Ruumillinen kuritus

  • Viestiketjun aloittaja Pacific
  • Ensimmäinen viesti
vieras adressin kera
[QUOTE="Jonna";24779963]Ja tietysti kaikesta voi aina keskustella, mutta mielestäni olet hieman jäävi keskustelemaan aiheesta syvällisemmällä tasolla, jos sinulla ei kerran ole lapsia, kuten ymmärsin. Et voi mitenkään tietää miten toimit vanhempana ennen kuin sinulla on niitä omia rakkaita pikkupilttejä. :)[/QUOTE]

Se on totta, etten voi tietää miten kasvattaisin omat lapseni, mutta ei siksi ettenkö tieyäidi miten itse toimsiin, vain siksi etten voi tietää millaisia persoonia he olisivat. Ja se taas ei nähdäkseni tee minusta niin "jääviä" kuin ajattelet. Ja lähinnä olen keskustellut täällä siltä pohjalta, että KIELTOlaki ei ole oikeutettu. Eli kuten nuo uusimmat tutkimukset, en minäkään yritä kannustaa ketään ruumiillisesti kurittamaan lasta vaan osoittamaan, ettei peittävä kieltolaki ole oikeutettu (saati edes tehokas.)

Olen myös monta kertaa tunnustanut, että jokainen lapsi on YKSILÖ - siis sinäkin olit yksilö. Se lieni yksi syy miksi ruumiillinen kuritus oli niin pitkään vanhempien päätösvallassa ja laki kai sanoi lähinnä "kuten vanhempi katsoo sopivaksi" ("as they see fit") tjsp. - eli koska yksi tietty psykologia ei yksinkertaisesti voi päteä jokaikisen lapsen kohdalla.
 
vieras adressin kera
[QUOTE="Jonna";24779963]Kyllä, väitän. Äitini ei ollut sadisti, vaan omasta mielestään kohtuullisissa tilanteissa antoi luunapin tai tukisti - siis jos me lapset emme uskoneet puhetta. Äitini on muuten huolehtiva ja rakastava, tuo ruumiillinen kuritus vain kuului siihen aikakauteen ja oli normaalia.[/QUOTE]

Tosin, sen verran pyytäisin vielä tarkennusta, että oliko hänen ainoat keinonsa puhe ja ruumiillinen kuritus kaikissa/valtaosassa tilanteista? Että mitään muuta ei edes yritetty? Ja/tai että ruumiilliseen kuritukseen siirtyi kovin nopeasti? Siltä nimittäin sait tuon kuulostaan ja se tukee tuota artikkelista lainaamaani "...taitamaton julma/karkea vanhemmuus rakentaa merkit". (Artikkeli tosin puhui lapsen kehityksestä, ei aikuisiän mielipiteestä ko. asiaa kohtaan, mutta pätee tavallaan kumpaankin.) Toisin sanoen liika ruumiillinen kuritus on aina liikaa vaikka kuinka olisi muulta osin järjen rajoissa - ja näin ollen sinäkään et ole samalla lähtöviivalla kuin me ruumiillista kuria kohtuullisessa määrin kokeneet jotka siis sen hyväksymme. Siis mikäli tulkitsin tuon viestisi oikein ja äitisi harrasti sitä todella paljon sen sijaan että olisi kokeillut muitakin keinoja.
 
"vieras"
Eniten minua noissa anti-ruumiillinen-kuritus-kamppanjoissa- ja tutkimuksissa pistää silmään se, että ne markkinoidaan nimenomaan käyttämällä pahasti yleistävää termiä, vaikka aiheena on oikeasti ruumiillinen kuritus. Tuonkin kamppanjan olisi uskottavinta ja fiksuinta olla otsikoitu 'Ruumiillinen kuritus ei kasvata' eikä pelkkä 'kuritus ei kasvata'. Ehkä nipotan tyhjästä, ehkä en. Minusta siinä vaan on merkittävä ero.

Lisäksi nämä vastustavat kamppanjat tuntuvat aina unohtavan normatiivisen ruumiillisen kurituksen ja promotoivat modernia psykologiaa aina noiden tuossakin linkittämässäsi videossa tapahtuvien tapausten varjolla. Minustra viisainta olisi pyrkiä ymmärtämään ja promotoimaan tasapainoa tuon ja modernin psykologian välille eikä vain yhtä tai toista. Toki sinänsä on hyvä, että noissa käytetään tuollaisia esimerkkejä, niin jääpä ainakin vanhemmille mieleen että ainakaan noin ei pidä tehdä.

Silti, mielestäni vastustavat jutut tällaisessa asiassa eivät ole rakentavia eivätkä täysin oikeassa, niin kauan kun ne eivät halua tai pysty käsittelemään ja tuomaan esille aihetta kaikista näkökulmista ja kaikkien faktojen pohjalta vaan tekevät sen vain oman ihanteensa huomioonottaen.

