Onnistuneita raskauksia kivesbiopsialla ja icsillä?

Tervehdys!

Minulla ja miehelläni on kurja tilanne: voimme saada yhteisiä lapsia vain etsimällä siittiöitä kiveksistä biopsialla ja toivomalla niiden hedelmöittymistä icsillä.
Haluaisimme ryhtyä yritykseen, mutta kaipaisin kokemuksia onnistumisista. Onnistumisprosentit eivät ole suuria, eikä useisiin yrityksiin ole varaa, koska kela ei korvaa itseaiheutetusta syystä johtuvaa lapsettomuutta. Niin, mieheni teki edellisessä elämässään päätöksen, jonka kanssa joudumme nyt elämään. Hänellä on edellisestä liitostaan yksi lapsi, minulla ei.

Jos sinulla on kokemuksia raskaudesta tai yrittämisestä tällä "viimeisellä keinolla", kuulisin mielelläni.
 
Hei Rondo!
Meillä sama tilanne: mies tehnyt sterilisaation, sitten jäi leskeksi ja löysi minut. Meillä hänen neljä lastaan.

Meille tehtiin kaksi vuotta sitten icsi ja mieheltä otettiin siittiöt biopsialla. Meille oli tätä hoitomuotoa suositeltu, mitä nyttemmin ihmettelen. Tuloksena yksi tuoresiirto ja yksi pas kahdella alkiolla, kaikki negoja.

Puoli vuotta myöhemmin mies meni purkuleikkaukseen ja sen jälkeen yritettiin luomusti.

Kun ei puoleen vuoteen tapahtunut mitään, mentiin julkiselle, jossa havaittiin, että siittiöiden määrä oli laskenut aika vähiin. Mies soitti leikanneelle lääkärille, joka järjesti hänet kuukauden sisällä (!) uusintaleikkaukseen, jonka jälkeen pääsimme julkisen kautta ivf-hoitoihin, kun määrät eivät edelleenkään ole mitään valtavia.

Leikannut lääkäri oli sitä mieltä, että ilman muuta purkuleikkaus kannattaa, samaa mieltä ovat olleet nykyisessä hoitopaikassamme, koska siittiöiden laatu on niiiiin paljon parempi kun tulevat ns. luonnollista reittiä, ehtivät silloin kypsyä kunnolla.

Purkuleikkaukset tehtiin molemma julkisella ja nyt kuulumme siis taas kela-korvauksen piiriin ja saamme hoidot korvauksella. Miehen mielestä purkuleikkaus on ollut pieni vaiva, viikon verran on ollut kipeä, mutta hän on siis suostunut siihen ilman muttia jo kaksi kertaa!

Ja ai niin: pari viikkoa sitten tehdystä tuoresiirrosta plussasin! :)
 
Kiitos Satunnainen kulkija ja Mariainen!
Toivomme varmaan Taivaansilpojan kanssa kumpikin lisää muiden kokemuksia tästä aiheesta.

Pohdimme mieheni kanssa sterilisaation purkua, mutta koska sen tekemisestä on jo kymmenen vuotta, onnistumisen todennäköisyys on pieni. Minulla on ikää jo 35 vuotta, joten en halua odottaa ja yrittää kovin pitkään. Naimisiin mennessämme kuvittelimme elävämme elämämme kahdestaan ja lasten parissa töitä tekevänä ajattelin sen riittävän. Mutta niin siinä kävi, että tunteet puskivat järkeilyn läpi. Ajatus siitä, ettei kukaan tule ehkä koskaan kutsumaan minua äidiksi, on kipeä. Ajattelen toisaalta myös, että maailmassa on paljon lapsia, joille ei riitä rakkautta tai aikuisen aikaa, joten miksen minä voisi olla heitä varten. Olemmekin ryhtymässä keväällä tukiperheeksi. Haave omasta lapsesta elää silti...

Oikein paljon onnea Mariaiselle plussasta, jatkukoon raskaus hyvin!
 
Pakko kommentoida: Mun miehelläkin jo 7v aikaa sterilisaatiosta. Leikkausta kannattaa ehkä kuitenkin miettiä myös siltä kannalta, että vaikka menisikin yhteen hoitoon ennen sitä, voi silti mennä jonoon leikkausta varten. Jos sitten ei hoito onnistu ja haluaisi yrittää uudestaan. Paitsi, että siittiöiden laatu paranee huikeasti jos vaan putket auki saadaan, niin myös hinta on aika toinen. Julkisella leikkaus kun maksaa sen poliklinikka maksun ja sitten ivf-hoidot menee myös poliklinikka maksuilla.
 
