Olenko "kohtuuton", jos en päästä miestä risteilylle?

  • Viestiketjun aloittaja "Irmeli"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Mä päästäisin jos se miehelle olis tosi tärkeää. Tosin en ottais miestä, jolle tärkeämpää on riekkuminen kavereiden kanssa kuin perhe. Mut jos tää ois jokin poikkeuksellinen spesiaalijuttu, niin toki en haluis olla esteenä, edes raskaana ollessa. Käytännössähän se on pienehkö se todennäköisyys, että lapsi syntyy juuri silloin.
 
[QUOTE="vieras";25907427]Ihmetystä aiheuttaa se,miksi mies haluaa lähteä risteilylle jos on ollut jos viikon pois. Mut kaikilla on ne omat prioriteetit :)[/QUOTE]

Ehkä se, kun kyse on työristeilystä. Yleensä noilla reissuilla on jokin tarkoitus sen työyhteisön hyvänä ylläpitämiseen.
Ja eihän noita risteilyjä joka viikonloppu tule, joten sillonkun sellainen mahdollisuus on niin miksi sitä ei käyttäisi?
Eriasia jos rsiteilyt olisi joka viikonloppuista, olisiko sillon mukamas niin kova pakottava tarve päästä sinne laivalle työviikon jälkeen?
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe
-
Kannattaisko miettiä tuota perhekuviota uudelleen? Jos et nyt yhtä yötä ja päivää jaksa kahden lapsesi kanssa, niin miksi teette vielä toisenkin riesaksi? Ota yhteyttä kuntasi lastensuojeluun ja kysy tukiperhettä tai lapsellesi vaikka lyhytaikaista sijoituspaikkaa toiseen perheseen (tai laitokseen.)
Hah... ootko nyt ihan tosissasi?
Eli miehen huvittelut on niin tärkeitä, että ellei äiti jaksa, niin pitää ottaa yhteyttä lastensuojeluun? Eikös se isä todellakaan voi olla seuraavaa kolmea kuukautta himassa perheensä tukena, sensijaan, että käy hurvittelemassa? Onko se tosiaankin liikaa vaadittu mieheltä, että se jättäisi omat tarpeensa taka- alalle kolmeksi kuukaudeksi????
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
"vieras"
Et ole kohtuuton. Jo pelkästään se, että olet väsynyt on "hyvä" syy vaatia miestä jäämään kotiin.

Sitten olisi eri asia jos mies ei ikinä kävisi missään mutta jos mies muutenkin käy juhlimassa kavereiden kanssa, hänellä on työmatkoja ynm. niin minusta on ihan kohtuullista se, että mies jää kotiin jos raskaana oleva vaimo sitä pyytää.
No mut kai sitä väsymystä voi hoitaa jonain muuna ajankohtana kuin juuri silloin kun se risteily.
 
"vieras"
Kuulehan Irmeli, tuollasella kohtuuttomalla ja rajoittavalla valivali-käytöksellä suorastaan ajat miehesi munan úimaan muualla! Onneksi olkoon vaan! Ja sitten vielä ihmettelet, että miksi se mies kävi uittamassa sitä kaluaan vieraissa. Hohhoijaa
Oot kyllä ihan oikeessa! Siis mulle tuli heti semmonen fiilis että pakko päästä nussimaan muita miehiä kun oma mies kerran erehtyi sanomaan mulle että on väsynyt ja haluaisi että jään kotiin. Kiitos tästä,mä voin sit käyttää tätä puolustuksena kun oon ensin käyny jakamassa pimppaani tuolla kylällä!
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
jabs
Mä en ole superäiti - tai -vaimo, mutta olen kuitenkin elänyt mieheni kanssa yhdessä 15 vuotta ja meillä on yhdessä kolme lasta. Ja itse asiassa olen ollut aikoinaan samankaltaisessa tilanteessa kuin ap (asuimme tukiverkkoomme nähden ihan toisella puolella Suomea, odotin kolmatta lastamme rv 35 ja mies lähti Espanjaan reiluksi viikoksi -> pärjäsimme ok 4-vuotiaan ja 2,5-vuotiaan kanssa), mutta mä asennoiduin toisin kuin ap. Kaipa se on luonnekysymyskin.

