Huhtikuun hurmurit 2015 - Huhtikuu, meidän kuu!

Huh, alkaa hyymöri loppua. Tiistaina klo 5.00 aamulla alkoi kipeät supparit. Siitä eteenpäin (nyt torstaihin) on kipeitä supistuksia tullu 1h-10min välein. Yht. 63h kärvistelty kipujen kanssa. Silloinkin kun ei supista, niin alapäässä on sellainen paine, että pystyy just ja just kävelemään. Repii aivan tajuttomasti. Synnärillä käytiin heti tiistaina. 1 cm auki.

Eli nyt odotellaan näillä näkymin sunnuntaihin asti näiden kipujen kanssa, että aletaan ilmeisesti käynnistellä. :)

Nyt jo väsyttää näiden kipujen takia. Onneksi öisin saanu vielä nukuttua useamman tunnin pätkissä. Huoh.. *itkunaama*

Nippe ja maha 41+3
 
"Elea"
Enpä ole ehtinyt kirjoittamaan, mutta ensiksi onnea vauvan saaneille! Onko joku vielä kasassa?

Täällä kaikki hyvin. Vauva on oikein kiltti tapaus. Ei itke juuri lainkaa, nälkääkin maukuu eikä huuda. Yöt nukutaan, eikä kukuta. Enää ei tarvitse herätelläkään 3h välein, koska ollaan jo päästy yli syntymäpainon. Koputetaan puuta ja nautitaan :) Tämä vauvahan oli mahassa mahdottoman rauhallinen joten ilmeisesti siinä on perää, että se kertoo jotain vauvan tempperamentista. Maitoa riittää hyvin, pidän kokoajan pumpulla pientä ylituotantoa yllä ettei tarvitse ressata. Suosittelen. Mikään ei saa maitoa ehtymään todennäköisemmin kuin stressi maidon loppumisesta. Ja ylimääräinen maito pakkasessa mahdollistaa täysimettävän äidin jumpat/humpat yms. sekä toimii kuin häkä kiinteiden aloittelussa.

Palautunut olen ihan hyvin, energiaa on, vielä nappi jää auki omista housuista mutta kyllä se siitä. Nopeat synnytykset saa kyllä jotain tuhoa aikaan... Vessassa käynnit tuottaa vaikeuksia. Noo.. Lantionpohjan jumppaa. Petipuuhat ei kyllä ole käynyt mielessäkään, hulluja olette jotka niistä haaveilette!! :) Meillä keskustellaan asiasta ehkä ensi jouluna :) :)


Elea ja vauva rakas 2vko
 
Kovasti tsemppiä Nippetius! Toivottavasti ei tartte odottaa sunnuntaihin asti..Paikat ovat varmasti kypsyneet tuosta tiistaista, kun on jo noin paljon supistuksiakin ollut? Itse kävisin varmaan vielä näytillä ennen sunnuntaita... ;)

äitii: oon kyllä kade tuosta nopeasta syönnistä... Tämä ilta meni niin, että poika lähinnä söi klo 17-21.30. Pyöräytin hänet kapaloon ennen kuin halusi viimeistä kertaa rinnalle ja siihen onneksi simahti..Meinasi jo hieman tuskanhiki nousta eikä saanut mitään tehtyä, kun toinen roikkuu 10min välein syömässä :)

Kiva kuulla Eleankin vauvakuulumisia; mukavan oloista vauva-arkea teillä :flower:

Minisport: jaksamista tunteiden vuoristorataan. Älä murehdi liikaa imetystä; hienoa että saat maitoa kuitenkin pumpattua! Saitko mitään apuja vauvan imetykseen neuvolan tätsyltä? Netistä löytyy tosiaan paljon noita imetysvinkki-sivustoja, joissa myös löytyy yhteystietoja mikäli haluaa soittaa ja kysellä asioista. Sekin auttaa kun voi purkaa omia tuntoja sellaiselle, joka oikeasti tietää mistä on kyse :)

Vauvan nukkuminen. Päivällä vauva nukkuu enimmäkseen pinniksessä. Mikäli ulkoillaan aamusta niin nukkuu kantoliinassa tai kärryissä. Ulkona nukkuu yleensä pidempään kuin sisällä. Ennätysunet (5h) nukkui pari päivää sitten ulkona kärryissä.
Nyt on ollut parina päivänä menoja aamupäiville, joten on nukkunut kantokopassa useamman tunnin. Viihtyy superhyvin auton kyydissä kunhan vain pysytään liikkeellä.
Iltaisin laitan ekoille unille pinnikseen, mutta kun herää syömään niin nostan viereen ja siinä nukkuu loppuyön. Meilläkin on tuo pinnis sängyn vieressä, mutta oon niin laiska etten jaksa nostaa takaisin sinne vaan pistän itse nukkumaan...:whistle:

Kevis kyseli itkareista. Meillä on nyt tällainen, jota aiemminkin mainostin: Britton itkuhälytin BC-50 – Lastentarvike.net - Yli 100€ tilaukset toimitus 0€ . Olen tykännyt kovasti näistä ominaisuuksista: pieni, helppokäyttöinen sekä löytyy lämpötilan näyttö ja lapsen yövalo.
Tuosta hinnasta sai muuten pois vielä 10% tämän blogin lukijana Kaksplus.fi - Tiitukatriina - Matkaan mars, yhteistyössä LASTENTARVIKE NET ! - blogiportaali (kampanjakoodi tekstin lopussa).

Voi hitsi, enää viikko ristiäisiin ja kyllä mää taidan alkaa repimään stressiä nimi-asiasta. Ei olla miehen kanssa yhtään samoilla linjoilla. Lasten kanssa kylläkin, mutta ei viitsi enemmistöllä jyrätä miehen mielipidettä... Loukkaantuu pian :D
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: äitii88
Heipä pitkästä aikaa!

Ihan alkuun suuret onnittelut kaikille nyytin saaneille! Se kauan odotettu urakka on nyt ohi ja se loppuelämän urakka on alkamassa ;D

Sitten vielä omaa vuoroaan odottaville iso onnenpotku! Kohta on nyytti sylissä! :)

Täällä riittää vilskettä ja vipinää kun nuo neljä sisarusta keksii aina jos jonkun näköisiä tempauksia ja juuri kun alat esim. Ruokaa laittamaan niin johan kuuluu vaativan kuuloinen rääkäisy jossa on rivien välissä luettavissa "äiti, tänne mulla on nälkä"! :D

IMETYKSEN kanssa meillä on ongelmia enemmän ja vähemmän... Mulla nous maito tosi hitaasti (vasta 4 päivänä) ja syyksi epäillään sitä mun verenhukkaa ja sitä että olin vauvasta erossa jonkun aikaa melkein heti synnytyksen jälkeen ja siinä välissä ehti jo lisämaitoa saamaan joka sitten hidastutti mun maidon nousua...

Nyt sitten ajattelin vauvan pärjäävän ilman lisämaitoa kun jo syö hyvin ja maitoakin uskoin tulevan riittävästi.

