Muistolause adressiin?! (itsemurha)

Hengellisiä, etenkin iäkkäämmän ihmisen poismenon aiheuttamaa surua käsitteleviä muistolauseita on netti puolillaan, hyvin löytyi. Sama juttu jos poismennyt olisi ollut joku oikein rakas ja oikein läheinen.

Mutta millä sanoin voisin lohduttaa adressilla nuoren, itsemurhan tehneen omaisia?

Selailin surullisia laulunsanoja mutten löytänyt mieleistä lauseenpartta. Osaisitte vihjata mitään, vai laittaako adressin vaan ilman värssyä, pelkän osanoton ilmaisten?
 
yufy
Ei ollut lapsonen tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu,
ja siksi muuttikin taivaisiin-
--------
Lähetin lapseni elämään
kuin laivan merelle.
Ompelin purjeet,
neuvoin väylät
parhaan taitoni mukaan
- mutta tuulille
en voinut mitään.
 
Hän joka sinulle on ollut rakas
ei koskaan kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät,
kannat hänen sytyttämäänsä valoa
sielusi joka sopessa"

(Anja Porio / Sain sinulta paljon)

Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden ihmisten sydämissä,
jotka ovat meitä rakastaneet"

(M. Lindqvist)
 
Saako siinä olla mitään hengellistä vivahdetta?
Sen enempää edesmennyt kuin mekään mieheni kanssa emme ole hengellisiä kovinkaan suuressa mittakaavassa, joten se hengellisyys ei kyllä sovi kuvaan kuin ehkä väkisin. Mutta sitten taas, kun ajattelee, että adressi menee vainajan vanhemmille, voi tuon hengellisyyden laita olla hieman eri. Siksi kuitenkin ajattelen, että lienee parempi olla sävyltään hengellisyyden suhteen neutraalimpi.
 
On hiljainen taivaanranta eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.

Hetkenä illan (aamun tms.) kesäisen (talvisen, syksyisen...) hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikeaa kestää on, surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.

Niin äkkiä lähdit luotamme pois, on kuin unta se vieläkin ois. Ei läheinen arvaa, ei silmä nää, miten lähellä onkaan määränpää. Joka päivä voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.

Miks´ nyt, miks´ ei myöhempään, sen tietää Luoja yksinään.

Lyhyimpiä voi yhdistääkin niin saa pidemmän värssyn.
 
Rakkaamme lähtevät, jää tyhjä
tila muistojen asua.

Helena Anhava


Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin;
puutarhani on sirpaleita täynnä.

Edith Södergran
 
"nyyti"
Eräänä yönä näin unta
että kuljin merenrannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä
kaikissa oli jalanjälkiä hiekassa.
Joskus jälkiä oli kahdet,
joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa
näin vain yhdet jalanjäljet ja sanoin:
Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani.
Mikset sinä ollut rinnallani,
kun tarvitsin sinua kipeimmin?
Herra vastasi: ""Niissä kohdissa
joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,
lapseni, minä kannoin sinua
 
moxu
Ei tämä ehkä adressiin sovi, mutta mulle tulee aina lapsen kuolema mieleen tästä biisistä, jossa kertosäe menee näin:

tuuli tuule sinne missä muruseni on
leiki hetki hänen hiuksillaan
kerro rakkauteni
kerro kuinka ikävöin
kerro häntä ootan (kaipaan) yhä vaan
 

Yhteistyössä