35+ Lapsettomat

Iines, meilläkin mies on minua paljon positiivisempi luonne ja ihannan vahva, vaikka onkin myös tunteellinen. Häneltä olen koittanut oppia positiivisempaa asennetta. Keskenmenon jälkeen en olisi jaksanut ilman hänen myönteistä tulevaisuuden näkemystään, se kantoi minut pahimman ylitse. Sen puolesta meidänkin on taisteltava, vaikka heikkoja hetkiä tulee ja väsymisiä. Edelleen kuitenkin uskon, että myönteinen ajattelu voi jollakin tapaa auttaa tätä asiaa eteenpäin. Kun stressihormonin eritys on vähäisempää, voi onnistuminenkin helpottua, näin on minulle sanoneet lääkäritkin. Silti en halua syyllistää itseäni tai ketään, että välillä kertakaikkiaan uupuu eikä vaan jaksa uskoa tai ajatella myönteisesti, eihän se ole ihme kaiken tämän keskellä. Lapsettomuus on oikeastaan enimmäkseen ihan muuta kuin hoitoja, se on psyykkinen prosessi, joka kysyy valtavasti voimavaroja. Ja me ollaan täällä tukemassa toisiamme. Vaikka on läheiset, vain saman kokeneet voi tietää, kuinka kova paikka tämä on. Iines, ollaan iloisia, että meillä on niin ihanat ja lämminsydämiset miehet! Ja toisemme täällä palstalla kuuntelemassa ja tukemassa toisiamme. Se on jo hyvin paljon.

Electra, Mullu ja Auringonkukka, mitenkäs piinailut menee?

Täällä on aika mennä piikittään iltapiikki. :|

Voi Iines ja Chole :hug: :hug: mulla on samanlaisia ajatuksia ja tunteita, joita yritän huonolla lopputuloksella työntää pois mielstä. Asiaa ei yhtään paranna, että yksi tutuu on vahingossa tullut raskaaksi (LA joulkukuun alussa) ja taivastelee koko ajan sitä miten kauheeta raskaana oleminen on ja miten hirveetä kun ei oikeen itsekään tiedä haluisko sen lapsen vai ei. Voisin kuristaa sen mutta yritän vaan jotenkin kestää ja pitää naamaa peruslukemilla. Töissä on onneksi seuraavat kaks viikkoa niin kiire talousarvioiden kans ettei paljon ehdi muuta miettiä!

Päät pystyyn, seuraavasta hoidosta me kaikki tempaistaan plussat!

Meillä aika matelee mut jotakin sentään on tapahtumassa kun aloitan Suprecur- sumuttelut lauantaina. Kävin maanataina lääkärissä ja aikataulu on hieman pidempi kun itse olin laskenut, punktio olis viikolla 44, tosin edelliselläkin kerralla punktiota jouduttiin aikaistamaan usealla päivällä. Pikkasen ihmetyttää miten selviän sumuttelusta kuuden tunnin välein, onko kellään kokemuksia? Edellisellä kerralla sumuttelin kahdeksan tunnin välein ja se oli ihan ok.

Plussatuulia piinailijoille!

Tikille onnittelut!!!!! :heart: :heart:

Lämpimät onnittelut Tiki! Hieno uutinen :heart: :heart: ! Hei, sä olet RASKAANA :heart: !

Kirjoittelinkin tuonne toiseen pinoon, kuinka itselläni oli vaikka mitä raskausoireita - ja kaikki jo ennen punktiota ja siirtoa ! Eiliseen asti olikin sitten hiljaista. Joitain viiltelyitä kyllä, mutta ne niinkuin kuuluvat lugehommeleihin. Mutta eilen aamupäivällä alkoi menkkasärky, joka jatkui ihan pitkälle iltaan. Vuokraneuvottelut meneillään selkeästi - toivottavasti toinen edes pääsi yhteisymmärrykseen ehdoista ja sai yksiön :heart:. Murukultamuruseni, äiti neuvoo teitä pitämään sitkeästi kiinni!

uskottava se on....tänään hcg 627! Raskaana ollaan!! Kun olisivat vielä molemmat sydänkäpyset matkassa.. ultra 8.10. Kertokaa viisaamat...koska luget uskaltaa lopettaa? Muistissa olisi, että luget menisivät jopa ensimmäiseen ultraan. Tänään kuitenkin klinikalta sanoivat, että voin lopettaa vaikka tänään....ei uskalla.....