Tiistaina käytiin punnituksessa ja paino ei ollut noussu viikossa kun n.30g! :O Suntymäpainoa ei olla VIELÄKÄÄN saavutettu ja ikää oli silloin päivää alle 3vkoa.
Nyt paino oli 3085g (sp 3120g)

Vauva syö kyllä ja vaikuttaa syönnin jälkeen tyytyväiseltä -hetken. Kakkaa tulee 2-6 vaippaa päivässä ja pissaa lähes saman verran...
Ongelma on lähinnä että tuo tyttö rutasee ulos samantien kun on syönytkin... Rinnalla roikkuisi vaikka aamusta iltaan.

Nyt on pakko ollut antaa korviketta aina lisäksi ja olo on epäonnistunut ja olen oikeastaan pettynyt itseeni.
Haaveilin imetyksestä ja olin jo päättänyt onnistua siinä. Nyt kun tuo ei näytäkään onnistuvan ja pelkään tän nyt pikkuhiljaa ajautuvan pelkkään pulloon niin mieli on hieman herkillä. : /

Taitaa olla turha enää täysimetyksestä haaveilla!?

Pumpulla en saa mitään tulemaan joten sillä en jaksa itkettää itseäni enää yhtään enempää!

Nyt vaan pyörittelen mielessäni että mikä mussa on oikein vikana? Miksi sitkeälläkään imettämällä en saa maitoani vauvalle riittäväksi?!
Sitten täällä on kuitenkin muut lapset, koti ym. hoidettavana. En voi alkaa vaan "pesiä" vauvan kanssa päivät pitkät!

Anteeksi pitkä valitus virsi... Väsymys, huoli ja kurjaolo tekee nyt tepposet :(

Sitkeäsissi & prinsessa 3vko2pvä <3
 
Tsemppiä Sitkeäsissi! En mä tiedä kannattaako potea huonoa omaatuntoa, jos täysimetys ei onnistu. Meilläkin mennään edelleen osittaisimetyksellä, vaikka tytön paino on noussut lisämaidon ansiosta nyt hyvin. Varmaan voisin kokeilla täysimetystäkin, koska välillä tuntuu että maitoa riittää omasta takaa kun taas toisina päivinä tuntuu että tissit huutaa tyhjyyttään :O joten kyllä meillä otetaan välillä aina korvikkeet käyttöön ja pääasia että tyttö on tyytyväinen.

Viime yönä muuten nukuttiin ekaa kertaa 4 tuntia putkeen! Ensin valvottiin koko Suomen pelin ajan ja sitten otettiin kunnon torkut. Sitten otettiinkin aamulla vaan tunnin unet ja aamuimetys meni äidillä silmät ristissä. Tuli siis nukuttua liian pitkään kerralla. :LOL:
 
JOPPU -Tiedänhän mä että imetyksestä ei kannata ottaa stressiä. Mulla noi imetykset ei ole oikein onnistunu ku ensimmäisen ja toisen kohdalla mutta sitten kolmannen ja neljännen lapsen kohdalla se tyssäsi heti. Tosin siinä olikin sitten muutakin ongelmaa joten imetys ei päässyt edes kunnolla alkuun... Nyt sitten odotukset ja tavoitteet oli vähän liian korkealla.
Motivaatiota riittäisi mutta henkinen jaksaminen ei ehkä kohta riitä.. Vielä en kuitenkaan haluaisi luovuttaa....

Onnea hyvin nukutusta yöstä :) Täälläkin nukuttiin reilun neljän tunnin pätkä yöllä :)
 
No niin, jos sitä vihdoinkin saisi aikaiseksi kertoa oman synnytystarinansa. Jos jotakin vielä kiinnostaa :D

Tiistaina 28.4 rv 40+1 oli aamusta asti supistuksia. Kävin aamupäivällä neuvolassa, jossa terveydenhoitaja kiinnitti myös huomiota herkästi supistelevaan kohtuun. Mulla kun ei muuten ollut supistellu juurikaan raskausaikana. Flunssa oli täysillä päällä ja makasin nenä vuotaen ja aivastellen sohvan pohjalla. Supistuksia tuli ja meni harvakseltaan. Iltapäivällä noin neljän aikaan alkoi olla supistuksia 10 min välein ja aloin jo vähän odottaa miestä töistä. Miehen tullessa kerroin tilanteen ja voi mahoton sitä hössötystä, mikä siitä alkoi: "Nyt sun pitää syödä koko ajan, kerätä voimia, otetaan ihan rauhallisesti" :D

Supistukset jatkui ja me koitettiin vietellä iltaa niinku aina ennenkin. Kaheksan aikaan lämmitettiin sauna. Sillon alkoi jo olla sen verran kipeitä suppareita, että nousin vähän väliä ylös nojailemaan lauteeseen ja mies hieroi hartioita. Nautin jollain tavalla niistä ensimmäisistä. Tuntui hyvältä vaan keskittyä hengittämiseen. Saunan jälkeen katottiin uutisia ja alkoi olla keskittymiskyky aika huono. Suppareita oli siinä vaiheessa jo 2-3 min välein. Ei kuitenkaan sietämättömiä vielä. Kymeneltä kuitenkin soitin synnärille, koska mielessä oli, että jos ei saa yhtään nukuttua, menee voimat vaan kipuihin ja siitä on huono lähteä synnyttämään. Kätilö kehotti ottamaan kaksi panadola ja kokeilla nukkua. Mutta ei tullu mitään. Kahteentoista asti jaksoin sinnitellä. Lähetin miehen torkuille ja lupasin herättää. Huuteli sitten itse, että mikä vointi. Siinä vaiheessa sanoin, että nyt mennään.

Matkalla sairaalaan (n. 10-15 min.) supistukset hiljeni selvästi. Heti teki mieli kääntyä takaisin, ettei vaan menis turhaan. Mutta ajettiin kuitenki perille asti. Käyrillä oltiin puoli tuntia ja rauhallista oli edelleen. Sisätutkimuksessa olin kuitenki kahdelle sormelle auki ja kohdunkaula sen verran kypsä, että otettiin suoraan saliin. Siellä sain ensimmäiseksi kipupiikin, joka ei auttanut oikeestaan yhtään. Neljän aikoihin tuli kätilö ja aloin olla jo sen verran kipeä, että toivoin hartaasti, että olis tarpeeksi avautunu. Ja olihan se neljä senttiä, onneksi!

Sain epiduraalin ja olo helpottui heti. Hirveetä painontunnetta se aiheutti, todella inhottava tunne. Mutta muuten oli ihan hyvä olla. Nukkua en kyllä pystyny yhtään. Ekan kätilön vuoro alko loppua ennen seittemää ja mulla kivut koveni taas. Ehkä kivuliain hetki koko synnytyksessä. Jouduttiin vähän aikaa (n. 15 min) odottamaan, että tuli seuraava kätilö ja ne oli pitkiä minuutteja:O Kätilö kattoi n. 8 sentin kohalla tarjonnan ja totesi, ettei ihan paras mahollinen. Tyttö oli tulossa eturaivo edellä kyljellään, siis mahollisimman ahtaasti. Tiesin, että kova työ on edessä. Siinä vaiheessa nousin seisoomaan, että saatais mahollsesti tarjonta muuttumaan. Olin välillä polvillaan, välillä seisoin sänkyyn nojaten. ja vauva laskeutui koko ajan alemmas. Mutta tarjonta ei muuttunu mihinkään. Aktiivinen ponnistusvaihe alkoin kaheksan jälkeen ja kesti lopulta 1h 40min. Kipuja ei ollu, mutta aloin olla ihan puhki valvotun yön ja alhasen verensokerin takia. Vauvalla oli tosi ahdasta ja päähän oli kehittyny pahka. Se sieltä aina pilkisti, mutta pää ei tullu tarpeeksi paljon ulos. Aloin olla jo niin väsyny, että meinasin nukahtaa ponnistusten välissä. Lisäksi vauvan sydänäänet meni aina alas supistuksen aikana. Lopulta päätettiin tehä eppari ja tyttö tuli sen jälkeen ulos parilla ponnistuksella. Siinä meiä sitten oli kolme raukkaa ja väsynyttä itkijää, isä, äiti ja pieni uikuttava tyttönen suippone päineen. HUH!