Ja edelleen siinä missä minä en rohkaisisi ketään ruumiillisesti kurittamaan lasta ja liputan valistuskamppanjoiden puolesta, en minä kuitenkaan näe järkeä ja oikeutta sitä _lailla_ kieltää. Varsinkaan maassa jossa ko. laki täytäntöönpannaan harvoin ja mielivaltaisesti.
 
"vierailija"
En lukenut ketjua loppuun, mutta laitan nyt silti oman kommenttini. Minua kuritettiin lapsena fyysisesti, sain selkäsaunoja, tukkapöllyjä ja luunappeja. Fyysisiä rangaistuskeinoja käytettiin melko harvoin, eli vain "ääritilanteissa", ikinä minua ei varsinaisesti hakattu, vaan juuri monien täällä kuvailemalla tavalla "normaalisti kuritettiin". Ja täytyy kyllä sanoa, että IKINÄ en tekisi samaa omille lapsilleni! Nuo rangaistukset ovat todellakin jättäneet minuun pysyvät jäljet (henkisesti siis). Ja meillä kyllä kotona halailtiin ja vanhemmat osoittivat rakkauttaan, eli senkään puutteesta ei omat ongelmani johdu.
 
Lillianna
Mun miestä ja sen veljeä kuritettiin fyysisesti lapsena. Kurittaja oli äiti. Nykyään mies ja veli eivät pysty halaamaan äitiään. Mieheni on useaan otteeseen kertonut äidistään, joka raivostuessaan hakkasi poikiaan milloin milläkin esineellä, joka osui käteen. Välillä mies ja veli yöpyivät rapussa, koska eivät uskaltaneet mennä kotiin. Ikinä en lastani anopille hoitoon veisi. Eräs sukulaisnainen vei 6v tyttönsä anopille hoitoon. Anoppi oli suuttunut tytölle ja lyönyt tätä päähän ja repinyt tytön piirustukset. Kiva anoppi.
 
Saila UNICEF
[QUOTE="vieras";25117149]Eniten minua noissa anti-ruumiillinen-kuritus-kamppanjoissa- ja tutkimuksissa pistää silmään se, että ne markkinoidaan nimenomaan käyttämällä pahasti yleistävää termiä, vaikka aiheena on oikeasti ruumiillinen kuritus. Tuonkin kamppanjan olisi uskottavinta ja fiksuinta olla otsikoitu 'Ruumiillinen kuritus ei kasvata' eikä pelkkä 'kuritus ei kasvata'. Ehkä nipotan tyhjästä, ehkä en. Minusta siinä vaan on merkittävä ero.
[/QUOTE]

UNICEFin "Kuritus ei kasvata" -kampanjan tarkoitus oli taistella kuritusväkivaltaa vastaan. Kuritus tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Kampanjamme ei siis rajoittunut pelkästään vastustamaan ruummiillista kuritusta. Kannattaa käydä lukaisemassa lapsen oikeuksien asiantuntijamme bloggaus kurin ja kurituksen erosta: UNICEF: Kurilla ja kuritusväkivallalla on eroa
 
"vieras"
UNICEFin "Kuritus ei kasvata" -kampanjan tarkoitus oli taistella kuritusväkivaltaa vastaan. Kuritus tarkoittaa sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Kampanjamme ei siis rajoittunut pelkästään vastustamaan ruummiillista kuritusta. Kannattaa käydä lukaisemassa lapsen oikeuksien asiantuntijamme bloggaus kurin ja kurituksen erosta: UNICEF: Kurilla ja kuritusväkivallalla on eroa
No mutta eikö kamppanjan otsikon pitäisi olla "Kuritusväkivalta ei kasvata" eikä "Kuritus ei kasvata"? Kurinpidon harjoittaminen kun kaiken järjen mukaan on yhdellä sanalla sanottuna, kuritusta. Eli teidän kamppanjaotsikko yksinään antaa ymmärtää, että minkään sortin kuria ei saisi pitää, koska se ei muka kasvata. Onneksi videoidenne sisältö sentään selkeyttää kamppanjanne pohjaa enemmän. Että kyllä minusta ainakin vaikuttaa, että myös teillä on mennyt termit vähän sekaisin tai ainakaan ei olla loppuunasti mietitty, eikä vain meillä keskustelupalstoilla puhuneilla. Se, että "kuritus" on suurelle yleisölle tutumpi termi olisi mielestäni ollut vain yksi hyvä syy lisää otsikoida kamppanja varsinaisesti tarkoitetulla termillä "kuritusväkivalta". Se ei aiheuttaisi ennakkoasenteita ja saattaisi tavallaan herättää enemmän mielenkiintoa.

Ymmärrän kyllä hyvin termin "kuritusväkivalta" luomisen ja mielestäni sen käsite on oikein määritelty.

