Olen jotenkin varma, ettei me tulla saamaan koskaan lapsia :(

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Miksihän musta tuntuu ihan tältä?

Ollaan koettu varhainen keskenmeno 8 kk sitten, eikä vieläkään ole tärpännyt.
Yritystä on ollut vaan vielä niin vähän, ettei voida lähtee tutkimuksiin.

Oon jo 30 v. ja mies usemman vuoden vanhempi.

Ois varmaan pitäny jättää ehkäisyt jo aiemmin pois. Syytän nyt itseäni, kun emme aloittaneet aiemmin. Synnytyspelon vuoksi olen lykännyt lasten hankintaa, ja viimein uskallettiin aloittaaa. Nyt voi olla että meillä loppuu aika kesken, eikä ehditä saamaan lapsia.

Pelkään että multa löytyy kaikenlaisia "vikoja" esim. ennenaikaiset vaihdevuodet (mistä sen tietää? äitini lopetti lastenteon siinä iässä, kuin mitä minä aloitin), keltarauhashormonin vajaatoiminta jne.

Onko kukaan muu yhtä pessimistisellä mielellä vauvahaaveiden suhteen...?
 
"mamma"
Ihminen on kokonaisuus, joten toi sun pessimismi ei voi olla hyvästä. Sä et oo viä ollenkaan liian vanha! Mä sain just vauvan ja oon 36. Tietysti hedelmällisyys laskee, mut ei se nyt heti lopu. Nyt ajatukset muihin asioihin, ja hommat menee, niinkuin on mennäkseen. Ja sit hoitoihin, jos ei ala luomusti tärpätä! :) Tsemppiä!
 
"nnn"
Suosittelen tarkastuttamaan kilpirauhasarvot, vaikuttaa hedelmöittymiseen ja kuulostat hieman masentuneelta mikä yksi vajaatoiminnan oire. TSH arvon tulee olla sit 1-2 eikä labraraja 4-4,5.
 
"myö"
Höpsistä, mie sain lapset 34- ja 35-vuotiaana ja mies oli silloin yli 40. Mutta mene ihmeessä tutkimuksiin. Miulla löytyi kohdusta niin valtava myooma, että se esti raskaudet. Kun se poistettiin, lääkäri oli sitä mieltä, että ollaan miehen kanssa liian vanhoja (mie siis silloin 32!), mutta mie ajattelin, että katsotaanpa. Ja niin sitten kävi hyvin. Ja ilman hoitoja.
 
"vieras"
[QUOTE="myö";24626786]Höpsistä, mie sain lapset 34- ja 35-vuotiaana ja mies oli silloin yli 40. Mutta mene ihmeessä tutkimuksiin. Miulla löytyi kohdusta niin valtava myooma, että se esti raskaudet. Kun se poistettiin, lääkäri oli sitä mieltä, että ollaan miehen kanssa liian vanhoja (mie siis silloin 32!), mutta mie ajattelin, että katsotaanpa. Ja niin sitten kävi hyvin. Ja ilman hoitoja.[/QUOTE]

Minulla ei auttanut edes myoomien poisto.
Kaikki eivät vaan saa lapsia. Kannattaa varautua siihen, että voi olla yksi niistä, joille ei edes hoidot auta. :( Meille näyttää käyvän niin.
 
Minä olen. Minulla on kasvain, joka estää lapsen hankkimisen tällä hetkellä kokonaan (siis lääkäri kieltänyt ehdottomasti) ja myöhemminkin vaikeuttaa sitä. Lisäksi minulla todennäköisesti on monirakkulaiset munasarjat, mutta sen asian tutkiminen on nyt jäissä kasvaimen takia. Minulla ei ole koskaan ollut säännöllistä kuukautiskiertoa. Minulla ei ole ollut edes kuukautisia n. neljään vuoteen (aiemmin kuukautiset tulivat pillereitä syöden). Ikää on 26.

Koen tämän olevan omaa syytäni. En hakeutunut hoitoon ajoissa, vaikka tiesin ettei kaikki ole kunnossa. Koen, että monta vuotta kestänyt negatiivinen suhtautumiseni raskauteen ja lapsiin "kostetaan" siten, etten tule lasta saamaan.
 
