Voiko lasta jättää ruuatta?

Apua, kertokaa omia neuvoja ja kokemuksia, kiitos!!

Minulla on kolme ja puolivuotias lapsi sekä vajaa kaksi vuotias lapsi.

Isompi on varsin tietoinen omasta ruuastaan, siitä mitä haluaa syödä ja syö. Meillä on ongelma kaikista keittoruuista. Tein kanakeittoa, josta esikoiseni sanoi heti, että toi on pahaa, en syö. Juo vaan maidot mukista ja poistuu pöydästä. Pienempi ottaa lahjakkaasti mallia isommastaan, sillä erotuksella, että jää keittiön lattialle huutamaan ja itkemään kuin hyeena. Eli nälkä on mutta tuota en syö, anna jotain muuta.

Jos keitossa olisi kanan tilalla nakkia, ei olisi ongelmaa.

Mutta siis, periksi en halua antaa! Mutta miten saan lapset syömään keittoa? Sanoin, että muuta ei tänään tipu ennen kuin on keittoa vähän edes syöty. Vettä saa. Odotanko nyt vain sitkeästi että lapset antavat periksi?

Ärsyttää tuhannesti heittää muutenkin ruokaa roskiin ja kuunnella aina sama virsi, tuota en syö. Ja olin itse vielä aivan samanlainen..
 
"Tähtis"
Itse olen aika pitkälti mennyt seuraavien periaatteiden varassa:
Aikuinen päättää mitä syödään, lapsi määrän, mutta kaikkea pitää ainakin maistaa.

Tähän mennessä toiminut aika hyvin myös 3,5-vuotiaan nirsoilijamme kanssa. Maistaminen tekee sen, että yök-asenne saattaa hävitä hetkessä ja jos ei lainkaan maistu, niin parin tunnin päästä on uusi ruoka-aika, jolloin nälkä hoitaa homman. Ei terve lapsi ruokalautasen ääreen kuole.

En lähde enää mukaan nirsoiluun tarjoilemalla uusia vaihtoehtoja, sillä se tie kokeiltiin ja johti "ruokashoppailuun" eli ihan sama mitä oli lautasella, niin aina piti kokeilla tarjotaanko parempaa tai ihan suoraan vaadittiin muuta. Kirpaisi itseä (ja etenkin miestäni & anoppiani) tuo ruokailun yli hyppääminen, mutta niitä kertoja ei montaa tarvinnut olla ennenkuin läksy oli opittu ja nyt reilun kuukauden jälkeen ruokahetket ovat pääosin rauhoittuneet.

Jostain luin, että tämän ikäisten kohdalla on ihan luonnollista, että syödyt määrät vaihtelee vähän ruokailun & päivän mukaan, eikä siitä pidä kantaa liikaa stressiä. Jonkin tasonpöytätavat on kuitenkin opetettava.
 
mymosa
Meillä on sama, että kaikkea maistetaan ja sitten vasta kerrotaan jos ei tykätä. Pakolla en vaadi syömään, koska en tykkää itsekään kaikesta. Mutta jos edellisviikolla on syönyt ja seuraavan kerran sanoo, että ei tykkää niin ei mee läpi.

Yleensä se sama ruoka on sitten tarjolla myös seuraavan kerran kun on nälkä ja jos ei maistu niin taas seuraavalla.
 
  • Tykkää
Reactions: Milk@
ruokafani
Minäkään en koskaan ole antanut lasten itse valita ruokiaan, eli periaate on, että sitä syödään mitä on tarjolla tai ollaan syömättä seuraavaan ruoka-aikaan asti. Kaikkea maistetaan, eikä siitä tehdä mitään isoa numeroa. En siis kuitenkaan ole koskaan pakottanut maistamaan, lapset kyllä (ainakin omani) ovat luonnostaan uteliaita uusia makuja kohtaan. En ole koskaan kysynyt, esim. että "otatko salaattia" tai "tykkäätkö tästä?", vaan ihan kaikkea laitetaan lasten ja aikuisten lautaselle pieni annos.

Meillä on aina ollut kyllä hyvin monipuolinen ruokavalio ja lapset ovat vauvasta saakka tottuneet ihan kaikenlaiseen ruokaan. Tällä periaatteella omat jo 6 ja 8v:t syövät ihan kaikkea tavallisesta kotiruuasta lähtien lehtikaaliwokkiin, etanoihin ja sushiin.

Ja se vielä on tärkeää, että mitään ei napsita ruoka-aikojen välillä. Kyllä ne sitten seuraavalla ruualla syö, ja silloin kannattaakin tarjota jotain uutta ruokaa.

Pysy vain lujana, minusta sinulla on ihan oikeat periaatteet!
 

Yhteistyössä