Ketjun perusteella on tullut vähän sellainen kuva, ettei ap:n parisuhde muutoinkaan ole ihan kunnossa. Mies vähättelee hänen väsymystään ja ap puolestaan miehen töitä ja vapaa-ajan tarvetta (sanoi, että kyllä hänellä on rankempaa kuin miehellään töissä -> ja tämän ap tietää mistä?..on tehnyt miehen töitä?). Ette te tuolla tyylillä saa keskusteluyhteyttä toimimaan, jos menee pelkäksi syyttelyksi ja yksipuolisten ehtojen latelemiseksi puolin ja toisin. Kai te sentään aikuisia olette ja osaatte keskustella asiallisesti?

Mä toivon, että saatte asiat järjestetyksi - yhteisymmärryksessä.
 
Miten niin perhe on kusessa kun toinen lapsi syntyy?
En tajua... mulla olo ainakin helpotti hetkessä, kun olin synnyttänyt nurimmaiseni ja jaksetaan aivan hyvin. Paljon mielummin päästäisin mieheni nyt ryyppyreissuillensa, kuin raskaana ollessa.
No, sanotaan vaikka että ap:lla on yhden lapsen sijaan kaksi hoidettavanaan, vauva voi olla vaativa, heräillä öisin, imetys takkuilla jne. Jos kyse ei ole ap:n tämänhetkisestä turhautumisesta (masennuksesta?) niin tuo asenne missä kaikki on niin vaikeaa ei lupaa hyvää.

Ap on yhä ilman autoa ja yhtään kaveria siellä korvessa, esikoinenkin alkaa kaivata seuraa ja tekemistä. Jos mies ei nytkään välitä ap:n voinnista eikä ota vastuuta lapsenhoidosta niin tuskin se muuttuu parempaan suuntaan. Kun on vielä vauva siinä kitisemässä niin mies alkaa kaivata enemmän vapaa-aikaa ja ap jää taas yksin.
 
peerro
No tässä tapauksessa ap kuitenkin halusi ulkopuolisten mielipidettä kysyä. Se pitää sitten kestää jos sitä kysyy.
Joo mutta ethän sinä voi tietää kuinka väsynyt ap on. Et sinä ole hänen nahkoissaan. Minusta on todella ylimielistä mennä laukomaan jollekin, että ei väsymys ole mikään syy ja blaa blaa kun ei kerta ihan oikeasti tiedä miltä siitä toisesta tuntuu.

Helvetti soikoon kun ihmisiltä puuttuu kyky asettua toisen asemaan. Jos itsellä on ollu helppoja raskauksia, niin sitten ei oikeasti ymmärretä että jollain muulla ei näin ole. Tai jos joku oikeasti kokee ahdistavana tilanteen, että jää väsyneenä ja vaikean raskauden kanssa yksin vanhemman lapsen kanssa, niin sitten se ihminen kokee niin. Ja se saa tasan tarkkaan kokea niin. Ja ne tunteet on sallittuja.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
"vieras"
Ap, kaikki äidit ovat väsyneitä. VARSINKIN kotiäidit! Joskus se väsymys on erittäin voimakasta, mutta vaikka sairastuisi masennukseen, on PAKKO kuitenkin jaksaa hoitaa omat lapset. Tai pientä vastasyntynyttä et ainakaan voi laittaa hoitoon.

Luulen että et nyt tajua, että kodin/lasten hoitaminen ON RANKKAA. Ei se väsymys siitä pois lähde, odotappas jos vauvasi on koliikkivauva tai jotenkin sairas? Luuletko että tilanne helpottuu?

Se, että ripustaudut mieheesi, joka selvästi panostaa uraansa enemmän kuin teihin-ei auta tilannettasi yhtään. Ota myös huomioon että teille voi myös tulla ero. Koskaan ei tiedä.
Mutta se, että koko elämäsi on kiinni jostain miehesi risteilyviikonlopusta, on jo merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Miten luulet että yksinhuoltajat pärjäävät? Ei heilläkään aina ole tukiverkostoa tai autoja pihalla rivissä.

SUHTEEN kuuluuisi olla sellainen, että toinen tukee toista silloin kkun tarvitaan.Ei vain silloin kun se itselle sopii. Miehesi on hiukan itsekäs, ja tod.näk.tulee pakoilemaan myös vauva-arjesta. Moni nainen hyväksyy sen, että mies ei tee MITÄÄN, haluatko olla yksi heistä?

