Muita keillä dissosiaatiohäiriö!!!?? Olisi kysyttävää.

Onkohan mulla tuokin häiriö, just viime viikolla psykologin kanssa puhuin lapsuudesta, ja kun kerroin tapahtumista ihan asiallisesti eikä ne tapahtumat herätä tunteita, psykologi sano et sitä sanotaan dissosiaatioksi...

Muakin on sanottu sellaseksi haahuilijaksi, että mä vaan "leijailen" jossain ja oon poissaoleva...

Joku kyseli niistä typeristä ajatuksista. Ne eivät ole nyt ns. tapetilla niin en muista hyvin, mutta mielikuvani on se, että ovat luokkaa outo maailmankuva, itsetuhoisuus, passiivisuus, kaiken muuttuminen feikiksi. Esim. muistan että kävelin illalla kaupasta kotiin ja katsoin, kun aurinko laski rakennusten taakse. Ne rakennukset näyttivät hetken ajan silmiini hologrammeilta ja aloin tosissani miettimään, että ovatkin niitä. "Tätä maailmaa ei ole oikeasti olemassa".

Saman vaiheen aikana istuin sohvalla ja tärisin pelosta, koska en ollut siinä vaan selvästi itseni vieressä tarkkailemassa tätä sohvalla istuvaa versiotani. Miehelle selitin tätä pelokkaana, hän ihmetteli muttei sanonut mitään. Koko päivä meni loppujen lopuksi siinä sohvalla...

Alkuperäinen kirjoittaja pelottavaa joskus: Näytä alkuperäinen viesti

Joku kyseli niistä typeristä ajatuksista. Ne eivät ole nyt ns. tapetilla niin en muista hyvin, mutta mielikuvani on se, että ovat luokkaa outo maailmankuva, itsetuhoisuus, passiivisuus, kaiken muuttuminen feikiksi. Esim. muistan että kävelin illalla kaupasta kotiin ja katsoin, kun aurinko laski rakennusten taakse. Ne rakennukset näyttivät hetken ajan silmiini hologrammeilta ja aloin tosissani miettimään, että ovatkin niitä. "Tätä maailmaa ei ole oikeasti olemassa".

Saman vaiheen aikana istuin sohvalla ja tärisin pelosta, koska en ollut siinä vaan selvästi itseni vieressä tarkkailemassa tätä sohvalla istuvaa versiotani. Miehelle selitin tätä pelokkaana, hän ihmetteli muttei sanonut mitään. Koko päivä meni loppujen lopuksi siinä sohvalla...

Click to expand...

Depersonalisaatio- ja derealisaatiotuntemukset eivät välttämättä liity dissosiaatiohäiriöön, vaan niitä esiintyy lievemmissäkin mielenterveysongelmissa ja "normaali-ihmisilläkin" äärimmäisissä stressitilanteissa.

Alkuperäinen kirjoittaja läheltä seuranneena;23461276:

Mun sisko ainakin sanoo että se sen saama yksilöterapia on ollut se, joka on auttanut. On siskollani vieläkin oirehtimista mutta hän sanoo että selkeästi tilanne on parempi kuin ennen terapiaa. Ja sen huomaa hänestä kyllä itsekin, on jotenki enemmän "paikan päällä" kuin aiemmin (on aina ollu sellainen haaveilija ja itseensä käpertyjä) ja hän myös puhuu enemmän kuin aiemmin. Siskoni on erittäin älykäs (jäi älykkyystestissä muutaman pisteen päähän mensan jäsenyyteen oikeuttavasta pistemäärästä) mutta keskittymisongelmien takia on ollut koulussa aina alisuoriutuja ja arvosanat on olleet keskinkertaisia.

Click to expand...

surullista Mulla sama juttu, eli motivaatiota olisi opiskeluunt, mutta tämä häiriö on tehnyt siitä mahdotonta. Oli lohduttavaa kuulla, että siskosi on mennyt noin paljon parempaan päin!

