Mä en jaksa! Ei ole sympatiaa enää!!!

  • Viestiketjun aloittaja "iina"
  • Ensimmäinen viesti
"iina"
Lapset kipeinä, ja omat voimat loppu. Mä en jaksa ennää hoivata noita kitiseviä. :(
Eikä niitä kukaan muukaan hoida, kuka nyt haluaisi tartuttaa ittensä tähän tautiin. Neljän seinän sisällä viikko, ei yhtään kaveria käynyt. Ei puhelimessakaan saa kenestäkään tukea että jaksais olla enää yhtään positiivinen!!!
Mä en vaan jaksa! Elämä on perseestä!!!!!!
 
Minkä ikäiset lapset?
Lähde illalla ulos samalla ovenavauksella, kun puoliso tulee kotiin! (anteeksi ehdotus, jos olet yh) ja ota aikaa itsellesi, hae pino leffoja ja kirjoja tai muuta mukavaa puuhaa itsellesi, että saat potilaiden nukkuessa itsekin otettua "loman kannalta"
:hug:
 
"iina"
Lapset 2v, 5v ja 7v. Kaksi heistä kipeinä edelleen.
Kun ei jaksa edes kiinnostua mistään "ylimääräisestä". Hyvä että ees haluan syödä. Kaikki pienetkin asiat ärsyttää niin paljon. Mies ei tuu vielä pariin päivään kotiin. Sillä on niin kusipää työnantaja että kiirettä pukkaa, ja poissa ei uskalla olla. :(
Ekaa kertaa ajattelin jopa että tekisin itselleni pahaa, että edes joku heräis ja tarjoais oikeasti tukeansa meille! Silloin heidän olis pakko, kun ei äiti enää voi tehdä kaikkea.
Sitten taas en pystyisi siihen, lapseni ova mun. Ja munhan niistä täytyy huolehtia.
Ärsyttää vaan niin paljon kun itse antanut aina tukensa ystäville, ja nyt kun oikeasti huudan apua niin eivät vaan voi. :(
 
"iina"
viikko vasta takana ja nyt jo voimat loppu?
miten kipeitä ne on jos jaksavat ruikuttaa ja ruinata?
käy lainaamassa kirjastosta lasten dvd:itä ja tee niille sohvalle pesä, meillä sairastetaan niin.
Miten niin vasta????
Vuorokauden aikana nukun ehkä tunnin- kaksi. Niin ei sitä vaan enää jaksa. Missä välissä nukun, kun jokainen noista kipiä vuorollaan, ja samat vaatimukset!!!???
Lääkäreissä olen käynyt. Ja ei sieltä saa muuta kuin ohjeita lepoon ja lääkkeisiin! Entäs mun lepo???? Sori, jos olen itsekäs, mutta en kyllä ymmärrä että miten kukaan voi hoitaa lapsiaan jos omat voimat on totaaliusesti loppu? Hoidan kyllä, mutta robottimaisesti. Ei siinä silitellä, mä tiuskin!!
 
Siis mikä tauti niillä lapsilla on jos eivät öisinkään nuku?
Kyllä meilläkin flunssaisena heräillän öisin mutta kyllähän tuon ikäiset jo heti nukahtaa uudelleen ja eivät nyt jatkuvasti heräile.
Pitääkö niitä nyt niin ihmeesti passata, kun puhut lasten vaatimuksista. Jos on kipeä, makaa sängyssä ja nukkuu
 
[QUOTE="iina";21994358]
Ärsyttää vaan niin paljon kun itse antanut aina tukensa ystäville, ja nyt kun oikeasti huudan apua niin eivät vaan voi. :([/QUOTE]
Tähän koukkuun on niin helppo jäädä...Kun aina auttaa ja kuuntelee muita, ne alkaa pitää vavana ja omaksu itsekin sen roolin niin, että sitten kuh oikeasti tarvitsee apua, ei oikein osaa sitä suoraan pyytää. Toivoo, että ne ymmärtää vihjailuista tarjota apuaan, kun niin minäkin aina... Ja sit alkaa marttyyrin kruunu kiristää päätä ja lujaa!
Mutta oikeasti, eikö ne lapset nuku, jos ne on sairaina? Sohvalle/sänkyyn vaan kaikki pötköttämän vierekkäin, sinäkin, ja kirjoja tai elokuvia katselemaan. Jätä kaikki kotityöt, syötte eineksiä ja siivoatte sitten joskus. Nyt on sairastamisen aika, eikä tarvi jaksaa muuta. Laske omaa vaatimustasoasi, ei aina tarvi jaksaa olla hyvä, joskus riittää, että vaan on.
 
