Lelujen takavarikointi

  • Viestiketjun aloittaja "kahden äippä"
  • Ensimmäinen viesti
"kahden äippä"
Alan olemaan hieman epätoivoinen tuon 3-vuotiaan uhmiksen kanssa... Ei kuuntele välillä yhtään mitään ja häähypenkillä raivoaa niin että on jo vaaraksi itselleen. Muistan joskus katsoneeni sitä Supernannya ja hänellä oli joku ohje siitä että lapselta poistetaan yksi lelu kun hän ei totettele? Siis siinä oli varmasi niin, että ensin varoitetaan ja kokeillaan jäähyä ym, mutta siis viimeisenä keinona. Aloin sitten tuota miettimään kun lapsi tänään kaatoi pikkuveljensä ihan tahallaan ja sai jäähyllä niin kauheat raivarit että meinasi lyödä oman päänsä lattiaan... Mutta en sitten kuitenkaan itsekään oikein ymmärrä kuinka tuo takavarikointi toimii? Siis, enhän voi sanoa lapselle että jos et nyt kuuntele mitä sanon niin menen huoneeseesi ja otan lempinukkesi varastoon? Eihän siinä ole mitään logiikkaa? Eihän se nukke liittynyt asiaan mitenkään!

Olenko nyt ymmärtänyt tämän ihan väärin? Olisiko muita vinkkjeä uhmiksen kurinpitoon? Meidän arki alkaa olla aikamoista huutoa ja kiljumista... :/
 
julma äiti
mä teen just noin sen takavarikoinnin kanssa.jos et tottele niin nukke/auto lähtee jäähylle.jos uhkaus ei toimi niin sitten lelu lähtee.
mutta ehkä oot antanut liikaa huomiota lapsen raivoon ja hän on hoksannut että häähyltä pääsee pois jos lyö päätä lattiaan..kerran jossain lapsen kasvatus ohjelmassa lapsi raivosin niin kauan kunnes oksensi ja sitten sai periksi.ja tästä syystä muksu sitten hyvin herkästi rupesi oksentamaan.
antaisit huutaa ja mesota ja keskityt itse sitten pienempään ja kehut niin että toinenkin kuulee" oletpa ihana kun olet hiljaa tai et heitä lelujayms."
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja julma äiti;21923006:
mä teen just noin sen takavarikoinnin kanssa.jos et tottele niin nukke/auto lähtee jäähylle.jos uhkaus ei toimi niin sitten lelu lähtee.
mutta ehkä oot antanut liikaa huomiota lapsen raivoon ja hän on hoksannut että häähyltä pääsee pois jos lyö päätä lattiaan..kerran jossain lapsen kasvatus ohjelmassa lapsi raivosin niin kauan kunnes oksensi ja sitten sai periksi.ja tästä syystä muksu sitten hyvin herkästi rupesi oksentamaan.
antaisit huutaa ja mesota ja keskityt itse sitten pienempään ja kehut niin että toinenkin kuulee" oletpa ihana kun olet hiljaa tai et heitä lelujayms."
Kun tässä on juuri se ongelma, etten ymmärrä itsekään (aikuisena) että millä logiikalla se lelu otetaan pois jos se ei ole liittynyt tilanteeseen mitenkään? Eri asia tietysti jos aletaan kauheasti tappelemaan jostain lelusta tai paiskomaan tmv. sittenhän se otetaan pois kunnes sen kanssa osataan leikkiä nätisti. Mutta jos lapsi tönii veljeään, eikä kuuntele kieltoa ja varoitusta ja minä otan sitten siitä hyvästä lelun pois niin missä siinä järki? Pitäähän tuo jotenkin fiksusti lapselle selittää.

Voi tietysti olla että kiinnitän liikaa huomiota lapsen kiukkuun. Juurikin siinä jäähyllä lapselta lähtee yleensä homma kokonaan lapasesta ja silloin lentää tavaratkin jos niitä vain sattuu käteensä saamaan. Se on minustakin todella kauhea tilanne. Varoitan aina ennen jäähylle laittoa ja selitän miksi lapsi siihen joutuu. Yleensä kun lapsi huomaa etten päästä häntä siitä pois ennen kuin raivoaminen loppuu hän lopulta rauhoittuu, mutta vaikutus on äärimmäisen lyhytaikainen ja kymmenen minuutin sisään olisi taas jäähyn paikka. Ottaa hieman koville tämä nyt, vaikka olen kyllä iloinen että olen tästä kaikesta huolimatta jaksanut pysyä kovana enkä ole antanut lapsen kiukulle periksi.
 
1
No siinä on se idea, että se toimii ;). Usein lapsi alkaa kuunnella. Kun käyttäytyy ikävästi, seuraa jotain ikävää. Ja tehokas ikävä asia on lelun takavarikointi. Hyvä vaihtoehto siinä mielessä, että ei tarvitse jättää lasta yksinään raivoamaan niin kuin jäähypenkille, ei huutoa, ei väkivaltaa (!) ym. epäillyttävinä pitämiäni käytäntöjä. Lasta voi lohduttaa, pitää sylissä, huolehtia ettei pääse sattumaan itseään, mutta rangaistus on silti voimassa niin kauan kunnes käytös paranee. Jos käyttää kunnolla ja kiltisti, elämä sujuu mukavasti, oikeus leluihin ym. kivaan säilyy jne. Mielestäni ihan yhtä loogista kuin esim. jäähy. Miten se jäähy yhtään enempää liittyy suoranaisesti mihinkään?
 
"kirva"
Musta kans tuo lelujen takavarikointi rangaistuksena on viimeinen keino just sen takia, että se on vähän sellaista ehdollistamista eikä syy-seuraussuhde ole suora. Mutta juuri tuolloin kolmivuotiaana meidänkin esikoisella oli sellainen vaihe, että aina suuttuessaan tuli lyömään, puremaan, nipistelemään tai sylkemään. Saatiin väkivalta loppumaan todella lyhyeen tuolla lelujen takavarikoinnilla - olisiko vajaassa viikossa unohtunut tuo tapa kokonaan. Kuitenkin rangaistus oli vain keino saada tilanne pysähtymään. Opetettiin siinä rinnalla lapselle tapoja, joilla purkaa suuttumusta turvallisesti (voi tömistää jalkoja, hutkia patjaa tai tyynyä jne.) Lapsi omaksui nuo tavat herkästi, kun ei vielä osannut hillitä itseään täysin ja lelun menetys ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Eli: ei kannata pelkästään yrittää saada rangaistuksella huonoa käytöstä loppumaan, vaan opettaa lapselle turvallisempia vaihtoehtoja toimia kun ne tunteet pitää saada purettua jotenkin.
 

Yhteistyössä