-tiki & :heart: :heart: -

Onnittelut tiki :heart: :flower:

Minä sain samat plussauutiset tänään, kun kävin veritestissä. Muita testejä en olekaan tehnyt. Eilen olisi jo pitänyt ohjeen mukaan mennä, mutta jätin tälle päivälle. Eilen oli ystävien kanssa iltarientoja, enkä halunnut ottaa riskiä ikävistä uutisista iltaa pilaamaan. On ollut jo monta päivää sellainen tunne, että menkat alkavat kohta, joten en osannut odottaa ilouutisia.. Siksi olen täälläkin ollut vähän hiljaa, kun on pelottanut niin paljon.

Tiki, sain ohjeen jatkaa lugeja (käytän YL:n Progesteronia) viikon verran tukena. Eri klinikoilla antavat erilaisia suosituksia jatkolääkityksestä, toisilla käskevät jatkamaan ties kuinka pitkään ja toisilla lopettamaan saman tien. Ei liene kovin krusiaalista.

Auringonkukalle ja Mullulle paljon peukutuksia!

Tiki ja Electra ihan mahtavaa! Tupla onnittelut! :heart: :heart:

Voi että miten ihanaa Tiki ja Electra :heart: lämpöiset onnittelut täältä!!

Electra Onnittelut!!! Aivan MAHTAVAA!! :flower:

Ehkä käytän jäljellä olevat luget loppuun..jotenkin pelottaa lopettaa tukihoito...

-tiki & :heart: :heart: -

Chloe ja Iines :hug: samantapaisia tuntemuksia ja pohdintoja on minullakin ollut vuosien varrella. Enää ei hoitoja oikein jaksaisikaan, joten kyllä se niin on että nämä PASsit on meidän viimeiset kävi miten kävi. Nyt en kuitenkaan ajattele asiaa sen pidemmälle tätä PASsia piinaillessani.

Auringonkukka toivottavasti murusesi ovat löytäneet yksiöstä mukavan kolon ja kiinnittyneet tukevasti! Meillä mieheni on silitellyt massuani ja pitänyt tsemppipuheita kyytiläiselle kiinnittymisestä, mukava yksiö on ollut yhtenä pääkriteereistä

).( Väsyttää ihan armottomasti, johtuu varmaan Crinonesta kun sitä tupla-annoksella laitan edellisiin hoitoihin verrattuna. Lauantaina piti ottaa nokoset kahdesti päivän aikana! Ja töiden & iltaruuan jälkeen kans pötkötellä. Mahaa nippaili siirron jälkeen joidenkin päivien ajan, vaan eipä enää niinkään. Mut sellaista painon tunnetta on vatsassa, jotenkin en siedä nukkua vatsallani vaan pitää löytää muu asento. Testejä on pari kappaletta, ehkä viikonloppuna sorrun testaamaan, ennen tiistain veritestiä.

Jihuuu!!! Onnea myös Electralle! Aivan upea uutinen!!!!!! :flower: :flower: :heart: :heart: :xmas: =) Nyt menin jo aivan sekaisin noiden merkkien kanssa, tulin niin iloiseksi. Olen seurannut sinun fiiliksiä ja vaiheita niin tarkkaan, sitäkin kokemustsi siellä kirkossa. Kohta pikkujalat potkii kuule sunkin sylissä kylkiäsi vasten!! Hali täältä. Täällä on plussattu aika paljon viime aikoina. Me tullaan perässä: mie, Iines, Auringonkukka, Mullu ja muut... nyt meen pistään viimeisen piikin, alkuviikosta inssi. :heart: :heart: :heart: Tehdään tästä kaikkien aikojen plussasyksy, eiks joo tytöt?