Alkuperäinen kirjoittaja ...: Näytä alkuperäinen viesti

Onkohan mulla tuokin häiriö, just viime viikolla psykologin kanssa puhuin lapsuudesta, ja kun kerroin tapahtumista ihan asiallisesti eikä ne tapahtumat herätä tunteita, psykologi sano et sitä sanotaan dissosiaatioksi...

Muakin on sanottu sellaseksi haahuilijaksi, että mä vaan "leijailen" jossain ja oon poissaoleva...

Click to expand...

Mulla herää tunteita osista tapahtumista. Jos tapahtumat ovat tapahtuneet varhaisessa lapsuudessa / pitkällä aikavälillä, niin sinulla mahdollisesti on tuo häiriö. Itsekin sain diagnoosin ihan vastikään. En ole osannut kuvitella, että minulla olisi jokin häiriö. Olen vaan luullut minun olevan huonokeskittyjä jne.

[QUOTE="vieras";23461365]Depersonalisaatio- ja derealisaatiotuntemukset eivät välttämättä liity dissosiaatiohäiriöön, vaan niitä esiintyy lievemmissäkin mielenterveysongelmissa ja "normaali-ihmisilläkin" äärimmäisissä stressitilanteissa.[/QUOTE]

Niin, minä kerroin ekalla sivulla olevani epävakaa. Ihan diagnoosi löytyy, siis. Nämä dissosiaatiokaudet kuuluvat asiaan osalla.

Kuulisin mielelläni lisää kokemuksia! Onko kukaan päihittänyt ko. häiriötä, saanut keskittymiskykynsä takaisin vai pitääkö minunkin luopua toivosta

nostan vielä

Terve! Luin keskustelunne dissosiaatiohäiriöstä ja se herätti ajatuksia. Itse kärsin kyseisestä häiriöstä ja lisäksi minulla on psykoottisuutta ja ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö. Minulla kanssa tota depersonalisaatiota (ruumiin ulkopuolella oleminen, siis tuntuu kuin mieli ja ruumis olisivat irrallaan toisistaan, sitä päivittäin) lisäksi derealisaatiota eli tunne kuin ympäristö olisi epätodellinen. Millaisia vaikeuksia ihmissuhteissa teillä on? mulla vaikeuksia mies suhteissa. Haen miehistä turvaa ja tukea elämääni kun yksin olo tuntuu niin sietämättömältä. oon ollu jumissa yhteen mieheen kaksi vuotta. siskon ja äidin mielestä huono mies mulle mutta itse olen niin rakastunut häneen etten pysty olemaan erossa, vaikka ollaan erottu jo varmaan neljä kertaa. Minusta tuntuu että osa persoonan osistani tykkää hänestä mutta yksi puoli minua vihaa kyseistä ihmistä. ja joudun välillä niin suurien tunteiden valtaan että joko jätän hänet tai palaan yhteen kauheassa tunne kuohussa. onko kellään mitään vastaavaa kokemusta? Olisi mukavaa tutustua ihmiseen joka sairastaa tätä dissosiatiivista persoonallisuushäiriötä. Tunnen oloni aika ajoin niin yksinäiseksi tämän häiriön kanssa. kun tuntuu että ihmiset eivät ymmärrä kokemuksiani. ehkä muutama psykologi hiiffaa mistä kyse, mut arjessa ei ole ketään ihmistä. ja minua kiinnostaa millaisia mielialalääkkeitä käytätte? itse syön peratsinia ja nyt kokeillaan mielialaa tasaavaa lääkettä deprakinea. sekä onko kellään teistä persoonan osat yhdistyneet? itse toivon sitä todella. käyn musiikkiterapiassa. ja on ollut poissa työ ja opiskeluista noin neljä vuotta. vinkkinä vielä että traumaterapia keskus myy sellaista dissosiaatiohäiriöstä kertova itse-hoito opasta, vai oliko se taito-opas. mit siellä on sellaisia tehtäviä jotka itseeni on auttaneet vähän. nyt olis tarkoitus käydä kirjaa työntekijän kanssa läpi.