Mariainen, nyt täytyy kysyä, että missä päin miehesi sterilisaatio purettiin? Vaatiko pitkän odotusajan? Käsittääkseni sitä ei tehdä kovin monessa sairaalassa.
Kirjoituksessasi on kyllä järkeä. Ainoa mikä minua mietityttää, on ikäni ja juuri nuo jonotusajat julkisella puolella. Toisaalta tässä iässä hoitoon pääsee kuulemma nopeammin.
Voi vietävä, tässähän tuli nyt lisää mietittävää !
 
Hei!
Asutaan Etelä-Suomessa (50km Helsingistä) ja Hussissa leikattiin, molemmilla kerroilla Marian sairaalassa. En tiedä missä muualla tehdään julkisesti jos tehdään.

Julkisella on sellainen autuus kuin hoitotakuu, puolen vuoden sisään niiden pitäisi se homma hoitaa. Tietenkin, kun siitä ei henki riipu, niin meille sanottiin, että kiireellisemmät menee ohi, mutta päästiin ekaan leikkaukseen noin 4kk:ssa ja toiseen siis muutamassa viikossa. Tokassa kyse oli ihan kirurgin omasta innosta leikata ja tutkia mikä on ekassa mennyt pieleen.

Ekalla kerralla mies olisi myös päässyt aiemmin. Se ilmoitti itse sinne jononhoitajalle, että saa soittaa, jpos tulee peruutuksia ja kerran sieltä soitettiinkin, mutta miehellä oli joku pakottava este ettei päässyt silloin menemään.

Hassusti kävi myös niin, että ensin saatiin väärää infoa, jonka mukaan omassa sairaalassa tehtäis niitä leikkauksia ja paperit meni sinne. Sitten sieltä soitettiin ja sanottiin, ettei meillä näitä tehdä ja lähettivät paperit husiin. Kun mies oli sitten leikattu, soittivat viikon päästä omasta sairaalasta, että me aletaan nyt taas tehdä näitä leikkauksia ja sä olisit eka potilas! mies kiitti kauniisti ja kertoi kivesten olevan siniset golf-pallot, homma siis jo hoidossa...

Vasta epäonnistuneen hoidon jälkeen avasi lääkäri suunsa ja sanoi, että kyllä purkuleikkauksen jälkeen on paremmat mahdollisuudet. Siihen asti ne oli päin vastoin kokoajan maininneet purkuleikkauksen huonona vaihtoehtona...rahastusta???
 
Meillä oli tilanne se, että meillä oli jo kaksi yhteistä lasta, kun mieheni sairastui vakavaan pitkäaikaissairauteen ja "paniikissa" vastoin tahtoani meni sterilisaatileikkaukseen.
Mieheni terveys saatiin kuitenkin lääkkeillä myöhemmin paremmaksi ja vihdoin hän tajusi, kuinka kärsin jatkuvasta vauvakuumeesta. Hän meni yksityiselle sterilisaation purkua varten, tämä lääkäri sanoi, että leikkaus on tehty niin, että purku olisi vaikea tehdä ja raskauden onnistumisprosentti tulisi olemaan vain noin 10 purkamisen jälkeen.

Yksityiseltä hän sai lähetteen julkiselle, jossa todettiin sama kuin yksityisellä. Sterilisaatioita ilmeisesti tehdään siis ainakin parilla eri tavalla. Miehelleni oli tehty sellainen, että johtimen päät eivät millään enää olisi yltäneet yhdistämiseen, johdinta oli siis napsaistu pitkä pätkä pois. Lääkärit halusivat erityisesti tietää, missä sterilisaatio oli tehty, koska eri sairaaloilla on eri tyylit. Sterilisaatio oli tehty 6 vuotta sitten ja sitä pidettiin myös merkittävänä tekijänä, kudos oli jo jotenkin kuroutunut.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis koeputkihedelmöitys. Mieheltäni jouduttiin ottamaan kahteen kertaan kiveskudosta, kun ensimmäisessä näytteessä ei juurikaan ollut siittiöitä. Icsi oli pakko tehdä, koska siittiöt olivat niin keskenkasvuisia ja siksi myös hedelmöittivät huonommin, vaikka icsi:kin tehtiinkin. Munasoluja tuli 19, joista 6 hedelmöittyi ja 4 jakautui. Hyviä alkioita kaikki. Ja tuoresiirrosta heti plussa ja terve, hyvinkehittynyt poika meillä nyt on.

Eli meillä meni ainakin kaikki nappiin kerralla. Ja muistaakseni sanoivat polilla, että jos ei periaatteessa lapsettomuudesta kärsi muun asian takia, niin on mahdollista nopeastikin plussata ja hoitotulokset hyviä.
 
Kiitos Mariainen ja Töpinä!

Töpinän kokemukset ovat rohkaisevia ja herättävät toivoa. Mariaisen kokemukset taas antavat sittenkin lisää vaihtoehtoja. Täytynee ottaa selvää, tehdäänkö Tyksissä sterilisaation purkuja.