Mutta, sivuiltanne: "”Kuritus” termi viittaa kuitenkin myös väkivaltaan. Vaikka sanat "kuri" tai ”kurinpito” eivät sisällä väkivaltaa, sana ”kuritus” ja verbi ”kurittaa” kyllä sisältävät vahvan pakon sekä joko fyysisen tai uhkaavan henkisen puuttumisen lapseen."

Minä en nyt aivan näe tuossa logiikkaa, juurikin siksi, että mielestäni kaiken järjen mukaan kuritus on kurinpidon synonyymi enkä näe mitään syytä miksei se olisi. Ja kumpikin on termin "kuri" ns. taivutusmuoto. Näin ollen kukin termi VOI sisältää väkivaltaa, mutta ei yksittäistapauksissa välttämättä sisällä. Eli sehän on täysin kiinni yksilöstä mitä kuriin ja sen toteutukseen eli kurinpitoon/kuritkseen sisäyttää ja mitä ei, mutta tässä asiassa moderni yhteiskunta on yhtäkkiä alkanut kokea kiihkeää tarvetta uskomattomaan yleistykseen ja haluun maalata ennen monitahoisesti toimineesta termistä ja asiasta pahuuden ruumiillistuma.

Koen, että tässä lasten-kuri-asiassa on pyritty lakisäätämään ja kamppanjoimaan ihailtavaan suuntaan, mutta niin ääriasenteella ja liian paatoksella että se kultainen keskitie on unohdettu täysin ja lisäksi kaikki tutkimusten osoittamat ko. vastustetun asian hyvät puolet on sivutettu muka olemattomina. Ja tuollaisella asenteella mikään harvemmin onnistuu toivotulla tavalla koska kamppanjat ja lait menettävät uskottavuuttaan.

Hassua, mainostatte itsekin tuolla kultaista keskitietä kasvatuksessa, mutta ette kamppanjassanne kuitenkaan siihen varsinaisesti tähtää. Tämä on toki vain minun mielipiteeni ja tulkintani.

Minun nähdäkseni, ennen tätä täyskieltolaki-trendiä, maailma oli kultaisella keskitiellä mitä tulee lastenkasvatuksen kuripuoleen. Olihan joskus aika jolloin lasten kurinpidossa ei ollut minkäänlaisia rajoituksia vaan vanhemmat saivat kurittaa lastaan kuten parhaaksi näkivät - mutta sitten tuli aika jolloin liiallisuuksiin meneviltä ja kohtuuttomilta otettiin lapset pois, samalla kun taitavammat ja kohtuulliset vanhemmat omasivat oikeuden kurittaa lapsiaan kuten parhaaksi näkivät. Siis alussa sai kurittaa miten vain, kultaisella keskitiellä vain ylilyövien kuritukseen puututtiin, mutta nyt kukaan vanhempi ei saa enää tehdä mitä parhaaksi näkevät ilman, että rikkovat lakia. Siirryimme siis kultaiselta keskitieltä toiseen ääripäähän.

Pidän tuota välissä ollutta aikaa kultaisena keskitienä, mm. koska en ole vielä milloinkaan törmännyt todisteisiin siitä, ettäkö maailman lapset massoissa olisivat jotenkin erityisesti kärsineet normatiivisen ja kohtuullisen kuritusväkivallan sallimisen aikaan saati ettäkö sellainen olisi tuottanut psykopaattimurhaajapedofiileja kuten jotkut luulevat. Ja varsinkin siksi se oli kultainen keskitie, että yksi tietty psykologia ei mitenkään voi päteä jokaikiseen yksilöön. Siksi pidän tätä moderniin psykologiaan _pakottamista_ älyttämänä tempauksena. En siis tuota teidän kamppanjaa, vaan sitä pakottavaa (tai no, pakottaa yrittävää) lakia.

Uskon sydämestäni, että maailman nuorison hyvinvointi olisi ajan myötä paljon parempi, jos:
- Ruumiillisen kurituksen/kuritusväkivallan kieltolaki kumottaisiin JA...
- ...valtioiden lastensuojelu- ja sosiaalipalvelujen toimintaan ja tasoon panostettaisiin/kehitettäisiin jolloin ylilyövät vanhemmat paljastuisivat herkemmin.
- Ja lisäksi näitä valistuskamppanjoita pidettäisiin...mutta ehkä hieman rakentavammalla toteutuksella.

En vain mitenkään kykene näkemään valoisaa ja onnellista tulevaisuutta maailmassa, jossa ääriasenteet jyllää eli ongelmia yritetään ratkaista nopeimman ja helpoimman tien kautta.

Siis ruumiillista kuritusta harjoittavia syytetään siitä etteivät he osaa tai viitsi ja haluavat vain nopeimman tien ulos tai käyttää auktoriteettiaan mielivaltaisesti koska ovat isompia ja vahvempia. Mutta huomaako kukaan, että poliitikot täyskieltolakeineen ja sen mielivaltaisen soveltamisen hyväksyen, ja muut ääriasenteiden kanssa julistavat viralliset tahot syyllistyvät siihen yhtälailla? Mikseivät he osaa tai viitsi tai halua ajatella asioita monista näkkökulmista, huomioida kaikkia todisteita, ja pyrkiä parempaan tulevaisuuteen vaivalloisempien keinojen kautta? Mikseivät he panosta lastensuojelupalveluihin vaan sen sijaan vain iskevät täyskieltolain ja kuvittelevat sen olevan Jumalan lahja maailmalle ja ratkaisu kaikkeen epäoikeudenmukaisuuteen?

