Ikää 40 v ja ensimmäinen lapsi haaveissa

Tsempatkaa nyt minua, tuli nimittäin yhtäkkiä tosi vanha olo, kun miettii että tämän ikäisenä vasta on ensimmäinen lapsi yrityksessä. Jotenkin vain tuntuu siltä että taitaa olla aika harvinaista olla 40+ ensisynnyttäjä. :-/
 
  • Tykkää
Reactions: peejii73
Hei memmu05 hienoa että olet lähtenyt kuumeilemaan ensimmäistäsi 40+ vuotiaana =) Onnea kovasti yritykselle ja toivottavasti saat 9kk odotusajan itsellesi ja sitten oman ihanan nyyterön kainaloon :):heart:

Itse olen kanssa 40+ odottaja äiti, minulla on kyllä ennestään 4 lasta mutta juuri viimeviikolla tein positiivisen raskaustestin ja nyt toivon että pikkunen jaksaa 9kk mukana ja saan nyyterön syliini :heart:

Tuolla vauvakuume sivustolla on tälläinen pino
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/vauvakuume/2190395-40-so-what-wol-13-a/sivu115.html
johon sinäkin voisit tulla ilmottautumaan ja saamaan vertais tukea :) siellä minäkin olen kirjoitellut ja aivan ihania kuumeilioita ovat kaikki siellä :D
Joten tervetuloa mukaan :heart:
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: memmu05
Ei muuta kuin töpinäksi vaan vauvahaaveilussa :-D Mahdollisuuksia on vielä paljon.

Itse olin 40 vuotias kun yritys alkoi ja tärppäsi 7. kierrosta. Sitten tuli vaikea keskenmeno ja jouduin raskauskarenssiin 6 kk:ksi. Kun yrityslupa tuli, niin tärppäsi 5. yrityskierrosta ja sain esikkoni 42,5 vuotiaana. Kakkonenkin olisi ollut tervetullut, mutta tuloksena on vain kolme testiplussaa, jotka valuivat viikon sisällä pois.

Joku lääkäri joskus sanoikin, että 42 vuotiaana tulee KESKIMÄÄRÄISESTi iso aleneminen hedelmällisyydessä. Mutta nämähän ovat niin henkilökohtaisia juttuja. Jollekin on vaikeaa raskautua jo 35 vuotiaana, mutta joku toinen saa plussan testiin vaikka 45 vuotiaana, jos on tullakseen.

Tsemppejä yritykseen.
 
  • Tykkää
Reactions: memmu05 ja Onlymom
Hei, olen ollut sivuilla aktiivinen lukija, mutta itse en ole vielä tänne taitanut ajatuksiani laittaa. Kirjoitin myös toiselle palstalle oman tarinani, mutta liitän tarinani myös tähän muille kannustimeksi. Olen juuri 42-vuotta täyttänyt nainen ja noin vuosi sitten menin Hgissä yksityisklinikalle kuulemaan mikä on tilanteeni lastensaantimahdollisuuden suhteen. Vuosi sitten lopetin myös ehkäisyn. Fsh arvoni oli tuolloin 32 ja amh-arvoni alle mitattavuuden eli <0,5. Toki tiesin olevani jo "vanha" toiveikas, mutta shokki se oli tuolloin kuulla ettei minun munasoluilla meitä oteta enää mihinkään hoitoihin (ainoa vaihtoehto raskauteen luovutetuilla munasoluilla). Ultrassa näkyi muutama hassu munasolu molemmin puolin eli kovin oli köyhää tarjonta, muutoin kohtu ym. olivat "hyväkuntoiset". Ovuloin tikun mukaan kuitenkin lähes joka kk. Minulle sanottiin että minulla on 1% mahdollisuus raskautua ja se olisi todellinen ihme. Mitään clomeja ym. oli kuulemma turha edes yrittää. Vaihdevuodet ovat kuulemma tuloillaan, sillä kiertoni on vaihdellut myös aiemmin säännöllisestä jo muutaman vuoden ajan. Tuntui että en ikäänkuin ollut koskaan mahdollisuutta lapsen tulla elämääni ja sitä surin kovasti.

