Ketju: Ne joilla ei ole vielä lapsia mutta lapsimäärä jo päätettynä...

"Haluan sitten neljä". Ja kokemusta ei ole edes siitä ensimmäisestä, aika turhaa puhetta lienee ennen kuin on edes yhdestä kokemusta.

No ainahan saa haaveilla ja suunnitella - ei kai se ole sinulta pois?

Mutta kokemus sitten ajan kanssa näyttää toteutuuko nämä haaveet.

Meillä oli aina neljä toiveissa, vaan nyt on kolme ja ollaan erittäin tyytyväisiä näin!

Alkuperäinen kirjoittaja "heh"

No ainahan saa haaveilla ja suunnitella - ei kai se ole sinulta pois?

Mutta kokemus sitten ajan kanssa näyttää toteutuuko nämä haaveet.

Meillä oli aina neljä toiveissa, vaan nyt on kolme ja ollaan erittäin tyytyväisiä näin!

Ei toki ole pois. Suhtaudun vaan tuollaisiin samalla tavoin kuin esimerkiksi päiväkoti-ikäisiin jotka puhuvat haluavansa olla isona vaikkapa eläinlääkäreitä.

Alkuperäinen kirjoittaja lapsellisuus

Ei toki ole pois. Suhtaudun vaan tuollaisiin samalla tavoin kuin esimerkiksi päiväkoti-ikäisiin jotka puhuvat haluavansa olla isona vaikkapa eläinlääkäreitä.

Niin eli haaveita saa ja pitääkin olla.

Miten sinä sitten tulevaisuutta mietit, vai elätkö vain tässä ja nyt???

Alkuperäinen kirjoittaja "heh"

Niin eli haaveita saa ja pitääkin olla.

Miten sinä sitten tulevaisuutta mietit, vai elätkö vain tässä ja nyt???

Realiset haaveet perustuvat ainakin jonkinlaiselle ymmärrykselle elämän realiteeteista.

Aika moni kuitenkin tuntuu suunnilleen tietävän montako lasta haluaa. Kyllähän sen tunnistaa onko hoivausviettiä yms. Mieli voi toki muuttua ja aina ei saa edes mitä haaveilee, mutta yleisesti ottaen aikuiset aika hyvin tuntevat omat toiveensa.

Minä ainakin olen aina toivonut vähintään kuutta. Ja toivon edelleen, ei vanhemmuus ole toivettani mihinkään muuttanut.

Mutta kolmeen lapsilukuni jää, minusta riippumattomista syistä.

Alkuperäinen kirjoittaja lapsellista

Realiset haaveet perustuvat ainakin jonkinlaiselle ymmärrykselle elämän realiteeteista.

Se on hyvä kun teitä "tosikkojakin" on, jotka ajattelevat kaiken järkevästi.
Mutta kaikilla on oma tapansa, toiset nauttii haaveilusta jne.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Mä tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan monta lasta. Yhden olen saanut ja lisää saisi tulla ja monta. Ei vain ole pelkästään mun tahdosta kiinni tämä asia.

Mä ajattelin jo ennen lasta että 5-6 lasta ois aika kiva. Mutta omalla kohdalla se oli vain toive isosta perheestä. Lopulliseen määrään vaikuttaa niin moni asia että me mennään yksi lapsi kerrallaan. Tällä hetkellä on 1 ja toinen pian tulossa. Mutta onhan se outoa kuulla niiden suusta joilla ei lapsista vielä tietoakaan, että meille tulee 6 lasta/haluan 6 lasta. Haaveillahan saa kyllä, mutta ei se aina ole omasta haluamisesta kiinni. Ja halutkin voi matkan varrella muuttua.

Alkuperäinen kirjoittaja "heh"

Se on hyvä kun teitä "tosikkojakin" on, jotka ajattelevat kaiken järkevästi.
Mutta kaikilla on oma tapansa, toiset nauttii haaveilusta jne.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Ap joutuisi varmaan shokkiin jos tietäisi kuinka paljon mä haaveilen ja kuinka lennokas mielikuvitus mulla on.

Olin kirjoittanut 15-vuotiaana päiväkirjaan, että " kun olen 30, minä olen opettaja ja minulla on kaksi tai kolme lasta." nyt olen 29 ja lapsia on kaksi, ammattikin on tuo. haluaisin vielä (ainakin) kolmannen lapsen.

Alkuperäinen kirjoittaja lapsellista

Realiset haaveet perustuvat ainakin jonkinlaiselle ymmärrykselle elämän realiteeteista.

Mitä yhteistä on haaveilla ja realismilla? Haaveethan ovat haaveita ja mielen tuotoksia. Jotkut toteutuvat, toiset eivät ja sehän on kuvaa haaveksia kaikenlaista. Realismi sitten kertoo että kaikki ei ole mahdollista toteuttaa. Ja ainakin minä olen aina tiennyt mitä tulen tekemään. Tyyli ei aivan se ole mitä lapsena ajattelin, mutta ala on juuri sama. Lapsikin voi tietää, samaten hän joka haluaa monta lasta.
Minä halusin,mutta elämä päätti jotta hädin tuskin yhtäkään saimme. Se päätti ne ajatukset monesta lapsesta.

äitini oli halunnut kaksi, tuli kaksi, mummoni halusi viisi, tuli poika+neljä tyttöä=viisi, serkkuni halusi viisi, tuli viisi, toinen tätini halusi neljä, tuli neljä, kaverini haluisi kolme, kolmas tuloillaan, hänen siskonsa halusi kaksi, sai kaksi, ystäväni halusi neljä, tuli KUUSI........ minä halusin niin kovin kipeästi lapsen, ja kas, tuli poika, ihanainen

Alkuperäinen kirjoittaja "Yh-äiti"

Ap joutuisi varmaan shokkiin jos tietäisi kuinka paljon mä haaveilen ja kuinka lennokas mielikuvitus mulla on.