Ja vielä lopuksi; en käsitä mitä taikasieniä se imppasi joka ensimmäisenä ajatteli, että aikuisen perusoikeudet palvelevat lapsen hyvinvointia. Mielestäni ko. ajatus vähintäänkin ontuu pahasti jollei ole täysin järjetön. Nuo kaksi otusta kun elävät _lähes_ täysin eri aaltopituuksilla ja kehitystasolla nimenomaan psykologisesti/henkisesti. Ja lapsilla oli jo kauan ollut ihmisoikeus tulla suojelluksi todelliselta pahoinpitelyltä ja jos se ei toteutunut niin vika oli kyllä jossain ihan muussa kuin lain puutteessa. Ja sen todistaa jo sekin, että eihän tuo suojelluksi tuleminen toteudu vieläkään vaikka uusi asiaa sivuava laki on ollut olemassa jo melkein 30 vuotta.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";25151307]
Siis ruumiillista kuritusta harjoittavia syytetään siitä etteivät he osaa tai viitsi ja haluavat vain nopeimman tien ulos tai käyttää auktoriteettiaan mielivaltaisesti koska ovat isompia ja vahvempia. Mutta huomaako kukaan, että poliitikot täyskieltolakeineen ja sen mielivaltaisen soveltamisen hyväksyen, ja muut ääriasenteiden kanssa julistavat viralliset tahot syyllistyvät siihen yhtälailla? Mikseivät he osaa tai viitsi tai halua ajatella asioita monista näkkökulmista, huomioida kaikkia todisteita, ja pyrkiä parempaan tulevaisuuteen vaivalloisempien keinojen kautta?[/QUOTE]

Lastenhakkaaja siinä puolustelee itseään. Lapset pois pahoinpitelijöiltä!
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";25151676]Lastenhakkaaja siinä puolustelee itseään. Lapset pois pahoinpitelijöiltä![/QUOTE]

Ääriajattelija siinä sulkee silmänsä hyviltä pointeilta, jottei tarvitsisi nähdä totuuden monitahoisuutta. Ei edelleenkään kovin vahva saati hyvä tapa rakentaa maailmaa.
 
"madame"
Minä sain selkääni kotona, 3-vuotiaasta 17-vuotiaaksi asti. Haukuttiin, halveksuttiin. Lyötiin, piestiin, uhkailtiin aseilla, kuristettiin, syljettiin päälle, potkittiin.. Ja kaikki siksi, että "se joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" ja "se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa", nuo olivat vanhempieni mottoja.
Mitä tuosta kaikesta seurasi? Pelkään luottaa ihmisiin, pelkäsin pitkään kosketusta, ihan halauksia tms, koska olin niin tottunut siihen, että lyödään ja satutetaan, en osannut olettaa muuta. Vanhemmiltani en saanut koskaan rakkautta, aina vain vihattiin ja poljettiin maahan. Sairastuin masennukseen, syömishäiriöön, ahdistuneisuushäiriöön, heidän takiaan. Kaikki alkoi parantua vasta KAHDENTOISTA VUODEN terapiakäyntien jälkeen, ja en olisi koskaan edes alkanut parantua ellen olisi lähtenyt kotoa ja pistänyt kokonaan yhteyksiä vanhempiini poikki. En pysty antamaan heille anteeksi, tai unohtamaan, mutta sen pystyn takaamaan, että en koskaan toimi samoin kuin he.

Ei ole oikein, että lyödään ja satutetaan henkilöä jota pitäisi rakastaa. Jos rakastaa, ei lyö eikä satuta. Eihän kukaan muksi ystäviäänkään, tai sukulaisiaan. Miksi omaa LASTA tai PUOLISOA pitäisi? Herrajumala, sairasta hommaa. Väkivaltaa lasten "kasvatuskeinona" käyttävät ne, joilla ei ole hermoja/tietämystä toimia toisin.

Sen sijaan, heti lapsuuteni naapurissa, asui perhe jossa ei koskaan, koskaan käytetty väkivaltaa. Heidän lapsensa kasvoivat hyvin tasapainoisiksi, onnellisiksi ihmisiksi joilla on hyvä itsetunto, ja menestyvät, ja osaavat keskustella asioista ja käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa. Miksi? Koska heille opetettiin miten ongelmatilanteet ratkaistaan, opetettiin pyytämään anteeksi, opetettiin kunnioittamaan muita (ja ei, väkivallalla saatu pelko ei ole sama asia kuin kunnioitus!) ja opetettiin, että he ovat arvokkaita, hienoja ja ihania ihmisyksilöitä. Heillä menee nykyäänkin hyvin, minä taas kieriskelen vielä varsin katkerana kaikessa mitä vanhempani ovat minulle aiheuttaneet. Pahin on toki jo takana, mutta mietin, toivunko tästä koskaan?