minulla on ainakin lievä dissosaatiohäiriö. lapsuus oli täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. kun sain kuulla diagnoosin ja siihen johtaneet syyt, alkoi kauhea itkutulva ja tunnemyrsky. se, että joku sanoi ääneen, että on joutunut kokemaan jotain sellaista mihin ei ole tarkoitettu. tuleekin suojaava "mekanismi" aivoissa, eli dissosaatiohäiriö (niitä on eri asteisia, minulla ei kovin paha)

käyn terapiassa ja on masennuslääkitys. käyn töissä. työ vastuullista. olen vielä lapseton mutta hyvässä parisuhteessa.

oireina oli/on omaan ajatusmaailmaan hukkuminen, omituiset vaivat eripuolilla kehoa, ei tunne omaa kehoaan kunnolla ja taas välillä tuntee "munasolun irtoamisesta lähtien". todella isot muistikatkokset lapsuudessa ja nuoruudessa. jälkeenpäin muistanut asioita. vaikeus keskittyä. vaikeus oppia (ensimmäisestä luokasta lähtien). nukkumisongelmat. hälinä ja melu ympärillä häiritsee merkittävästi.

siinä muutama mainitakseni.

cipralex on lääkkeenä ja lisänä unilääke. ja terapia. yhdistelmä toimii ja nykyään nautin pääsääntöisesti elämästä täysin rinnoin. hyväksyn itseni ja olen armollinen itselleni. minusta ei ikinä tule todella sosiaalista tyyppiä, viihdyn paljon kotona

Kun menen ulos,pitää välillä kysyä tyttäreltä,että oonko normaalin näkönen tai tarkistaa näyteikkunasta,että housut on varmasti jalassa.Tehdyn työn jälkeen ei millään meinaa tajuta,että minä tein sen.Pihalla ollaan usein esim.ei aamulla muista mikä vuodenaika on tai missä on tai mikä vuosi saatikka päivä on.Kalenterihoito päällä,eli joka päivä tarkkaillaan kalenteria,että pysytään ajan tasalla.Minä olen minä,ei olekaan niin helppo selittää sitä.Uupumus on välillä lamauttava.Töissä en ole,enkä kyllä eläkkeelläkään vielä.Pakkoliikkeitä jaloissa ja pahimmillaan menee kävelykyky melkein.Pärjää,jos ei vaadita paljon eikä ole stressiä.

Itsellä on kyseinen häiriö, oireili pahemmin ilman lääkitystä. Olen tällä hetkellä raskaana, ja dissosiaatio-oireet pahenevat hormonien vuoksi, onko muilla ollut samaa ilmiötä ? En tiedä vielä, miten selviän lapsen kanssa. Olen ala-ikäinen.

Jos edellinen on siis alaikäinen ja raskaana ja lisäksi kärsii noista ongelmista niin ehdottomasti tarvitsee apua. Onko raskaus jo pitkällä?

Mulla on nyt 3,5 vuotta yksilöterapiaa takana ja se on auttanut todella paljon. Tänään kuitenkin löysin tämän keskustelun, kun oli vaikeuksia keskittyä gradun kirjoittamiseen. Tuntui etten ymmärrä mitä kirjoissa lukee, joten päättelin, että joku lapsiosista on gradunteossa mukana. Ratkaisu olisi rauhoitella lapsiosa ja keksiä sille jotain mukavaa mielensisäistä tekemistä siksi aikaa kun keskityn kirjaan.
Osien integroituminen (yhteen sulaminen tai yhdistyminen) on mahdollista! Välillä ihan tuskaisen raskasta. Ihan niin kuin yrittäisi juosta maratonia painot jaloissa, samalla kun muut pyyhältää kepein askelein ohi. Puuh, mutta vaihtoehtona on joko jäädä tähän olotilaan tai juosta se maratoni painojen kera ja eheytyä yhdeksi persoonaksi. Toivotan paljon tsemppiä, se on pitkä matka mutta sen arvoinen! <3