Vielä sen verta, että tää kannettavan näppäimistö on surkea, siksi tulee niin usein noita kirjoitusvirheitä, sori... :ashamed:

Wau mitä uutisia täällä on! Onnea vielä kerran Tiki!

Electralle ihan mielettömän paljon onnea! Siinä toinen sinnikäs, joka palkittiin.
:heart:

Kun tässä on viime päivinä monen teistä kanssa pohdittu näitä hoitojen jaksamisia ja jatkamisia, tässä olis nyt kaksi esimerkkiä siitä että sinnikkyyttä tarvitaan, ja se ehkä myös palkitaan. Nyt pitäisi jostain kaapia voimia ja päättäväisyyttä tähän. Mä olen sellanen pessimisti, et jo valmiiksi on usko onnistumiseen nollissa. Kai se on jotain sellasta, että sillä koittaa alitajusesti suojella itseensä isolta pettymykseltä. Tosin se ei tehoa, silti pettymys on ihan hirveä.

Lisäks mua tympii se, että tää hoito hallitsee mun elämää täysin. Mitään muuta muka ei uskalla suunnitella, kun tulevia hoitoja. Esimerkkinä vaikkapa se, et eräs henkilö pyysi pitkää viikonloppua viettään luokseen keski-eurooppaan. Ekana heti mietin et mikäs tilanne meillä on silloin hoidoissa... Hitto soikoon, ei tää voi mennä niin ettei mulla ole muuta elämää kun oma navan alunen. Ei vaan voi lakata elämästä hoitojen takia. Tai oikeestaan mä olen lakannut jo. Musta tuntuu et mä ilmotan tulevani, oli tilanne hoidoissa mikä vaan. Musta tuntuu että mun pitää hankkia elämä.

Electra!!!!!!! IHANAA!!!! Oon tosi onnellinen teidän puolesta, sinnikkyys palkitaan!! :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:

Voi kiitos! Ootte te kyllä ihania :heart: Ihan itku tässä tuli. Toivon kamalasti, pelko takaraivossa jyskyttäen, että tämä onni kestäisi. Kiitos teille tuestanne ihanat naiset!!!

Iines, ei elämää voi laittaa kokonaan holdille hoitojen ajaksi. Rohkeasti vaan lähdet reissuun. Meillä on yksi maksettu matka jäänyt väliin hoitojen takia, mutta sille ei voinut mitään. Ei oikein vielä silloin ollut yhteisymmärrystä, ettei ihan samaan tahtiin voida mennä kuin miehen menojalka vipattaa. Ratkaisuna tähän oli meillä myös se, että mies on matkustellut itsekseen ja muussa seurassa, koska sen "on ollut pakko"mennä. Ei toista voi kotisohvaankaan sitoa, jos yhdessä meinataan olla... Myöhemmin ollaan saatu sumplittua hoitoaikatauluja sopivaksi siten, että yhteiset matkat ovat sopineet mukaan. Reissussa olen myös sumutellut, kun sen aika on ollut. Mieli voi paljon paremmin, kun antaa elämän virrata. Nämä hoidot ovat osa sitä elämää tässä vaiheessa. Kestävät aikansa, mutta muutakin elämää on sekä sinulla että puolisollasi. Kovasti voimia sinulle. Toivon, että löydät mielenrauhaa, rentoutta ja luottamusta siihen, että elämä kantaa. :heart:

Tikille ja Electralle hurjasti onnea :heart: :heart: , ette tiedäkään miten teidän plussat antavat meille muille voimia jatkaa. Teillä on molemmilla sen verran monta hoitoa takana, että todistatte että sitkeästi kannatta yrittää.
Tiki mulle lääkäri sanoi, että syö Luget loppuun, joten se on varmaan ihan hyvä toimintatapa.

