräteltyä niin hyvin, että toinen lapsi on tullut ihan luomusti? Kun lääkäri ainakin meinasi, että niinkin on käynyt, että ensimmäisellä hoitokerralla (eli siis kunnes se ensimmäinen lapsi saadaan alulle) munasarjat saavat niin kovaa shokkihoitoa, voi olla että munasarjat herää ruususen unestaan ja alkavat itsekseen tuottamaan munasoluja, niin että joskus toinen lapsi tulee helposti ja siis ihan luomusti.

    Ja voimia teille myös hoitoihin!

  5. #5
    moi taas. Malaika onpa sulla samankuuloinen tausta kun mulla... tosin ei mitään kilpaurheilua, mutta tossa 2-kymppisenä aloin enemmän liikkua, ja olen paljon miettiny voiko se vaikuttaa.... jatkan kyllä edelleen reilua liikkumista, ihan omaksi iloksi. Olen kysynyt niin monta kertaa eri lääkäreiltä, ja aina vastaus sama, että tuskin tässä nyt ois apua lavaikka jäisin aivan sohveperunaksi. (kun siitäkin sitten tulee sitä stressiä mitä ei sais ola ) Kiinnostais tietää mitä sulle on sanottu? mites sulla paino? mulla ollu aina BMI ok, vaikka aikuisiälle tullessa putosikin sieltä teinipyöreydestä joitain kiloja.

    Ritva mulle ei tullu mitään suurempia oireita menopurista. lähinnä kärsin yöhikoilusta vain sillon kun lääkkeet on tauolla... kun se oma hormonituotanto on ihan pylllystä. noista kasvuhormoneista en valitettavasti tiedä mitään... meillekin muuten sanottiin, että toinen lapsi saattaisi just tolla periaatteella onnistua helpommin.... kun nyt saatas se eka ensin...

    no, tälläsiä tällä kertaa, pidetään lippua korkeella!

  6. #6
    Heipä hei,

    Kiva, että täältä löytyy "kohtalotovereita". Meillä taitaa tosiaan Sojan kanssa olla kyse samantapaisista ongelmista. Mulla myös BMI on normaali, vaikkakin aika alarajalla, ja jos yhtään enempää treenaisin, tipahtaisi varmaan helposti alipainon puolelle. Olen tosin koko ikäni ollut tällainen ruipelo, ja alipainoisenakin aikanaan saanut ihan säännölliset menkat.

    Mua on lääkäri toisensa jälkeen (gynet, endokrinologi, lapsettomuuslääkärit) kehottanut vähentämään fyysistä harjoittelua, ottamaan rennosti ja hankkimaan lisää painoa. Olen vaihtanut juoksun kävelemiseen ja jumpat kevyeen venyttelyyn kauan sitten, vaan ei ole vielä auttanut. Kuten sanoit, kun on tottunut purkamaan paineita fyysisellä rääkillä, stressin lievittämiseen onkin sitten ollut vaikeaa löytää korvaavia keinoja. Ja psyykkinen stressi kaiketi vaikuttaa näihin ongelmiin yhtä pahasti kuin fyysinen.

    Klinikalla, jossa kävimme hoidoissa, tuntevat kuulemma paljon tällaisia tapauksia, ja vakuuttelivat hyvistä onnistumismahdollisuuksista. Mulle kerrottiin, että erityisesti juoksijat ja balettitanssijat kuuluu riskiryhmään, joilla oma hormonitoiminta helposti tyssää kokonaan. Usein tilanne korjaantuu kun vähentää radikaalisti harjoittelua, mutta joidenkin kohdalla ei koskaan, tai ainakin saattaa kestää useita vuosia. Tiedän itse joitakin tapauksia, joilla liikkumisen lopettaminen käytännössä kokonaan on viimein mahdollistanut raskauden.

    Viimeisin hedelmällisyyslääkäri, jolla kävin, olikin sitten ehkä vähän vähemmän kannustava, kun sanoi että vaikka Menopur-hoidolla munkin tapauksessa on saatu munasarjat heräämään ja munasoluja kypsymään, voi olla että pitkään kestäneestä alaosaston "lepotilasta" johtuen ei alkion kiinnittyminen ja raskauden kantaminen välttämättä ole mahdollista tai ainakaan niin helppoa. Tästä tuli tietty vähän masentunut fiilis ja väistämättä syyllinen olo siitä, että tää kaikki on tavallaan itse aiheutettua....

    Onko teillä Ritva tai Soja jotain hormonilääkitystä (esim. e-pillerit) käytössä hoitojen välisenä aikana, joilla olette saaneet menkat tulemaan? Ja onko teille lääkärit sanoneet että siitä olis jotain hyötyä onnistumismahdollisuuksia ajatellen? Mä en ole käyttänyt mitään, mutta olen kyllä miettinyt, josko kannattaisi.

    Valitettavasti noista kasvuhormoneista en osaa mäkään sanoa yhtään mitään. Toivottavasti Ritvan tueksi löytyisi joku niistäkin jotain tietävä. Mäkin olen sietänyt Menopuria varsin hyvin, paljon paremmin kuin monia muita hormonivalmisteita.

    Yhdelle samanlaisessa tilanteessa olleelle sukulaiselle kävi niin, että ekan raskauden alkuunsaaminen kesti pitkään ja vaati useita hoitoja, mutta toinen tulikin sitten ihan yllärinä melkein heti perään. Keho ikäänkuin oppi, miten sen pitää toimia. Toivotaan, että meillekin käy vielä yhtä hyvin! Onnea matkaan!