"iina"
En tiedä mikä tauti tää on.
Sen tiedän että monen läheisen lapsi sairastanut saman.
Kuume nousee yli 40 asteen, päät kipiä niin kovin että huutavat kivusta.
Lääkkeet tehoaa sen pari tuntia, ja sama rumba uudestaan. Ja kun heitä on nyt kaksi kipeänä niin kun toinen nukkuu niin toinen huutaa ja itkee. :(
Ja kun luulet että homma on mennyt ohi, niin eikös taas yhden kuumeettoman päivän päästä ala sama rumba!! Mulla hajoo pää!
Se kun sais jonkun tänne edes pariksi tunniksi, ni pääsisin nukkumaan. Tais sais edes ulkona käytyä, muuta kuin tupakalla.
Ärsytti miehen puhelukin äsken vaikka huolissaan soitti. Mä tiedän ettei hän voi auttaa, vaikka haluaisikin, mutta vituttaa niin paljon että kohta napsahtaa joku munkin päässä!
 
bb
ymmärrän kyllä että olet väsynyt,omat lapsetkin sairastellut paljon ja myös sairaana olen hoitanut heitä. mikä sun lapsilla on,kun niin valittavat?
Oisko enterorokko? Meillä sairastettiin sitä viime viikolla ja kaksi yötä meni kokonaan valvoessa, kun lapsen vatsa ja jalkapohjien näppylät särkivät kovasti eikä särkylääkkeetkään auttaneet.

Ap tsemppiä! Minullakin mies reissutöissä, myös tuolloin lapsen sairastaessa ja vaikka ei ole kuin yksi lapsi, niin arjen pyörittäminen tuntuu todella rankalta yksinään vaikkei lapsi olisi sairaskaan.
 
"iina"
[QUOTE="vieras";21994437]Itse olet tehnyt valinnan ja hankkinut noin monta lasta.[/QUOTE]

Voi jäkäjäkä sulle!
Mä toivon sydämeni pohjasta että koet itse saman jutun, ja kahta kauheempana! Tuu sitte tänne kysymään apua! Tai valvo itse joka vuorokausi viikon ajana pienillä unilla, ja tuu sitte sanomaan jos on jotain oikeesti asiaa!!!
 
"iina"
Oisko enterorokko? Meillä sairastettiin sitä viime viikolla ja kaksi yötä meni kokonaan valvoessa, kun lapsen vatsa ja jalkapohjien näppylät särkivät kovasti eikä särkylääkkeetkään auttaneet.

Ap tsemppiä! Minullakin mies reissutöissä, myös tuolloin lapsen sairastaessa ja vaikka ei ole kuin yksi lapsi, niin arjen pyörittäminen tuntuu todella rankalta yksinään vaikkei lapsi olisi sairaskaan.
Ah! Kerrankin joku jolla on edes jotain hajua tästä väsymyksestä, ja lasten kivuista! :)
Kiitos!
 
Mun mielestä toi ei vaan kuulosta kovinkaan rankalta. Ettei vaan oisi pikemminkin asenteessa vikaa?
Viikko ON lyhyt aika ja hyvinhän sulla on pullat uunissa jos lapset sairastaa samaan aikaan, kokisit joskus niin että sairastavat peräkanaa ja sen jälkeen vielä itsekin saat taudin ja sairastelua kertyy kuukausikin putkeen.
Sillon kun sairastetaan, sairastetaan. Hyväksyttävä se vaan on että kipeät lapset on rauhattomia ja aikaa menee passaamiseen. Kotityöt ja sen semmoiset saa sillä aikaa jäädä paussille. Niitä ehtii taas sitten kun taudit on ohi. Mikä siinä niin kamalaa nyt voi olla?
 
fgjg
[QUOTE="iina";21994487]Eivät ainakaan lääkärissä sanoneet mitään enterosta.
Tuskin sillä mitään väliä on missä mä kiukkuan, vai onko?[/QUOTE]

ei väliä,mutta täälläpäin sitä ainakin on..siis enteroa
 
ia
[QUOTE="vieras";21994437]Itse olet tehnyt valinnan ja hankkinut noin monta lasta.[/QUOTE]

Jotkut ne on sitten yhtä empaattisia kuin kivenlohkareet.