"saatika vanhemmilta viedä oikeuksia kasvattaa omia lapsiaan, kun kuitenkin vain isät ja äidit voivat tietää ja nähdä mikä omille lapsilleen on parhaaksi. "
Ai vain isät ja äidit näkevät ja tietävät mikä on heidän lapsilleen parhaaksi? Esim. Josef Fritzl toimi sitten oikein, siittäessään tyttärelleen liudan lapsia, ja pitäessään näitä kellarin pimennoissa? Ruotsalaisäiti, joka oli vastikään uutisissa, teki oikean ratkaisun, murhatessaan poikansa? Ne äidit ja isät, jotka lyövät ja haukkuvat lapsiaan, eivät tosiaankaan toimi oikein. Ei se, että on vanhempi lapselle, tarkoita sitä, että osaa aina toimia oikein ja tietää mikä on lapselle parasta.
no tuota en usko että toi menee enään "kasvatuksen" piikkiin mitä olet kokenut,sulla on vaan tainnut olla jotenkin vinksahtaneet vanhemmat.Mutta mä voin kyllä kertoa sulle että kaikki lapset ei reagoi niinkuin sinä.

Minä koin isäpuolen puolelta seksuaalista ahdistelua(ihan fyysistäkin) varmaan 10-17vuotiaana ja senkin jälkeen sanallista. Mutta en ole ikinä ollut masentunut,enkä oo kärsinyt mistään häiriöistä, vaikka elämässä on sattunutkin kaikennäköistä aikanaan. Mä otin silloin lapsena/nuorena sen asenteen että isäpuleni on sairas ja vika on hänessä. Eikä oikeastaan sen jälkeisessä elämässä kun omilleen muutin ei kerta kaikkiaan voinut olla mitään pahempaa, ja kun kerran selvisin tosta selviäisin muustakin ja niin selvisinkin :)

Hän myös satunnaisesti satutti fyysisesti minua nuorena,joskin harvoin.

Mut mä oon ihan sinut menneisyyteni kanssa,koska olin itse syytön kaikkeen tuohon niin miksi mä olisin ottanut siitä itseeni? Nyt tuo ukko on vanhus ja meillä on ihan ok välit, enään en kanna kaunaakaan(mitä nuorempana tein).

Mutta en hyväksy ruumiillista kuritusta,enkä todellakaan toivo että kukaan kokee samanlaista nuoruutta kuin minä.
 
Kepsis
mustavalkoisuus on aina hyvä asia eikö vain ihmiset? Ne jotka haluaa kaiken fyysisen ojennuksen leimata väkivallaksi omaa vakavan henkisen ongelman, kaikessa voidaan mennä yli, oli siitä lakia tai ei, pahoinpitely on aina väärin, oli kyse henkisestä tai fyysisestä. Kuinkahan moni nollatoleranssia kannattava on henkisesti inhoittava omaa jälkikasvuaan kohtaan, tai yleensäkin elämässä? Miksi muiden ihmisten pahoinpitely on jotenkin hyväksyttävämpää kuin oman jälkikasvun rajojen asettaminen?

Ei kaikki ihmiset (lapset tai aikuiset) tarvitse välttämättä ikinä mitään ojennusta kun osaavat elää ihmisiksi ja kunnioittaa toisia sekä ymmärtää mikä on oikein ja väärin ilman jatkuvaa huutamista / saarnaamista / ojennusta.

Nyt tulee se MUTTA, JOS kaikki ihmiset ymmärtäisivät yhteiset pelisäännöt ja tekisivät oikein elämässä, aiheuttamatta ongelmia ympärilleen tai itselleen, ei tarvittaisi vankiloita tai hoitokoteja, lastenkoteja, päihdehuoltoa tai yleensäkään mitään hoitoa / huoltamista muutakuin vanhustenhoitoa ja terveydenhuoltoa.

Se on naurettavaa sinisilmäisyyttä sen vaarallisimmassa muodossa olettaa että nollatoleranssi loisi jotenkin parempia ihmisiä joilla ei ole traumoja tai elämä on jotenkin paremmalla tolalla kun ei koskaan edes tukkapöllyä annettu.

On helppo puolustaa nollatoleranssi linjaa koska kauhukuvia ja tarinoita löytyy jokaiselta siitä miten itse / tuttu / kaveri tai joku muu joutui käymään helvetin läpi kun lapsuuden kodissa piestiin ja pahoinpideltiin "kurin" varjolla.