  7. #7
    Hei! Kuulun myös samaan joukkoon. Itselläni syy aivolisäkkeen vajaatoimintaan on aivolisäkekasvain, joka todettiin v. 2006 ja leikattiin v. 2007. Jo ennen leikkausta minulla oli juuri näiden naishormonien kanssa häikkää ja leikkauksen jälkeen lisäksi tuli vielä kilpirauhasen vajaatoiminta. Kun kasvaimeni todettiin, meille kävi selväksi se, ettemme voi luomusti lasta/ lapsia koskaan saada vaan edessä on lapsettomuushoidot sitten, kun olemme siihen halukkaita. Päätimme hoidot aloittaa syksyllä 2008 ja olimme varautuneet pitkään ja kiviseen tiehen... Lääkkeenä oli Menopur, josta en kummempoia sivuvaikutuksia huomannut. Ensimmäinen pistoshoito kesti 4 vkoa ja yksi munasolu kypsyi sillä. "Kotikonstein" yritimme hedelmöitystä, mutta toivottua tulosta ei tullut. Toisen pistoshoidon ja kotihommien jälkeen saimme sitten toivotun plussan testiin! Nyt mennään rv 9+6 ja toivomme kovasti, että pikkuinen selviää loppuun asti... Halusin kertoa teille onnistumisesta, jotta jaksatte uskoa oman onnenne olevan mahdollista toteutua!

  8. #8
    Tuo Malaikan viimeisen lääkärin kommentti, on kyllä aika masentava! Vaikka on kai se ihan perusteltua siinä mielessä, että kun se kroppa (varsinkaan mun tapauksessa, kun vajaatoiminta on synnynnäinen) ei ole itse valmistautunu siihen raskaaksi tulon mahdollisuuteen eli ei kypsytelly munasoluja jne...niin voihan se aika ihmeellinen tilanne olla kropalle kun yhtäkkiä munasarjoissa alkaakin tapahtuu...

    Kyselit hoitojen välissä käytettävästä hormoonilääkityksestä. Itse olen välillä käyttänyt sitä trisekvensseä, jolla siis ne kuukautiset saadaan aikaan. Ei mulle ainakaan ole sanottu, että onnistumisen kannalta sillä olis merkitystä. Lähinnä se on kai kropan toiminnan takia hyväksi. Kun sit jos ei käytä mitään, ei tule kuukautisia ja sit alkaa taas ne vaihdevuoden oireet (kuumataallot, unettomuus jne). Mulla ainakin.

    Surpin kommentti puolestaan oli kyllä lohduttava, että "kotikonstein" päästiin noin hyvään tulokseen. Peukut pystyyn sinne...luo uskoa siihen että se omaki käärö sieltä vielä tulee...


  9. #9
    Ihania uutisia, Surppi! Mahtavaa, että teillä tärppäsi, ja vieläpä kotikonstein. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti. Juuri tällaisia kokemuksia olisi kiva kuulla lisää.

    Ja Ritva, anteeksi, ei todellakaan ollut tarkoitus lannistaa sua hoitojen tässä vaiheessa. Tämähän oli vaan yhden mua tutkineen lääkärin kommenti ja nimenomaan mun taustaan nähden. Sun oma lääkäri on varmaan paras antamaan arvion teidän tilanteesta ja onnistumismahdollisuuksista. Olen vaan itse juuri nyt, kolmen tuloksettoman icsi-hoidon jälkeen vähän synkissä ja toivottomissa fiiliksissä, mutta yritän olla tartuttamatta muihin. Jahka näistä viimeisimmistä hormonihuuruista toipuu, uutta pontta yritykseen varmaan löytyy taas. Kun vaan löytyis jostain rahaakin....

  10. #10
    Heh...ei hätää Malaika. Et sä lannistanut mua, mulla on ainakin tällä hetkellä niin luja taistelutahto, ettei sitä lannista mikään... (ja varmasti kyllä lannistaa sitten jossain vaiheessa, mutta kuten kuvioon kuluu, tunteet sahaa ylös ja alas, ja aion nyt nauttia tästä aallon harjasta) Mutta kyllä siinä ihan pieni (isoa totuutta ei raaski vielä myöntää) totuuskin oli...kyllä varmasti kroppa on ihmeissään eikä osaa välttämättä toimia oikein, ainakaan aluksi. Oma lääkäri sanoi, että jo se että kroppa on tuotattanut nyt kahdet kuukautiset... niin se on jo juhlimisen arvoinen asia. Joten ehkä tämä meikäläisenkin kroppa vielä käyntiin pääsee...

    Rahasta puheen ollen, onko teillä kela kortissa se koodi jolla saa aivolisäkkeen vajaatoiminnan lääkkeet 100% korvattaviksi? Olin ihan yllättynyt että noi menopuritki meni niihin korvattaviin ja päästiin kyllä niin paljon halvemmalla kun maksettiin niistä vain se omavastuu...

  11. #11
    Hyvä Ritva, sulla tuntuu olevan juuri oikea tsemppausasenne! Sillä, jaksaako itse uskoa hoitoihin vai ei, on kuitenkin varmaan osaltaan merkitystä onnistumisen kannalta. Kuulostanee hassulta, mutta mäkin pitäisin bileet, jos saisin kuukautiset. Onnittelut siitä!

