Otsikossa se aika lailla tuliki jo

Kaks lapsellista kaveria on tällä samalla paikkakunnalla.
Toinen on vähän väliä reissussa tai niin kiireinen ettei juurikaan nähdä vaikka melkein naapurissa asuukin.
Toinen taas on koko ajan muuttamassa pois ja kaikkee...

Vauva täyttää kohta 4kk ja he ovat vaunuissa olon (jos on jossain nähty tai käyty lenkillä) lisäksi vai kerran nähneet vauvan

Tieten tuo syksyn sikatauti rajotti näkemistä ja kaikenmaailman räkätaudit ja vesirokot...

Surettaa vaan ku huomasin että tuo pieni on kohta 4kk eikä omat kaverit ole häntä edes juuri nähny...

Surkeeta olla niin yksin

Sori nuo lukusat kirjotusvirheetki

Eikö lapsettomat kelpaa kavereiks?

Mun ns. "kavereista" suurin osa ei ole nähnyt vauvaani (7kk) - eivätkä sen puoleen tienneet että odotin, kun eivät nähneet minua kertaakaan raskausaikana. Mä ajattelin antaa niiden kaverien mennä, elämä heittää kyllä eteen sellaistakin seuraa, jota oikeasti kiinnostaa. Pari ystävää mulla on suhteellisen lyhyen matkan säteellä, mutta heillä tuntuu työ ja perhe syövän niin paljon aikaa, ettei juuri nähdä. Ja ne, joilla olisi aikaa, asuvat toisella puolella maata (tai maapalloa), mutta onneksi on netti.

nyt meet vaan avoimeen päiväkotiin ja hommaat uudet ystävät elämään laittele vaikka mailia niin käyään kahveella parantamassa mailmaa

minä vauvakuumeinen lapsettomuudesta ehkä kärsivä olen ollut parhaan ystäväni tukena ja kaverina molemmat raskaudet rakas kummipoikani 5v ja pikku poju 2vko:a nähdään paljon, eikä minun lapsettomuuteni ole este...meidän väleihin ei ole vaikuttanut mitenkään...

missä päin asut?

Asun lapissa.
Kyllä mulle lapsettomatki ihmiset kelpais kaveriks mut ei mulla semmosia täällä ole...
Ei mulla ole ku nuo kaks "kaveria"?

Mikä on avoin päiväkoti? Täällä ei taija semmosia ollakkaan edes...
Meidän poika on meille ensimmäinen lapsi ja rakas onki

Missä päin lappia?

Huomasin tuossa että mies taitaa olla se paras ystävä jolle puran tuntoja...
Jos ei häntä laskettaisi niin sitten oma pikkusisko jonka kanssa ollaan tosi läheisiä.

Joo kuulostan varmaan säälittävältä mutta näin se vaan on

Alkuperäinen kirjoittaja mimmu

Missä päin lappia?

Itä lapissa asustellaan...
On mulla tänne tunnuksetki mutten kehtaa mustana tätä kirjottaa

täällä olisi kans yksinäinen pienen pojan äiti lapista..

Alkuperäinen kirjoittaja Pienen pojan äiti

Alkuperäinen kirjoittaja mimmu

Missä päin lappia?

Itä lapissa asustellaan...
On mulla tänne tunnuksetki mutten kehtaa mustana tätä kirjottaa

Ok. En tunnekkaan sieltä päin mitään - ajattelin, jos olisin voinut auttaa. :-( Voisit ottaa selvää, onko seurakunnalla siellä kerhoja (riippuu tietenki, miten pienellä paikkakunnalla asut). Noissa kerhoissa olisi mahdollisuus tutustua ihmisiin. :-)

Olis mukavaa ku täälläki olis kaikkee toimintaa lapsiperheille joissa vois tutustua mut aika köyhästi mitään on
Perhekerhoon olen ajatellut käydä tutustumassa kuhan saisin itteeni niskasta kiinni, on toisekseen niin huono lähtemään tommosiin... Erakoidun varmaan kohta tänne kotiin

Mä yllätyin kovasti, kun kaverit kaikkos raskausaikana. Vain kaksi ystävää käy välillä katsomassa meitä.. Olin tosi pettynyt, itse olisin kyllä mennyt katsomaan edes jos kaveri olisi saanut lapsen. Ilmeisesti he eivät olleetkaan kavereita.... Pian on muutto uudelle paikkakunnalle ja sieltä en tunne ketään. Mies mullakin alkaa olla ainoa kaveri.

