viiras
Harvinainen ongelmalapsi meillä, eikä ollenkaan vertaistukea. Löytyisiköhän täältä lahjakkaiden lasten vanhempia?
ap
Meillä on diagnosoitu kognitiivisesti erittäin lahjakas 5v, jolla sosiaalisessa kanssakäymisessä vielä paljon opittavaa. Ja lähinnä tulevaisuutta mietin - esikoulu ja koulu. Ja miten muilla on toimittu kun kyseessä on ollut lahjakas lapsi.
ap
Myös erityisen lahjakkaat lapset tarvitsevat tukea, mm. turhautumiseen koska joutuvat koko ajan tekemään omaa tasoaan alhaisempia juttuja, joten helposti turhautuvat, mikä puolestaan alkaa aiheuttaa ongelmia.Alkuperäinen kirjoittaja miks:
Erityisluokkia löytyy kyllä niille jotka eivät ole ikäisellään tasolla vaan heikompia, mutta erityisen lahjakkaille ei tukea niin vain löydykkään.
vieras
Pahin, mitä voit lapsellesi tehdä, on antaa hänen olla hyvin tietoinen siitä, että hän on erityisen lahjakas jollain alueella/parempi kuin muut.
Jos lapsesi on tiedollisesti lahjakas, hieno homma. Jos hän on sosiaalisesti lahjaton, keskittykää hoitamaan tätä asiaa.
Työssäni tapaan usein alle kouluikäisenä erityislahjakkaiksi todettuja lapsia, jotka (usein vanhempien suunnattomasta lahjakkuustoitotuksesta johtuen) jäävät jälkeen "tavallisista" jossain vaiheessa, koska eivät ylemmyydentunteeltaan viitsi tehdä töitä. Lahjakkuus on apuväline, ei itseisarvo.
Jos lapsesi on tiedollisesti lahjakas, hieno homma. Jos hän on sosiaalisesti lahjaton, keskittykää hoitamaan tätä asiaa.
Työssäni tapaan usein alle kouluikäisenä erityislahjakkaiksi todettuja lapsia, jotka (usein vanhempien suunnattomasta lahjakkuustoitotuksesta johtuen) jäävät jälkeen "tavallisista" jossain vaiheessa, koska eivät ylemmyydentunteeltaan viitsi tehdä töitä. Lahjakkuus on apuväline, ei itseisarvo.
alisuoriutuja
Ei ole kokemusta vanhemman näkökulmasta. Mutta itse olin kognitiivisesti tosi paljon edellä ikäisiäni, ja minusta tuli koulukiusattu.
Näin jälkikäteen mietittynä olisin toivonut vanhemmilta muutamia asioita. Ensinnäkin, että he olisivat kohdelleet minua ikäisenäni. Toisekseen, että he olisivat oikein erikseen tsempanneet minua hankkimaan ystäviä ja leikkimään ryhmässä. Ja vasta kolmanneksi, että he olisivat järjestäneet minulle mahdollisuuksia opiskella omaa tahtiani ja kehittyä niissä asioissa, joissa olin hyvä.
Näin jälkikäteen mietittynä olisin toivonut vanhemmilta muutamia asioita. Ensinnäkin, että he olisivat kohdelleet minua ikäisenäni. Toisekseen, että he olisivat oikein erikseen tsempanneet minua hankkimaan ystäviä ja leikkimään ryhmässä. Ja vasta kolmanneksi, että he olisivat järjestäneet minulle mahdollisuuksia opiskella omaa tahtiani ja kehittyä niissä asioissa, joissa olin hyvä.
ap
Muuten ihan tavallinen lapsi, mutta ajattelee kuin aikuinen - järjellä. Järkeilee asioita joita tavalliset 5v eivät tajua/noteeraa millään tavalla. Hyvin suunnitelmallinen, pikkutarkka ja sisukas, etsii asioihin ratkaisuja - "insinööriainesta". Osaa lukea/kirjoittaa sujuvasti ja laskea laskuja, jotka ei kuulu vielä 5 vuotiaan ikätasolle - ajattelee itsenäisesti erilaisia matemaattisia ongelmia.Alkuperäinen kirjoittaja mimmonen:
vieras
...ja lisäys äskeiseen: jos mietitte lapsen tulevaisuutta, on tärkeämpää kehittää lapsen sosiaalisia taitoja kuin kognitiivisia. Mitä tekee ihminen esim. työelämässä, jos tietää kauhesti asioista, muttei tule toisten kanssa toimeen, osaa työskennellä ryhmässä, ottaa muita huomioon jne.?
ap
Nyt onkin aika tehdä lapsemme kannalta tärkeitä ratkaisuja, jotka ei tule eteen ihan joka vanhemmalle. Siksi haluaisinkin tietoa niiltä vanhemmilta jotka ovat vastaavaa kokeneet ja ratkaisujaan tehneet. Ovatko ratkaisut olleet heidän mielestään jälkeenpäin hyviä ja oikeita, vai olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin. Haluan vertaistukea vanhemmilta jotka ovat ko. asian läpikäyneet.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
v
jos on sosiaalisia ongelmia ja on "pikkuprofessorimainen", kuulostaa tuo aspergerin syndroomalta. Onko testattu (vai voiko edes noin pientä testata)?Alkuperäinen kirjoittaja ap:
alisuoriutuja
Varmaan tällainen ihmistyyppi on yhtä yleinen kuin sellainen sosiaalisesti tavattoman lahjakas ihminen, joka ei aikuisikään mennessä ole oppinut lukemaan tai kirjoittamaan. Jostakin syystä sosiaalisesti lahjakkaiden lasten vanhemmille ei kuitenkaan tavata sanoa, että "eipä siitä teidänkään lapsen mukavuudesta ole mitään apua, jos älykkyysosamäärä on 50",Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mikään elämänalueen erityislahjakkuus ei automaattisesti tarkoita sitä, että olisi toisilla elämänaloilla täysin kehittymiskelvoton. Mutta silti on tärkeää tukea lapsia nimenomaan niillä elämänalueilla, joilla nämä eivät ole parhaimmillaan.
