Olenko "kohtuuton", jos en päästä miestä risteilylle?

Miksi tästä pitää kysyä täältä? Jos miehesi on päättänyt lähteä, niin tämä palsta tuskin pystyy estämään sitä lähtöä ja täältä monesti saa lisäksi pahan mielen kommenteissa. Jos sinusta tuntuu,että olet kohtuuton, niin se on varmasti sinun aito tunteesi asiassa ja jos mielestäsi et, niin sekin on sinun oma tunteesi. Koita ajatella itsesi miehesi tilalle, olisitko lähdössä mielelläsi laivalle ja yritä olla puolueeton,älä sääli itseäsi tässä tilanteessa. Minusta, joka on oma mielipiteeni... Mies voisi hyvinkin mennä risteilylle, koska viikkoja ei ole vielä paljon ja parempi reissata nyt, kun vauva on todella pieni. Jos niin käy, että sinulle tulee lähtö tänä aikana, niin kyllä varmasti lapsellesi järjestyy hoitoa siihen saakka, että miehesi tulee takaisin... on kuitenkin paljon perheitä, joilla ei ole ketään ja siksi on erilaisia apuja sosiaali-avustuksessa =)

Kuulostaahan tuo nyt melko kohtuutomalle. Sulla kuiteskin viikkoja vasta noinkin vähän.
Itselläni on rv 30 menossa (ei paljoa sekään) ja lapsi 1v ja kaksi hieman vanhempaa lasta lisäks ja tuntus kyllä kohtuutomalle vedota tähän tilanteeseen. En siis vois kieltää miestä menemästä vedoten raskauteen.

Meillä mies nyt ei kyllä ristelyistä välitä että ei varmaan menis. Mutta pari viikkoa sitten oli vkonlopun pois nauhotuksissa eikä mulle tullu mieleenkään ettei sais lähteä.

Raskaus ei ole sairaus ja jos et nyt selviä tuosta tilanteesa yksi niin miten meinaat selvitä kun lapsi syntyy???

[QUOTE="vieras";25913964]Kuulostaahan tuo nyt melko kohtuutomalle. Sulla kuiteskin viikkoja vasta noinkin vähän.
Itselläni on rv 30 menossa (ei paljoa sekään) ja lapsi 1v ja kaksi hieman vanhempaa lasta lisäks ja tuntus kyllä kohtuutomalle vedota tähän tilanteeseen. En siis vois kieltää miestä menemästä vedoten raskauteen.

Meillä mies nyt ei kyllä ristelyistä välitä että ei varmaan menis. Mutta pari viikkoa sitten oli vkonlopun pois nauhotuksissa eikä mulle tullu mieleenkään ettei sais lähteä.

Raskaus ei ole sairaus ja jos et nyt selviä tuosta tilanteesa yksi niin miten meinaat selvitä kun lapsi syntyy???[/QUOTE]

Niin sulla on yksi viikko enemmään kuin aloittajalla, miehesi ollessa reissussaan viikkoja vähemmän kuin aloittajalla nyt.
Ja sä olet myöskin vuotanut verta ja kärsinyt ennenaikaisita supistuksista, kuten aloittaja?
Ja olet masentunut ja uupunut, kuten aloittaja tuntuu kovasti olevan?

Mä luulen, että olet aikamoinen ämmä ja luulet olevasi parempi kuin muut.

Mä en voi ymmärtää ap;tä, anteeksi vaan. Enkä ymmärrä miestäsikään, mutta lähinnä ihmettelen, vaikkakin ymmärrän väsymyksen ym, että miksi aikuinen ei pärjäisi yhtä viikonloppua ilman toista aikuista?

Mun korviin se kuulostaa jotenkin uusavuttomalta, ja jos tulee tilanne että satut synnyttämään, niin sitten synnytät; kaikki muu hoituu varmasti. Ei elämää voi elää kokoajan jossittelulla

aloittajaa ei enää keskustelussa näy, enkä ihmettele, niin paljon katkerien akkojen kommentteja täällä. Täytyy oikein hieroa silmiä, että ihanko oikkeasti näin moni nainen kirjoittaa toiselle ilkeyksiä syyttä. Ketjun pituuskin on ennätys luokkaa ja mikä selittäisikään sen paremmin kuin se ilo ja innostus, jonka tietyn tyyppiset palsta mammat saavuttavat täälä, kun kerrankin saa oikein porukalla päteä, vttuilla ja todistella omaa "paremmuuttaan". Kysymys kuuluu, että kenelle te sitä yritätte todistella? Miehillenne? Huono itsetunto? Epävarmuus vai mikä ajaa teidät hyökkäämään toisen kimppuun noin valtavalla paatoksella. Luulen, että tämä ketju olisi mielenkiintoista luettavaa jollekkin käytöstutkijalle

itse aiheeseen sen verran, että että eikö aloittajan tapauksessa kyse ole enemmästä kuin yhdestä viikonlopusta, aloittajahan olisi käytännössä vastuussa yksin kaksi viikkoa putkeen. Ymmärsin, että olisi määrätty sairaslomalle jos olisi töissä. Eli tarvitsisi jo fyysisestikkin lepoa enemmän kuin nyt saa.