Oli myös hyvä kuulla Töpinän kommentti terveestä, hyvin kehittyneestä pojasta. Jonkun verran on mietityttänyt lapsen terveys ja kehitys, jos saa alkunsa näinkin suurella lääketieteen avustuksella. Käsittääkseni jotkut riskit ovat suurempia kuin luonnollisella tavalla alkunsa saaneilla, mutta yleisesti ottaen odotettavissa normaali kehitys.
 
Hei miehelleni tehtiin neljä vuotta sitten purkuleikkaus Turussa yksityisellä. Olen tässä miettinyt että jospa vika onkin mussa ettei yhteistä lasta kuulu. Ikämme puolesta emme enää voi lähteä noihin muihin hoitoihin.

Miehen sperma on tutkittu kahdesti, joskaan ne tulokset eivät kovin lupaavia ole olleet. Noita vasta-aineita ei kyllä ole koskaan tutkittu jostain kumman syystä. Eli kun purku tehtiin niin siitä ihan puolen vuoden päästä tutkittiin sperman liikkuvuutta ensimmäisen kerran.

Kysynkin kun joku kirjoitti että oltiin tehty uusi leikkaus. Tilanne ilmeisesti että siittiöiden määrä on laskenut. Miettinyt olen että olisiko miehellä mennyt johtimet tukkoon, vai onko kysymys tosiaan noista vasta-aineista. Itse en usko että mies enää haluaisi mennä uusintaleikkaukseen, ja onhan tuo purku sinällään hintava, ja kelan korvauksia emme enää saa.

Tosin kannustavaa oli lukea tuolta toiselta lapsiaiheiselta sivulta, että toisilla voi prosessi olla hitaampia, että jopa voi kestää sen nelisen vuotta että miehellä alkaa normaali siittiöiden tuotanto, ja että johtimet taas pelaavat.

Ihan mietin että tutkitaanko yksityisillä klinikoilla tuota että voisiko ne johtimet olla tukossa, vai tehdäänkö sellaista tutkimusta ollenkaan. Kamala elää epätietoisuudessa, ja kun en oikein tiedä missä tuota vasta-ainetta tutkitaan. Paikkakunnallamme ei niin laajoja tutkimuksia tehdä, että ihan vain tuota liikkuvuutta tutkitaan.
 
vielä aiheesta.

Siitä en tiedä, kuinka erilaisia leikkaustekniikoita on, mutta vielä mieleen tuli se, että vaikka joutuisi tekemään purkuleikkauksen yksityisellä, on se halvempi kuin icsi ilman kela-korvauksia, eli asiaa voi miettiä myös siltä kantilta, että hoitoja saattaa joutua tekemään useita (3-4000e kpl) ja ainakin meille ne ovat kela-korvattuja nyt purun jälkeen. Jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia, ei kela korvaa hoitoa, jos olen oikein ymmärtänyt.
 
Kävin vähän kuuklettamassa tuosta purkuleikkauksesta tietoa. Löysin urologi professori Lukkarisen joka on tehnyt näitä purkuja onnistuneesti. Hinnastoa selatessa yllätyin, koska mielsin paljon kalliimmaaksi. Kalliimpaa oli aikoinaan Turussa tehty toimenpide miehelleni. Eli ihan mahdollisuuksien rajoissa olisi tuo uusintaleikkaus. Toki hänelle voi lähettää sähköpostia sekä tiedustella olisiko tutkimus mahdollista, ettei turhaa leikkausta tehtäisi.

Miehen mielipidettä en vielä voinut kysyä, mutta huojensi tieto että jotain voitaisiin vielä tehdä. Toki Ouluun asti sitä matkaa meiltäkin tulee, mutta nyt kyllä tuli sellainen toiveikas olo. Niin nyt alkasi jänskättämään miehen reaktio. Sperman tutkimuksiin hän kyllä lähtee, mutta lähtisikö hän uudelleen leikkaukseen. Nyt oikein harmittaa kun aikoinaan noita purkuleikkauksia tekevistä lääkäreistä ei tuota Lukkarista löytynyt.

Eli tässä nyt lueskelen vielä noita sivuja, ja mietin miten asiassa edetään. Edelleen mut yllätti tuo hinnasto kun pahempaa pelkäsin. Eli tässä nyt ihan tärisen ja hermoilen. Tuo välimatka ja hinta ei siis olisi este. Nyt pelottaa vain se, että onko mies enää valmis tuohon operointiin.
 
Hei!
Minulle tehty vasektomia leikkaus 2000 ja nyt haluaisin purkuleikkaukseen, ja julkiselle puolelle. Minulla on yksi lapsi, mutta nyt kuitenkin haluisimme veljen tai siskon vielä. Miten ja mistä pääsee Helsingissä julkiselle ja mikä on noin odotettavissa oleva aika leikkaukseen, että sinne pääsee. Onko ikäni jokin este tällaiselle 41v.
 

Yhteistyössä