Kaksi päivää oltiin laitoksella ja mun toipuminen lähti hyvin käyntiin. Vauva osottautui alusta asti todella rauhalliseksi ja käsrivälliseksi tapaukseksi. Itkua ei paljon ollut, eikä ole nytkään. Kotiin päästyä pari yötä meni lyhyillä syöttöväleillä, mutta nyt rytmi on ollu melkein viikon suurin piirtein tämä: Illalla nukkumaan n. 22-23, heräämiset n. kahelta ja viideltä ja aamulla 7.30-8. Tyttö syö puolisen tuntia ja jatkaa unia omassa sängyssä (ensisänky meidän sängyssä kiinni). Josku nukahdan itse, un vauva syö ja nostan sitte omaan sänkyyn kun havahdun.

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä alku täällä. Imetys on sujunu ihan ensihetkistä lähtien ja tyttö kasvanu hienosti (4 päivässä 300g ;)). Seuraava neuvola onki vasta kolmeviikkosena.

Tsemppiä kaikille vauva-arkeen ja erityisesti haastaviin tilanteisiin! Mielialat heilahtelee täälläkin, eikä varmasti helpta yhtään, jos on ongelmia vaikkapa imetyksessä. Mutta luotetaan omaan äitiyteemme! Sen hyvyyv ei riipu siitä, imettääkö vai ei tai mistään muustakaan. Me ollaan just niitä parhaita omalle lapsellemme :heart: Ihanaa äitienpäivää!

Nyt syöttöpuuhiin ja peliä kattomaan :)

Silmu ja keijukainen 10 päivää
 
Hyvää äitienpäivän iltaa! Olipa vähän hämmentävää ja ihanaa ensimmäisen kerran olla itse äitinä juhlimassa ja juhlittavana, äitini luona söimme ja kahvittelimme, neljä sukupolvea. Poikanenkin tekaisi mummilleen vaipallisen tavaraa :LOL:

Toivottavasti ttaisku ja Nippetius olette saaneet omat pikkuisenne kohdusta syliin!

Täysimetys ei taida meillä onnistua, vaika nyt on päästy maitoon sekoitettavista ravintolisistä eroon. Poika syö tissillä pitkään ja hartaasti, yli tuntia, mutta ei ole kauaa tyytyväinen. Maitoa on ja riittää, hän syö maitoani pullosta, ja tuskin viihtyisi tissillä niin pitkään, jos niistä ei tulisi mitään. Välillä on melkoista rintaraivoa, välillä taas kaikki sujuu hyvin. Eikä olla päästy rintakumeista eroon, on kuin ei tunnistaisi koko nänniä ollenkaan ilman kumia, vaikka maitoa tihkuisia, nuolee vaan pois ja huutaa. Onhan se maito pullostakin annettuna samaa ravinteikasta rintamaitoa, ja häntä kyllä pidetään lähellä paljon, mutta silti mulla on sellaista syyllisyyttä, kun en vain imetä. Vaikeaa tämä äitiys! Ei kukaan ole mulle sanonut, että pitäisi, mutta silti tällaista tuskailua (mut ei koko aikaa! Onneksi voi tänne näppäimistä-mesota, ja sitten taas jaksaa live-elämässä :) ).

Poikanen tuntuu kasvaneen pituutta ihan hetkessä, viikko sitten laittelin pois viimeisen koon 44 vaatteen, ja nyt 56-kokoiset tuntuvat jo sopivilta (paitsi äitiyspakkauksen jättimäiset pikkuset- ja tutta-vaatteet, jotka on todella leveitä!). On kyllä hurjaa, että saman koon bodyissa on liki 10 cm leveyserot, kun vertaa vaatteita päällekkäin. Pitää ehkä käydä avoimessa neuvolassa mitattavana ja punnittavana, kun seuraava nla-käynti on vasta kuun lopussa.

Kohta on ristiäiset, Poikaselle on perintö-kastemekko, mutta mitä mä puen päälle? Millaista teillä on ollut/tulee olemaan, siis tyyliltä?

Kevis ja Poikanen jo 10 vkoa!
 
  • Tykkää
Reactions: Boomkaa
Kiitos vinkistä Amaya, mutta ei taida olla tuosta meille apua, kun ei vaan ime rintaa.. puistelee päätään, pitää tissiä suussa tai karjuu :) Vihdoin sain oikean kokoisen rintakumin joten jatkamma harjoituksia sen avulla.

Kevis I Feel you... Jännä miten sitä itseään syyllistääkin, kun ei imetys onnistu.. Vaikka samaa maitoahan se on tuli se sitten pullosta tai rinnasta... :)

Mieliala on nyt taas hyvä. Tuon yhden illan masiskauden osasin yhdistää nyt jälkikäteen maidon nousemiseen. Edellisenä yönä oli sellainen outo horkka, tärisytti kuin olisi kuumetta ollut..

Epparin tikit ovat parantuneet hyvin. Voi jo kevyttä lenkkiä tehdä.

Synnystystarinani lyhykäisyydessään:

28.4 heräsin yöllä siihen kun tunsin ensimmäiset supistukset. Niitä alkoikin tulla heti n. 5-10 minuutin välein, mutta eivät olleet kivuliaita. Päästin miehen vielä töihin, mutta sanoin että ole valmiina :D Sain siinä vielä hetken nukuttua. Päivän mittaan voimakkuus kasvoi ja välikin tiheni. Lähdimme sairaalaan klo 15 aikaan ja perillä olimme 16,30. Pääsin siellä käyrille ja supistukset tulivat tuolloin 3 min välein ja kohdunsuu oli auki 5 cm. Lähdimme vielä käveleksimään. PAlasimme takaisin ja taas otettiin käyrää samalla kiikuttelin kiikkustuolissa.. Minulle ehdotetaan ammetta jonne siirryn klo 19, siellä supistukset tuntuvat paljon kovemmilta joten en viihdy siellä puolta tuntia kauempaa. Tässä vaiheessa kohdunsuu auki 7cm. klo 20 minut pyydetään sängylle kylkiasentoon ja taas tuntuu supistukset kivuliaammilta kuin kiikussa. Epiduraalin saan 21,10 ja se auttaakin heti. Vie kivun pois ja tilalle tulee painon tunne. klo 23 kohdun suulla pientä pehmeää reunaa. Supistukset eivät ala koveta tai väli tihentyä. Kätilö miettii kalvojen puhkaisun ja oksitosiinin välillä. Kalvot puhkaistaan 00,50 jolloin kohdun suu täysin auki. Lapsivesi vihertävää. Minua kehoitetaan työntämään varovasti mikäli siltä tuntuu... Näin jatkuu 1,55 saakka supistukset eivät tihene edelleenkään. 02,10 saan oksitosiiniä supistuksia tehostamaan. 2,50 paineen tunne tuntuu jatkuvana, vaikea havaita milloin supistaa ja milloin pitäisi ponnistaa. Saan kuitenkin juonen päästä kiinni. Tähän asti olen ollut kylkiasennossa ja klo 3 vaihdan asennon puoli-istuvaan asentoon joka onkin mielestäni tehokkaampi. Vauva ei vaan meinaa millään tulla ulos vaikka kuinka ponnistelen, 3,13 tehdään episiotomia ja 3,16 vauva syntyy. IHANAA. Tämä kaikki ei ollut ollenkaan niin kivuliasta kuin olisin voinut luulla. Hyvä maku jäi tästä.