Ajattelin, että yritän omilla toimillani vaikuttaa vaihdevuosien oireisiin mitä minulla jo aika ajoin oli. Etsin tietoa netistä ja ulkomaisesta kirjallisuudesta (mm. Julia Indichovan kirjat + fertile heart-nettisivut, The infertility cure -kirja). Muutin ruokavaliotani kala-kasvipainotteisemmaksi sekä ravintoterapetin avustuksella muokkasin vitamiini-hivenaine kokonaisuuden suotuisaksi. Lääkäriltä olin pyytänyt DHEA:ta, jota söin kahdesti päivässä (toiveena niiden jäljellä olevien solujen paraneminen). Lääkärini tosin sanoi, että tällaisilla asioilla ei ole merkitystä vaan ne ovat enemmän toiveajattelua, sillä fysiologia on se joka määrää. Joka päivä nostin jalkani seinälle 90 asteen kulmaan jolloin verenkierto lantionalueella lisääntyy. Aloitin hormonijoogan, kävin vyöhyketerepeutilla sekä akupunktiossa. Viime kesän pidin taukoa näistä "hoidoista". Muutama viikko sitten lähdin risteilylle ja päätin matkaa ennen varmistua etten ole raskaana kun kuukautiset olivat pari viikkoa myöhässä (mitä tapahtui välillä muutoinkin). Muutaman sekunnin päästä tikkuun tuli vahva toinen viiva eli luomuraskaus oli saanut alkunsa. Olemme vielä matkamme alkuvaiheissa (vko 8) enkä vielä uskalla suuremmin iloita ja suunnitella tulevaa sillä tiedostan riskit turhankin hyvin. Haluaisin tällä "täysin tavallisen suomalaisnaisen" tarinalla toivottaa kaikille onnea ja toivoa siitä, että mikään asia ei koskaan ole varmaa. Toivottavasti tarinamme myös jatkuu positiivisena Realiteetit on hyvä tiedostaa, mutta toivoaan ei kannata kokonaan menettää. Ihmeitä voi myös tapahtua - usein silloin kun niitä vähiten odottaa! Voimia ja ihmetyksiä kaikille <3
 
En tosiaankaan ole ensisynnyttäjä.
Olen kuitenkin 43v. Kun aloimme yrittämään tämän hetkisen mieheni kanssa ensimmäistä yhteistä lastamme(minun toista), olin 30v. Tulin häiden jälkeen heti raskaaksi, mutta sain keskenmenon. Sen jälkeen aikaa vain kului ja kului, testit näyttivät negaa jatkuvasti. Vuoden jälkeen menimme hoitoihin. Tutkimuksissa ei näkynyt mitään vikaa. Tulin raskaaksi toisesta inseminaatiosta, johon sis. clomit, kypsytyspiikit ja irrotuspiikki.
Tämän lapsen synnytyksen jälkeen elimistöni alkoi tajuta, mistä on kyse ja vauvoja alkoi satelemaan. 32v-43v olen saanut 9 lasta, jos tämän masukin ottaa laskuun mukaan. 21v sain siis ensimmäiseni.
9.lapsen sain 41v ja nyt 43v on tulossa 10.s. Tossa välissä oli kaksi keskenmenoa, jonka takia en hirveesti yrittänyt raskautta. Olen omalla kohdallani huomannut, että ikä on vaan tuonnut hedelmällisyyttä enemmän.
Silloin on ongelmia, jos vaihdevuodet on alkanut, mutta siihen asti on aina toivoa. Itselläni ei ole ollut ikinä säännöllisiä kiertoja. Toki muistettava, että keskenmeno riski nousee myös iän myötä. Tosin niin niitä tapahtuu runsaasti nuorillakin, etten sitten tiedä, miten se oikeesti vaikuttaa ikään.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Onlymom
Odotan 43-vuotiaana esikoistani. Kaikki mennyt tähän asti ihan hyvin. Sikiöseulontojen mukaan terve lapsi tulossa. Varmaan on perimästäkin kiinni. Oma äitini oli 41 v, kun sai minut, ainoan lapsensa.
Me ei vauvaa varsinaisesti tehty. Sovittiin vaan, että sitten tulee jos on tullakseen. 1,5 vuotta ehdittiin asua yhdessä, kun raskaus alkoi. Kuukautiset mulla oli säännölliset edelleen.
 