On kaksi AIVAN eri asiaa ojentaa jälkikasvuaan ja pahoinpidellä, ne joilla ei ole käsitystä harmaan eri alueista tai siitä millaisia ihmiset ovat kun he eivät kunnioita mitään ja mitään pelkoa mistään oleellisesta rangaistuksesta ei ole, puhuminen ei ole rangaistus, aresti ei ole rangaistus, oikeuksien rajaaminen ei ole rangaistus KUN lapsi / nuori on niin uppiniskainen ettei välitä tuollaisista pikkujutuista kun tietää että voi toimia miten haluaa tämän "rangaistuksenkin" aikana koska kukaan ei tule ojentamaan häntä karjumista kummemmin, jos sitäkään kun vanhempi kuuluu johonkin hiton ituhippiääliö vapaan kasvatuksen kannattajiin. Ja jos ainoa keino on verbaalinen vaihtoehto aina, niin teini varsinkin tietää että kun kuuntelen tuon lässytyksen niin se on taas ohi, se siitä. Mihin tämä ajaa, no siihen että valtion lastenkodit täyttyy lapsista joille ei ole voitu tehdä mitään kun laki kieltää, nekin jotka ehkä olisi saatu ojentamalla oikaisemaan omaa käytöstään on sitten siellä systeemissä sisällä ja heitä joudutaan viimeistään siellä kun kaikki on mennyt liian pitkälle ja lapsi kokee ettei kukaan välitä jne, niin siellä viimeistään tulee voimakeinot vastaan kun lapsi kokeilee ihan samalla tavalla siellä rajojaan ja tuntee että mitään ei ole enää menetettävissä kun perhekin on poissa ympäriltä. Vaikka laki sanoisi mitä, niin jos uppiniskaisuus ja itsekeskeisyys on se mitkä voittaa tahtojen mittelyssä, niin joka kerta se lapsi on niskan päällä, koska aikuinen ei jaksa loputtomiin olla se "rakentava" osapuoli. Eikä ne terapeutit tule sinne kotiin kertomaan sille käytöshäriöiselle teinille että "voi voi, onko sinulla vaikeaa, no puhutaanko vähän?"

Tänä päivänä jos haluaa olla lainkuuliainen kansalainen niin ei ole mitään suoria keinoja vaikuttaa jälkikasvunsa käytökseen kun tilanne on oikeasti ikävä, kaikki ei kuuntele puhetta, joillain kestää koko elämänsä tajuta se miten tulisi olla ja elellä kun on jonkun toisen taloudessa eikä itse vastaa asioista niinkuin itsenäinen henkilö.

Haluan selventää sen verran, että pahinta mitä suht normaalille vanhemmalle on tässä maailmassa, on oman lapsensa ojennus, se on ehdottomasti pahinta, kun ollaan tilanteessa mihin ei haluta. Aina vaan tätä elämää ei voi kontrolloida niin ettei se johda ongelmatilanteisiin, joskus se ei muuta teekkään kuin pelkkää ongelmien umpikujaa, sitten otetaan valtion puolelta se typerä kanta että kielletään täysin kaikki fyysinen negatiivinen kosketus, sillähän se ratkeaa kun aina vaan useampi joutuu sitten jossain välissä elämäänsä lastenkotiin kun pehmeät rajan vedot ei toimi nimenomaan KAIKILLA ihmisillä.

Kun ei luoteta ihmisten järjenkäyttöön siitä syntyy näitä helvetin fiksuja nollatoleranssilinjoja, ihan kuten huumeet, ja kuten oli alkoholin kanssa aikanaan, kuten tupakan kanssa yritetään nyt juuri, ne jotka on käyttääkseen, käyttää, sitä ei laki estä, päinvastoin kaikki negatiivinen lisääntyy kun rikollisuus astuu mukaan hommaan. Nämä ei suoraan ole kaikki verrannollisia mutta pääsääntöisesti samoja linjoja menee tämä nollatoleranssipolitiikka. Nyt esimerkiksi poliisit ovat alkaneet yhdysvalloissa jo puhumaan tätä "war on drugs" ilmiötä vastaan, se tuottaa järkyttävän määrän uhreja kun ei luoteta normaalin ihmisen järkeen ja anneta hänen tehdä sitä ratkaisua mikä on hänen elämänsä suunta, kaikki haluaa kontrolloida toisten ihmisten elämiä, oli kyse lapsiensa kasvattamisesta tai sitten siitä mitä aineita iskee omaan kehoonsa. Käsittämätön kontrollisirkus kun jokainen voisi enemmän keskittyä siihen oman elämän kontrollointiin kuin kurkotella toisten pöytiin ja olla pätemässä kuinka juuri sinun pitää elää elämääsi ja järjestää asiasi.

Toki asioihin pitää puuttua jos nähdään että esimerkiksi perheessä on perheväkivaltaa oikeasti, mennään liian lujaa liian pienin syin tilanteisiin, mutta tämä on ollut ennenkin mahdollista, ilman mitään ylimääräisiä lakeja jotka koskevat nimenomaan perhe-elämää ja ylipanikoivaa asennetta toiseen ihmiseen koskemisesta.