Näin jälkikäteen mietittäessä olisin voinut olla "rohkeampi" ja soitella sitä kelloa useammin. Aika pitkään piti odotella tuota kavojen puhkaisua ja sitten taas oksitosiiniä.. Samoin olisi pitänyt siirtyä puoli-istuvaan asentoonkin aiemmin.. Mutta näin vienona ensikertalaisena en osannut kuin totetella :D ja tehdä mitä ehdotettiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Boomkaa
Jokos kaikki tämän ketjut mammat on saaneet vauvat kainaloon?:) Hurjan paljon onnea kaikille niillekin, jotka käyvät vain lukemassa :flower:

Ristiäiset. Nyt olis kaappiin ostettuna valmiiksi ainekset, että saa alkaa torstaina tekemään tarjoiltavia ristiäisiin. Mies pyysi josko voisin tehdä voileipäkakkua (kun sitä niin harvoin saa)..Tarjolla siis kinkku- ja lohivoileipäkakkua, coktailpiirakoita ja munavoita. Makeista teen mokkapaloja ja porkkanakakkua sekä täytekakkua (valkosuklaavaahto+lime tai sitruuna). Lisäksi keksejä, suolakeksejä ja karkkia (lapset pysyy tyytyväisinä ;)).
Omat vaatteet: hmmm....katotaan vähän ilman mukaan. Jos on kovin viileää niin mustat suorat housut ja tuollainen lyhythihainen lila-musta juhlapaita (suht löysä, joten helppo imettää). Mikäli näyttää, että tulee vähän lämpimämpi niin mamalicious:n hihaton harmaa imetysmekko+legginsit. Ei siis kovin kummoisia; monesti pidän noita vaatteita ihan muuten vain :D

Nyt pitäisi repiä jostain innostusta siivouksen aloittamiseen. Eteisestä pitäisi tyhjentää lasten ulkovaatetta, kenkiä yms. että tänne mahtuu joku muukin sisälle. Kerran tälle kevättä pestyt ikkunat pitäis osa pestä uudestaan kun muksut pelasivat jalkapalloa rapakossa ulkona (=ikkunassa muutamia epämääräisiä ruskeita jälkiä).
Kiva kuitenkin alkaa puuhaileen juhlia...Tälle kesää kun ei kekkereitä juurikaan ole tiedossa. Pihalle kävin ostamassa neilikoita, jotka istutin ruukkuihin. Ihana kun tuli hieman väriä tuohon terassille! Tai no, varmasti voikukat valtaa pihamaan piakoin kun on ollut lämmintä ja sadettakin piisaa.... :D

*muoks* Meillä on suvun kastemekko vissiin lähtenyt omille teilleen...Ei nimittäin löytynyt meidän komerosta, joten pitänee ottaa soittokierros kenen nurkissa se mahtaa piileskellä. Hieman lisäjännitystä loppuviikolla! :LOL:
 
Viimeksi muokattu:
Moikka taas mammat täältä auringosta :)!
Päästiin hengissä perille vaikka matka oli monivaiheinen ja rankka. Lapset jaksoi melkein paremmin kuin aikuiset. Nyt on totuteltu ilmastoon. Muksut uivat eilen lasten altaassa omalla pihalla jonkun aikaa ja heti oli nuorempi ihan musta ja komeat bikinirajat. Ite vähä säikähdin. En kyllä enää päästä ihan keskipäivällä ulos. Iltapäivällä on jo huomattavasti enemmän varjopaikkoja.
Vauva oli ärtynyt ekat päivät ja väsy painoi. Itkeskeli, sylissä piti hoitaa ja söi jatkuvasti. Maidon tulo vähän kärsi matkasta mutta onneksi tasaantui taas parissa päivässä. Heti kun maitoa tuli taas hyvin niin poitsu vetäs 9,5 tuntia unia yhteen putkeen! Se on siis meidän ennätys. :) imetys sujuu kun muistan syödä tosi hyvin ja säännöllisesti. Usein joudun syömään vaikka ei olisi vielä ihan nälkäkään. En voi odottaa kunnon nälkää, vaikuttaa heti seuraavaan syöttöön.
Näinpä kiloja on edelleen reilusti ylimääräistä. Tarkoitus olisi alkaa juoksulenkkeilemään kunhan saadaan vauvan kanssa rytmi taas kohdilleen että uskallan jättää pariksi tunniksi hoitoon. Täällä on kuuma juosta joten äkkiä nesteet poistuu ja rasva palaa lyhyelläkin lenkillä. Siihen uinti päälle ja kävely takaisin kotiin niin tulee liikuntaa monessa muodossa. Pitää vaan muistaa juoda runsaasti.
Tsemppiä imetys ongelmiin! Esikoisen kans oli itselläkin taistelua.
Boomkaa teille ihania juhlia! Me juhlitaan kans taas lauantaina, mutta mies ilmoitti ettei minun tarvitse tehdä mitään! Riittää että olen paikalla ja puen lapset.
 
  • Tykkää
Reactions: Kevätkaihonkukka
Vihdoinkin pääsen koneelle. Koneeni hajosi ja kännykällä, en ole päässyt kirjoittamaan kuulumisia.

Hikoilu Siis hikoilen yön aikaan varsinkin rintojen seudusta aivan kauheasti

Imetys Vauva olisi vaikka aamusta iltaan rinnalla, mutta kun näistä AAA kupeista ei paljon heru. Noh annan sen mitä niistä karva lämpsyistä irtoaa

Neuvolatäti Tai oikeastaan äitiysneuvolasta kävi täti meillä kylässä tarkistamassa vauvan. Jotenkin tuli semmoinen olo, että se kuvitteli etten osaa hoitaa vauvaa. Tarkisti korvan taukset ja leuvan alta makkarat. Eli juuri ne paikat josta olisi likaiset. Pitikö se minua niin tyhmänä, etten tajunnut edellisenä iltana käyttää vauvaa kylvyssä. Tottahan toki, kun meillä on näin monta lasta, etten pidä siisteydestä huolta. :mad:

Vauvan syönti Meillä ainakin tämä neiti vetää ensin tietysti tissistä mitä tulee ja sitten vielä sen 80ml kerralla pullosta korviketta. Suositus olisi tietysti, että kiinteitä annetaan vasta 4kk aikaan. Jotenkin vain tuntuu, että saan ensi kuussa keittää joh perunat ja läskisoosin :)

Ristiäiset Meillä ristiäiset vietetään tämän kuun lopulla. Oli pakko varata joh nyt, kerta kesä näyttää tekevän tungosta täällä päin.

