Teini-ikäisten vanhemmat, miten puututte teinienne opiskeluun?

  • Viestiketjun aloittaja monsterimamma
  • Ensimmäinen viesti
monsterimamma
Kaipaisin nyt vertaistukea ja ohjeita, kiitos. Tiedättehän minkälaista teinien kanssa on? Todella vaikea tulla toimeen kun koskaan ei tiedä onko tytöllä hyvä vai huono päivä tänään, milloin muka paapon liikaa ja koska olen liian tiukka. Tyttö on reilu 16-vuotias lukiolainen ja on lähes aina rästikokeissa. Taas tältä viimeisimmältä koeviikolta tuli kaksi hylättyä neljästä kokeesta, puolet siis. Huomenna perjantaina olisi tuo heidän rästikoetilaisuutensa, enkä taas ole nähnyt tytön paljon oppikirjoihin tarttuneen. Olen patistanut, muttei auta. Mitä ihmettä te muut teette laiskasti opiskelevien teinienne kanssa? :/
 
kahden teinin äiti
Eipä siinä paljon auta muuta kuin patistaa. Meillä neidin opiskelut meni alaspäin 8-luokalla. Siihen asti ollut hyvä koulussa. Nyt on alkanut taas petraamaan kun viimeinen lukukausi menossa ja paremmin onkin mennyt. Koitan puhua, että nyt kannattaa lukea, että pääset kouluun mihin haluat ja saat kunnon ammatin. Meillä ei kyllä ole vanhempaa tyttöä tarvinnu patistaa, tää nuorempi on ollut ihan erilainen, vaikka onkin lahjakkaampi kuin vanhempi. Pojat ja murkkuikä kun tuli kuvioihin, niin ei se koulu niin kauheasti kiinnostanut. Onneksi suunta on nyt kuitenkin ylöspäin.
 
"vieras"
Kaipaisin nyt vertaistukea ja ohjeita, kiitos. Tiedättehän minkälaista teinien kanssa on? Todella vaikea tulla toimeen kun koskaan ei tiedä onko tytöllä hyvä vai huono päivä tänään, milloin muka paapon liikaa ja koska olen liian tiukka. Tyttö on reilu 16-vuotias lukiolainen ja on lähes aina rästikokeissa. Taas tältä viimeisimmältä koeviikolta tuli kaksi hylättyä neljästä kokeesta, puolet siis. Huomenna perjantaina olisi tuo heidän rästikoetilaisuutensa, enkä taas ole nähnyt tytön paljon oppikirjoihin tarttuneen. Olen patistanut, muttei auta. Mitä ihmettä te muut teette laiskasti opiskelevien teinienne kanssa? :/
Lukio voi olla vaikeaa. Itselleni tuli lukemisesta huolimatta lukiossa joskus hylättyjä, varsinkin pitkästä matematiikasta. Ei auttanut muu, kuin käydä uusimassa.

Nykyisin opiskelen yliopistossa.
 
..
onko ne aiheet semmosia mistä ite jotain ymmärrät? otat oppikirjan käteen ja alat kysellä siltä teiniltä siitä koealueesta vaikka onki sitte kyllä paapomista, kun semmosta tehään yleensä kai ala-asteella. sanot että paapominen loppuu sitte ku osaa ite ottaa vastuuta opiskelusta.
 
no ei
meillä anneta vaihtoehtoa. Meillä on käytäntönä ollut aina,että läksyt ja kokeisiin lukeminen on aina ensiksi kun kotiin tulee ( ottavat välipalan ennen) ja sitten vasta menot ja harrastukset.
Pienestä pitäen kun on ollut tämä sääntö ja siitä ei ole lipsuttu niin se on jo heille ihan tapa. Koskaan ei ole nurisseet asiasta. Olisi kannattanut kasvattaa hieman huolellisemmin se tyttö niin ei olisi nyt ongelmia.Ei ongelmanuoria olekkaan jos osaa kasvatuksen jalon taidon :) tai sitten hän katsoo mallia sinulta, laiskotteletko paljon ja jätät kotityöt mielummin muille?
 
"ope"
Olisin huolissani, jos lukiolaisen koeviikko usein päättyy hylättyihin arvosanoihin eikä lapsi näytä tekevän töitä arvosanojen eteen.

Kierre on valmis, kun joutuu lukemaan uudestaan kokeisiin ja se aika on pois taas uuden jakson opinnoista, joista saattaa jäädä jälkeen ja sitten taas tulee hylätty ja sitä rataa....

Keskustelisin nuoren kanssa vakavasti aiheesta opiskelu. Miksi uusinnoissa pitää ravata? Onko lukio liian vaikea? Onko lapsen panos hänen omasta mielestään tarpeeksi hyvä? Mitä muita vaihtoehtoja kuin lukio lapsella olisi mielessä?

