tarve todistaa nyt aikuisena itselleen, että on oikeassa ja että on tapahtunut väärin?

Mä itse jotenkin epäilen kokemuksiani: ehkä asia ei ollutkaan niin vakava, ehkä kuvittelin kaiken, ehkä ansaitsin sen jne. Syö valtavasti voimavaroja, kun ei edes itseensä voi luottaa. Sitten kun luen alkoholismista, kaltoinkohteluista ynnämuista tajuan, että noinhan se meni ja että noinhan mullekin kävi. Luotan itseeni siis vasta kun näen sen mustaa valkoisella.

Sun pitää uskoa, että sulle on tehty pahaa, jos niin on. Sun ei siis tartte todistaa, vaan todeta mielessäsi, että jaha, paska lapsuus. - Meillä vanhemmat lähti Lapin-matkalle ja jätti jo häiriintyneen 14-vuotiaan pojan ja kaksi pikkusiskoa kotiin keskenään. Veljeni yritti tappaa vanhemman siskon. - Mä sain ilmeisesti alkuni sen matkan aikana ja mut jätettiin ton troikan hoitoon päiviksi heti n. kuukauden ikäisenä vauvana. - Mitäs tästä sanot, eri jännää minusta eli YÖK. - Itse olen kuitenkin pystynyt olemaan lapsellemme uskollinen ja hoivaava äiti.

Minä olen vasta viime vuosina herännyt siihen faktaan että elämäni oli lapsena ja nuorena yhtä helvettiä ja että on pieni ihme että selvisin näinkin hyvässä kunnossa itse aikuiseksi (vain muutama mt-ongelma).

Alkuperäinen kirjoittaja mä

Sun pitää uskoa, että sulle on tehty pahaa, jos niin on. Sun ei siis tartte todistaa, vaan todeta mielessäsi, että jaha, paska lapsuus. - Meillä vanhemmat lähti Lapin-matkalle ja jätti jo häiriintyneen 14-vuotiaan pojan ja kaksi pikkusiskoa kotiin keskenään. Veljeni yritti tappaa vanhemman siskon. - Mä sain ilmeisesti alkuni sen matkan aikana ja mut jätettiin ton troikan hoitoon päiviksi heti n. kuukauden ikäisenä vauvana. - Mitäs tästä sanot, eri jännää minusta eli YÖK. - Itse olen kuitenkin pystynyt olemaan lapsellemme uskollinen ja hoivaava äiti.

No huh huh! Jo on sullakin vanhemmat. Oletko vielä yhteydessä heihin? Ovatko he pyytäneet laimintyöntejään anteeksi keneltäkään teistä?

Alkuperäinen kirjoittaja kukka

Minä olen vasta viime vuosina herännyt siihen faktaan että elämäni oli lapsena ja nuorena yhtä helvettiä ja että on pieni ihme että selvisin näinkin hyvässä kunnossa itse aikuiseksi (vain muutama mt-ongelma).

Ehkä munkin pitäis suhtautua yhtä positiivisesti: vain muutama mt-ongelma Eihän tää hauskaa ole, mutta huumori on mun yksi selviytymiskeino.

Mun mieleen on kans pulpahdellu asioita pikku hiljaa. Ihankuin aivot antais aina vähän aikaa käsitellä edellisiä. Joskus tosin tuntuu, että parasta olisi kun jäis vaan unholaan.

Joo. Vaikka järjen tasolla tietää kaiken niin niin....

Alkuperäinen kirjoittaja Irina

No huh huh! Jo on sullakin vanhemmat. Oletko vielä yhteydessä heihin? Ovatko he pyytäneet laimintyöntejään anteeksi keneltäkään teistä?

Eivät pyytäneet. Äiti kerran mainitsi, että mä olen juuri sellainen ihminen, joka aiheuttaa sotia!! Just. Kyllä mä heitä rakastan, mutta jos joskus astraalitasolla kohtaan, taidan pistää heidät lujille, koska minun mielestäni lapsia eikä erityisesti vauvaa ikinä saa kohdella noin. Heidän ei olisi edes ollut pakko jättää minua sisarusteni pariin, vaan äitini olisi voinut vallan hyvin olla kotona, mutta kun ei. He eivät kantaneet kasvatusvastuutaan.

Alkuperäinen kirjoittaja Irina

Ehkä munkin pitäis suhtautua yhtä positiivisesti: vain muutama mt-ongelma Eihän tää hauskaa ole, mutta huumori on mun yksi selviytymiskeino.

Mun mieleen on kans pulpahdellu asioita pikku hiljaa. Ihankuin aivot antais aina vähän aikaa käsitellä edellisiä. Joskus tosin tuntuu, että parasta olisi kun jäis vaan unholaan.

Huumoria ja unohtamista minunkin tappouhkauksen ja jatkuvan pelkotilan varjossa elänyt sisareni käyttää selvitettyään pahimmat päänvaivat asiantuntijan pakeilla. Hänen miehensä on kyllä todella rakastava, joten onnellinen avioliitto on näyttänyt sisarelleni elämän valoisat puolet.

Kyllä minusta on hyvä, jos saat mieleesi asioita, joita sinulle on tehty. Sittenhän voit ne käsitellä.

Alkuperäinen kirjoittaja mä

Alkuperäinen kirjoittaja Irina

Ehkä munkin pitäis suhtautua yhtä positiivisesti: vain muutama mt-ongelma Eihän tää hauskaa ole, mutta huumori on mun yksi selviytymiskeino.

Mun mieleen on kans pulpahdellu asioita pikku hiljaa. Ihankuin aivot antais aina vähän aikaa käsitellä edellisiä. Joskus tosin tuntuu, että parasta olisi kun jäis vaan unholaan.

Huumoria ja unohtamista minunkin tappouhkauksen ja jatkuvan pelkotilan varjossa elänyt sisareni käyttää selvitettyään pahimmat päänvaivat asiantuntijan pakeilla. Hänen miehensä on kyllä todella rakastava, joten onnellinen avioliitto on näyttänyt sisarelleni elämän valoisat puolet.

Kyllä minusta on hyvä, jos saat mieleesi asioita, joita sinulle on tehty. Sittenhän voit ne käsitellä.

Jäi mietityttämään, että millainen aikuinen tästä silloin 14-vuotiaasta veljestäsi kasvoi?

Joo, isäni on alkoholisti. Pari vuotta katseltiin sitä himas, sit erosivat kun olin 13-v., juominen jatkui kunnes avioitui uuden naisen kanssa - nykyään saattaa sortua välillä, eipä kiinnosta.

Alkuperäinen kirjoittaja Irina

Mun mieleen on kans pulpahdellu asioita pikku hiljaa. Ihankuin aivot antais aina vähän aikaa käsitellä edellisiä. Joskus tosin tuntuu, että parasta olisi kun jäis vaan unholaan.

Noin ne aivot just toimii ja se on ihan hyvä että kokemukset tulevat sieltä pikkuhiljaa, silloin ne voi käsitellä ja jättää taakseen. Näin ainakin viisaammat yritää selittää (Itse olen välillä kanssa purnannut et miks noiden muistojen on pakko tulla? pysyisivät siellä missä ovat tähänkin asti piileskelleet )