Olisi ihana tehdä Huhtikuisten mammojen kanssa ns. Miitti johonkin päin suomea. Esim Särkänniemeen jossain vaiheessa kesää. Sinne saisi tulla kaikki ne, jotka ei pelkää tai uskaltavat tuoda ns. julki oikean minänsä. Mitäpä olisitte mieltä ?

Vauva arki on täällä alkanut tietyeti hulinalla tämänkin kokoisessa perheessä. Pyykkiä pukkaa ja ruokaa menee. Kaiken huipuksi kuivausrumpu sanoi yhteistyönsä irti. Onneksi ensiviikolla meille tulee uusi. Tuo pyykkikopan pohja kun ei meinaa löytyä tällä porukka määrällä ;)
 
Jasmin12: Mihinkäs päin maailmaa te reissasittekaan? En yhtään muista kohdetta :p

Boomkaa: Joko kastemekko löytyi? Mukavia juhlia sinne!!

Lumme75: Ei se neuvolatäti niitä poimuja kato sen vuoksi, et tarkistais onko vauva pesty ja puunattu. Poimuihin voi tulla sientä tai joku infektio. Kattoo siis onko merkkejä moisesta.

Tällä hetkellä maidon luovutus sujuu parhaiten verraten siihen, miten on aiempien lasten kohdalla mennyt. Maitoo tulee 5-6 dl päivässä luovutukseen. Lisäks vajaan desin päivässä pumppaan vauvalle, kun on pulloonkin totutellut. Meillä ois viikon päästä ne mun veljen häät. Meinasin sillon illalla yhden-pari saunalonkeroa ottaa, kun vauva tosiaan pullosta suostuu maitoa ottamaan. Mulla on vajaa litra pakkasessa sille illallekin, joten eiköhän niillä selvitä se ilta/alku yö :) Ykskään aiempi muksu noista kolmesta ei oo pulloa koskaan huolinut, joten ihan uus tilanne mulle/ meille, kun hyväksyy esikoisenkin syöttämään siitä, kun ollaan treenailtu :)

Tiheää imua täällä havaittavissa. Välillä nukkuu tosi rikkonaisesti ja sit saattaa vetästä sikeesti 3-4 tuntia unta kuitenkin. No, tätähän tää kiihkeä kasvunvaihe on ja tulee olemaankin. Paha myöntää, mut vasta nyt neljännen kohdalla osaan suhtautua siihen rennommin!
 
Lakka me ollaan tällä hetkellä Pohjois Afrikassa.
Tänään lähdettiin rannalle isolla porukalla ja vauvakin oli mukana. Vähä jännäsin että saapa nähdä pärjääkö vauva syömättä siellä useamman tunnin. Toki varalta oli pullo mukana. Täällä ei oo hyväksyttävää imettää julkisesti joten en ehdoin tahdoin tee niin. Reissu meni kuitenkin hienosti! Poitsu nukkui koko ajan kärryissä ja heräili vasta kotimatkalla. Sittenkin jaksoi hienosti odottaa omaa vuoroaan että sain muut lapset pestyä ja ruokittua.
Tähän mennessä matka menny hyvin, nyt 5.päivä ja tulihan se sieltä...siis riidan poikanen. Miehen kans sovittiin että kumpikin yrittää tosissaan ettei tule sanomista. Ja ettei pienistä hermostuta puolin ja toisin. Nyt kuitenkin kävi ilta yksin vähä turhan rankaksi ku pesut meni hukkaan ku hiki valui päältä että sai yksin hoidettua kaikki lapset näissä olosuhteissa. Mies heilui omilla teillään niinku normaalistikin. No se tuli kyllä takasi mutta liian myöhään jolloin lapset huusi jo täyttä kurkkua väsymystään. Täällä ne tarvii nukuttaa joten sanoin miehelle että hänen vuoro. Sepä sitten ei passannutkaan joten heti paloi pinna äijällä :/ Lisäksi en hyväksy minkäänlaista valehtelua suoraa päin naamaa ainakaan omalta mieheltä. Mutta se ei tunnu menevän jakeluun. Pikku asioissa luulis että voi puhua totta. Tosi ärsyttävää!
Sorry omanapainen valitus!

Lumme tuosta hikoilusta että itekin aluksi kun vauva nukkui kyljessä kiinni ni hikoilin hillittömästi. Heti helpotti jos siirsin vauvan vähä kauemmas kainalosta.
 
Meilläkin on huomenna kastejuhla, saas nähdä miten päivänsankari jaksaa käyttäytyä. Jos varaudun niskakakkoihin kastemekossa ja läpihuutoon, ja pukluihin omilla, kummien ja papin vaatteilla, niin kaikki siitä poikkeava on plussaa :LOL:

Niin, toivottavasti Nippetiuksella on mennyt kaikki hyvin, tai jos ei, niin toivottavasti kaikki on jo nyt hyvin ja hyvässä hoidossa. Viimeisetkin huhtikuun hurmurit lienee nyt häädetty kohduista maailmaan, kun on jo kaksi viikkoa toukokuuta eletty. Siirryttäiskö nyt sinne syntyneiden puolelle, vai kuun vaihteesta?

Pyykkiä, pyykkiä tuntuu riittävän, vaikka taloudessa on vain 3 henkilöä, millaista se onkaan suuressa perheessä! Pyykkiteline on koko ajan täynnä, ja pesen koneellisen joka päivä. Enkä kyllä lajittele, vaan kaikki 60 asteessa hajusteettomalla herkkäihoisten kirjopyykkiaineella, tilkka etikkaa huuhteluaineena, ja mukana värinkeräysliina. Esikäsittelynä käytän rautatahroille sitruunahappoa ja rasvatahroille (mm. lansinoh ja vauvaöljy, ja maito) sappisaippuaa. Mutta millä sais kestoliivinsuojista lansinohiin tarttuneet mustat värit pois?

Käytiin tänään ylimääräisessä mittauksessa, Poikaseni on kasvanut syntymästään yli 10 cm, ja painoa on tullut reilusti yli 2 kg! Pään ympärys on kasvanut 7 cm. Kirimistä ikäisiin vielä riittää, mutta olen oikein tyytyväinen lapsoseni kasvuun. Toivon vaan masuvaivojen helpottavan pian. Kai tämä on koliikkia. Jos se tyypillisesti helpottaa 3-4 kk iässä, mehän ollaan jo yli puolivälin...

Hurjaa on, että ennenaikaisesti syntyneillä kiinteitä aloitetaan jo 3-4 kk iässä, eli ensi kuussa. Millaisia masuoireita niistä tuleekaan? Ja lihaa pitäis saada ruokavalioon jo 4 kk iässä. Pitää kohta opetella erilaisia sössöjä. Ja hankkia syöttötuoli ja sitteri.. Millaiset on hyviä, perustelut? Turvallisuus tietysti, mutta muuta, mitä kannattaa huomioida?

