Hammashoitajaksi vai hammaslääkäriksi? Sota käynnissä kotona.

  • Viestiketjun aloittaja voi kääk
  • Ensimmäinen viesti
aaa
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
LÄÄKÄRIKSI.

Sä mietit nyt asiaa MIEHEN mielipiteen vuoks, et omaks. Opiskelu on muutaman vuoden pitempi, mut sen jälkeen oot kymmeniä vuosia töissä uralla jonka joku toinen on sulle valinnu. Ja palkkausero on huikea.

Voithan sä hakee hammaslääketieteelliseen ja jos et pääse, meet hoitsuks. Mut älä mee hoitsuks siks kun mies haluaa et meet.
peesi tälle!
 
meikäläinen
Hammaslääkärin ja hammashoitajan koulutus ovat aivan eri planeetalta. Ensiksimainittu on yliopistotasoinen lisensiaatin tutkinto lääketieteellisessä tiedekunnassa, joka kouluttaa reseptinmääräys oikeuksineen suun erikoislääkäriksi. Hammashoitaja lähinnä ojentelee hammaslääkärin tarvitsemia instrumentteja ja putsaa niitä.
 
jotakuinkin näin
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Pistä hakemukset vetämään molempiin. Katsot sitten mihin pääset, jos ylipäätään pääset. Sen jälkeen teet lopullisen päätöksen.
Samaa mieltä. Tämä on hyvä neuvo.

Valitettavasti pelkkä paperin lähettäminen ei riitä. Hampilääkäriksi opiskellaan tosiaan lääketieteellisessä tiedekunnassa ja vaikka kiintiö onkin eri, niin valintakoe on sama yleislääkärien kanssa. Hyvin menneistä ylppäreistä saa lisäpisteitä, mutta kaikkien on käytävä sitä lukion pitkää fyssaa ja kemiaa pääsykokeissa käytävä ratkomassa
 
gf
Alkuperäinen kirjoittaja voi kääk:
Pientä kinaa ilmassa miehen kans siitä, että kumpaan kouluun hakisin tosissani. Hammaslääkäri tietty kiinnostaisi enemmän ja palkka olisi parempi, mut koulu onkin sitten kaukana miehestä ja kotikaupungista, hammashoitajaksi voisi opiskella täälläkin.

Oon aina ollut hyvä fysiikassa, matikassa ja kemiassa ja oonkin käynyt yliopiston luennoilla viime keväänä ja nyt syksyllä kuuntelemassa tulevaa hakua varten ja mä uskon, että mulla ois hyvät mahdollisuudet päästä hammaslääkikseen. Muutamia vuosia sitten hain ja jäi kiinni neljästä pisteestä ja huomattavasti huonommalla valmistautumisella. Olen nyt 26-vuotias.

Mut ongelma on se, että mies ei haluais mun lähtevän niin kauas ja moneksi vuodeksi kouluun, kun just ollaan muutettu omaan asuntoon ja perhettäkin tahtoisi jo miettiä, eikä se toinen paikkakunta muakaan niin houkuta, mut koulu kyllä. Ja en ole lukion jälkeen opiskellut mitään järkevää, ollut vain töissä. Nykyisessä duunissa palkka ok ja päivätyö, mutta en mä oikein tiedä.. Ja olisi toisaalta kiva tutustua uusiin ihmisiin, kokea opiskeluelämä jne.

Hoitajaksi voisi taas opiskella tosiaan täälläkin ja kestäisi vähemmän aikaa, mutta olisiko se sitten sama asia, mies kannattaisi taas sitä enemmän ja ei se välttämättä huono vaihtoehto olisikaan. Saisin jäädä tänne asumaan ja kaverit ja mies lähellä ja muita hyviä puolia.

Valintoja, huoh. Mitä te tekisitte?
Tietenkin hammaslääkäriksi...mikäs juttu tämä on, miehetkö ne vain unelmiaan toteuttaa. Mies on vain kateellinen vaikka palkkasi oilsi hyvä.
 
m
Hae sinne hammaslääkikseen ja samassa yhteishaussa amk:hon. Kun ylppäreistä on usemapi vuosi aikaa, voi olla yllättävän vaikeaa kerrata koko lukion fyssa ja kemiaa pääsykokeisiin. Lisäksi sisältö on hieman muuttunut vuosien saatossa. Voi hyvinkin olla että valinta ei ole sinun eikä miehesi vaan et pääse yliopsitoon sisään.
 
hampihoitaja
Ihanaa kun meidän työstä on niin positiivinen kuva. Kyllä me v aan ollaan tärkeä lenkki siinä hoitotyössä. Sinuna hakisin kuitenkin lääkikseen jos kerta kuitenkin vahvuuksia on.
 

Yhteistyössä