    Tuosta KELA-korvausasiasta en osaa sanoa mitään. Meillähän tämän tilanteen tekee vielä vaikeammaksi, tai ainakin kalliimmaksi se, että asutaan ulkomailla, eikä siis tähän mennessä oo saatu hoidoista eikä lääkkeistä mitään korvauksia. On kyllä mietitty, josko seuraavan kerran kokeiltais hoitoa Suomessa, ja juuri nämä KELA-korvausasiat varmaan painaa vaakakupissa paljonkin näitä vaihtoehtoja punnittaessa. Käsittääkseni vielä kuulun Suomen sosiaaliturvan piiriin. Oisko niin, että tuo 100% korvaavuus koskee kuitenkin vaan tapauksia, joissa on kyse synnynnäisestä aivolisäkkeen vajaatoiminnasta. Kuten sanottu, koen että mullahan se on jossain määrin itse aiheutettua.

  12. #12
    Minä sain sen 100% korvattavuuden aivolisäkeleikkaukseni jälkeen. Tarvii olla lääkäriltä B- todistus ja se toimittaaa Kelaan. Siellä sit päättävät siitä kuka saa erityiskorvattavuuden. Näin ainakin mulla meni aikanaan...

  13. #13
    Täällä kans yksi jolla on aivolisäkkeen kanssa hämminkiä...ollut jo 10 vuotta. Syytä arvojen heittelyyn ei ole löydetty, arvot kuulemma kertovat että olisi pitänyt olla kasvain mutta magneettikuvissa ei ole kasvainta koskaan löydetty. Sain jonkun omituisen diagnoosinkin joskus ja lääkkeet jolla arvot saatiin normaaleiksi. Montavuotta vuotta söin lääkkeitä kunnes yks kaks koko diagnoosi peruttiin ja mua ei taas vaivannutkaan mikään...Aivolisäkearvoja seuraillaan nyt 6kk välein.... Meillä nyt alkamassa 2 IVF, eka meni mönkään kun munasarjat lähtivät kasvattamaan valtavan määrän folleja ja kokohoito keskytettiin. Ainiin ennen IVF:ään kokeiltiin clomeja ja sain niistä näköhäiriöitä...gyne ei sellaisesta oireesta ollut kuullukkaan, luulen että jotenkin liittyy tätä aivolisäke juttuun...

  14. #14
    noista hoitojen väliajan lääkkeistä. mulla oli eka pillerit, sitten ehkäsylaastari, mutta ne teki miut ihan sekopäiseksi ja vaan pahenti mummotaudin oireita. viimesimmäks oon käyttänyt femostonia, se on varsin ok. pitää kierron yllä ja hikoilut kohtuullisina. mulla se käsitys että osteoporoosin hoidon takia ois tärkeetä jotain hormonnikorvaushoitoa käyttää.

    Malaika, liikuitko mitenkin paljon? mites sulla ruokavalio asiat yms. itekkin välillä syytän itteeni ihan hirveesti, vaikka järki sanookin että ei tää oikeesti oo omaa vikaa...

  15. #15
    Hmmm, osteoporoosin ehkäisyä ajatellen olis varmaan tärkeää syödä jotain hormonikorvausvalmisteita hoitojen välillä. Mä oon kanssa aikanaan kokeillut varmaan kaikki markkinoilla olevat e-pillerit ja ehkäisylaastarit, mutta olen tullut niistä ihan mielipuoliseksi ja pahoinvoivaksi, enkä oo ihan oikeesti pystynyt jatkamaan. Yritän sitten syödä sitäkin enemmän kalsium-tabletteja. Mahtaiskohan toi Femoston olla seuraavan kokeilun arvoinen, onko sekin siis ehkäisyvalmiste? Tässä kierrossa (jos niin voi sanoa, kun mitään vuotoja ei ole) en syö mitään lääkkeitä ja lääkäri halusi tarkkailla ultralla tiettyinä päivinä kohdun ja munasarjojen toimintaa, saadakseen jotain indikaatiota siitä, miten hyvin mun keho pystyisi raskautta kantamaan, jos sellainen joskus saataisiin alulle. Onko teillä tehty tämän tyyppistä kartoitusta?

    Tiinuli, mäkin kokeilin pari kertaa clomeja gynen määräyksellän ja sain niistä kovia päänsärkyjä, sekä myös kummallisia näköhäiriöitä. Sellaisia liikkuvia "valoviivoja" meni ees taas näkökentässä, luulin jo sekoavani. Sittemmin kuulin hedelmällisyyslääkäriltä, ettei meikäläisten kohdalla clomeja pitäisi kokeilla ollenkaan, sehän on anti-estrogeeni ja voi vaikuttaa jopa negatiivisesti myöhempiin. Onko sulla ollut ivf:ssä käytössä Menopur? Millaisilla määrillä mennään? Muutenkin kiinnostaa, millaisilla lääke-cocktaileilla muita on hoidettu näillä oireilla? Mulla on aina aloitettu Menopurilla, siihen tueksi muutamana päivänä Cetrotide, Ovidrel irrotuspiikkinä ja punktion jälkeen Crinone-geeli sekä jotkut estrogeenipillerit. Viimeisimmässä hoidossa pistin vielä pari Ovidrel-piikkiä vielä alkion siirron jälkeen, seuranneella viikolla. Koska toivottua tulosta ei ole tullut, lääkäri ehdotti että voitaisiin seuraavaksi kokeilla toisenlaista lääkeyhdistelmää, vaan ei vielä kertonut mikä se voisi olla.