Kevis ja Poikanen 10 vkoa
 
Kevis meillä on aiemmilla syöttötuolina toiminut parhaiten Ikean Antilop tuoli! Pesee muut käytönnöllisyydellä ja turvallisuudella. Helppo pestä puhtaaksi suihkussa jossa toimii myös suihkutuolina. Ollu meillä ihan pelastus joka lapsen kohdalla. Oon ottanu siihen taaperon istumaan/ leikkimään ja syömään mukaan kun ite haluan käydä suihkussa päivällä pitkän kaavan mukaan. Kannatan tuoliin kuuluvaa pöytää mukaan. Samoin hyvä on ollut Emman pöytään kiinnitettävä jos tykkää semmoisesta. Saa mukaan reissuun. Riippuu kuinka pienet tilat asunnossa. Sittereistä paras ollut ehdottomasti babybjörn balance. Se on meillä jo nyt kovassa käytössä joka päivä. Vauva tykkää katella lelukaarta, juttelee leluille ja kiikuttaa kovasti itseään kun potkii sitterissä. Myös toimii ensi syöttiksenä tosi hyvin kun aloittaa kiinteät. Ja ainakin täällä helteessä on ainut paikka jossa vauva ei hikoile vaan pysyy tyytyväisenä pidempiä aikoja ja ottaa päiväunia kun kiikuttaa itsensä uneen. Iso peukku siitä! Harmi kun en ole aiemmin tiennyt tästä mallista, olis ollut iso apu jo aiemminkin.

Täällä on poitsu ollut taas kohtuu tyytyväinen mitä nyt nuo mahavaivat on ainainen riesa. Öisin ja päivisin on palattu normi rytmiin ja syö n.3-5 tunnin välein. Riippuen miten uni riittää. Lasken yhdeksi syönniksi 2-4 rintaa. Ihan riippuen omasta ruokailusta. Joskus syötössä on väliaikoja se 15-30min ja sitten jatketaan. Joskus menee molemmat puolet lähes putkeen vaan väli röyhtäisyllä ja parilla pierulla :LOL:
 
Huh, morjesta!

:D

Torstaina (14.5.) kotiuduttiin viimein täällä meilläkin!

Mistähän sitä edes aloittaisi.. Noh, tosiaan. Tiistaina (5.5.) alkoivat aamuyöllä kipeät supparit, jotka sitten jatkuivatkin ihan sunnuntaihin (10.5.) asti. Torstain jälkeen en enää juuri nukkunu ja siinä vaiheessa, kun alettiin sunnuntaina aamuyöstä ponnistella, niin supistuksia oli tullu n. 120 tuntia putkeen. Kävin monta kertaa Koksissa ja joka kerta käännyttivät ovella takaisin kysyttyään, että supisteleeko tiheämmin kuin 10 min välein. Kun synnytys ei voi olla käynnissä, jos supistelee vain 10 min välein.

Lauantaina yötä vasten mentiin viimeisen kerran näyttämään naamamme ja totesin melkein täysin uupuneena, että jos ne ei ota sairaalaan sisään, niin sitten me odotetaan parkkipaikalla niin kauan kun pitää alkaa ponnistaa. Mukava kätilö laittoi sitten meikäläisen ammeeseen likoamaan ja kellottamaan supistuksia. Edelleen oltiin 10 minuutissa siinäkin vaiheessa, kun kätilö otti saliin. Sain aamukahden-kolmen aikaan panadolin ja jonkun toisen napin ja kätilö käski mennä nukkumaan. Tropithan eivät auttaneet kuin 20 min ja supparit tulivat takaisin niin kovina, että piti huutaa joka kerta kun supisti. Pyysin kätilön takaisin ja taas sama "ei ole kyse synnytyksestä, kun ei supista tiheämmin kuin 10 min välein" -keskustelu. Kätilö kuitenkin päätti vilkaista alapäätä, kun valitin, etten saa pissattua, kun painaa niin kovin sieltä alhaalta.

"No ei ihme jos painaa. Sä oot 9 cm auki. Puhkastaas noi kalvot pois."

Kalvojen puhkaisun jälkeen kätilö käski alkaa ponnistella pikku hiljaa ja samalla lämmitti välilihaa kuumalla vesikääreellä ja laittoi toosaan jotain liukasteita. Kivunlievityksiä en koko synnytyksessä muuta saanu kuin aamuyöstä ne kaksi nappia. Multa loppui kaikki supistelu kalvojen puhkaisun jälkeen ja jouduin ponnistamaan "sokkona". Ponnistin aina kun uskalsin/jaksoin ja voin rehellisesti sanoa, että pää saatiin ulos täysin kivuttomasti (?!). Mut voihan tsibös sen loppukropan kanssa. :D Alapää alkoi tuntua siltä, että se repeää jokaisessa poikittaissuunnassa ja aloin ponnistaa ihan vimmatusti. Kätilö yritti toppuutella, mutta minä hädissäni en pystynyt lopettamaan. En osaa sanoa kauanko ponnistusvaihe loppujen lopuksi kesti, mutta tyttö syntyi 5.40.

3790 g, 53 cm ja neljä tikkiä! :flower:

Synnytyksestä jäi kaiken kaikkiaan ihan hyvä fiilis! Oli oikein mukava kätilö ja mies oli mulla mukana tukena ja turvana jokaisen supistuksen, hiki-, veri-, lapsivesi- ja pissatipan läpi! <3

Se Koksin osasto oli kyllä taasen ankea. Jouduttiin tytön kanssa olemaan sunnuntaista torstaihin siellä tarkkailtavana, koska mulla raskausdiabetes ja tytöltä seurattiin sokereita. Ma-ti välisenä yönä typyn sokerit pomppas todella alas ja antoivat lisämaitoa. Hoitajia mulla ehti varmaan olla lähemmäs 15 (?) tuona aikana, joista kaikki olivat ylimaallisen ihania ja kannustavia paitsi kaksi pässinpäätä, jotka tietysti jäivät parhaiten mieleen. Herkässä mielentilassa, yksin ja aika peloissaan siellä osastolla ei todellakaan tarvitse mitään ylimääräisiä stressinlähteitä.

Toinen näistä pässinpäähoitajista (yökkö) totesi mulle, että nenämahaletkuun laitetaan lapsi, jos ei ala imetys sujua. WTF!? :mad: Mä menin niin tolaltani, että en voinu tehdä öisin muuta kuin itkeä tihrustaa vauva rinnalla ja rukoilla, että multa tulis maitoa ja että vauva söis. Pidin sitä ihan koko ajan iholla ja pienestäkin ynähdyksestä löin tissiä suuhun ja itku kurkussa ajattelin, että oon jo nyt ihan paska äiti. Pidin lasta sylissä, silittelin sitä ja sydäntä kuristi ihan älyttömästi ajatus, että pienelle tehdään jotain niin radikaalia, kun hädin tuskin on selvinnyt siitä järkytyksestä, että on puserrettu tänne kylmään maailmaan. Kiitokset yökölle siis, että sait tuoreen nuoren äidin rauhalliseen mielentilaan heti jo synnytyslaitoksella! <3 Kun valvoin kaikki yöt laitoksella odottaen, että vauva pikkuisenkin hamuilee, että varmasti saa syödäkseen, niin voitte uskoa, miten fiilis alkoi olla katossa!