Alkuperäinen kirjoittaja mimmu

Alkuperäinen kirjoittaja Pienen pojan äiti

Alkuperäinen kirjoittaja mimmu

Missä päin lappia?

Itä lapissa asustellaan...
On mulla tänne tunnuksetki mutten kehtaa mustana tätä kirjottaa

Ok. En tunnekkaan sieltä päin mitään - ajattelin, jos olisin voinut auttaa. :-( Voisit ottaa selvää, onko seurakunnalla siellä kerhoja (riippuu tietenki, miten pienellä paikkakunnalla asut). Noissa kerhoissa olisi mahdollisuus tutustua ihmisiin. :-)

Juu tuo perhekerho on vissiin seurakunnan kerhoja

Mullakaan ei oo ainuttakaan kaveria, jolla olis lapsia. Lapset "jo" 1.2v ja 5v. Ankeeta on. Pojalla onneks on kavereita tässä pari.

Alkuperäinen kirjoittaja Pienen pojan äiti

Huomasin tuossa että mies taitaa olla se paras ystävä jolle puran tuntoja...
Jos ei häntä laskettaisi niin sitten oma pikkusisko jonka kanssa ollaan tosi läheisiä.

Joo kuulostan varmaan säälittävältä mutta näin se vaan on

No älä mitään, minulla on justiinsa ihan sama homma. Pikkusisko on paras kaverini. Vähän surkeaa kyllä on.

Sinne perhekerhoon siis mars - heti seuraavalla kerralla!!! :-D

Alkuperäinen kirjoittaja mekin

Mä yllätyin kovasti, kun kaverit kaikkos raskausaikana. Vain kaksi ystävää käy välillä katsomassa meitä.. Olin tosi pettynyt, itse olisin kyllä mennyt katsomaan edes jos kaveri olisi saanut lapsen. Ilmeisesti he eivät olleetkaan kavereita.... Pian on muutto uudelle paikkakunnalle ja sieltä en tunne ketään. Mies mullakin alkaa olla ainoa kaveri.

Juu mullaki ennen oli enemmän kavereita.
Täytyy kyllä myöntää että oma elämä alko pikku hiljaa jo ennen raskautta muuttumaan niin ettei niiden kaikonneiden kavereiden seura enää niin kauheesti kiinnostanu...Mä kävin töissä ja haaveilin vauvoista kun he taas vaan ryyppäs
Vaikka en mä mikään absolutisti ole itekkään

Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinen

täällä olisi kans yksinäinen pienen pojan äiti lapista..

Missä päin lappia sä asut?

Ootko huomannu ettei esimerkiks netissä ole mitään lapissa asuville äideille...

Lue vähän millaisia äitejä täälläkin on: arvostelevat kotia, vanhempia, kasvatusta, ihan kaikkea...ole vaan onnellinen että saatte elää rauhassa vauvan kanssa

Perhekerhoon vaan mars mars jos sellanen paikkakunnalta löytyy. Niistä saa juttuseuraa ja vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevista vanhemmista. Itse muutin uudelle paikkakunnalle kun vauva syntyi ja löysin tosi hyvän ystävän perhekerhosta Mukaan vaan rohkeesti

Lapsettomat ja isompien lasten äidit on yleensä päiväsaikaan töissä, siksi ymmärrän hyvin, miksi ap hakee samanikäisten lasten äitien seuraa . Mulla oli aikoinaan ihan sama ongelma. Joko mun ystävillä ei ollut lapsia (olivat siis päivät töissä) tai sitten ne lapset oli niin isoja, että olivat jo koulussa (ja taas vanhemmat siis päivällä töissä). Lapsi vielä syntyi talvella, joten pihallakaan ei ketään nähnyt. Syksyllä menin sitten seurakunnan järjestämään vauvamuskariin ja siitä tulikin mun henkireikä. Mitään pitkäaikaisia kavereita en sieltä saanut, mutta olipahan ainakin kerran viikossa jotain järjellistä juttuseuraa .

Seuraavan kesänä, kun tyttö oli puolentoista, alettiin viihtyä paremmin pihalla ja jo heti kesän alussa huomattiin, että naapuritalossahan asuu ihan samanikäinen tyttö! Siitä alkoi sitten heidän ystävyys, mutta myös meidän äitien ystävyys.