Auringonkukalle ja Mullulle voimia, peukutuksia ja tarriksi piinailuun, lisää plussauutisia kaivataan!
Auringonkukka mulla oli kans menkkasärkyjä aika reippaasti ennen plussa, joten se on hyvä merkki.

Iines mä olen Electran kans samaa mieltä, lähde vaan reisuun, kyllä reissussakin voi sumutella tai jopa pistää (nimim. kokemusta on). Parasta siinä on, että saa jotakin muutakin ajateltavaa. Ja hoitoja voi tosiaan hieman mukauttaa oman aikataulun mukaan.

Chloeta komppailen, tehdään tästä kaikkien aikojen plussasyksy!

:flower: Elecktra :flower: hurjan isot ja lämpimät onnittelut! :heart: Olet R A S K A A N A :heart: ! Plussiahan tosiaan ropisee ! Upeetaaaaaa!

Iinestä ja meitä muitakin haluan myös kannustaa elämään. Elämä on tässä ja nyt, ei voi vain odottaa, että sitten kun - varsinkin kun ei tiedä tuleeko sitä "kun"-osuutta. Se juuri syö ja vie voimat. Vaikeaa ja hankalaa on elää mielestään normaalia elämää, kun meillä kaikilla on elämämme tärkein asia meneillään - ja kulkee jotenkin sivutiellä. (Tuntuuko teistäkin tältä?) Mutta minä ja mieheni olemme hoidoista, surusta, pettymyksistä, aikatauluista ym. huolimatta eläneet hyvinkin onnellista ja täysipainoista elämää. Hitsi, tää on muutenkin niin p***stä. Aikatauluja saa soviteltua limittäin ja lomittain, juhlissa voi käydä vaikkei alkoholia joisikaan (jos joku kysyy: aina voi sanoa suoraan miksei juo, tai nauraa räkättää ettei juuri nyt tänään tunnu siltä, tai on juovinaan sitä yhtä ja ainoaa tölkkiä koko illan, no siis - ajatelkoot muut mitä lystäävät ), matkalle voi mennä sumujen tai piikkien kanssa. Hih, reilu viikko sitten minä esim. pistin pregnylin vierasvenesatamassa, olimme ystävien kanssa nimittäin veneilemässä sen viikonlopun. Tiedän, tiedän, tämä raastava tyhjä paikka sydämessä ja epätietoisuus, joka muuttuu itse kullakin epätoivoksi - saammeko lasta koskaan? - se on niin kaiken peittävää. Mutta kannattaa silti yrittää nauttia tästä mitä on. Surulle pitää ehdottomasti antaa aikaa, mutta pohjamudista pääsee ylös, jos itse niin haluaa. Kukin meistä elää omaa elämäänsä ja olemme vastuussa ikiomasta jaksamisestamme. Oletteko kokeilleet joskus yksin tai miehenne kanssa jotain aivan erilaista ja pähkähullua, jotain mitä et koskaan ole ajatellut edes tekeväsi? Minä/me olemme ja se on aivan huippua! Totutuista kaavoista poikkeaminen muistuttaa mistä tässä kaikessa taaperruksessa on kyse: onnellisuus ei tule muilta ihmisiltä tai asioista, se tulee meistä itsestämme - jos vain annamme sille mahdollisuuden ja uskallamme tehdä sydämemme mukaan.

Mehän koitetaan Mullun kanssa parhaamme ja vähän sen yli, eiks totta? Paineita on kyllä parin hienon plussauksen jälkeen... .
Menkkasärkyä oli mulla viimeksikin, mutta useamman päivän verran (plussa siitä tuli). Ensimmäisessä hoidossa oli samoin kuin nyt eli vain yhtenä päivänä (nega)--- mutta ei näistä tosiaan tiedä =). Kaikki on tässä vaiheessa vielä mahdollista . Kultamuru (=Kullanmuru, rakkaalla lapsella on jo nyt monta nimeä ) ja Murukulta ovat TOTTAKAI vielä tiukasti mukana, roikkuvat pienin kynsin ja hampain äidissään :heart: :heart: Ihanaa, kun saa olla tässä euforisessa "kaikki maailmassa on mahdollista" -tilassa vielä melkein viikon! Tulee muuten ihan nuoruus mieleen!