    Soja, parhaimmillaan - tai pahimmillaan - treenasin jotain 3-4 tuntia päivässä ja tietenkin köyhänä opiskelijana liikuin kaikki välimatkat fillarilla tai kävellen jne. Opiskeluaikana sitä tosiaan ehti harrastaa, vähän liikaakin. Nykyisin max. tunti päivässä, kevyehköä liikuntaa, ja täällähän ei voi mennä mihinkään muuten kun autolla. Syömisen kanssa ei ole ollut ongelmia eikä rajoitteita. Yritän tietoisesti pitää painoa normaalin rajoissa. Taas kerran sain kuulla koko joululoman ajan miehen vanhempien päivittelyä tyyliin "noin pieni nainen ja syö kuin rekkamies".




  16. #16
    Femoston on hormonikorvauslääke, joka on tarkoitettu vaihdevuosioireiden hoitoon miulle se on sopinu ihan hyvin.

    mielenkiintoinen toi liikunta juttu... (siis taas alkaa ahistaa, oonko aiheuttanu tän paskan ite...) olen liikkunut nyt ehkä viimeset 5-6 vuotta niin, että päivässä saattaa tulla just toi 3-4 tuntia, mutta lepopäiviäkin pidän vähintään yhden viikossa. ja toi liikuntamäärä sisältää jo hyötyliikunnan (työmatka pyöräily + töissä ohjaan liikuntaryhmiä). nyt on sovittu miehen kanssa että kuljen enemmän hänen kyydissä tai bussilla töihin, niin, että viikkoon tulee useempi lepopäivä. Jos ois varmaa, että siitä ois apua, rupeisin heti välittömästi vaikka miten pitkäksi aikaa vaikka täydelliseen vuodelepoon.... mutta näin miun on annettu ymmärtää, että saan jatkaa liikuntaa. (nyt määrä noin. 10-15h/vko).

    pitää mennä, koitetaan pärjäillä.... ja koitetaan olla ahistumatta liikaa....

    halauksin, soja

  17. #17
    Hei...kiva että Tiinulikin liittyi "meihin"
    Tuosta tsemppausasenteesta sen verran, että mulla tämä mieli ala meni varmaan just samoin kun niin monella muullakin. Vaikka tiesin lapsen saamisen olevan haaste, olin ihan varma, että ekan inssin jälkeen olisin jo ihanasti raskaana. Kun asia ei niin ollutkaan...niin voi sitä romahduksen tuskaa, kun asian oikea laita paljastu (siis vaikka tiesi että se on haastavaa) ja tajus, ettei se olekkaan ehkä ihan niin helppoa kun oli unelmissaan ajatellut. Sitten käytiinkin pohjalla ja piti jo miettiä, että mitä jos ei ikinä saada lapsia. Nyt oon taas taistelutahto kohdillaan (se että oottelen niitä kasvuhormoonitutkimuksia jo kohta toista kuukautta voi vaikuttaa asiaan, kun ei oikeesti ole juuri koko lapsi asiaa miettinyt) ja pitää nyt nauttia siitä...

    Tuollaista kropan raskauden kanto mahdollisuus kartotusta ei ole kyllä tehty, eikä siitä ole edes puhuttu. Kohdun limakalvoa on kyllä tarkkailtu menopurhoitojen ajan ja aluksi tehtiin se munajohtimien virtaustesti...Niin ja aluksi tietysti tsekattiin että onko mun kohdun koko normaali, mitään muita mahdolliseen raskauteen liittyviä tutkimuksia ei ole tehty.

    Lääke-cocktailista voin sanoa omalta kohdaltani (vaikken toki vielä IVF-hoidoissa ole ollutkaan) että Menopuria tosiaan pistettiin ja ihan maksimiannosta eli 300 yksikköä (4jauhetta ja 1 neste). Irrotus Pregnylillä ja sitten Luget (mitkä on mun mielestä todella vastenmielistä laittaa alakautta, mutta minkäs teet).

    Ihmettelin kyllä kans tota clomien käyttöä..ku joka ohje-vihkosessakin sanotaan että jos aivolisäkkeen kanssa on häikkää ja tarkemmin tietty jos sitä erittyy liian vähän, klomifeenia ei voida käyttää.

    Tuosta Kelan korvauksesta vielä..mulla on tosiaanki se 101 koodi kelakortissa ja mulla on tosiaan 100% korvattavat. Äkkiseltään kun katoin kelan sivuilta, niin erityiskorvaus on 72% lääkkeen kustannuksista, kun kysymyksessä on vaikean ja pitkäaikaisen sairauden hoidossa tarvittava välttämätön lääke. Ja 100% 3 euron lääkekohtaisen omavastuun ylittävistä kustannuksista, kun kysymyksessä on vaikean ja pitkäaikaisen sairauden hoidossa tarvittava vaikutustavaltaan korvaava tai korjaava välttämätön lääke.


  18. #18
    Hei taas tämän pinon tyttösille,

    Oli pakko tulla moikkaamaan, kun nyt on päästy palstailun makuun. Kyllä mä koko viimeisen vuoden ajan, kun on käyty hoidoissa, olen näitä sivustoja lueskellut ees sun taas lähes joka päivä, mutta vasta nyt sain oman sanaisen arkkuni auki, kun löytyi tällainen kotoisan tuntuinen pino. Ja tämähän on vallan terapeuttista. Kiitos siitä kuuluu teille!