Vaikka ennen oli paskemmin moni asia mitä nyt niin oli siellä muutama hyväkin asia, jos joku oli totaali idiootti ja suututti tarpeeksi ihmisiä törkeyksillään, niin sitten pistettiin tansseissa porukalla turpaan sitä, tyyppi sai opetuksen ja todennäköisesti piti pienempää suuta sen jälkeen.

Se että nyt on olevinaan niin hienoja kasvatusmetodeja ja puhutaan kaikesta hienoilla termeillä ei muuta sitä faktaa että ihminen muuttuu hitaasti perusluonteeltaan, tekniikka ja teoriat laukkaa ihan omaa tahtiaan.


Väkivalta = paha. Tukkapölly kun se on oikeasti ansaittu = ojennus. Suhteellisuudentaju = fiksu ihminen, mustavalkoinen lässyttäjä = mistään ymmärtämätön kaakattaja jolla ei ole muuta virkaa kuin ilman pilaaminen.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
vieras adressin kera
@ Kepsis

Loistavasti muotoiltu viesti täynnä asiaa. Olen jo pitkään toivonut, että joku osaisi ja tulisi muotoilemaan tämän tilanteen tuolta kannalta. Nähdäkseni tuo on yksi rakentavimpia mielipiteitä mitä tästä aiheesta olen lukenut.
Taidan linkittää tuohon viestiisi kieltolain kumoamista hakevan nettiadressini kommentti-osiossa. Teen toki selväksi sen ohessa, että sinä et välttämättä puolla adressia, vaan että pidän vain henk.kohtaisesti kirjoitustasi esimerkillisenä.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";25156415]Ääriajattelija siinä sulkee silmänsä hyviltä pointeilta, jottei tarvitsisi nähdä totuuden monitahoisuutta. Ei edelleenkään kovin vahva saati hyvä tapa rakentaa maailmaa.[/QUOTE]

Jos ääriajattelua on se, etten piekse lastani, olen mielelläni ääriajattelija!
 
vieras adressin kera
Oikeastaan voisin linkittää viestisi suoraan adressin sisällön loppuun jotta kaikki varmasti sen noteeraavat ja potentiaalisesti lukevat. Siirrän linkin toki kommenttioision puolelle, jos sitä toivot.
 
se toinen vieras
[QUOTE="vieras";25166097]Jos ääriajattelua on se, etten piekse lastani, olen mielelläni ääriajattelija![/QUOTE]

Ei, en tarkoittanut tuota ääriajattelija-nimitykselläni. Vaan sitä kun kaikki ruumiillista kuritusta käyttävät leimataan lastenhakkaajiksi/pahoinpitelijöiksi & vain yksi ainoa tie nähdään oikeana siihen pisteeseen asti että kaikki muu halutaan kieltää lailla. Se on ääriajattelua ja sitä te harrastatte.
 
"vieras"
Ei, en tarkoittanut tuota ääriajattelija-nimitykselläni. Vaan sitä kun kaikki ruumiillista kuritusta käyttävät leimataan lastenhakkaajiksi/pahoinpitelijöiksi & vain yksi ainoa tie nähdään oikeana siihen pisteeseen asti että kaikki muu halutaan kieltää lailla. Se on ääriajattelua ja sitä te harrastatte.
Edelleen: minä en käytä ruumiillista kuritusta aikuisiinkaan, miksi sitten lapsiin? Tämä on ilmeisesti ääriajattelua, ja olen edelleen ihan mielellään ääriajattelija.
 
[QUOTE="vieras";25166131]Edelleen: minä en käytä ruumiillista kuritusta aikuisiinkaan, miksi sitten lapsiin? Tämä on ilmeisesti ääriajattelua, ja olen edelleen ihan mielellään ääriajattelija.[/QUOTE]

Niin, joku voisi kyllä vastata tähän. Ihan täydellä syyllä voisi myös työpaikoilla antaa pomoille oikeus tukistaa ja läpsiä työntekijää, joka ei tottele käskyjä kiltisti. Miksi siis aikuisia ei saa ojentaa fyysisellä kivulla ja väkivallan uhalla, jos lapsia saa?

