Varokaa vauvakouluttajia (asiaa mm. vauvojen nukuttamisesta)

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.



Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.

***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
 
katmat
kun mun esikoinen oli vauva niin tädin mies aina sanoi että vauvan pitää ensin antaa itkeä 5 minuuttia ennenku sen luo mennään ettei se vaan opi liian hyvälle.Huh huijaaa :O
tuon ajatuksen kuultuani en enää ihmettele että serkkuni oli kova itkemään vauvana,jos isänsä todella noudatti tätä neuvoa lapsensa kanssa...
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja katmat:
kun mun esikoinen oli vauva niin tädin mies aina sanoi että vauvan pitää ensin antaa itkeä 5 minuuttia ennenku sen luo mennään ettei se vaan opi liian hyvälle.Huh huijaaa :O
tuon ajatuksen kuultuani en enää ihmettele että serkkuni oli kova itkemään vauvana,jos isänsä todella noudatti tätä neuvoa lapsensa kanssa...
Niinpä.


Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen.


 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja .:
No johan tuon sanankin (vauvakoulutus) pitäisi saada hälytyskellot soimaan :/

Ei tulisi mieleenikään alkaa kouluttaa vauvaa.
Näihin lukeutuu nää perinteiset huudatusunikoulut. Että tietty minuuttimäärä odotetaan, kunnes vauvan luo mennään, kun se huutaa yksin pinnasängyssään yöllä. Mä en vain voi tajuta tollasta.

 
tottahan tuo
Luin kokonaan ja olen samaa mieltä.
Tuossa olisi mietittävää jokaiselle.
Joskus on vaivauduttava lukemaan, muutamaan lauseeseen mahtuu ainoastaan pinnallista tietoa.
Itse asiassa nykyajan nuorten ongelmat ja lisääntynyt psyykkinen huonovointisuus ihmisten keskuudessa saattaa johtua juuri siitä että lastenhoito on ajan myötä muuttunut suorituskeskeiseksi ja aina on kiire. Vaistoihin ei luoteta koska sellainen ajattelutapa on kerrassaan tyrmätty "hömppänä".
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja tottahan tuo:
Luin kokonaan ja olen samaa mieltä.
Tuossa olisi mietittävää jokaiselle.
Joskus on vaivauduttava lukemaan, muutamaan lauseeseen mahtuu ainoastaan pinnallista tietoa.
Itse asiassa nykyajan nuorten ongelmat ja lisääntynyt psyykkinen huonovointisuus ihmisten keskuudessa saattaa johtua juuri siitä että lastenhoito on ajan myötä muuttunut suorituskeskeiseksi ja aina on kiire. Vaistoihin ei luoteta koska sellainen ajattelutapa on kerrassaan tyrmätty "hömppänä".
niin juuri.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.
 
pöö
Joo asiaa varmasti, mutta pitääkö tänne kopioida tollaisa tekstejä? Eikö riittäisi että itse referoisi sisällön. Kopsaaminen ei vaadi ihmiseltä muuta kuin copy-paste-taitoja, tekstin referoiminen vähän enemmän.
 
vieras
Täällä myös hyvä juttu http://www.babyidea.fi/aidille/aptutuksi/apliedloff.html

Liedloff siis kritisoi meidän länsimaista lastenhoitokulttuuriamme kovin sanoin siitä, miten vaistoista vieraantunutta se on. Äidit ehkä vaistoavat, mikä olisi oikein pienen vauvan kanssa - mutta eivät uskalla luottaa omaan vaistoonsa.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja pöö:
Joo asiaa varmasti, mutta pitääkö tänne kopioida tollaisa tekstejä? Eikö riittäisi että itse referoisi sisällön. Kopsaaminen ei vaadi ihmiseltä muuta kuin copy-paste-taitoja, tekstin referoiminen vähän enemmän.
Miksi ei? Herättää keskustelua.
 
ei kiinnosta asiantuntijat
Mä en IKINÄ ole kuunnelut näitä ns. asiantuntijoita vaan teen kaiken päinvastoin jopa kieltäydyin imettämisestä , kerroin että en aijo imettää.
 