On sinun vastuullasi, paljonko vaadit mieheltäsi. Jos et saa häneltä MITÄÄN vastakaikua, miksi ihmeessä olette vielä yhdessä??Yksinhuoltajanakin pärjäisit paremmin, koska silloin järjestäisit itsellesi olosuhteet,josta ET voisi syyttää enää miestäsi. Ja silloin sinun olisi PAKKO pärjätä,oli mies missä tahansa viettämässä omaa viikonloppuaan. Sinä äitinä olet kuitenkin eniten vastuussa lapsistasi,kävi suhteelle mitä kävi. Ymmärrätkö???
 
JOS JOS JOS
Jos aloittaja nyt vaan pysyy sen ajan piilossa peitona alla etti vahingossa liukastu kaatua leikkaa sormee jää autonalle tai jotakin muuta mitä en maininnut kun elämä on yhtä jossittelua
 
Jos jotain tapahtuu, on mielestäni kohtuutonta, koska kenellevain milloin vain voi sattua jotain. Mutta jos puoliso, joka hoitaa yhteistä lastaan, on mielestäni syy, jättää pidemmät reissut väliin.
 
Joo mutta ethän sinä voi tietää kuinka väsynyt ap on. Et sinä ole hänen nahkoissaan. Minusta on todella ylimielistä mennä laukomaan jollekin, että ei väsymys ole mikään syy ja blaa blaa kun ei kerta ihan oikeasti tiedä miltä siitä toisesta tuntuu.

Helvetti soikoon kun ihmisiltä puuttuu kyky asettua toisen asemaan. Jos itsellä on ollu helppoja raskauksia, niin sitten ei oikeasti ymmärretä että jollain muulla ei näin ole. Tai jos joku oikeasti kokee ahdistavana tilanteen, että jää väsyneenä ja vaikean raskauden kanssa yksin vanhemman lapsen kanssa, niin sitten se ihminen kokee niin. Ja se saa tasan tarkkaan kokea niin. Ja ne tunteet on sallittuja.
Harvapa meistä täällä palstalla voi tarkalleen tietää, mitä meistä kukakin on kokenut ja tuntenut elämässään. Sen perusteella täällä vastataan toisten kysymyksiin, mitä on kerrottu ja tiedossa.

Ei kukaan ole sanonut, ettei saisi tuntea noita tuntemuksia.

Mun pointtini on kokoajan ollut se, että aikuisten ihmisten elämä täytyy perustua omaan vapaaseen tahtoon. Tottakai on parempi, jos sille kumppanilla on tahto tukea ja puhaltaa yhteiseen hiileen perhe-elämässä. Mutta joskus se toisenkin jakseminen tarvitsee sen oman vapaa-ajan. Siinä, että yrittää kontrolloida toisen elämää, ei ole ainakaan pidemmän päälle mitään järkeä. Ketä tahansa ahdistaisi se, jos toinen sanelisi, mitä saat tehdä ja mitä et, ilman että sulla on itsellä sananvaltaa. Se saattaa juurikin ajaa toista kauemmas ja pyristelemään siitä vankilasta ulos.

Ja tuon väsymyksen ja pärjäämisen suhteen auttaa paljon oma asenne ja aloitekyky. Hyvällä valmistelulla pärjää. Ja sitten olisi hyvä olla sen verran sosiaalinen, että olisi kavereita joille edes soittaa ja purkaa mieltään, kun väsyttää ja ahdistaa. Ja vielä parempi, jos on kavereita jotka voi auttaa. Sekin on aika paljon itsestään kiinni, miten sosiaalisen verkkonsa luo.
 
Viimeksi muokattu:
En jaksanut paljon lukea
[QUOTE="vieras";25907468] Sinä äitinä olet kuitenkin eniten vastuussa lapsistasi,kävi suhteelle mitä kävi. [/QUOTE]

Öh, pardon? Siis äitinä olet vastuussa enemmän kuin lasten isä?

Käsittämättömän pitkä ketju, muuten.
 
"poikien äiti"
kyllä jotkut osaa tehdä kärpäsestä härkäsen...