Typyhän heräsi aina siihen aikaan syömään, kun osastolla oli ruokatarjoilu. Multa jäi aika monta kertaa siis ruuat syömättä, kun en ehtiny. En myöskään saanu nukuttua, koska lapsi oli mulla koko ajan kenguruhoidossa ja pelkäsin litistäväni sen unissani. Pyysin sitä v-mäistä yökköä ottamaan tytön vauvalaan hoitoon tunniksi-pariksi, että saisin nukuttua ihan pienen hetken. Yökkö totesi "Laitat vauvan kainaloos vaan ja unta kuulaa. Et sä sen päälle kierähdä" ja lampsi ulos huoneesta. Jäi tosi turvallinen ja levollinen olo käydä nukkumaan! :headwall:

Onneksi siellä oli tosiaan muut hoitajat älyttömän ihania. Kaikki neuvoivat mua todella kärsivällisesti imettämisessä ja moni totesi, että jos maito nousee hitaasti tai tyttö ei nyt muuten vaan saa tarpeeksi tissistä, niin sitten annetaan vähän korviketta lisäksi. Ilman mitään draamoja. Ja korviketta jouduttiin antamaankin tuona yhtenä yönä, kun sokerit laski alas. Hoitaja antoi ruutalla parikymmentä millilitraa, eikä mitenkään syyllistänyt mua siitä, että olen jotenkin kelpaamaton äidiksi, kun en saanut tissimaidolla pidettyä sokereita yllä.

Vauvan paino kuitenkin tippui sitten 10% joten jouduttiin olemaan yksi ylimääräinen osastopäivä. Mieli oli ihan sika maassa. Taas mietin, että kaikki on mun syytä ja olen jotenkin älyllisesti varmaan vajaa, kun en osaa imettää oikein. Onneksi paino nousi tarkkailupäivän aikana ihan kelvollisesti ilman lisämaitoja, joten päästiin torstaina lähtemään. Läksiäispäiväksi sain sitten toisen pässinpäähoitajan, joka ei varsinaisesti kai ollut ilkeä, mutta meillä kemiat kolahti ihan vastakkain. Oli vanhempi täti-ihminen ja selkästi äänensävyillään osoitti, että lapsen äidillähän ei voi olla maalaisjärkeä ja huomautteli kaikista idioottimaisen itsestäänselvistä asioista. Tyyliin: "ETHÄN SÄ MEINANNU ALASTI SYLISSÄ KANTAA VAUVAA AUTOLLE?!??!?!" siinä vaiheessa, kun ilmoitin, että oltais nyt lähdössä ja en ollut vielä pukenut vauvaa. Se huomautti siinä lähtö vaiheessa _aivan_ kaikesta. Jaksoi nipottaa kaikesta, mihin silmä sillä osui. Vauvan piposta, meidän turvakaukalosta, ymsyms. Oli niin "haista paska" -fiilis lähteä pois, että huhheijaa. Saarnattuaan mulle aikansa siitä, että vauva kuolee, jos sen jättää alasti hankeen (koska vastasynnyttänyt äitihän on mieleltään ihan vajaa) totesi naama muikealla hymyllä, että "TERVETULOA SITTEN JOSKUS TAKAISIN"

Argh.

Mutta ne 13 muuta kätilöä/hoitajaa oli ihan 5/5! Mahtavia ja vilpittömästi lämpöisen oloisia ihmisiä! :flower:

Nyt siis ollaan toista päivää kotona ja koitetaan vähän hakea rytmiä arkeen. Aika rankkaa on, kun ei vieläkään osaa/uskalla nukkua. Mutta suunta on varmasti ylöspäin! :) Kunhan noi tikitkin tuolta tuherosta paranee ja oma vointi kohenee, niin varmasti arki alkaa lutviintua.

Ja kaikille teille(kin), jotka tuskailette imetyksen kanssa, niin lukekaa ihmeessä Imetyksen lohtukirjaa. Mä olen itkeä pillittänyt tuota lukiessa, mutta kyllä siitä on ollu henkistä apua!

Jaksamisia teille/meille kaikille! :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Kevätkaihonkukka
Paljon onnea Nippe ja perhe! :flower:
Kumma mten ne kurjat kommentit ja ihmiset aina jäävät parhaiten mieleen, vaikka enemmistö hoitajistakin olisi aivan ihania. Sinua ei varmaan nyt yhtään lohdita tieto, että nenämahaletku ei ole vauvalle kivulias eikä hankala, meidän pikkuisellamme se oli kaksi viikkoa syömisen tukena (osastolla) Jos tarkoitus on ollut lohdutella, että ei vauvaa päästetä nääntymään, jos imeminen ei suju, laitetaan letku ja annetaan sitä kautta, mutta ei se viesti aina välity niin kuin pitäisi.
 
Siirrytään vaan synnyttäneiden puolelle.. :) onnea lopuillekkin vauvautuneille <3

Täällä on kuherruskuukausi ohi... Tyttö täyttääkin huomenna kuukauden. Vaatii paljon syliä, nytkin nukkuu tässä minun jalkoja vasten kun ei vaunuihin suostunut ilman jatkuvaa lykkimistä.. Iltaisin on itkeskellyt tunnista kolmeen tuntiin. Kunpa ei koliikkia kehittäis. Vaikuttaa vähän rintaraivareilta, syy tuntuu olevan mikä milloinkin... Maitoa tulee liikaa, liian hitaasti, asento on huono jne.. Valvotaan aina puolille öin mutta sit nukutaan yö putkeen aamuun saakka :) no, eikös vauvat olekin itkuisimmillaan 1-2 kuukauden iässä, eli normia.

Neuvola on vasta viikon päästä mutta aikamoiset mosoposket ja reisimakkarat on alkanu kasvaa, eli en usko että nälässä on vaikka iltaisin kiukkuilee... Liinan ostin kun ei jaksa enää kanniskella, mutta huonosti siinä viihtyy.

Ristiäisiä pitäisi alkaa pikkuhiljaa järkkäämään täälläkin. Nimi on päätetty, kaikki muu on vielä auki :) huh
 
Mun puolesta voidaan kanssa siirtyä tuonne synnyttäneiden puolelle.

Meillä nukuttiin viime yönä 7,5 tuntia putkeen. Ohhoh! Tämä äitihän on ihan ylipirteä! Tosin unet johtui varmaan kun koko iltana ei oikein nukkunut kun oli vieraita.

Täälläkin välillä iltaisin kiukuttaa kun ollaan jo niin väsyneitä mut ei voi laittaa silmiä kiinni.

Ristiäiset meilläkin on viikon päästä. Nimi on valmiina täälläkin. Etunimi ollut valmiina jo monta vuotta ja mieskin hyväksyi sen.
 
Kiitokset onnittelijoille! :)

Napatynkä irtosi eilen. Melkein säikähdin, kun luulin, että se lähtisi irti vasta lähempänä parin viikon ikää.