Ihanat uutiset täällä, paljon onnea Tiki ja Electra! :flower: :flower:

Auringonkukalle ja Mullulle yhtä hyvää tulosta peukutan! :heart:

Me odottelemme lahjamunasoluja, ei kuulu... luomuovis hyödynettiin eilen illalla - eihän sitä koskaan tiedä, milloin vanha kana munisi sen yhden hyvän munan.
Auringonkukan teksti on niin totta. Pitäisi osata asennoitua niin, että nauttii elämästä tässä ja nyt. Vaikka lapsitoive vie välillä mielen syövereihin, ei silti kannata antaa sille ylivaltaa. Elämässä kuitenkin on niin paljon kaunista ja mukavaa tarjolla, myös lapsettomalle parille. Ettehän loukkaannu, jos koette, että lapsettomuus on vienyt teiltä elämänhalun ja tällaisia neuvoja ei kaivata...

Aurinkoista syyspäivää ja voimia kaikille!
Hillevi

Kiitos teille upeat naiset ylitsevuotavista onnitteluista .
Ihan sitä tulee kyynel silmään... :heart:
Täällä peukutan teille kaikille vahvasti positiivista energiaa!

Nyt täytyy lujasti uskoa tämän onnistumiseen...tiukkaa tekee ja 8.10 ja ultra on niiiin pitkän matkan päässä.

-tiki & :heart: :heart: -

Auringonkukka: sulla on hieno ja aurinkoinen asenne!!!
Juuri noin olen itsekin yrittänyt elää, vaikkakin pahimmassa vaiheessa se ei ihan onnistunutkaan, ja hoidot ja niissä epäonnistuminen veivät pahimpiin pohjamutiin asti..
Tämä oli meidän toisen ja kolmannen hoidon aikoihin. Sen jälkeen olen ilmeisesti "siirtynyt suruprosessissa eteenpäin" ja pystynyt myös nauttimaan elämästä hoitojen rinnalla ja hoidoista huolimatta.
Yritän aina muistuttaa itselleni, kuinka hyvin muut asiat elämässä ovat ja nauttia niistä, monilla ei ole sitäkään..
Hillevi on oikeassa siinä, että kaikki ei varmaan pysty nauttimaan elämästä hoitojen ollessa päällä, ja silloin kun on sellainen tunne, niin on TODELLAKIN oikeus surra ja olla vihainen ja katkera!!! Mutta onneksi ihmisluonto on sellainen, että siitä pahimmasta kuitenkin joskus pääsee yli ja aurinko paistaa risukasaankin, eikös vaan

:heart: :heart:

Auringonkukan Pregnyl- pistoksesta tuli mieleen, että itsekin pistin toukokuussa Pregnyylin Hartwall Arenan vessassa, juuri ennen konsertin alkua. Pikkusen oli hankalaa kun koppi oli pimee ja ahdas, mut onnistui se niinkin. Ruiskua ja neulaa en kehdannut jättää vessaan, olis joku voinu vaikka epäillä narkkariksi, joten toin ne kotiin poisheitettäväiksi


Kauneusunet kutsuva, hyvää yötä ystävät!

Auringonkukka juu kyllä kaikki mahdollinen tulee tehtyä jotta kyytiläisellä olisi otolliset olosuhteet tarrautua kiinni ja pysyä yksiössään ne 9 kk! Koitan siis elää niin että ei voi jälkikäteen sanoa että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. Mihinkään "poppakonsteihin" en kylläkään ole turvautunut. Ja jos ei onnistu, niin enempää en olisi kuitenkaan voinut tehdä.