Totuus on, että huonoilla yo-papereilla ei tee nykypäivänä mitään. Kilpailu on tosi kova jatko-opintopaikoista. Jos nytkään ei opiskelu kiinnosta, voi sitten saman tien miettiä sitä Lidlin kassana olemista seuraavat 30 vuotta.

Eiköhän pieni realismipuhe auta...

Jaksamista lapsen tukemiseen! Lukio on raskas koulu.
 
tsemppiä patistukseen ap! :)
meillä anneta vaihtoehtoa. Meillä on käytäntönä ollut aina,että läksyt ja kokeisiin lukeminen on aina ensiksi kun kotiin tulee ( ottavat välipalan ennen) ja sitten vasta menot ja harrastukset.
Pienestä pitäen kun on ollut tämä sääntö ja siitä ei ole lipsuttu niin se on jo heille ihan tapa. Koskaan ei ole nurisseet asiasta. Olisi kannattanut kasvattaa hieman huolellisemmin se tyttö niin ei olisi nyt ongelmia.Ei ongelmanuoria olekkaan jos osaa kasvatuksen jalon taidon :) tai sitten hän katsoo mallia sinulta, laiskotteletko paljon ja jätät kotityöt mielummin muille?
hah hah. Kiintiöprovo tähänkin ketjuun..
Meidän tuleva seiskaluokkalainen on tehnyt AINA läksyt heti koulun jälkeen ja huolehtinut kokeisiin lukemiset ym. Kukaan meidän perheestä ei ole laiska, ja lapset ovat hyvinkasvatettuja. Nyt kuitenkin tytöllä murkkuikä alkanut oikein kunnolla, ja joudun patistaa läksyjen lukuun, kun yhtäkkiä kaikki muu on hänelle koulua tärkeämpää.
 
"Mie"
No meidän lukion ekaluokkalainen nuori nainen on ihan hällävälilinjalla. Tänään kun sain neidon kurssitodistuksen postissa kotiin, päätin soittaa opolle ja kysyä mitä ihmettä noiden nelosten kanssa tehdään? On kuulemma mahdollisuus uusintaan ja pyysinkin opoa kertomaan tytölle tämän vaihtoehdon. Viisi minuuttia sitten sain neidiltä puhelun jossa haukkui minut hänen asioihinsa puuttumisesta. Vastasin että se olen huolissani hänen menestyksestä jonka jälkeen hän sanoi ettei minun tarvitse puuttua kun en mitään ymmärrä. Muutenkin meidän perheessä on puheyhteys täysin tähän neitokaiseen katkennut, ilmoittaa säännöllisin väliajoin minun olevan ämmä jolle hänen asiat eivät kuulu... Neuvoja kyllä satelee niin anopin kuin oman äitinikin taholta miten kuuluu kasvattaa, ymmärrän että olen ilmeisen epäonnistunut äiti! En siis ymmärrä ja minua saa lähinnä vain ja ainoastaan hävetä. Toisaalta silloin kun rahaa tulee niin olen aivan ihana, mutta nyt kun rahahanat ovat sulkeutuneet niin tosiaankin ämmä olen.. Sitten itellä ahistaa kun muiden lapsilla on niin kivat vanhemmat jotka ymmärtävät näitä monstereita. Mie olen ilmeisesti maailman ainoa äiti, joka kehtaa käskeä tytärtään (17 -v) siivoamaan oman huoneen, laittamaan pyykit kuivumaan jne. Kesätöitähän tämä nuori neitonen ei sitten ole kiinnostunut hankkimaan, haittaa kuulemma muuta elämää. Tämä tyttö ei ole perheen ainoa lapsi, hänellä on myös kaksi isoveljeä jotka ihan ok pärjäävät elämässä. Välillä tekisi mieli pakata nuori nainen pakettiin ja lähtettää kohti siperiaa....
 
"tinde"
meillä edessä lukio ensi vuonna, saapa nähdä sitten.
Nyt 9:llä olen joutunut patistamaan aika paljon ainakin syyskulukaudella ja kyllästyin siihen ja sanoin että enää en patista yhtään ja se on sinun oma asiasti jos et pääse siihen lukioon mihin haluat..
kummasti ne lukuhalut parani ja nyt on tullut normaalien 7-8 sijaan 8-9 numeroita. Eli meillä ei patistaminen auttanut yhtään, päinvastoin.
Laita teini maksaman itse lukion kirjat jos lukeminen ei maistu ?
 
"vieras"
[QUOTE="ope";23672456]Totuus on, että huonoilla yo-papereilla ei tee nykypäivänä mitään. [/QUOTE]

Höpöhöpö. Itse pääsin A:n papereilla yliopistoon kun onnistuin pääsykokeessa. Pääsykokeessa ovat kaikki, sekä A:n että L:n kirjoittaneet samalla lähtöviivalla.
 