"vee"
me ukon kans yritettiin reipas kaks vuotta ja olin kans varma ettei tulla koskaa lapsia saamaan, puhuttiin jopa adoptioista. Sit otin itteeni niskasta kii ja menin lapsettomuusklinikalle jossa katottii onko kummassakaan mitään vikaa. Miehes ei ollu mut itellä sanottiin ettei munarakkulat kypsy. Pari kuukautta söin "kypsyttävää" lääkettä ja sit tehtiin inseminaatio, ni joha tärppäs. Olin aivan varma ettei se onnistu noilla lääkkeillä ja tolla hoidolla. Mut vääräs olin ja turhaa murehdin. Nyt onnellinen melkein vuoden ikäsen tyhtön äiti ja pari viikkoo sain tietää et toinen tulee huhtikuussa. Ja tätä me ei ees yritetty. Vois sanoo et se on ihana vahinko. Oon ihmetelly et kuis ny näin mut lääkäri ja neuvola on sanonut et se o tulppa irronnut.

Meinaan siis sitä et turhaa mietit ja pelkäät, parempi tutkia ja sit vast kattoo jos oikeesti on jotai vikaa. Omas pääs ku yleensä asiat turpoilee outoihin mittakaavoihin.

Ymmärrän myös hyvin tuon synnytyspelon, ite pelkäsin kans mut aattelin asiaa niin et monet naiset on siittä selvinny, selviän siis minäkin. Ja kun se on ohi, saan jotain ihanaa syliini. Näin kävi, 9 tuntii synnytin ja kivut unohtu ku sain rinsessan rintani päälle. Tytön ilmeen ja miehen ilmeen muistan kyllä loppuelämäni, niin ihania ne oli.
 
aloittajalle
Itse työskentelen neuvolassa ja meillä on ohjeena että 30-35 voi tulla lääkärin vo:lle jo 6kk yrityksen jälkeen. Eli jos teillä yritystä jo takana 8kk niin ehkä oman mielenrauhasi vuoksi ja toivoa tuomaan soittelisin oman paikkakunnan neuvolaan. Peli ei todellakaan ole menetetty, koska kertoohan jo se yksi raskautuminen että teillä mahdollisuudet on. Ja jotenkin se on jännä juttu, että yleensä sillä ekalla raskaudella on taipumus mennä pieleen!!! Kokemusta on jo aika monta vuotta ja on tullut huomioitua juuri tuo että monella se ihan ensimmäinen raskaus on keskenmeno, tuulimuna, kohdunulkoinen tms. ja sen jälkeen saattaa tärpätä ihan normaali raskaus!

Nyt positiivisin mielin, joka kuukausi on uusi mahdollisus ja jos asia vaivaa niin kipinkapin perustutkimuksiin omaan neuvolaan!
 
"alkup."
Itse työskentelen neuvolassa ja meillä on ohjeena että 30-35 voi tulla lääkärin vo:lle jo 6kk yrityksen jälkeen. Eli jos teillä yritystä jo takana 8kk niin ehkä oman mielenrauhasi vuoksi ja toivoa tuomaan soittelisin oman paikkakunnan neuvolaan. Peli ei todellakaan ole menetetty, koska kertoohan jo se yksi raskautuminen että teillä mahdollisuudet on. Ja jotenkin se on jännä juttu, että yleensä sillä ekalla raskaudella on taipumus mennä pieleen!!! Kokemusta on jo aika monta vuotta ja on tullut huomioitua juuri tuo että monella se ihan ensimmäinen raskaus on keskenmeno, tuulimuna, kohdunulkoinen tms. ja sen jälkeen saattaa tärpätä ihan normaali raskaus!

Nyt positiivisin mielin, joka kuukausi on uusi mahdollisus ja jos asia vaivaa niin kipinkapin perustutkimuksiin omaan neuvolaan!

Onpa huojentavaa kuulla, että voisimme ehkä jo tässä vaiheessa kääntyä neuvolan puoleen asian suhteen, kiitos :)
 

Yhteistyössä