Pinotaanko kauniita rakkausrunoja?

minä ra-ra-ra
minä kas-kas-kas
minä ra
minä kas
minä tan-tan-tan
minä si-si-si
minä nu-nu-nu
minä si
minä nu
minä a-a-a

:snotty:

profiilissa on ehkä se kaikkein kaunein mitä mie ite tiiän... :heart:

Mullakin on niitä koottuna hirveän paljon. Oottakaas, kun katson jonkun teille nähtäväksi.

minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
- Pentti Saarikoski -

Niin kuin aalto uittaa aallon
yli valtameren,
niin selviydymme mekin
toinen toisiamme tukien.
- Risto Rasa -

Alttarilla
Älä mittaa lupauksen ikää.
Ota se käsiesi väliin
ja puhalla.
Sillä sinun on voima ja uni
ja keskeneräisyys.
Iankaikkisesti.
- Riina Katajavuori -

mäkin olen joskus kerännyt noita runoja ja äitini myös.. on mulla ne jossain kotona jemmassa kaikki.. nyt siis en voi tänne jakaa niitä

Omasta blogistani noita löytyisi, siis omakirjoittamiani mutta ehkä parempi jättää ne jakamatta muiden kanssa, kun kauniita runoja löytyy muutenkin niin paljon

Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli toi?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vain:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.
- Eeva Kilpi -

Muistot palaavat
kuin loppumattomat aallot,
ja sydämeni
varastanut vie sitä
matkassaan vain kauemmas.

- Motokata-

Siinä hieman tankarunoutta Japanista

Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:

minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
- Pentti Saarikoski -

Click to expand...

Tämä on niin kaunis.

Nyt olet tähti,
nyt olen maa.
Tuulessa saatamme koskettaa.
Mirkka Rekola

Minä laulan sun iltasi tähtihin
ja sun yöhösi kuutamoista,
minä laulan sun aamuhus, armahin,
kevätkiuruja, purppuroita.

Minä laulan sun kätees kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu,
teen ruusutarhaksi tienoon sen,
missä jalkasi pieni astuu.

Minä laulan loitolle maailman,
minä vien sinut kotihis uuteen:
minä laulan sun sielusi valkean
yli aikojen ikuisuuteen.
- V. A. Koskenniemi -

Alkuperäinen kirjoittaja Prof Kaksimieli:

Omasta blogistani noita löytyisi, siis omakirjoittamiani mutta ehkä parempi jättää ne jakamatta muiden kanssa, kun kauniita runoja löytyy muutenkin niin paljon

Click to expand...

Ei kun linkkiä kehiin

Näitä aloin alunperin etsiä, mutta kun tuli noita muitakin vastaan, niin laitoin ne ensin. Haavikko on mun suosikki, jos rakkausrunoista puhutaan. Näitä pitäisi kyllä lukea kokonainen kokoelma, mutta mulla on nyt saatavilla vain nämä.

- - - - - - -


Ja niin kuin iho jota ei varsin tarvittaisi ja niin kuin pimeys jota ei varsin tarvittaisi ja niin kuin kovat tuuli, myrsky ei korvaa rakastavaisille pimeyttä, ja niin kuin rakkaus joka säilyy vihreänä turhan kauan niin kuin syreenit, tieto siitä että meitä ei ole, ei ole ollut eikä ole oleva, ja niin kuin valo jota ei varsin tarvittaisi, vain kynttilät, sulava sälöilevä jää, ja niin kuin ovi joka avataan niin monta kertaa, ja huone, tämä tarina on jo siinä että taas olet heti kirja, jonka lasket kiviselle penkille, jota lakkaat lukemasta. Se kivi olisi voinut olla aurinkokello.
- Paavo Haavikko -


Ei sotaoikeus pystyisi selvittämään yhdellä vastauksella miksi sinulla on neljä kättä ja miten niitten on täytynyt alkaa sinusta, ja etkö siis ole hirviö, mutta ei, ei mikään indisio maailmassa saa minua muuttamaan mieltäni, neljä. Sinulla oli liiveissä perhosia, kukkia. Niin totta kuin sulkeutuvien silmien joitten on avauduttava, sinulla oli. Oli. Se yksi sulki silmät, se yksi pani sormen huulille, yksi pani kämmenen suulle, yksi napitti sinut auki, yksi esti kangasta putoamasta, se yksi oli kaikki sormet haralla. Ja tässä huoneessa sinusta tuli ovi.
- Paavo Haavikko -


Kun vielä lumisade muistuttaa sinua jostain
mitä et oikein muista, et uskalla kysyä,
niin jos minä sanoisin sen sinulle suoraan,
et ymmärrä
että rakastan sinua.
- Paavo Haavikko -

En tiedä kuka on kirjoittanut, mutta sopii hääparille mielestäni hienosti

Te saatte sen,
mitä sydämissänne luotte.
Nähkää rakkautta kaikkialla,
nähkää se toistenne teoissa,
katseessa ja sanoissa.
Nähkää se luonnossa ja lapsissa,
hapsiaissormissa ja varvassukissa.

Mutta ennen kaikkea,
nähkää rakkaus itsessänne
ja antakaa sen kasvaa.
Olkaa aurinkoina toisillenne.

Rakastan Yötä,Rakastan Päivää, Rakastan Sua Enkelini Yötä-Päivää!.. SinäOletRakasSinäOletHelläSinäOletAinaMinunSydämmellä..<3

Katson iltaan hämärään,
kuulen, kun tuuli kuiskaa tän.
Siitä on jo aikaa, se oli sitä
ihanaa rakkauden taikaa.
Rakkautta se ol' vain,
kuu siellä taivaalla loisti
silloin, muistan sen ajan ain.

; Kun katselimme taivasta, illassa
hämärässä sanoit mulle näin,
rakkautemme ain kestäväin.;

Meri siellä suhisi, ties mitä
silloin päissämme kuhisi.
Haluan palata siihen takaisin,
mutta se onkin vaikeampaa,
mitä kuvittelin. Kai muistat
yhä rakkautemme kesän ja
sen illan hämärän.

; Kun katselimme taivasta, illassa
hämärässä sanoit mulle näin,
rakkautemme ain kestäväin.;

Palataan takaisin nuoruus aikaan,
kai sinustakin se olis ihanaa. Mutta
haaveisiin ei saa jäädä kiinni, vaan
välillä pitää päästää irti, vaikk' se olis
niin vaikeaa. Täytyy meidän vaan
jatkaa matkaa.

Mä vastaanotin tänään oodin. En tiedä uskallanko laittaa sitä tähän, ties vaikka kynäilijä hermostuu. Mutta oli kiva nähdä tätäkin ketjua ylhäällä.

Olen joskus pienenä keksinyt ihanan rakkausrunon en tosin uskalla julkaista sitä missään

Mä oon aina tykännyt tästä. Vaikka lyhyt onkin...

"Sen silmät on asia erikseen.
Niiden rannalla minä tahdon elää.
Niiden rannalla tahtoisin kuolla."

Asko Laurila