Tässä oli nimenomaan kysymys siitä että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat eivät saa adoptoida lasta. ja siitä mikä tekee heteropareista heitä parempia vanhempina. Sellaisia perusteluita en ole vielä kuullut.Alkuperäinen kirjoittaja HuutoYössä;22261374:
). Eihän tässä ole yhtään sen enempää kuin mitä fundamentalistit itse sanovat homoudesta (parannettavissa oleva sairaus, eivät sovellu vanhemmiksi, ei ole oikeutta käytännössä toteuttaa seksuaalisuuttaan jne jne).
Uskonnollinen fundamentalismi taas voidaan laskea mielisairaudeksi tai ainakin oireeksi epävakaasta mielenterveydestä. Ja siitä todellakin voi parantua.
Kristittyjen rakkauden sanoma on täyttä bullshittiä.
Meneeköhän jo kunnianloukkauksen puolelle?
Se vaan jäi epäselväksi, että miten olet kokenut sitä nyky-yhteiskunnan syrjintää ja miten perustelet sen, miten sinuun kohdistunut syrjintä on pahempaa kuin se syrjintä, joka kohdistuu homoihin ja lesboihin. (sehän ainakin otsikon mukaan oli tämän aloittajan viestin ydin)Ketjun aloittajan (ja ensimmäisen viestin) kanssa olen ollut samoilla linjoilla jo hyvin pitkään.. Kristittynä ja uudestisyntyneenä uskovaisena olen yleensä joka paikassa kokenut olevani vähemmistön edustaja arvoineni ja ajatuksineni. Yleinen "periaate" (yliopistosta leikkipuistoon) tuntuu olevan suvaitsevaisuuden kannalla. Tämä suvaitsevaisuus ei vain tunnu viimekädessä koskevan kristittyjä. Viimeistään siinä vaiheessa kun mainitsee toimivansa raamatun periaatteiden mukaan saa osakseen kummastuneita katseita. Onko se niin vaikea loppujen lopuksi ymmärtää ja hyväksyä, että raamattu voi olla joidenkin elämässä se ohjenuora ja auktoritetti, johon elämän valintoja peilataan. Tämä asiahan ei tunnetusti ole uusi ajatus, koska Jeesuskin jo aikanaan mainitsi ristin olevan hullutus...
Kristittynä en itse koe tarvetta syrjiä ketään ihmistä. On kyse sitten homojen elämäntavasta tai muslimeista. Ehkä tässä asiassa toimin jonkun mielestä väärin pitäessäni "mölyt mahassani" ja jättäytymällä tarkoituksella väittelyistä ulos. Jos oma lapseni valitsisi erilaisen elämäntavan tai arvot, mitä itselläni en varmasti ikimaailmassa kykenisi lastani hylkäämään. Hyväksyn ihmisen lähtökohtaisesti sellaisena kuin hän on. Ei se minun maailmaani sinällään hetkauta miten toiset ihmiset ympärilläni elävät. Riittää siis kun pidän huolen omista asioistani (tai hengellisin termein: pidän huolen omasta vaelluksestani
Täällä palstalla on myös usein sellainen meininki, että toisin ajattelijat lytätään. Toki joukkoon mahtuu usein joku keskustelevampikin kommentti, mutta nämä jäävät usein huomiotta. Tämä harmittaa sen verran, että koska en tahdo "himouskovaisen" tai käännyttäjän mainetta jätän yleensä sen takia kommentoimatta mihinkään uskontoaiheiseen ketjuun. Tällä kertaa ap:llä oli niin hyvä pointti, että halusin siksi kommentoida tähän ketjuun. :wave:
ihan yhtä väärin kuin homoseksin harrastaminen on raamatun mukaan avioliiton ulkopuolisen seksin harrastaminen. Minulla on monta ystävää jotka ovat vielä 60 v neitsyitä ja ovat eläneet onnellisesti siitä huolimatta että eivät toteuta seksuaalisuuttaan koska eivät vain ole löytäneet sopivaa aviopuolisoa. Samaa siis mitä vaaditaan homolta vaaditaan myös heterolta. Olin itsekin neitsyt muuten avioliittoon asti, ja onnellinen siitä.
Kyllähän homolle (samotenko lesbolle ja heterolle) voidaan rukoilla johdatusta ja siunata häntä ihmisenä.. mutta ei silti tarvitse hyväksyä hänen seksuaalista suuntutumistaan, jos hän toteuttaa sitä.
Yksi ihmisen perustarpeista on seksuaalivietti, jolla on turvattu lajin säilyminen. Vaikka nykyisin lajin säilymistä ( ihmisten kohdalla ) ei tarvitse miettiä samalla tavalla kuin ammoisina aikoina, tarve sailyy - toisilla voimakkaampana, toisilla heikompana.
Lue tuo oma kirjoituksesi uudelleen. Siis seksuaalivietillä on turvattu lajin säilyminen. Miten laji voi säilyä jos sinä tässä puolustat homoseksuaalista elämäntapaa joka uhkaa lajin (tässä tapauksessa ihmisen) säilymistä?
Kirjoin jo tämän ketjun esimmäisellä sivulla näin
kyse oli yksilön tarpeista. Ilman ruokaa ja juomaa ei voi elää. ilman seksiä voi. Ja tarkoitin tekstilläni sitä että ihan samalla lailla kuin homoilta vaaditaan uskoni mukaan seksistä kieltäytymistä sitä vaaditaan heteroiltakin monissa tilanteissa.
Rakastan itseäni, mutta en rakasta syntiä. Edes itsessäni vaan yritän korjata sen, päästä eroon, elää synnittä.
No johan, onko ihan kiellettyä noita mielipiteitä sanoa tai kirjoittaa?
Tämän asian minäkin haluaisin tietää. Ainakaan minun tuntemat homoseksuaalit eivät juoksentele ympäri kaupunkia meisseli ojossa hakien mieskoloa mihin sen voisi tyrkätä. Olen tosiaan ollut huomaavinani, että he ovat jopa tarkempia seksikumppaneista kuin heteromiehet, joille käy ihan mikä naaras tahansa. Tietenkin eroavaisuuksia on yksilöiden välillä, mutta vaikuttaa siltä, että hekin hakevat ensisijaisesti samoja asioita: Läheisyyttä ja rakkautta.