"tinde"
[QUOTE="vieras";23714927]Höpöhöpö. Itse pääsin A:n papereilla yliopistoon kun onnistuin pääsykokeessa. Pääsykokeessa ovat kaikki, sekä A:n että L:n kirjoittaneet samalla lähtöviivalla.[/QUOTE]

NIMENOMAAN näin. Joka muuta väittää, ei yliopistossa ole opiskellut !
 
"Mie"
[QUOTE="tinde";23714896]meillä edessä lukio ensi vuonna, saapa nähdä sitten.
Nyt 9:llä olen joutunut patistamaan aika paljon ainakin syyskulukaudella ja kyllästyin siihen ja sanoin että enää en patista yhtään ja se on sinun oma asiasti jos et pääse siihen lukioon mihin haluat..
kummasti ne lukuhalut parani ja nyt on tullut normaalien 7-8 sijaan 8-9 numeroita. Eli meillä ei patistaminen auttanut yhtään, päinvastoin.
Laita teini maksaman itse lukion kirjat jos lukeminen ei maistu ?[/QUOTE]

Mie olen oikeasti uhannut tuolla että ite joudut kirjat maksamaan jos ei kiinnosta, mutta valitettavasti tässä elämässä tuo uhkaus ei ole toistaiseksi onnistunut. Mutta hattua nostan sinulle tosi korkealle, että sinun teini on saanut numeroita ylöspäin!

Varmastikin olen ihan liian lepsu ja laiska ollut neitoa kohtaan, mutta kun vanhempia poikia ei ikänä ole tarvinnut patistella mihinkään. Toisaalta neito on vielä tosi lapsellinen ja kuitenkin reppana yrittää olla aikuinen. Mie oisin toivonut että hän olisi lähtenyt opiskelemaan muualle yläasteen jälkeen että olisi saanut vähän muutakin virikettä, mutta kun kaiken lisäksi hän on vielä niin ujo! Kaverit vetävät puoleensa, eikä toisaalta uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Reppana yrittää rajulla meikillä saada itsevarmuutta ja ilmeisesti tämä koti on ainoa paikka missä uskaltaa sitten uhota. Mutta kun itekin on töissä ja välillä kovienkin paineiden alla ja mies reissutöissä niin meinaa ymmärrys loppua tyystin...
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja kahden teinin äiti;23672274:
Eipä siinä paljon auta muuta kuin patistaa. Meillä neidin opiskelut meni alaspäin 8-luokalla. Siihen asti ollut hyvä koulussa. Nyt on alkanut taas petraamaan kun viimeinen lukukausi menossa ja paremmin onkin mennyt. Koitan puhua, että nyt kannattaa lukea, että pääset kouluun mihin haluat ja saat kunnon ammatin.
Meilläpäin on erittäin tasokas lukio (Suomen listalla sijoitus on melko korkea), eikä tähän lukioon ole lainkaan keskiarvorajaa. Sinne pääsee kaikki halukkaat, kunhan on vain peruskoulu käyty. :)
 
Keittiönoita
Mä en ole tehnyt yhtään mitään. Okei, kuopus joutui käymään kymppiluokan, jotta pääsi peruskoulun jälkeen haluamaansa lukioon opiskelemaan. Nyt lukiossa joistain aineista saa kiitettäviä (englanti, historia, uskonto, maantieto ja biologia), ruotsista ei pääse läpi ja muut on siltä väliltä. Suorittaa lukion neljässä vuodessa ja keskittyy niihin aineisiin, jotka aikoo kirjoittaa. Ruotsin rästikursseja suorittaa kesälukiossa, niin teki viime kesänäkin, ja niistä riittää, että pääsee läpi.

En siis patistele, mutta välillä kyselen, miten opiskelut sujuu, voinko auttaa jossakin ja kokeeko opintonsa ylipäätään mielekkäinä. Itseään vartenhan tuo opiskelee eikä minua varten. Tietää kyllä jo kymppiluokan perusteella, että liika lusmuilu kostautuu jossain vaiheessa. Mutta tietää myös, että arvosanoja voi myöhemminkin käydä korottamassa, jos kokee sen tarpeelliseksi. Lukion voi myös jättää kesken ja tehdä jotain muuta. Jos sitten myöhemmin katsoo lukion tarpeelliseski, niin sen voi suorittaa vaikka eläkeiässä. Oma motivaatio on ainakin kuopuksella ollut tärkein tekijä opinnoissa menestymiselle. Ja se motivaatio olisi satavarmasti kadonnut, jos mä olisin alkanut nalkuttamaan asiasta.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";23714927]Höpöhöpö. Itse pääsin A:n papereilla yliopistoon kun onnistuin pääsykokeessa. Pääsykokeessa ovat kaikki, sekä A:n että L:n kirjoittaneet samalla lähtöviivalla.[/QUOTE]

Eikä mikään ole nautinnollisempaa, kuin ajatus siitä, että on itse mennyt A:n papereilla pääsykokeeseen ja pääsee itse sisään ja onnistuu tiputtamaan jonkun L:n papereilla pääsykokeessa olleen.