Komppaan teitä muita siinä että ei elämää voi/saa laittaa "stand-by":lle hoitojen takia. Niistä kaikista muista jutuista mitä tekee, saa virikettä jaksamiseen. Ja vaikka tää kaikki on mielessä paljon ja usein, niin on pakko saada muutakin ajateltavaa. Myönnän kyllä että en haali kovinkaan paljon tekemistä juuri hoitojaksolle, mutta reissuja on tullut tehtyä lääkkeet ja piikit mukana - kyllä se onnistuu, eikä haittaa menoa kovinkaan.

).( Näin toissayönä kamalaa unta että vuoto alkoi ja tosi runsaana Vielä ei ole tullut mitään, mutta jännitys lisääntyy tiistain lähestyessä. Käytän viikonloppuna ne pari testiä, vaikken usko että ne mitään näyttävät oli tilanne mikä tahansa. Nyt kun on kp25/27-32, ja pp10.

*muoks* idaliina ja Hillevi kiitos peukutuksista!! :heart:

Tervehdys teille taas!

Ihan ensikskin Auringonkukalle ja Mullulle peukkuja pitelen kovasti.

Tosta reissusta, niin mulla olis se niinkin pian et heti tän tulevan pas:in jälkeen. Lähinnä se mietityttää, et mitäs jos tää kierto venyykin venymistään, niin sit mahdollinen siirtokin tietty menee pitemmälle. Kai se vaan on toivottava et kierto pysyy suht normina ja uskallettava reissuun.

Mulla on nyt jo parina päivänä juilinut vatsaa siihen malliin, et oon ollut ihan varma että menkat alkaa justiinsa. Ja se on kummallista, oikeesti menkat pitäis tulla tossa ens viikon to-pe aikana.

Vielä noista jaksamisista jne, meillä on viime vuosien aikana ollut kaiken kaikkiaan enemmän vastoinkäymisiä kun ilonaiheita. Tuntuu että kaikki mikä vaan voi mennä vikaan, menee. Että varmasti nyt kun juuri ei ole pahaa katastrofia, pitäisi nauttia tästä suvantovaiheesta. Kohta varmasti taas tulee jotain p***aa niskaan. Ette oikeesti usko miten huono tuuri mulla on joka asiassa!

Nyt kuitenkin olen saanut vähän itseeni ryhdistettyä, ja olen jaksanut jopa jotain touhuillakin. Siivosin jopa koko talon tänään, mut ettei sekään olis mennyt ihan niin hyvin, iski ihan mieletön migreenikohtaus kesken homman. Vieläkin on aika huono olo siitä.

Mut on ollut ihanaa huomata, että kun purkaa tänne mieltään, täältä löytyy tukea ja saa toisenlaista ajatuskulmaa asioihin.

Haleja kaikille, Iines

Helvetti! Nyt on pakko kiroilla :$ . Eilen illalla piti laittaa viimeinen Gonal-pistos ja koitin saada sitä tulppaa tai syysteemiä auki, joka katkaisee ampullin, mutta oli aivan jumissa. Väänsin ja väänsin, sitten väänsi mies ja lopulta mäntä irtosi ja koko litku valui pöydälle. Se siitä sitten, jäi viimeinen piikki pistämättä. Pilaako tämä nyt koko hoidon? Onko tarkkaa väliä esim. tunneilla, jotka on viimeisen piikin ja irrotuspiikin välillä? Mulla on iltapäivällä UÄ, mutta jännittää nyt meneekö koko hoito plörinäksi. Prkl....

Oho, Chloella onkin ollut eilen oikein taistelua piikin kanssa! Mites siellä ultrassa kävi, ei kai koko homma mene puihin?

Täällä sitten loppui lyhyeen se suvantovaihe taas: koiran sairaus paheni, ja tänään jo kiireellä eläinlääkäriin. Toivottavasti se nyt saataisiin kuntoon :/ . Aina jotain vastoinkäymistä.

No, sit vähän ilosempaa asiaa: huomenna taitaa olla kp1, nyt vähän jo vaaleanpunaista näkyvissä. Siitä se sit lähtee, heti huomenna aloitan zumenonit ja soitan ultra-aikaa. Kiva päästä taas koittaan onneansa

Missäs te kaikki oikein ootte?