Tsemppiä vaan aloittajalle, ja kaikille muillekin 40v äideiksi haaveileville (kuten minä) ja juuri synnyttäneille. Itse täytän 40v 2 kk päästä, ja ollaan yritetty toista lasta jo 1,5 vuotta. Kyllä sitä omat tunteet heittelee myös puolesta ja vastaan näin "vanhana" raskautumiseen. Mutta vielä en luovuta! Hienoa kuulla muilta kannustavia kokemuksia :)
 
Minäkin luulin olevani jo vanha ja että vauvaa pitäisi työstää pitkään. Mutta niinpä kävi, että testi näytti plussaa heti kun se vain oli mahdollista. Esikoinen tulossa ja ikää 41, lapsen syntyessä jo 42. Tsemiä ja iloa yritykseen, et todellakaan ole liian iäkäs :D
 
  • Tykkää
Reactions: Marza1970 ja Riduli
Samaa mieltä Dimmun kanssa. =) Olin jo ehtinyt totutella ajatukseen ilman lasta. Sit vähän niin kuin vahingossa tulin raskaaksi. Tällä viikolla ollaan jo rv30 ja itse raskaus on sujunut vähän niin kuin hoooo moilasena. :D Ei pahoinvointia, ei mitään kipuja mitä nyt vähän närästystä. Viime viikon painoarvio 1400g ja kaikki ok. Minäkin ehdin täyttää 42 jos pikkuneiti aikoo syntyä laskettuna aikana. Tsemppiä ja paljon positiivista ajatuksia.
 
  • Tykkää
Reactions: Riduli ja Marza1970
Meillä on mennyt kaikki hyvin ja nyt alkaa rv23. Ultrassa näkyi viehättävä pikku tyttönen joka on kehittynyt normaaliin tapaan. Aktiivinen neitonen esitteli auliisti kaikki raajansa ja elimensä :) Ihmeellinen tunne kun vatsassa kasvaa pieni ihminen, vaikka sen välillä "unohtaakin" kun olo on ihan tavallinen. Ainoastaan vatsallaan nukkuminen ei luonnistu entiseen tapaan :) Näin vaikka asiantuntijat sanoivat ettei munasoluillani juurikaan tee enää mitään lasta - vannomatta paras. Ne mainitut vaihdevuodet hetkeksi siis tauolle. Raskautumiseen ei tarvita kuin yksi munasolu sekä siittiö (joka omalla kohdallani oli 47-v.n ei mitenkään erityisen terveellisesti elävän miehen). Siskoni sai lapsensa parikymppisenä eikä kukaan sukuni naisista ole saanut lapsiaan kypsemmällä iällä. Tätini puolestaan ei tullut toiveistaan huolimatta koskaan raskaaksi. Uskon että pitkälti sattumuksista nämä asiat on kiinni eli toivoaan ei kannata koskaan menettää. Niin ovat raskaudet kuin synnytyksetkin hyvin yksilöllisiä asioita eikä mitään ennalta määrättyä kaavaa ole olemassa. Onnea kaikille toivoville sekä odotteleville! <3
 
Täällä myös pian 40 vee haaveilee raskaudesta, esikoinen syntyi kuolleena reilu vuosi sitten ja nyt on kaksi inseminaatiota takana, viikon päästä sais tietää onnistuiko inssi...hitusen meinaa olla jännät paikat!!! Jos oireisiin on uskominen niin saattais ollakki tärppi.... pakko vähä avautua ku meinaa pää haljeta tästä kaikesta... :O
 
Mielestäni Aamu, sun "tarina" on ihan esimerkillinen. Alkutilanne, missä ei annettu mitään toivoa, ja sitten tuo loppu, jossa viikkoja on jo melkeen tarpeeksi. Mutta kyllä Aamu teit kovan työnkin tämän eteen. Hienoa, että et suostunut ottamaan tuota "tuomiota" vastaan, vaan siitä sisuunnuit.

Itse liputan erittäin paljon tuon vitamiini-hivenaine tasapainon puolesta. Se onkin seuraava, johon keskityn, jos (kun?) negaa seuraava testi näyttää. Ja mulla pitäis olla ihan jaksavat munasolutkin ja kaikkea.

Toivottavasti Shannele sulla tärppäis! Itselle kans tärkeetä, että jossain saa keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa. Olen tosi pahoillani sun menetyksestä.
 