Sanos muuta. Mullakin mielikuvitus laukkaa vaikka jalat ovatkin maassa.

kamala vauvakuume

Mutta eihän kukaan voi etukäteen tietää, millaista elämä on yksi-, kaksi-, kolme- tai nelilapsisena perheenä. Eikä kukaan tiedä etukäteen, voiko edes saada biologisia lapsia. Silti vain jotenkin pitäisi kumppaninsa kanssa päättää, mitä perhe-elämältä toivoo.

Vai vahinkolapsiako sitä pitäisi pukata?

Nähty on. Molemmin päin. Niitä, jotka haluaa haaveissaan monta lasta, mutta ensimmäinen on se viimeinen (ja ihan omasta tahdosta). Ja niitä (itse taidan kuulua niihin), joilla on ihannelukumäärä noussut kahdesta neljään...

Haaveilu on sallittua, mutta tuskinpa tuota kannattaa kovin tarkkaan lukita. Aina ei käy niinkuin suunnittelee.

Alkuperäinen kirjoittaja "Yh-äiti"

Ap joutuisi varmaan shokkiin jos tietäisi kuinka paljon mä haaveilen ja kuinka lennokas mielikuvitus mulla on.

Ei kerrota ihan kaikkea, menee toinen ihan shokkiin

Mielikuvitus on monesti erittäin terapeuttinen "kaveri". Mikä sen mukavampaa kuin haaveksia... minulla on mielikuvitus erittäin lennokkaana mm. imuroidessa, perunoita kuoriessa jne. Siinä ehtii suunnitella kaikenmaailman asioita, niitä joutavanpäiväsiä suurimmaksi osaksi

Saa sitä suunnitella elämää etukäteen, jos haluaa. Jokaisen täytyy vaan muistaa se, että elämä on täynnä yllätyksiä ja muutoksia. Itse olen ajatellut, että haluaisin kaksi lasta. Se olisi sopiva määrä. Lapsista on toisilleen seuraa ja huomiota riittää molemmille. Haluaisin kaksi lasta pienellä ikäerolla. Ja olen senkin suunnitellut jo, että ainakin yhden niistä pitäis olla tyttö! Olisi ihanaa, jos molemmat olis tyttöjä Toisaalta sitten vois vähän kaivata sitä poikalasta... En kuitenkaan usko, että tekisin kolmea lasta tai kuka tietää. Tiedostan, että tämä ei välttämättä toteudu. Välttämättä en koskaan edes saa sitä yhtä tervettä lasta, mutta päämääriä ja unelmia saa ja pitää olla.

Mun mielestä olis outoa, jos ihminen ei haaveilisi ja kuvittelisi nuorempana sitä ideaali perhetilannettaan. Sellainen haaveilu kun on tavallaan myös aikuiseksi kasvamista ja kehittävää sellaista.

Mulla oli pikkulikkana haave saada 3 lasta, 2 tyttöä ja 1 poika. No, nyt on 3 poikaa ja lapsihaaveet on tällä hetkellä 4-5 lasta. Huh. Näin se vaan muuttuu. Musta olis vaan tyhmää jättää perhe näin pieneksi, niin paljon mä perhettäni rakasta ja lapsia että tahtoisin että meitä olis enemmänkin. Tiedän toki, ettei aina saa mitä haluaa. Olen itsekin menettänyt kaksostytöt varhaisilla raskausviikoilla. Mut kaikesta huolimatta, musta on silti erittäin ok suunnitella ja haaveilla. Kaiketi jokainen tietää sisimmässään kuitenkin sen realiteetin, ettei elämä mene suunnitelman mukaan juuri kellään.

Alkuperäinen kirjoittaja lapsellisuus

Ei toki ole pois. Suhtaudun vaan tuollaisiin samalla tavoin kuin esimerkiksi päiväkoti-ikäisiin jotka puhuvat haluavansa olla isona vaikkapa eläinlääkäreitä.

Eli tyrmäät ja väheksyt myös pienten lasten tulevaisuuden haaveita?

Mä haaveilin nuorena (teininä) viidestä lapsesta. Nimetkin keksin jo valmiiksi. Nyt on kaksi lasta ja yhtenä päivänä tajusin, että ne nimetkin on samat kuin nuoruudessa haaveilin Ja uskon että lapsilukukin tästä vielä kasvaa...

Mä olin teininä varma että haluan ehdottomasti vähintään 6 lasta. No, meillä on nyt 3 lasta jotka on kaikki olleet allergisia(tai kaksi on edelleen allergisia), erittäin huonosti nukkuvia (kuopus 1,5v ei oo vielä koskaan nukkunu kokonaista yötä) ja astmaattisia. jotenki nyt on tullu miehen kanssa sellaanen olo että ehkä ne toiset 3 jätetään kuitenkin tekemättä

Alkuperäinen kirjoittaja "heh"

Ei kerrota ihan kaikkea, menee toinen ihan shokkiin

Mielikuvitus on monesti erittäin terapeuttinen "kaveri". Mikä sen mukavampaa kuin haaveksia... minulla on mielikuvitus erittäin lennokkaana mm. imuroidessa, perunoita kuoriessa jne. Siinä ehtii suunnitella kaikenmaailman asioita, niitä joutavanpäiväsiä suurimmaksi osaksi

Myös lenkillä on mukava haaveilla.