.
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
No johan tuon sanankin (vauvakoulutus) pitäisi saada hälytyskellot soimaan :/

Ei tulisi mieleenikään alkaa kouluttaa vauvaa.
Näihin lukeutuu nää perinteiset huudatusunikoulut. Että tietty minuuttimäärä odotetaan, kunnes vauvan luo mennään, kun se huutaa yksin pinnasängyssään yöllä. Mä en vain voi tajuta tollasta.
Jokaisella tyylinsä. Minulle on ollut aina selvää, että lapsen tarpeisiin vastataan. Kaikki muu tuntuisi luonnottomalta. Omieni kanssa on vieläkin läheiset välit vaikka osa on isoja. Aina on ollut hyvä vuorovaikutus ja kontakti lapsiin. Jos olisin heitä ruvennut vauvana kouluttamaan ja särkemään sitä äidin ja vauvan läheisyyttä ja luottamusta, niin tuskin meillä olisi näin saumattomasti yhteiselo pelannut :) Sellainen vankka tunne minulla on.
 
Jenis
Alkuperäinen kirjoittaja lobelia80:
Noin lyhyt teksti eikä jakseta lukea... :|
tämä on keskustelu- ei leikkaa-ja-liimaa-palsta. jos haluan lukea jotain oikeasti, luen sen kirjasta.

se ei ole keskustelua, että kopsaa tänne jonkun toisen tekstiä. jos kopsaamaansa tekstiä ei edes kommentoi mitenkään, se ei ole myöskään keskustelunavaus.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja .:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja .:
No johan tuon sanankin (vauvakoulutus) pitäisi saada hälytyskellot soimaan :/

Ei tulisi mieleenikään alkaa kouluttaa vauvaa.
Näihin lukeutuu nää perinteiset huudatusunikoulut. Että tietty minuuttimäärä odotetaan, kunnes vauvan luo mennään, kun se huutaa yksin pinnasängyssään yöllä. Mä en vain voi tajuta tollasta.
Jokaisella tyylinsä. Minulle on ollut aina selvää, että lapsen tarpeisiin vastataan. Kaikki muu tuntuisi luonnottomalta. Omieni kanssa on vieläkin läheiset välit vaikka osa on isoja. Aina on ollut hyvä vuorovaikutus ja kontakti lapsiin. Jos olisin heitä ruvennut vauvana kouluttamaan ja särkemään sitä äidin ja vauvan läheisyyttä ja luottamusta, niin tuskin meillä olisi näin saumattomasti yhteiselo pelannut :) Sellainen vankka tunne minulla on.
" Vauvan kantaminen, lapsentahtinen imetys, vauvan kanssa nukkuminen ja itkuun vastaaminen ovat tehokkaita tapoja muovata vauvasi käyttäytymistä nyt ja tulevaisuudessa".

"Lapseni ensimmäiset vuodet harjoitin kiintymysvanhemmuutta, ja nyt minusta tuntuu, että minulla on jo enemmän erehtymisen varaa. Koska tarjosin lapselleni niin vahvan perustan, virheeni eivät huolestuta minua kovin paljoa, koska tiedän, etteivät ne todennäköisesti pysty mitätöimään aiempia tekojani."

Vastuullisella käyttäytymisellä on juurensa vastavuoroisuudessa - herkässä reagoimisessa toisen merkkeihin. Kun vanhemmat reagoivat asianmukaisesti lapsensa merkkeihin, heidän lapsissaan kasvaa kyky reagoida muiden tarpeisiin. Heistä tulee aikuisia, jotka osaavat vastata.

Jos haluat jonkun seuraavan ohjeitasi, sinun on ensin ansaittavan tämän luottamus. Luottamus kehittyy, kun täytät lapsesi tarpeet. Lapsi, joka luottaa siihen, että äiti ja isä tarjoavat ruokaa ja suojaa, luottaa äitiin ja isään myös silloin kun nämä sanovat "ei saa koskea". Auktoriteetti on kurinpidossa elintärkeää ja auktoriteetin on perustuttava luottamukselle.

Lapset, joiden vanhemmat eivät reagoi heidän viesteihinsä herkästi, joutuvat uskoaksemme muita todennäköisemmin myöhemmällä iällä kärsimään käyttäytymisen ongelmista kuten ylivilkkaudesta, impulsiivisuudesta ja keskittymiskyvyn puutteesta.

(kiintymysvanhemmuuden kirja)

 
Henni
Hyvä aloitus. Tyypillistä, että kaikki eivät jaksa lukea. Pikaruokakulttuuri elää palstallakin. Sain tuosta tekstistä paljon vahvistusta omalle alussa olevalle äitiydelleni.
 

Yhteistyössä