Viimeksi muokattu:
Hei! Ompa kiva että löyty tällainen keskustelu! :) Itse olen 45v ja odotan neljättä lasta! Tosin kolmannen ja tämän välissä on 21v. Toisin sanoen olen kolme poikaani saanut nuorena kakskymppisenä 1-2 vuoden välein. Erosin joku vuosi sitten ja löysin ihanan miehen, jolla ei ollut omia lapsia. Päätettiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen. 1,5 vuotta sitten kävi niin että huomasin että olinkin raskaana, noin 2kk:n yrityksen jälkeen. Alku sujui hyvin, ultrassa näkyi pieni sikiö ja 10viikkoon asti luulin onnellisesti odottavani vauvaa. Mutta sitten alkoi vuoto ja lääkärinneuvolassa lääkäri totesi että se olikin tuulimuna. Voi sitä surua mikä varsinkin miehelleni tuli. Jonkin aikaa siinä käytin kuitenkin ehkäisyä ja mietin että kannattaakohan se enää yrittää. No lopetin ehkäisyn ja taas parin kuukauden kuluttua kuukautiset ei tulleetkaan ja raskaustesti näytti plussaa. Mutta ennenkuin ehdin edes neuvolaan varata aikaa, tulikin vuoto ja se päättyi siihen. En kuitenkaan laittanut rengasta ja meni taas muutamat kuukautiset kunnes viime joulukuun alussa ei kuukautisia tullutkaan...rinnat oli kipeet, olo oli huono, kuvotti, kuumettakin iltaisin ja vilutti. en edes uskonut kun rakas sanoit että oot varmasti raskaana. No, joulu meni yökkäillessä, ei tarvinnut suklaatakaan syödä eikä kyllä paljon mitään muutakaan. Lopulta olin ihan varma että raskaana sitä ollaan ja vankasti kun oireetkin niin hurjat! Heti uuden vuoden jälkeen varasin yksityislääkäriltä varhaisultran, halusin varmistuksen kunnon lääkäriltä. Ja siellä oli ihan oikea sikiö. vastasi täysin viikkoja. Lääkäri onnitteli ja käski samantien marssia neuvolaan.
No siellä sitä nyt ollaan käyty. Ultrattu monesti, olen tarkassa seurannassa kun sokerit alko heti hyppiin "silmille", mutta ei se mitään. Kaikkeni teen että lapsi voisi hyvin! Torstaina viikkoja koossa tasan 14!
Että ei sitä vielä ihan ikäloppuja sitten ollakkaan! =)
 
  • Tykkää
Reactions: TUTUS ja Ruma Elsa
Hei memmu05 ja kaikki muut nelikymppiset äidit.Tein tässä jokunen päivä positiivisen raskaustestin.Ikää on nyt 39 ja kun vauva syntyy olen jo täyttänyt 40!Iltatähti tämä on..Kaksi ensimmäistäni ovat jo koululaisia.Tunnelmat ovat iloisen hämmentyneet.Että näköjään kaikki on mahdollista vielä tämänkin ikäisenä!;) Rv nyt 5 + 4
 
Viimeksi muokattu:
Täällä yksi odottaja :) Takana mulla on viime vuonna kaksi keskaria ja yksi jo kolme vuotta sitten. Ultrassa olen jo kerran käynyt, omien laskujen mukaan silloin oli 8+2, mutta ultraajan mukaan 9+3. Ultraajan laskujen mukaan on siis tänään 12 vk täynnä. Näillä mennään, liikoja ei vielä hurrailla.
 
Täällä on tänä vuonna 40 täyttävä äiti, joka toivoo kovasti iltatähteä =). Nyt yrittämistä takana nelisen kuukautta, ei todellakaan ole helppoa raskautua verrattuna aiempiin kertoihin (lapset 10- ja 12-v.). Tosin välissä on ehtinyt mieskin vaihtua. Olen seurannut useampaakin odottajien palstaa ja tuntuu, että meikäläisen ikäisiä pidetään jo liian vanhoina saamaan lapsia. Tiedän toki ikään liittyvät riskit yms, mutta en kuitenkaan pidä itseäni ikäloppuna :). Ovulaatioita seuraan kuten nuoremmatkin :p ja seuraavan kerran yrittämään päästään kuun lopussa.
 