    Osaan kyllä hyvin samastua noihin Sojan "oonko ite aiheuttanut kaiken tän paskan" -tuntoihin, mutta silti tollainen syyttely on kurjaa ja turhaa, enkä soisi sitä kenellekään, onhan nää hoidot muutenkin ihan tarpeeks rankkoja. Sitä paitsi ei kai tää voi olla niin yksiselitteisesti seurausta pelkästään tietynlaisista elämäntapavalinnoista. Kyllähän kuseimmat ammattiurheilijat ja koko ikänsä liikuntatyötä tekevät ihmiset saa lapsia sen suuremmitta ongelmitta. Mutta se on väärin että meille on käynyt näin! Mullakin aktiiviurheilukaudesta on aikaa kahdeksan vuotta, ja vieläkin on näin pirun vaikeeta. Vuosien saatossa hormoniarvot on pikku hiljaa muuttuneet normaalimpaan suuntaan (olivat aikanaan tosi alhaiset), mutta en mä usko että tilanne tästä kokonaan korjaantuisi, vaikka makaisin paikallani seuraavat kahdeksan vuotta.

    Tästä itsesyytösteemasta vielä - niin tuttu aihe kun se on - täytyy tunnustaa, että mulle oli oikeastaan jopa helpottava uutinen, kun selvisi että myös miehessä on vikaa. Alunperinhän hoitoihin lähdettiin mun ongelmien takia, mutta sitten molemmille yllätyksenä miehen siittiötkin osoittautui aika surkeiksi. Toki se tekee hoidot ja meidän onnistumismahdollisuudet paljon vaikeammaksi. Kieromielinen olen varmaan, mutta silti mulle on ollut helpompaa kantaa ikään kuin jaettua syyllisystaakkaa.

    Jostain toisesta pinosta olen tainnut luntata, että eikös sulla Soja ole PAS tässä tulossa ihan tässä lähiaikoina? Nyt vaan häntä pystyyn ja oppia Ritvan asenteesta. Sillä mielellä mennään, että sieltähän napsahtaa se tämän vuoden ensimmäinen plussa tähän pinoon, eikö? Me muut ollaan hengessä mukana ja tullaan sitten aikanamme perässä. Millaisella aikataululla Ritva ja Tiinuli teillä on nämä hoitotoimenpiteet tulossa? Joko Tiinuli olet alkanut pistelemään?

    Sellaista vuoristorataahan nämä mielialat menee hoitojen mukana, ettei itsekään tahdo pysyä perässä. Mulla on aina negan jälkeen mennyt parikin kuukautta tosi synkissä ja väsähtäneissä tunnelmissa. Sitten kun on sovittu seuraavan hoidon aloituspäivästä, se toiveikkuus taas herää ja sitä antaa itselleen luvan leikkiä ajatuksella, miten ihanaa se olis, kun sais oikeesti jonain päivänä pitää omaa vauvaa sylissä. Ota nyt Ritva kaikki ilo irti näistä auvoisista vaiheista, niin kuin olet ilmeisesti tehnytkin. Mä olen oikeastaan selvinnyt tähänastisista pettymyksistä sen ajatuksen voimalla, että vielä kerran voidaan yrittää ja vielä on varaa ainakin yhteen hoitoon. Nythän on sillä lailla uusi tilanne, että lääkärikin on ottanut lisäaikaa ja halunnut katsoa vielä toiselta kantilta, kannattaako meidän enää jatkaa hoitoja. Eli ei ole mitään kiintopistettä, mitä odottaa. Mutta mähän en ole valmis vielä luovuttamaan!

    Voimia ja jaksamista teille muillekin näiden kummallisten ajatusten ja mielialojen kanssa!


  19. #19
    Joo...kieltämättä on ihana päästä vaihtaan ajatuksia. Mäkään en ole aikasemmin kommentoinut palstoilla. Aluksi en edes käynyt näitä lukemassa, ajattelin et sitten vaan tulee surkeempi olo. Mutta kyllä sitä vaan tässä on huomannut, että vaikka kuinka ystävät ja perheenjäsenet on kannustavia, niin ei sitä omaa mielialaa ja fiiliksiä ymmärrä kukaan muu kuin semmonen, joka on ollu tai on samassa tilanteessa. Sen verran oon käyny kattelemassa näitä keskustelupalstoja, etten tosiaan ole aivolisäkkeeseen liittyvää topikkia löytänyt. Joten olipa kiva että alotin ja löysin teidät.

    Tuli mieleen tosta Malaikan syyllisyydenjakamisesta, että miten teidän miehet ylipäätään suhtautuu hoitoihin ja lasten saamiseen? Elääkö ne täysillä mukana? Ja kummalla on kovempi vauvakuume? Mun tarvii kyllä nolona tunnustaa (en tiedä miksi se on mun mielestä noloa, mutta se on) että mä olen meillä se kovempi kuumeilija. Miekkonen ei ole edes koskaan omista lapsista niin haaveillu. Mun kanssa se on ruvennu hiljalleen ajattelemaan toisin. Olen ollut tosi varovainen sen suhteen, ettei kyse ole siitä että mä olisin painostanut sen tähän lapsi-projektiin. Vaan annoin aikaa ja itse se sen sitten otti puheeksi. Ihan samalla fanaattisuudella / tunteiden myllerryksellä se ei tietenkään suhtaudu tähän, eikä aina siis ymmärrä näitä mun fiiliksiäni. Mutta ihanan tukeva se on ollut. Muistan aina kun ekan inssin jälkeen tehtiin negatesti, se riensi kotiin tullessa ostamaan mulle kauheet kassit suklaata, kukkakaupasta se oli ostanut semmosen kukka-asetelman, joka oli tehty posliiniseen lastenkenkään...ja sit se oli ostanut kortin ja kirjoittanut mitä ihanimpia ja tsemppaavimpia sanoja.... Mut jotenki oon painiskellut sen kanssa, etten syyllistäis sitä erilaisesta suhtautumistavastaan. Se kun on vaan yleispositiivinen ja vakuuttelee että se tulee kun on tullakseen... Pahimmilla hetkillä se tuntuu itsestä välinpitämättömyydeltä, kun se ei romahda samalla tavalla, mut pitäs vaan muistaa, ettei mies pysty ajattelemaan asiaa samalla tavalla? Vai pystyykö? Kertokaa...