ap
Käsitän kyllä tämän, mutta sosiaalisten taitojen ongelmaksi muodostuu juuri tuossa iässä se, että kognitiivisesti lahjakas lapsi ei ajattele kuten ikäisensä, joten yhteistä säveltä muiden samanikäisten lasten kanssa ei löydy. Tavalliset 5 vuotiaat ajelevat autolla - lahjakas lapsi suunnittelee autoille mitä kummallisempia ratoja, joita muut ajelevat - yhteistä leikkiä ei synny.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
vieras
Meillä ei ole mutta kaveriperheessä on esikoisemme ikäinen hyvin lahjakas lapsi. Nyt kun lapset ovat 4½v niin huomaan, että aikaisemmin hyvin toimeentulleet lapset eivät enää löydä yhteistä säveltä ollenkaan. Huomaan, että omani on pettynyt, kun ei saa kaveria innostumaan nukkejen pukemisesta ja taas kaveriperheen lapsi selvästi pitkästyy tosi nopeasti lapseni seurassa ja alkaa pyytämään esim. tietokoneelle. Joten tavallaan ymmärrän ap:n pointin. Kaverit kun ovat tärkeitä kaiken ikäisille.
sandra
Mut testattiin alle kouluikäisenä poikkeuksellisen lahjakkaaksi- nimenomaan tollai älyllisesti.Osasin lukea ja kirjottaa kolmevuotiaana jne. Laitettiin kouluun kuusivuotiaana ja ekan luokan jälkeen hyppäsin suoraan kolmannelle.Näin jälkikäteen se ei tainnu olla kovinkaan fiksua - olin aina luokkani kuopus,erilainen,yksinäinen ja myöhemmin mua kiusattiin koulussa aika paljon.Sulkeuduin,aloin pelätä sosiaalisia tilanteita,pidin muita tyhminä...viisitoista vuotiaana sairastuin anorexiaan enkä vieläkään ole selvillä vesillä. Vihasin vanhempiani jotka aina toitotti kaikille miten lahjakas olen.Olisin vaan halunnu olla samanlainen kuin muutkin... Lintsasin lukiossa tosi paljon - samoihin aikoihin anorexia pahimmillaan.Halusin etäisyyttä vanhempiini ja yo-kirjoitusten jälkeen en suinkaan hakenut yliopistoon vaan lähdin ulkomaille etsimään itseäni. Hakeuduin opiskelemaan taidealaa ja ihmeekseni pääsin vaikkei mulla kyllä mielestäni sillä alalla oo lahjoja keskivertoa enemmän. Elämä on heitelly aika paljon.Oon jo kolmekymppinen,vailla ammattia,pätkätyöläinen,naimisissa ihan taviksen kanssa.Ei mulle siitä lahjakkuudesta juuri hyötyä oo ollu. Mensaan kyllä pääsin. Mies ymmärtää,muita ystäviä on edelleen aika vähän. Jos mulla on joskus lapsia niin laitan kädet ristiin etteivät olis mitenkään poikkeuksellisen lahjakkaita - en tietäis itekään miten sellasen kanssa pitäis toimia,ahdistuisin varmaan.
vieras
Siis mikä tässä nyt on se ongelma? Se, että lapsi on kognitiivisesti lahjakas vai että sosiaaliset taidot ovat ikätasoiset/jäljessä ikätasoa? Jokainen lapsi on omalla tavallaan lahjakas. Oma lapseni on diagnosoitu puhe- ja kielihäiriöiseksi ja saamme vammaistukea. Silti hänkin lukee ja kirjoittaa sujuvasti 5-vuotiaana, tekee koulun matikantehtäviä, on motorisesti ja sosiaalisesti selvästi ikätasoa edellä. Koulussa osataan vastaanottaa monenlaisia lapsia. Laita neropatti johonkin kerhoon oppimaan lisää. Toisissa kerhoissa tietoja ja taitoja, toisiin kerhoihin tai päiväkotiin oppimaan niitä sosiaalisia taitoja. Anna lapsen olla lapsi.
ap
Juuri tätä tarkoitan. Siitä syntyy ongelmia, kun ei ole tasoisessaan seurassa.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
sara
Onko näin jokaisella osa-alueella? Voisiko yhteinen "leikki" löytyä vaikka jalkapallosta/uimisesta tms. fyysisestä?Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vai onko poikasi jokaisellala osa-alueella muita etevämpi?
Tukekaa ihmeessä lapsenne erityislahjakkuutta, mutta älkää toiminnallanne erottako häntä muista lapsista. Pari vuotta vanhempien kanssa leikki saattaisis sujua paremmin tai ihanne olisi, jos löytyisi vastaava "tiedekamu" lapsellesi.
Onneksi lasten eriyislahjakkuus on ohimenevää: usein tilanne tasoittuu ,kun muut kasvavat henkisesti ja taidoiltaan normaaliin tahtiin ja välit tasoittuvat.
ope
Meillä samanlainen, mutta on myös erittäin suosittu kaveriporukassa. Ei ole vain tullut mieleen, että hän olisi joku suuri lahjakkuus, on vain kiinnostunut kaikesta ja hänellä on aivan pettämätön muisti.Alkuperäinen kirjoittaja ap: