-
09.02.10 02:29 #1
-
09.02.10 02:31 #2jojoVierailija
No kuinkas nyt niin?
-
09.02.10 02:33 #3:/Vierailija
No on kyllä aika turhis avaus, kun et edes kerro mitä taisit tajuta...
Että
vaan...
-
09.02.10 02:34 #4vierasVierailija
Olet oikeassa, olet tyhmä ja turha.
-
09.02.10 02:35 #5
Taisin just tajuta et miks mä olen tämmöinen! Miksi mä vihaan itseäni niin paljon, minkä takia en keksi itsestäni mitään hyvää, minkä takia en usko jos musta sanotaan jotain hyvää, miksi kaikki epäonnistumiset tuntuu kaatavan koko maailman... Mä taisin ihan oikeasti tajusin just miks :o
-
09.02.10 02:35 #6
-
09.02.10 02:36 #7
-
09.02.10 02:36 #8
-
09.02.10 02:36 #9vierasVierailijaKyllä joku päivä, niinkuin sinäkin.
Alkuperäinen kirjoittaja hedona
-
09.02.10 02:37 #10jojoVierailija
Kerro vaan.
-
09.02.10 02:38 #11
Mua on kiusattu 5 vuotiaasta lähtien. Liittyen mun perheeseen (tai no sen puutteeseen), mun ulkonäön takia jne. Sitä kiusaamista jatkui kasiluokalle asti. Ei ihme et oon tämmönen kun aina on poljettu alas :o
-
09.02.10 02:40 #12jojoVierailijaJoo, ei tosiaan mikään ihme. Mutta se mikä tässä on plussaa on se, että nyt kun sä huomasit tuon asian, sulla on mahdollisuus muuttaa käsitystä itsestäsi.
Alkuperäinen kirjoittaja hedona
-
09.02.10 02:42 #13
Onneks olkoon. Huomasin saman muutama vuosi sitten...muakin kiusattiin koko lapsuus ja nuoruus, ja varmasti vieläkin jos antaisin niin käydä. Suosittelen terapiaa, jossa voi jutella...ei oikeen muu auta jos itseluottamus mennyt...itelläni se on mennyt enkä ikinä tule hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen :/
-
09.02.10 02:44 #14
-
09.02.10 02:45 #15jojoVierailija
Mä liputan sen puolesta, että itsetunnon rippeistäkin on mahdollista saada koottua ihan toimiva setti. Mua ei kylläkään oo kiusattu noin kauaa, mutta mm. yläaste oli todella kurjaa aikaa. Mutta niin tässä porskutetaan, vaikka työtä se kovasti vaatikin, että pääsi irti niistä muiden antamista kehyksistä.
-
09.02.10 02:46 #16Mä oon miettinyt sitä... Mut niin... En oikein lämpiä tolle ajatukselle...
Alkuperäinen kirjoittaja kirsicca
-
09.02.10 02:50 #17mä kävi jonku aikaa psykologilla sen takia että mulle lopulta kehitty paniikkihäiriö kiusaamisen takia...nyt syön vaan lääkkeitä varmaan lopun ikääni :/ kannattaa kokeilla, puhuminen vieraan kanssa auttaa taatusti! mäkin epäilin ja olin ujo menemään, mutta aina kun "istunto" loppui niin oli paljo parempi olo
Alkuperäinen kirjoittaja hedona
-
09.02.10 02:52 #18No mä oon käynyt pakkokäynneillä mielenterveyden erikoishoitajalla :/ Silloin kun asuin pienryhmäkodissa
Alkuperäinen kirjoittaja kirsicca
-
09.02.10 02:57 #19jojoVierailija
Onko sulla yhtään hyvää ystävää, vai lähinnä kavereita?
-
09.02.10 03:00 #20
-
09.02.10 03:02 #21jojoVierailija
No niille voi olla vaikeampi jutella :/ Jos ei ole niin läheisissä väleissä, että tekisi mieli elämäänsä purkaa.
-
09.02.10 03:04 #22
-
09.02.10 03:05 #23TsemppiäVierailijaHeh, iltaa taas.
Alkuperäinen kirjoittaja jojo
Samaa poppoota kun eilenki paikalla.
Mut niih asiaan, mä en henk.koht tossa tilanteessa varmaan lähimmälle ystävällekkään osais puhua. Mut mä en ite kyl koskaan oo kovin avoin ollukkaa.
-
09.02.10 03:06 #24mullakaan ei oo sellasia kavereita joille vois jutella
Alkuperäinen kirjoittaja hedona
mutta seurusteletko? voitko jutella miehelles/poikakaverilles?
-
09.02.10 03:08 #25No mä taas oon aina ollut kova avautumaan mutta se loppus kun kasilla sitten kaveri kertokin kaikki mun jutut eteenpäin... Ja nykyään en osaa puhua oikein kenellekään kun en halua rasittaa ketään mun jutuilla. Siks palsta onkin mun henkireikä...
Alkuperäinen kirjoittaja Tsemppiä




Lainaa