    Meidän hoitotoimenpiteet on jäissä...oon oottanut marraskuusta asti sinne kasvuhormoonikokeeseen pääsyä...mutta ei. Sieltä tuli jo lappu, että mun olis pitänyt arviollisesti 15.12 mennessä päästä...mut seki meni jo. Oon soitellu polille kertaalleen ja sieltä vakuuteltiin, että tammikuun alussa pitäs heti puoliin päästä. Tammikuu on puolessavälissä ja edelleen oottelen. (mun pitäs päästä siihen ilman polilla käyntiä eli suoraan osastolle kokeeseen, joten oon jollakin jonotuslistalla, niin että heti ku osastolla on tilaa, ne ilmottaa mulle) Joten mitään ei tapahdu ennenkö toi kasvuhormooni vajaatoiminta on selvitetty, vasta sen jälkeen palataan takasin hedelmöityspolille. Enkä edes tiedä tarkalleen, että vieläkö inssiä kokeillaan vai siirrytäänkö IVF hoitoihin. Ahdistaa vaan tää oottelu...kun mitään ei tapahdu... Eikä ole mitään tiettyä aikaa jolloin hoitoja jatketaan, jota vois oottaa, tää on nyt tämmöstä turhautunutta odottamista päivästä toiseen, viikosta toiseen jne...

  20. #20
    Malaika Samanlaisia valoviivoja minäkin näin clomeista!!!!! eli aivolisäkkeestä johtuivat....

    Onko kellään ollut ivf:ssä pitkällä kaavalla Synerela tai progrent depot- pistosta? Se lamauttaa aivolisäkkeen toiminnan kokonaan. Mulla oli viime kuussa ne käytössä ekassa IVF:ssä nyt yli ollut 2 viikkkoa valtavaa huimausta aamusta iltaan. Siis viimeisen sumutteen otin 12.12 ja 28.12 alkoi tää huimaus.... syytä ei ole löydetty mutta itse epäilen että tääkin lääke kuuluu niihin mitä en olisi saanut käyttä tän aivolisäkejutun takia....onko kellään tietoa tästä???

  21. #21
    Huomenta,

    No justiin.. täällä taas heti aamulla ensimmäisenä päivittämässä, mitä on palstalla yön aikana tapahtunu.

    Tiinuli, mulla ei ole ivf-hoidoissa koskaan ollut mitään sumutteita tai "esilääkitystä", jonka tarkoitus olis ikään kuin ajaa alas oma hormonitoiminta. Meidän klinikalla kun oltiin sitä mieltä, että meikäläisellä tätä omaa hormonitoimintaa on muutenkin niin vähän, ettei sellaisia tarvita. Joka kerta olen voinut aloittaa Menopurit puhtaalta pohjalta, siis ihan koska vaan, vaikkei menkkoja ois näkyny viimiseen puoleen vuoteen. Tämä on kyllä ollut musta ja muidenkin konsultoimieni lapsettomuuslääkärien mielestä vähän outo käytäntö, siis ettei hoitoja ja omaa "kiertoa" synkronisoida ja optimalisoida. Eihän mulla kuitenkaan oma hormonituotanto ihan täysin ole lakannut. Sanotaankon noiden käyttämiesi lääkkeiden tuoteselosteissa mitään niiden käytöstä jos on häikkää aivolisäkkeessä? Esim clomi-paketissahan on selkeästi huomautettu, että eivät sovi yhteen.

    Ritva kyseli tuosta miehen suhtautumisesta vauvahoitoihin. Kyllä se meilläkin on niin, että mä olen näissä hoidoissa fanaattisemmin ja suuremmin tunnemyrkyin mukana. Toki tämä lapsettomuus koskettaa ja liikuttaa miestäkin, mutta luulen että osittain myös siksi, että sitä ahdistaa katsoa vierestä, kun mä oon tästä asiasta niin hajalla koko ajan. Ihan hyvä kuitenkin, että tässä taloudessa edes toinen on vähän neutraalimpi, "jalat maassa", ja pystyy keskittymään muihinkin asioihin kuin tähän vauvattomuus-tuskaan, joka tällä hetkellä hallitsee mun elämää ihan liikaa. Tuntuu ettei mene päivääkään, josko hetkeäkään, etteivätkö nämä asiat pyörisi päälimmäisenä mielessä. Mun mieheni on ollut koko ajan sitä mieltä, että kivahan se olis jos niitä lapsia tulisi, mutta sen mielestä me voidaan viettää ihan hyvää elämää kaksistaankin. Itse asiassa mäkin ajattelin vuosia samalla tavalla, en ole koskaan pitänyt itseäni minään täydellisenä äiti-tyyppinä. Pitkään olin itsekin sitä mieltä, että perinteinen perhe-elämä ei välttämättä ole se "meidän juttu", kun vois vaikka seikkailla ja kiertää maailmaa. Jossain vaiheessa se tunne kuitenkin heräsi, että haluaisin omia lapsia, ja sitä mukaa kun on käyty läpi näitä hoitoja, se halu alkaa olla lähellä pakkomiellettä . mikä on kai luonnollista, kun käyttää niin paljon aikaa, rahaa ja henkisiä ja fyysisiä voimavaroja johonkin asiaan, tuntuu että siitä pitäisi saada jotain tulostakin aikaan!!!