Juu, olet kohtuuton!! Sä oot kumminkin "vain" 29 vkolla, sulla on "vain" yksi lapsi hoidettavan, kyllä yhden viikonlopun kestää vaikka päällä seisten. Itselläni oli 1v ja 2v ja kolmatta odotin rv 20, kun kohdunsuu jo 2cm auki ja kohdunkaula lyhentynyt ja joo, päästin miehen kyllä omille reissuille, en kokenu velvollisuudekseni pakottaa miestä olemaan kotona jatkuvasti. Toki mies ei paljo missään ikinä käy, siis juhlimassa, mutta jos oli juhlat, niin todellakin sai mennä.

mutta tseppiä raskauden loppuun ja parisuhteeseen.
 
joku muu
Öh, pardon? Siis äitinä olet vastuussa enemmän kuin lasten isä?

Käsittämättömän pitkä ketju, muuten.
Eikö yleensä eron tullessa lapset mene äidille? Ainakin imetysikäiset ja alle koululaiset?

No juu,on myös erikoistapauksia joissa lapset asuukin isänsä kanssa.
Mutta eiköhän ole aika yleistä että äiti se viime kädessä hoitaa ne lapset, vaikka olisi jopa yhteishuoltajuus? Vai pitääkö oikeesti olla tasantarkkaan saman verran päiviä kuukaudessa isänsä kanssa? Kuinkä moni isä tähän suostuu ja kykenee? Ainakin kaikki meidän tutut jotka eronneet, kertovat kuinka isä liistää aina velvollisuuksistaan ja lyhentää niitä viikkoja tai vkl lastensa kanssa, kun on jotain työmenoja tai muuta vastaavaa.

Että pardon vaan, ei tarvii näsäviisastella...
 
eiootosi
[QUOTE="vieras";25907448]No mut kai sitä väsymystä voi hoitaa jonain muuna ajankohtana kuin juuri silloin kun se risteily.[/QUOTE]

Ei voi olla totta, tämän on pakko olla pilaa.
Meinaatko että tuo nainen ei saisi väsyä kuin silloin, kun miehellä ei juuri silloin satu olemaan mitään ryyppyristeilyä tiedossa?
 
"www"
Olet kohtuuton. Tuo rv 29 ja lapsen hoito mahdollisissa hätätilanteissa kuulostaa maailman surkeimmalta tekosyyltä. Olet aivan varmasti väsynyt, niin kuin me muutkin perheelliset, mutta miksi ihmeessä myös miehelläsi ei olisi mahdollisuutta joskus rentoutua kaveriporukassa? Kysehän on yhdestä viikonlopusta, ei toistuvista menoista. Mä luulen, että todellisempi syy on mustasukkaisuus ja omistushalu. Jo otsikkosi kertoo sen, kun et halua "antaa lupaa" miehelle mennä. Ihan vaan tiedoksesi; et ole miehesi holhooja/huoltaja/vanhempi. Miehesi ei siis tarvitse sinulta lupaa mennäksesi jonnekin. Kohteliasta ja parisuhteen kannalta fiksua on tietysti keskustella asiasta ja miehen tulisi ottaa sinun TOIVEESI ja mielipiteesi huomioon. Mulle ei tulisi mieleenikään edes ajatella, että mun mieheni tulisi pyytää multa lupa menoihinsa, en ole hänen äitinsä.
 
Ei voi olla totta, tämän on pakko olla pilaa.
Meinaatko että tuo nainen ei saisi väsyä kuin silloin, kun miehellä ei juuri silloin satu olemaan mitään ryyppyristeilyä tiedossa?
No mutta ihan hyvin mies voisi sitten vastavuoroisesti vaikka seuraavana viikonloppuna antaa vaimolle lepoaikaa, lähteä vaikka esikoisen kanssa johonkin tai jotain. Jos pidempiä työreissujakin on pärjätty, niin eiköhän tämänkin, varsinkin jos olisi tiedossa itsellekin helpotusta vuorostaan.
 
eiootosi
Ja tuon väsymyksen ja pärjäämisen suhteen auttaa paljon oma asenne ja aloitekyky. Hyvällä valmistelulla pärjää. Ja sitten olisi hyvä olla sen verran sosiaalinen, että olisi kavereita joille edes soittaa ja purkaa mieltään, kun väsyttää ja ahdistaa. Ja vielä parempi, jos on kavereita jotka voi auttaa. Sekin on aika paljon itsestään kiinni, miten sosiaalisen verkkonsa luo.
Ihme ettet itse pura tuota ahdistustasi niille kavereillesi, kun täytyy täällä noin mesota ja tuntemattomiin kohdistaa noita aggressioita.
 

Yhteistyössä