Tämä tuli jossain Eviran helda- sivulla esille:
"Glykoalkaloidit
Glykoalkaloidit ovat luontaisia toksiineja, joita syntetisoivat Solanacea-suvun kasvit.
Ravintomme kannalta niistä tärkein on peruna. Glykoalkaloidit toimivat kasvin suo-
jamekanismeina tauteja ja tuholaisia vastaan. Suurina annoksina ne aiheuttavat kit-
kerää sivumakua ja ovat terveydelle haitallisia. Vihertyneet perunat sisältävät usein
kohonneita glykoalkaloidipitoisuuksia, mutta vihertyminen ja glykoalkaloidipitoisuus
eivät kuitenkaan ole suorassa yhteydessä toisiinsa. (1)
Erityispiirteitä
Glykoalkaloidien pääasiallinen saantilähde on peruna. Perunan glykoalkaloidit koos-
tuvat 95-prosenttisesti alfa-solaniinista ja alfa-kakoniinista.
Perunan glykoalkaloidipitoisuudet ovat suurimmat aivan kuorikerroksessa, ja eri pe-
runalajikkeilla on erilainen taipumus syntetisoida niitä. Varhaisperunan glykoalkaloi-
dipitoisuudet saattavat olla jopa kaksinkertaisia syysperunaan verrattuna. Pienissä
mukuloissa pitoisuudet ovat suurimmat, koska kuorikerroksen osuus niissä on huo-
mattava.
Perunan kuoriminen vähentää glykoalkaloidipitoisuutta jopa 60 %. Muun prosessoin-
nin vaikutus pitoisuuksiin on huomattavasti vähäisempää. (2)
Perunan glykoalkaloidien muodostumista lisääviä tekijöitä (3, 4)
? Kasvukauden kylmä ja sateinen sää
? Runsas valo varastoitaessa
? Liian kylmä varastointi
? Mukulan mekaaninen vaurioituminen
Saanti perunasta (1)
Kotimaisen perunan glykoalkaloidipitoisuudet vaihtelevat 10280 mg/kg välillä. Al-
haisia pitoisuuksia (alle 50 mg/kg) on todettu mm. Rosamunda-, Bintje-, Timate- ja
Ukama -lajikkeissa. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kartoituksen perusteella kor-
keille pitoisuuksille herkkä lajike on mm. kotimainen Sini. Lapin puikulassa tiedetään
myös olevan korkeita pitoisuuksia.
Arvioitu saanti perunasta henkilöä kohden vuorokaudessa on 7 mg. Se on laskettu
kotimaisen perunan keskimääräisen glykoalkaloidipitoisuuden (82 mg/kg) ja uuden
kulutustiedon pohjalta. Arvio koskee kuorellista perunaa.
Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat
82
Saanti tomaatista (5)
Tomaatin glykoalkaloidit koostuvat pääasiassa alfa-tomatiinista. Pitoisuudet ovat suu-
rimmat raaoissa vihreissä tomaateissa (20200 mg/kg). Toisinaan tavataan jopa yli
1000 mg/kg pitoisuuksia.
Kypsien punaisten tomaattien alfa-tomatiinipitoisuudet jäävät 0-10 mg/kg:aan. Kes-
kimääräinen pitoisuus on 1 mg/kg.
Arvioitu saanti tomaatista henkilöä kohden vuorokaudessa on 0,9 mg. Se on saannin
maksimiarvio, jossa tomaatin alfa-tomatiinipitoisuuden on laskettu olevan 10 mg/
kg. Lisäksi on oletettu, että tomaateista 10 % nautitaan raakoina (pitoisuus 200 mg/
kg).
Terveydelliset haittavaikutukset (5, 6)
Kriittinen vaikutus
? Lievissä myrkytystapauksissa oireina ripulia, oksentelua ja mahankouristuksia.
? Oireet esiintyvät yleensä 2-20 tunnin kuluttua runsaasta nauttimisesta.
? Ulkomailla raportoiduissa vakavissa tapauksissa on todettu keskushermostollisia
vaikutuksia, kuten väsymystä, sekavuutta, apatiaa, näkökentän häiriöitä sekä ta-
juttomuutta.
? Pitkäaikaisista vaikutuksista, esim. syöpävaarallisuudesta, ei ole riittävästi tietoa.
Perunan glykoalkaloideille asetettu lakisäätäinen enimmäisraja perustuu yksin-
omaan tutkimuksiin akuuteista terveyshaitoista.
Suomalaisen aikuisen arvioitu saanti (1)
? Aikuisen keskimääräinen saanti on 0,13 mg/kg rp/vrk
Kriittiset annokset
? Alhaisin myrkytysoireita aiheuttanut annos ihmisillä on 1,25 mg/kg rp/vrk. Tämä
vastaa 75 mg kerta-annosta 60 kg ihmisellä. (7)
? Hengenvaaraa ovat aiheuttaneet annokset 3-6 mg/kg rp/vrk, mikä vastaa 180
360 mg kerta-annosta 60 kg ihmisellä.
Lainsäädäntö
Perunan glykoalkaloidien enimmäismäärästä (200 mg/kg) säädetään kauppa- ja
teollisuusministeriön asetuksessa 237/2002. Sama enimmäisraja on käytössä lukui-
sissa muissakin maissa. Glykoalkaloideille ei ole EU lainsäädäntöä.
Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat
83
Johtopäätöksiä valvonnasta
Perunan glykoalkaloidien valvonta toteutuu pääasiassa omavalvontana.
? Omavalvonnassa tulee kiinnittää huomiota lajikkeen valintaan, perunan varas-
tointiolosuhteisiin ja lajitteluun.
? Perunat tulee varastoida pimeään tilaan, jonka lämpötila on noin + 8 °C. Heti
sadonkorjuun jälkeen lämpötila voi olla korkeampi.
? Lajittelun yhteydessä poistetaan vaurioituneet ja vihertyneet mukulat.
? Kaupassa tärkein valvontakohde on pakattu peruna.
? Jos kuluttaja on saanut 1-luokan perunoissa vaurioituneita tai vihertyneitä yksi-
löitä enemmän kuin 2 painoprosenttia, on hyvä tehdä kuluttajavalitus. Vihreitä
perunoita ei tule syödä."