    Ihan ihanasti sun mies Ritva on ollut mukana sua tukemassa. Monille miehille on varmaan vaikeaa löytää oikeita sanoja lievittämään näitä pettymyksiä, mutta suklaan osto on usein sitä parasta ensiapua haavoihin. Aika liikuttava toi kukka-asetelmakin...

    Nyt täytyy mennä. Toivottavasti pääset Ritva pian noihin testeihin ja taas hoitoja yrittämään. Turhauttavaahan tuollainen odottelu on.

    Mukavaa päivää kaikille!




  22. #22
    Tää Malaikan lause, osu kyllä niin nappiin, aivan kun mun armaan mieheni suusta: "kivahan se olis jos niitä lapsia tulisi, mutta sen mielestä me voidaan viettää ihan hyvää elämää kaksistaankin." Toi on se asenne, millä ainakin mun kultani suhtautuu asiaan ja on meistä tosiaankin se, jolla on ne jalat maassa ja toteaa aina rohkaisevasti ja iloisesti, että älä nyt vielä hermostu tai luovuta, että alussa vasta ollaan. Ja ite kun on itku silmässä ja aivan hajalla, sitä on sit katkera kun se toinen ei sure tätä epäonnistumista samalla tavalla.

    Mä oon sitä monta kertaa miettinyt, että me naiset ehkä mietitään sitä asiaa liiaan...en tiedä mikä oikea sana olis...mut liiaan käsinkosketeltavasti. Joka kerta sen inssin jälkeen piinaillessa, se lapsi on jo ikäänkuin tavallan ollut, ja kun testi onkin ollut negatiivinen, niin se on ollut menetys. Mä menetin mahdollisuuden olla raskaana ja saada sen oman lapsen. Miehelle se oli vaan mahdollisuus, muttei se onnistunut vielä. Kun mulle se lapsi ikäänkuin oli jo olemasa ja mä menetin sen. Vaikkei se varmaan olekkaan mitään verrattuna siihen että jos joskus sen fyysisenki menetyksen joutuis kokemaan..

    Luulen kyllä että olen kullan käytökseen vaikuttanut aika pitkälle itse. Muistan ekan negatiivisen testin jälkeen itkeneeni sitä, että joudun tuottamaan hälle pettymyksen ja surin tavallaan sekä itseni että hänen puolesta. Silloin sanoinki, että sun on pakko olla se joka on jalat maassa, että mun ei tarvi tavallaan surra molempien puolesta. Se on varmaan ottanut sen ihan tosissaan ja elää nyt sen mukaan... Just...ja sit mä valitan että kun se ei suhtaudu tähän samalla lailla tunteella...


    Kävin tänään ostamassa Suomalaisen kirjakaupan alesta "Odotusajan 280 päivää" *intoilee toiveikkaana*

  23. #23
    oottepas te kirjottanu mukavan paljon, on tosi terapeuttista lukea ajatuksia samassa tilanteessa olevilta. Tosta liikunta jutusta oon aatellu niinkun malaika että kyllähän tosiaan huippu-urheilijatkin saa lapsia, että ei se liikunta nyt tietenkään oo oikeesti mitään aiheuttanu. Mutta tiedättehän te.... ne huonot hetket....

    Ritva kiva kuulla että sun mies on noin hyvin mukana, kyllä ei kaikilla noin hyvin mene. Mullakin kyllä mies ihanasti mukana ja jaksaa uskoa, että kyllä tässä onnistutaan. On kyllä ollu myös hyvä huomata, kuinka hän omalla tavallaan suree ja ahistuu... me naiset vaan ollaan erilaisia. (mikä on mielestäni hyvä, kun miehet on niin paljon järkevämpiä...) Meillä ainakin näkyy tää sukupuoli ero tosi selvästi, minä puhuisin vaan ja ahistuksen pahoina hetkinä lamaannun, kun mies purkaa tuskansa tekemiseen.... meillä onkin tehty aina säännöllisin väliajoin pientä remonttia Meidän lääkärikin puhui tästä ja kehotti ottamaan toisen "eritahtisuuden" huomioon, ja miusta se on oikeesti rikkaus. Tuetaan aina toisiamme, kun toinen ei jaksa uskoa, niin toinen jaksaa

    Itse oon kyllä nyt valosin mielin oottamassa seuraavaa PAS:ia, ja ens viikolla ke ois ultra. ja sit toivottavasti tossa tammikuun lopussa siirto.