Vauvan vireys. Mua jotenkin ihmetyttää, että neiti jaksaa olla vastasyntyneeksi pitkähköjäkin aikoja hereillä. Välillä imee parikin tuntia silleen hissukseen ja ihmettelee maailmaa välissä. Joskus saattaa vähän jopa herätä ja vaan katsella ympärilleen. Mä tosiaan olin luullu, että vastasyntynyt ei tee muuta kuin nukkuu, on tissillä tai huutaa. Johtuukohan siitä, että syntyi viikolla 42? Eli on tavallaan jo jopa kuukauden "edellä" sellaista vauvaa, joka on syntynyt esim. viikolla 38? Vai alkavatko aivot ja kognitiiviset kyvyt kehittyä vasta kohdun ulkopuolella kunnolla, kun on ärsykkeitä? Eli vauvan vireys/tarkkaavaisuus ei riipu millä viikolla on syntynyt?

Palautuminen synnytyksestä on kai edennyt ihan keskivertovauhtia. Synnytin siis tasan viikko sitten. Vuoto on vähentynyt melko tasaisesti päivien edetessä. Kohta voi kai varovaisesti ajatella siirtyvänsä pikkuhousunsuojiin kunnon siteiden asemesta. Tikkejä sain neljä ja ne teki välillä ihan kunnolla kipeää istuessa. Eritoten kaksi tikkiä on olleet niitä, jotka aiheuttaa harmia. Ihan virtsaputken lähellä oleva --> kirvelee joka vessareissu ja toinen lähellä välilihaa, joka sattuu istuessa. Sairaalassa keskiviikkona, kun nousin sängyltä ylös, tuntui jalkovälissä kamala terävä pisto. Välilihan vieressä oleva tikki ilmeisesti sanoi jotenkin sopimuksensa irti? Vessassa käydessä valui ihan tiputtaen kirkasta verta housuihin/lattialle/pyttyyn. Kätilö tsekkasi tilanteen ja sanoi, että "normaalia on". Eipä mulla sitten vuotanutkaan toosa enää tuon jälkeen. Nyt on kirvelytkin lähes poissa.

Vessareissut on kyllä sitä itseään... Koska sairaalassa sekä pissalla että kakalla käyminen sattuivat, olen alkanut aristella vessaan menemistä. Pissa onneksi kulkee jo hyvin, mutta kakalla käyminen jännittää. Tästä seurauksena sitten kivulias ummetus. :) Ei olis pitänyt pantata. Huomenna on haettava kyllä jo ihan apteekista jotain helpotusta. Jotain millä saisi mahaa hellästi pehmeämmäksi.

Painoa jäi synnärille muuten 12 kiloa. Vyötärölle jäi 8 kiloa, joista kotona ollessa nyt parissa päivässä tippunut 2 kiloa lisää. Nesteet tietty lähteny liikkeelle. Toinen juttu on se, että olen ehtinyt syömään tosi huonosti, koska tyttö alkaa huutaa joka kerta tissiä, kun yritän itse alkaa syödä. :| Oon siis lähinnä yrittänyt ehtiä edes juomaan vettä, joskin sitäkin ihan liian huonosti. Kaikki ruokahalu on täysin poissa. Yhtenä syynä se, että tiedän syömisen aiheuttavan kauheat poltot vatsaan (maha on vielä vähän hämillään, kun suolet ja vatsalaukku ovat eri paikoilla kohdun kadottua :D) ja myöhemmin todella kivuliasta ummetusta. Maidonerittymisen takia oon pakottanut itseäni syömään. Jos ei olis pakko, niin en söis ollenkaan. Ja tämäpä kuulkaa on jotain tällaisen syöppöpossun suusta! :popcorn: Ennen raskaaksi tuloa pääasiallinen elämäntehtäväni oli syöminen. (BMI 30 ennen raskautta ja ennen synnytystä huipussaan 36, nyt 32)

Sänkyhommat. Miehellä jo kainosti toiveissa (mikä mua hämmentää, koska sanoi ennen synnytystä, että hän ei sitten halua "nähdä mitään ylimääräistä", mutta raukka joutui näkemään kaikki repeämät, verihyytymät, yms. kun mua väänneltiin sängyllä. Näki siis vauriot paremmin kuin minä ite). Mä en pysty edes ajattelemaan koko asiaa. :p Toosa on vielä tikeistä hellänä ja vuotokin varmaan loppuu vasta lähempänä jälkitarkastusta. Jos silloinkaan. Toivoisin kyllä, että joku päivä, kun ollaan päästy vahvempaan rutiiniin nukkumisten ja vauvanhoidon kanssa, voisin antaa miehelle vähän enemmän huomiota. Vaikka vähän hieroa niskoja ja halailla iltasesta. Mulla itselläni ei ole mitään halua/kaipausta hellyyteen miehen kanssa nyt, mutta haluan, että mies ei jää ihan vauvan varjoon ja saisi sitä rakkautta myöskin.

Ristiäiset. En oo jaksanu edes kunnolla ajatella. Ennen synnytystä mietin käytännön juttuja melko pitkällekin päässäni, mutta nyt synnytyksestä ja jatkuvasta valvomisesta uupuneena koitan selvitä ensin tästä vauva-arjesta alkuun ennen kun alkaa muita juttuja hoitaa. Ja ei. Meillä ei ole nimikään vielä selvillä. :D Vauva on meille tällä hetkellä joko vauva, typy, tsirbula tai typykkä. :D

Nippe ja vauva 1 vk
 
Onnea Nippetius :) Mulla oli kans esikoisen synnytyksen jäljiltä tosi paljon tikkejä. Ne rapsahteli poikki tosi nopeesti ja kävin jo sen takia synnärillä näytillä. Kuulemma kuuluu asiaan eikä haittaa paranemista. Niinhän siinä kävi, et hyvin ne sieltä umpeutuivat/ paranivat :)
Ylilasketun syntyneet vauvat on yleensä virkeämpiä kuin ennen sitä syntyneet. Joten hyvinkin vauvasi sen vuoksi saattaa olla tarkkaavaisempi jo noinkin pienenä :)

Joppu:
Hyvät unet oot saanu tosiaan nukuttua :) Hieno juttu, et osaat nauttia ja iloita asiasta - niin pitääkin!

Jasmin12: Tosiaan ihan erimaailmoissa ootte, kun noin kaukana ootte! Rohkeaa, mut varmasti antoisaa! :)

Kevis: Mitenkäs teidän ristiäiset sujui?

Olin 2 päivää ja 2 yötä yksin 4 muksun kanssa. Mies oli kavereidensa kanssa mökkeilemässä. Lähti siis perjantaina ja palasi äskettäin kotiin. Kivasti meillä meni kaiken kaikkiaan :) Käytiin pe kaupassa, niin ei oo tarvinnu ollenkaan liikahtaa kauppaan tänä aikana, joten helpotti asiaa.
Meillä vauva antoi eilen ekat ensihymyt =) Ounastelinkin niitä jo parina päivinä, mut en oikein "uskonut" :)

Siirrytään vaan vauvapuolelle :) Onhan toukokuu jo pitkällä ;)

Meillä ristiäiset on 4 viikon päästä. Nimipaperin vein tällä viikolla maistraattiin, et saadaan pojan Kela-kortti sinne juhannuksen jälkeen koittavalle laivamatkalle mukaan. Joten nimi on päätetty ihan virallisesti ;)
 

Yhteistyössä