Kiva lukea näitä tarinoita. Minä olen 43 vuotias ja mieheni täytti juuri 50 vuotta. Meillä on yksi ihana 13 vuotias tytär joka edelleen kovasti kaipaa sisarusta. Joulukuussa 2008 saimme ihanan pojan joka menehtyi erittäin harvinaiseen lihassairauteen. Yritystä on takana kolme keskenmenoa. Lääkäri sanoi että mahollisuudet ovat edelleen hyvät kannattaa edelleen yrittää. Päätimme että emme luovuta vauva tulee jos on tarkoitus tulla.
 
Viimeksi muokattu:
Olen 40v ja raskaana. Tulin ensimmäisenä yhteisenä viikonloppuna heti raskaaksi uudessa suhteessa. Sen jälkeen loppui iän pohdinta.
Sitä ennen olin aivopessyt itseni että olen vanha ja on mahdotonta tulla helpolla raskaaksi. No ei ollu mahdotonta. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa,raskaus on edennyt norm eikä ole mitään oireitakaan oikeastaan ollut. Joulun ihmettä tässä nyt sitten odotellaan ;)
 
Olen tässä kuussa 41-vuotta täyttänyt, ja mitä todennäköisemmin raskaana 9+4. Sanon todennäköisesti, koska ultraakaan en ole vielä käynyt. En ole koskaan aiemmin tietääkseni ollut raskaana, vaikka yritystä on ollut aiemminkin. Olin siinä käsityksessä, etten tule luomuna raskaaksi, ja vajaa vuosi siten minulta poistettiin osa toisesta munasarjasta endometriooman vuoksi. Varsinaista endometrioosia ei ollut. Tämä on luomuraskaus.

Tahdon jakaa kanssanne sen ajatukseni, että minun raskautumiseeni 1,5 v yrittämisen jälleen uskoakseni vaikuttivat seuraavat asiat: paastosin keväällä Vogelin mehupaastolla yli 2 vkoa, ja painoni laski n 8 kg, ja ne kilot pysyivät poissa. Olen silti edelleen lievästi ylipainoinen. Kävelin viikottain muutamia tunnin lenkkejä. Jo puolitoista vuotta sitten siirryin epäterveellisestä ruuasta terveellisempään kasvis-ja kalapainotteiseen ruokavalioon sekä täysjyvätuotteita suosivaan. Lihaan en enää koskenut kuin poikkeustapauksissa. Juuri n. kuukausi tai pari ennen raskautumistani aloin syömään mehiläisen siitepöly monivitamiinirakeita (luontaistuotekaupasta) sekä hormonitoimintaani tasapainottavaa Harmonella juomaa(luontaistuotekaupasta). Sen lisäksi kävin kaksi kertaa vyöhyketerapeutin ja homeopaatin (sama nainen) vastaanotolla. Kerroin tulleeni sinne koska halusin lasta, mutta hän kävi kehoni kokonaisvaltaisesti läpi jalkapohjieni kautta, ja homeopaattiseksi aineeksikin antoi sellaista, joka auttaa minua kokonaisuutena, lievittää kireyttäni ja stressiäni. Ehdin ottaa sitä noin reilun kuukauden ajan ennen raskaaksi tuloani.

Se, onko näillä asioilla mitään yhteyttä keskenään, ei tietenkään ole todistettavissa. Itse kuitenkin uskon, että nämä kaikki asiat edesauttoivat raskaaksi tuloani, koska en ollut koskaan aiemmin elämässäni kokeillut mitään näistä. Paitsi tietysti kävelylenkkejä, mutta nyt lisäsin niitäkin.
 
Viimeksi muokattu:
Täytin 42 v alkuvuodesta; takana endometrioosin leikkauksia, monia tuloksettomia hormonihoitoja, monia keskenmenoja, mutta tänä vuonna on tärpännyt kaksi kertaa luomusti; vuoden alussa raskaus päättyi keskenmenoon rv 5. Tulin seuraavasta kierrosta raskaaksi ja raskaus jatkuu edelleen rv 17. Tämän raskauden tukena olen käyttänyt hepariinia ja asperiinia vaikka tukostaipumusta ei olekaan. En ole muuttanut elintapojani paitsi ruokavaliotani terveellisemmäksi, olen normaalipainoinen ja -kuntoinen. Onnea kaikille raskaudesta haaveilijoille ja raskaaksi tulleille!
 
  • Tykkää
Reactions: peejii73 ja Dimmu

Yhteistyössä