    Tiinulille kanssa moi! me tunnetaankin jo aiemmista pinoista

    Nyt karkaa ajatus ja taitaa sämpylät palaa, pitää mennä. Mukavaa viikonloppua kaikille

  24. #24
    Hei..
    Viikonloppu takana, meillä oli kylässä kälyni lapset ja niitten kanssa touhutessa mm. kylpylässä meni viikonloppu, lapsenvahtina olo onkin hyvää harjotusta omia varten. Sitä käsittää tämmösinä viikonloppuina, miten sitä sitten omien lasten kassa on kiinni 24/7. On se vaan ihan erilaista se elämä lapsen kanssa. Vaikka se oma lapsi tulee varmasti antamaan niin paljon, ettei sitä edes vielä tajua. Oon yrittänyt pitää mielessä myös sen, että kyllä se oma lapsi myös viekin. Se tavallaan vie sitä omaa ja parisuhteen aikaa. Nyt kylpylässä ollessakin, ei olleenkaan voi samaan tapaan lillua romanttisesti sylikkäin tai lähteä yksikseen uimaan toiseen päähän allasta, kun pitää koko ajan pitää uimataidottomia lapsukaisia silmällä. Samalla lailla romanttiset viikonloput vain kaksin tai extemporee reissut ei varmastikaan íhan samaan tapaan onnistu, kun on lapsi. Siksi pitäs nyt muistaa nauttia siitä, että meitä on tässä vain kaksi. Vaikka ikävä ja kaipuu onkin siihen, että meitä olisi kolme tai enemmän....

    Ja kiitos kommenteista, kyllä tuo minun ukkoni ihana onkin. Ja ilmeisesti kuitenkin suhtatuu tähän lapsi/hoito asioihin normaalisti. Mä oon jotenkin ajatellu, että pitäskö sen olla enemmän...tuntea enemmän...olla innoissaan enemmän. Mä oon jotenkin ajatellu että jos mä meen nyt sata lasissa eteenpäin (esim. just tunteiden kanssa) ja se menee vaan 50 lasissa...niin eikö se ole huijaamista...tai jotenkin hmm.. en tiedä miten sen selittäisin, että sen ymmärtäisitte. Mutta anyway... luulin että sen pitäs suhtautua siihen suuremmin, mutta sen suhtauminen onkin ilmeisesti ihan normaalia!?

    Vastaanpa tässä myös omaan kysymykseeni "Olisi vain kiva tietää, että mitä nuo kasvuhormoonit oikein maksavat ja mihin nuo aikuisiän kasvuhormoonin lääkkeet muuten vaikuttavat?" (jos tätä sattuu lukemaan joku, joka on samassa tilanteessa, muttei vielä ole avannut sanaista arkkuaan).

    Lueskelin nimittäin noita aivolisäke potilasyhdistys sellan keskustelusivuja ja sieltä sain vähän tietoa tuosta aikuisiän kasvuhormoonista. Ilmeisesti se vaikuttaa hyvin yksilöllisesti, mutta ainakin tällaisiin asioihin se voi vaikuttaa: nivel ja rustopintojen uudistumiseen, luonnolliseen lihastasapainoon, ihon kuntoon, sukupuolihormoonitasoon, kolesteroliin ja yöuniin. Lisäksi luin jostakin että: "Aikuisiällä kasvuhormonilla on vaikutusta lihasmassaan, rasvakudoksen jakautumiseen ja luuston tiheyteen. Aikuisilla kasvuhormonin puutteeseen liittyy epäsuotuisia muutoksia seerumin rasva-arvoissa, hyytymistekijöissä, luuston mineraalitiheydessä ja fyysisessä suorituskyvyssä. Kasvuhormonin puutteesta kärsivät ovat usein jonkin verran ylipainoisia ja rasvakudoksen osuus on suurentunut lihaskudoksen kustannuksella. Kasvuhormonin puute voi aiheuttaa myös henkisiä oireita kuten väsymystä, voimattomuutta ja aloitekyvyttömyyttä." Joten olettaisin että myöskin noihin lääkkeellä on siis vaikutusta. (itelläni ei kyllä ole noista oireista suurintakaan osaa, joten katsotaan nyt löytyykö multa sitä vajaatoimintaa) Hinnoista sen verran, että kuulin että n. 20annoksen satsi (en muista tarkkaan oliko se annosta vai päivää) maksaisi about 300e. Ja kelakorvaus on suurinpiirtein max 45%, tapauskohtaista ilmeisesti. Joten aika pianhan se Kelan katto täyttyy noilla lääkkeillä.

  25. #25
    Heissan pikaisesti,

    Täälläkin meni viikonloppu uimisen ja merellisten harrastusten parissa, eli sellaisissa aktiviteeteissa, jotka varmaan jäisi vähemmälle, jos meitä olisikin kolme. Kuten sanoit Ritva, tämän lapsettomuuden suoman "liikkumavapauden" hyvistä puolista pitäisi osata nauttia enemmän kuin osaa. Kieltämättä oli ihan kivaa.

    Soja, munkin miehestä on tässä viimeisen vuoden aikana kuoriutunut ihan ihme remontti-reiska . se jaksaa asentaa samoja verhotankoja kolmanteen kertaan ja hyörii ympäriinsä milloin työkalun kanssa. Joululomallakin oli vaikeaa nauttia muutaman päivän lepolomamatkasta, kun ois voinut olla kotona laittamassa paikkoja kuntoon. tämä on todellakin uusi piirre, en kyllä ole aikaisemmin osannut yhdistää sitä näihin hoitoihin, mutta sun kertomasi valaisi vähän asiaa.

    Tulehan Soja kertomaan ultrakuulumisisasi. Kiva että jollain tapahtuu jotain konkreettista hoitorintamalla.

Sivu(t) 1 / 3 12 ... ViimeinenViimeinen

Pikavastaus Pikavastaus

Asiakaspalvelut

Lehtiesittely
Tilaa lehti
Osoitteenmuutos
Tilausmuutokset

Mediatiedot

Lehti
Ilmestymis-ja aineistoaikataulu
Ilmoitushinnat
Verkkopalvelu
Ilmoitushinnat ja mainosmuodot
Tekniset tiedot

Toimitus

Yhteystiedot ja palaute