Jaksamista ap:lle, nämä on niitä varjopuolia, jotka on vain otettava vastaan, kun ei muuta voi. On inhottavaa, ettei kaikilla harmi kyllä ole apujoukkoja tukena, vaikka kuinka tarvitsisi. Jos yhtään ylimääräistä rahaa irtoaa, hanki esim. MLL:n kautta hoitaja, joka pitää lapsista huolen vaikkapa 6h ajan, jotta saisit nukkua edes tuon putkeen. Olisi todellakin sen arvoista, jso vaan teille mitenkään mahdollista, yksikin pidempi unipätkä auttaa jaksamaan edes vähän paremmin.

Haleja ja pikaista paranemista!
 
"miuu"
Lisamariella oli järjen ääni vastauksessaan. siis koko poppoolle lepoa, älä pese pyykkejä, älä siivoa. ne ehtii sitten kun taas oot voimissasi.

Joskus sekin auttaa, että itkee kaverille. silloin ne yleensä tajuaa, että on tosi kyseessä ja tulevat apuun. Mä oon huomannut, että mua auttavat ne ihmiset, joilta vähiten sitä odotan: naapurin vanhapiikatäti, serkku jolla itselläkin pienet lapset, kaverin kaveri... Jospa ne ns. parhaat ystävät ovat ystäviä juur sen takia, että sä olet heitä auttamassa. mutta se vastavuoroisuus voi olla joskus vaikeaa.

tsemppiä!
 
"iina"
Mun mielestä toi ei vaan kuulosta kovinkaan rankalta. Ettei vaan oisi pikemminkin asenteessa vikaa?
Viikko ON lyhyt aika ja hyvinhän sulla on pullat uunissa jos lapset sairastaa samaan aikaan, kokisit joskus niin että sairastavat peräkanaa ja sen jälkeen vielä itsekin saat taudin ja sairastelua kertyy kuukausikin putkeen.
Sillon kun sairastetaan, sairastetaan. Hyväksyttävä se vaan on että kipeät lapset on rauhattomia ja aikaa menee passaamiseen. Kotityöt ja sen semmoiset saa sillä aikaa jäädä paussille. Niitä ehtii taas sitten kun taudit on ohi. Mikä siinä niin kamalaa nyt voi olla?
Mulla oli asenne kohillaan ennen tätä päivää!!!
Se on hienoa että on äitejä jotka jaksavat suomalaisella sisulla viikon ajan todella pienellä unella, ja se on hienoa jos ne sairastavat eri aikaan, ja se on hienoa jos kaikki sujuu kuin leikki!!!
Mutta meillä ei ole sujunut. Mä olen niitä äitejä jotka oikeasti tarvitsevat sitä unta toimiakseen!!! Ja tarvitsen ystävieni tukea, jotta saisin uutta puhtia!
 
"iina"
[QUOTE="miuu";21994509]Lisamariella oli järjen ääni vastauksessaan. siis koko poppoolle lepoa, älä pese pyykkejä, älä siivoa. ne ehtii sitten kun taas oot voimissasi.

Joskus sekin auttaa, että itkee kaverille. silloin ne yleensä tajuaa, että on tosi kyseessä ja tulevat apuun. Mä oon huomannut, että mua auttavat ne ihmiset, joilta vähiten sitä odotan: naapurin vanhapiikatäti, serkku jolla itselläkin pienet lapset, kaverin kaveri... Jospa ne ns. parhaat ystävät ovat ystäviä juur sen takia, että sä olet heitä auttamassa. mutta se vastavuoroisuus voi olla joskus vaikeaa.

tsemppiä![/QUOTE]

Kiitos! ja lisamarienki tekstin huomasin vasta nyt..
Itkunraivarai pääsi äsken valloilleen. Mun on vaan jaksettava, ja muistan tän jos joku multa apua kaipaa..
Pyykkivuoreen en ole koskenut, ja keittiötä olen yrittänyt pitää edes jotenkin kuosissa.
Heitän hanskat tiskiin, ja en tee mitään. Mies saa alkaa kotihommiin heti kun töistä saapuu joskus. Mua ei nyt vaan kiinnosta.
Kun vaan tietäis kuinka kauan täytyy vielä vähillä unilla ja aivan tokkurassa kestää vielä..
Toivottavasti pahin olisi ohi.
 
"vieras"
Osta pillimehuja, jätskiä, sipsejä, kaikkea sellaista mikä on lapsista hyvää ja mikä maistuu. Muutama päivä jos syötte epäterveellisesti se ei haittaa mitään. Katsotte DVD:ltä mikä lapsia kiinnostaa, oli se sitten Pingua tai postimies Patea.

Tiedän miten rankkaa sairastelu lasten kanssa on, olin viime viikon itse just kipeänä kipeiden lasten kanssa, itsellä kuumetta ja lapsilla myös. Mutta se menee ohi!
 

Yhteistyössä