Tuo adressi oli kyllä varmaan karmeinta mitä olen aikoihin lukenut. Oikein kylmät väreet menivät selkää pitkin.
 
se toinen vieras
[QUOTE="vieras";25166131]Edelleen: minä en käytä ruumiillista kuritusta aikuisiinkaan, miksi sitten lapsiin? Tämä on ilmeisesti ääriajattelua, ja olen edelleen ihan mielellään ääriajattelija.[/QUOTE]

No tuosta vinkkelistä katsoessa selkeämpi ilmaisu on 'ei-loppuun-asti-ajattelija', mikä taasen nähdäkseni on sama asia kuin ääriajattelija, koska ääriajattelija ei kykene ajattelemaan asioita loppuun, syystä, ettei näe tai halua harkita asioiden kaikkia puolia kun se äärimmäinen on mielestään ainoa oikea.
 
ismu
[QUOTE="Vieras";24680090]Kyllä on luunappikin väkivaltaa. Jos lasta saa fyysisesti kurittaa, saa aikuistakin samalla logiikalla. Ja laki kieltää kaiken fyysisen kurituksen, hyvästä syystä. Kyllä lapset saa muutenkin kuriin.[/QUOTE]

Yhtään nyt en ota kantaa ruumiilliseen kuritukseen. MUTTA, vanhemmilla on jopa velvollisuus kasvattaa lastaan, ja jonkinmoinen kuritus siihen aina joskus liittyy.
Mutta kellään aikuisella EI ole velvollisuutta, eikä kai oikeuttakaan kasvattaa toista aikuista. Siinä siis on ero.
 
vieras adressin kera
[QUOTE="vieras";25166252]Miksiköhän muuten adressin aloittaja ei ollut laittanut koko nimeään näkyviin, hänhän on oikealla asialla eikä sitä tarvitse hävetä?

Lasten ruumiillinen kuritus lailliseksi kotona - Adressit.com[/QUOTE]

Syy on perustavanlaatuinen yksityisyyden suoja, johon kaikilla on oikeus kaikissa omaehtoisissa tilanteissa. Eli en häpeä mitään, vaan en yksinkertaisesti halua nimeäni julkaistavan maailmanlaajuisessa yhteisössä jossa riski sekopäiden kimppuunsa saamisesta on paljon korkeampi, kuin muualla. Addressi.comissa on allekirjoittajillekin suotu mahdollisuus pitää nimensä salassa ja sen tilalla lukee "Allekirjoittanut päätti, ettei halua julkaista nimeään Internetissä". EI etteivätkö nämä muuten mielellään sitä ko. adressin yhteydessä julkaisisi.
Aloittajana halusin kuitenkin sentään antaa etunimeni ja sukunimeni ensimmäisen kirjaimen osoituksena, että olen tosissani sanojeni takana. Ikävää, jos se ei kaikkien silmissä riitä, mutta uskoisin normaalin ihmisen loppupeleissä ymmärtävän, että perustavanlaatuinen yksityisyyden suoja on tärkeää ja joillekin se on erityisen tärkeää Internetin kaltaisessa paikassa.

Ja juuri noiden teidän kylmänväreidenne ja pahoinvointienne riskin minimoimiseksi, kirjoitin ko. adressin ammattilaispsykologien- ja tiedemiesten tekemien laajojen ja läpikotaisten tutkimusten pohjalta ja niihin viitaten, sekä vedin mukaan faktoja myös ruummiillista kuritusta vastustavien tutkimusten tiimoilta - jotta edes osa teidänkin suuntaanne taipuvaisista ymmärtäisivät että kyse on todellisesta asiasta eikä "lastenhakkaajien" harhoista. En toki odottanutkaan, että intohimoisimmat vastustajat välittäisivät uskomuksiaan vastaan puhuvista todisteista.
 
Omg
Mieheni kotimaassa kouluuissa on ruumiillinen kuritus ja nöyryytys.
Hän sai selkäänsä kun ei osanut laskea oikein ja kärsii nyt selkä viasta joka tuli kun paksu keppi hakkasi selkärankaa.
Ruumiillinen kuritus voi pahimassa tapauksessa vammauttaa pysyvästi.Sairasta
 
vieras adressin kera
No meninpä nyt muokkaamaan tuon nimen osittaisuuden syyn sitten itse adressinkin loppuun. Eipähän jää sitten Suomen päättäjille tulkinnanvaraa mikäli he koskaan tuon lukevat.
 
vieras adressin kera
Mieheni kotimaassa kouluuissa on ruumiillinen kuritus ja nöyryytys.
Hän sai selkäänsä kun ei osanut laskea oikein ja kärsii nyt selkä viasta joka tuli kun paksu keppi hakkasi selkärankaa.
Ruumiillinen kuritus voi pahimassa tapauksessa vammauttaa pysyvästi.Sairasta
Eikä tuota, kun järki pidetään mukana. Ja kenen tahansa normaalin, terveen ihmisen järki sanoo, että selkärankaan hakkaamisesta tulee (pysyviä) vammoja ja näin ollen ei pidä tehdä. Samasta syystähän tyypillinen kukritusselkäsauna on jo vuosisatoja kohdistunut vain pakaroille - ja aivan varmasti lasten-kuritus asiayhteydessä kaikkein yleisin mielikuva joka ihmiselle tulee sanasta 'selkäsauna', on se klassinen polvien poikki, vain pakaroille ja avokämmenellä. Mikä ei todellakaan voi tuottaa pysyvää vammaa, eikä ruhjettakaan jos järjen rajoissa on pysytty.
 

Yhteistyössä