 
"sanna"
Mulla tyttö lukion ekalla. Homma toimii ja tulee hyviä numeroita.
Mutta jos tilanne olisi tuo kuin aloittajan tytöllä, en näkisi juurikaan järkeä lukion jatkamisella. Jos on jatkuvasti kokeita rästissä ja numeroina nelosia ei koko koulunkäynnistä tule mitään. Vaikea kiriä muita kiinni. Koko ajan tulee uusia kokeita ja paljon tehtäviä, joihin on pakko keskittyä jos meinaa saada hyviä numeroita.
Parempi on silloin vaihtaa jonnekkin muualle opiskelemaan.
 
Toivoa aina on
[QUOTE="vieras";23672302]Lukio voi olla vaikeaa. Itselleni tuli lukemisesta huolimatta lukiossa joskus hylättyjä, varsinkin pitkästä matematiikasta. Ei auttanut muu, kuin käydä uusimassa.

Nykyisin opiskelen yliopistossa.[/QUOTE]

Täällä yksi aikuinen, jolla meni lukio aluksi täysin pieleen. Sain ehdotkin. Sitten lopulta lukionkin vaihdon jälkeen keskiarvo nousi lähelle ysiä. Tällä hetkellä myös yksi ammatillinen tutkinto, kohta tulossa maisteritutkinto ja toisen alan kandia tavoittelen. Pääsykoekirjatkin vielä edessäni.
Teille äideille, jotka tuskailette lastenne kanssa, voin sanoa, että tällainenkin tapaus on olemassa, joka ensin ei menestynyt ei niin millään ja sitten saikin ihan uuden vaihteen päälle. Aina siis toivoa on :)
 
toivoa aina on
[QUOTE="sanna";23723162]Mulla tyttö lukion ekalla. Homma toimii ja tulee hyviä numeroita.
Mutta jos tilanne olisi tuo kuin aloittajan tytöllä, en näkisi juurikaan järkeä lukion jatkamisella. Jos on jatkuvasti kokeita rästissä ja numeroina nelosia ei koko koulunkäynnistä tule mitään. Vaikea kiriä muita kiinni. Koko ajan tulee uusia kokeita ja paljon tehtäviä, joihin on pakko keskittyä jos meinaa saada hyviä numeroita.
Parempi on silloin vaihtaa jonnekkin muualle opiskelemaan.[/QUOTE]


kaikki on itsestä kiinni. Juuri edellisessä viestissä sanoin, että itelläni on ollut ehdot ja sen jälkeen lähdin omalla kovalla motivaatiolla tehdä opintoja ja olen päässyt pitkälle. Siis jos nuoressa on itsessä motivaatiota ottamaan niskasta itseään kiinni.. KAIKKI MAHDOLLISTA MYÖHEMMIN :) Olen hyvä esimerkki monille nuorille, että huonokin voi nousta hyväksi oppilaaksi :)
 
"vieras"
Niin kauan kuin ei opiskelu maistu ja lukiossa haluaa kuitenkin olla, rahahanat pysyisivät kiinni. Ei viikko- tai kuukausi rahaa, ei mitään ylimääräisiä huvituksia (pelit ja tv pois jne.) ennen kuin parannusta näkyy.
 
onnistuu
[QUOTE="tinde";23714941]NIMENOMAAN näin. Joka muuta väittää, ei yliopistossa ole opiskellut ![/QUOTE]


Kyllä pääsee huonoilla yo-todistuksella yliopistoon kun vaan onnistuu pääsykokeessa.
 
"minä"
jos ei ole opiskelu- ja lukurutiinia ja itsekuria opiskeluun, niin aika vaikea on siinä pääsykokeessakaan onnistua? Oma tytär oli anorektikko ja sen mukaisesti ylisuorittaja yläasteen loppuun saakka, siitä loivaa nousua yleisen hyvinvoinnin suhteen mutta samalla normalisoitumista opiskelun suhteen eli ei niin suuria vaatimuksia. Nyt aloittamassa viimeistä lukiovuotta. Kesätyö on, se hoidetaan, mutta muuten on aika rento suhtautuminen kaiken kanssa. Vaikea patistaa, kun pelottaa tuo yliyrittäminen ja suorituspaineet. Ristiriitainen on oma suhtautuminen, ei helppoa.
 

Yhteistyössä