haluan tämän vauvan ulos. vaan kun ei... joo tiedän, syntyy kun on valmis siihen, paskat enää jaksa kiinnostaa. olo on jatkuvasti niin kamala etten kestä enää...

Pian se jo helpottaa. Jaksamista vielä vähän!

Mikä siinä niin kamala olo on?

Alkuperäinen kirjoittaja antsukka

Pian se jo helpottaa. Jaksamista vielä vähän!

Sepä se kun ei ole enää jaksamassa... En pysty enää syömään, en nukkumaan, en hoitamaan lapsia, en mitään. Olen loppu... Täysin.

Alkuperäinen kirjoittaja täynnä

Alkuperäinen kirjoittaja antsukka

Pian se jo helpottaa. Jaksamista vielä vähän!

Sepä se kun ei ole enää jaksamassa... En pysty enää syömään, en nukkumaan, en hoitamaan lapsia, en mitään. Olen loppu... Täysin.

Varmaan on viimenen lapsi sitten sulla, kun noin rankka raskaus on. Ja jos sä olet loppu niin kai sua nyt tajutaan auttaa. Lapsien isovanhemmat, lasten isä, sun sisarukset, kaverit?

Mulla oli ihan samanlainen olo, ja poika syntyi 41+3 Kyllä se raskasta on mutta kyllä se ulos tulee sieltä pian.. Voimia

Voi jestas.. Mitenkähän mahdat sitten jaksaa kun vauva on syntyny..?

Koska la?

muistan vielä fiiliksen, vaikka poju on jo 8kk. Mun on vaikea pyytää apua, mutta kun sitten muuttorumpan keskellä avasin suuni, ni apua tuli ovista ja ikkunoista ja se helpotti. Kverit oli vaan odottanut että pyydän, eikä halunneet tuppautua. Ja jos et pysty nukkumaan, pyydä lääkäriltä mietoja unilääkkeitä. Mä tein niin ja terve poju tuli ja synnytys meni helpommin ku esikoisen kun en ollut lopen väsynyt. Voimia!

Alkuperäinen kirjoittaja vieras

Voi jestas.. Mitenkähän mahdat sitten jaksaa kun vauva on syntyny..?

Jaksan varmaan mainiosti! Enpä osannut odottaa että tässä raskaudessa kroppa pettää, selkä hajoaa, lantio ei kestä, häpyliitos on kovilla, lonkat tekee kävelystä mahdotonta, iskias vaivaa, närästää niin ettei auta kuin syömättömyys, rauta-arvot ei nouse millään, migreeni jokatoinen päivä... Jatkanko listaa? Aiemmissa raskauksissa ei ole mitään ongelmia ollut. Ei niin mitään.

Kuulostaa tutulta.Itse kävelin suurimman osan ajasta seinistä kiinni pitäen,kun selkä oli ihan paskana.Liitoskivut oli yhtä tuskaa,lattialle kun erehty istuun niin ei puhettakaan ettei sieltä ilman huutoa ois ylös päässy,iskias oli paras ystäväni molemmissa raskauksissa ja ekassa lonkat oli ihan tulessa...mutta voin luvata:kun vauva on maailmassa,niin helpottaa suurin osa kivuista.sairaalassa jo hihkuin kuinka ihanaa on kun ei ole selkä kipeävalitettavasti liitoskivut kesti mulla tän toisen raskauden jälkeen liki 1/2vuotta...ei niin kipeinä,mutta kävelyllä en voinu kuvitellakkaan käyväni...
jaksamisia sulle ja lupaan myös sen et ne kaikki kivut unohtuu...(itse luin vasta lapselleni kirjoittamaani päiväkirjaa ja sit vasta muistin ne jumalattomat selkäkivut...näin ne unohtuu...ja juu,suunnittelen kolmatta lasta