Todella vanha ketju, mutta vastataas

Millaista hoitoa/lääkitystä olet saanut, onko auttanut?
Keskusteluapu/psykoterapia jne. Joskus olen kokeillut masennukseen- että ahdistuneisuuteen lääkettä, mutta ainakin minun dissotapauksessa se on ollut toimimatonta ja turhaa, parempi olla ilman. Propralia löytyy myös, mutta juurikaan koskaan en käytä. Unilääkkeitä on tullut aiemmin kokeiltua myös, niissä onkin sitten mennyt siten, että oon tipahtanut tajuttomaksi noin 10 min lääkkeen otosta, mutta en pysy tarpeeksi kauaa unessa. Joten ei kiitos enää. Olen tyytynyt melatoniiniin, silläkin ihan suht hyvin tipahtaa. Nykyään pärjää aika hyvin ilmankin.

Oletko pystynyt opiskelemaan, ammattisi?
Juu, en ole ainakaan tiedostanut että olisi vaikuttanut.

Onko sinulla lapsia?
Ei ole.

Millaista apua olet tarvinnut, tai miten häiriö vaikuttaa elämääsi?
Persoonan ailahtelevuus on joskus tuonut haastetta esim. parisuhteissa tai riita-/stressitilanteissa. Korkeissa stressitasoissa on saattanut vaikkapa yhtäkkiä vaihtaa aihetta kiivaan riidan aikana johonkin täysin muuhun, neutraaliin. Myöskin silloin alkaa mielipiteissä olla heittoa, kuten vaikkapa piste jolloin on sitä mieltä että menee liian epäkunnioittavaksi ja siihen suhtautuu jämäkästi itsekunnioituksella, saattaakin olla seuraavassa hetkessä vaisu itku siitä miten toinen onkaan niin ilkeä eikä uskalla vastaan sanoa.
Tai sitten muutenkin jos elämäntilanne on stressaava niin voi havaita erilaista käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa. Toisena hetkenä rohkeutta valjastaa vaikka karhu, toisena hetkenä säikähtää päästäistäkin. Kaikki on iloista ja kepeää joka murtuukin sameuteen ja elämisen tuskaan, jne. Tai ai että kun on hyvää nakki ja muussi, niin sittenpä sitä kohta ei välttämättä voi sietää. Onneksi vain pienissä ja merkitsemättömissä asioissa on tuollaista noin jyrkkä linjaista asettelua.
Puheessa huomaa kun puhuu pitempään ja jos kuulija on tarkkakorvainen niin muun muuassa vähän epäloogista järjestystä selittää asioita yms.
Uppoudun helposti syvällisesti asioihin, kun niitä alan tekemään ja tik tok kello onkin käynyt! Oon toivottomasti taipunut myöhästelyyn. eli joissain asioissa hyvinkin säntillinen, mutta toisaalla sitten onkin narut tippunu käsistä.
Amnesian vuoksi en muista ollenkaan mitään yhteistä historiaa joidenkin ihmisten suhteen (lähipiiriin kuuluvia), ja joitain henkiöitä en muista enkä tunnista. Mutta tuo on lapsuudessa unohdettua, sen jälkeen ei ole sattunut noin suurella mittakaavalla olevia muistin menetyksiä, kuin vain joidenkin traumaattisten muistojen tunneyhteyden katoamista tai koko muistijäljen, jotka saattaakin joskus muistaakin yhtäkkiä ja sitten ei taas muista ja sitä rataa.

Nuo on sellaisia ULOSPÄIN näkyviä mitä nyt tuli mieleen.
Sittenhän oma lukunsa olisi se miten se itselle näkyy ja tuntuu, mutta jääköön se sanomatta.