Alkuperäinen kirjoittaja sinna tiukka pinna: Näytä alkuperäinen viesti

aloittajaa ei enää keskustelussa näy, enkä ihmettele, niin paljon katkerien akkojen kommentteja täällä. Täytyy oikein hieroa silmiä, että ihanko oikkeasti näin moni nainen kirjoittaa toiselle ilkeyksiä syyttä. Ketjun pituuskin on ennätys luokkaa ja mikä selittäisikään sen paremmin kuin se ilo ja innostus, jonka tietyn tyyppiset palsta mammat saavuttavat täälä, kun kerrankin saa oikein porukalla päteä, vttuilla ja todistella omaa "paremmuuttaan". Kysymys kuuluu, että kenelle te sitä yritätte todistella? Miehillenne? Huono itsetunto? Epävarmuus vai mikä ajaa teidät hyökkäämään toisen kimppuun noin valtavalla paatoksella. Luulen, että tämä ketju olisi mielenkiintoista luettavaa jollekkin käytöstutkijalle

itse aiheeseen sen verran, että että eikö aloittajan tapauksessa kyse ole enemmästä kuin yhdestä viikonlopusta, aloittajahan olisi käytännössä vastuussa yksin kaksi viikkoa putkeen. Ymmärsin, että olisi määrätty sairaslomalle jos olisi töissä. Eli tarvitsisi jo fyysisestikkin lepoa enemmän kuin nyt saa.

Click to expand...

Kyllä tässä ketjussa on paasattu niin ap:n kuin ap:n miehenkin puolesta, ja itse jatkat täysin samalla ilkeily- ja paatoslinjalla niitä kohtaan, jotka ovat eri mieltä sinun kanssasi, mistään neutraalisuudesta ei ole viestissäsi tietoakaan. Jos ottaa oikeasti silmän käteen ja katsoo tarkasti, niin huomaa, että ketjussa on paljon myös sellaisia viestejä, joissa ap:n miehelle suunnittelema "risteilykielto" on katsottu kohtuuttomaksi, mutta samaan hengenvetoon on jatkettu, että myös miehen välinpitämättömyys ja vähättelevä suhtautuminen ap:n väsymykseen on kohtuutonta.

Jos peilaan omaan tilanteeseeni, niin en mä koskaan aikuista ihmistä (oli mies tai nainen) kieltäisi lähtemästä johonkin. Toisaalta taas esimerkiksi omalla miehelläni on sen verran harkintakykyä (ja ehkäpä prioriteetitkin kunnossa perhe-elämää ajatellen), ettei hän koskaan edes ehdottaisi tuossa tilanteessa (vaimon totaaliväsymys, verenvuodot, supistukset yms) risteilylle lähtöä. Oma mieheni on vastaavanlaisessa tilanteessa minun pyytämättäni (itse asiassa ei edes kysynyt minulta) suoraan kieltäytynyt viikonlopun mittaisista "henkilöstöpäivistä". Ja itse olen toiminut mieheni kohdalla samoin, eli esimerkiksi peruutin osallistumiseni ystäväni polttareihin sillä perusteella, että mies oli leikkauksen jäljiltä heikossa kunnossa ja minusta olisi ollut kohtuutonta jättää mies lasten kanssa yksin siinä kunnossa. Me kumpikin olemme toimineet noin, koska olemme halunneet, se on ollut meille parisuhteessa itsestään selvää, että toista tuetaan vaikeina hetkinä. Toisen ei ole tarvinnut edes erikseen pyytää sitä tukea.

Kuten jo monesti sanottu, tuntuu siltä, ettei ap:n suhteessa todellakaan ole kaikki kunnossa. Ilmapiiri ei vaikuta hyvältä puoleen eikä toiseen. Eikä tuota tilannetta voi ratkaista muulla tavoin kuin keskustelemalla kunnolla ja rauhallisesti sen miehen kanssa. Jos mies ei suostu keskustelemaan, niin sitten kyllä en tiedä, miten asiassa voisi edetä. Tuskinpa siinä kohtaa mikään kieltokaan estäisi miestä lähtemästä.

no, mutta silloinhan et voi mitenkään asettua aloittajan asemaan. En ymmärrä miten nämä "ei mun mies vaan" jutut auttaa aloittajaa?
Ja hei, lueppa tekstit läpi, kyllä täällä varsinkin muutama nimimerki tuntuu elävän ja nauttivan kiusaamisesta ja ilkeilystä. Sääliksi käy.

No et ole mun mielestä. On se kumma, kun mieheltä ei voisi odottaa yhtään mitään avun antoa ja empatiaa, vaikka toinen on raskaana ja vielä hoitaa muksunkin siinä sivussa (ja ilmeisesti myös kodin). Oletettavasti miehellä on jatkuvasti näitä omia menoja, joten mun mielestä olisi nyt aika hieman rauhoittua ja keskittyä siihen perheeseenkin, jonka on halunnut. Totta kai niitä omia menoja voi ja pitääkin olla molemmilla, mutta ainakin omassa liitossa ollaan keskusteltu nuo asiat selviksi jo ennen lasten hankintaa, että elämä rauhoittuu sen jälkeen. Eli kummallakaan ei ole tarvetta juosta jatkuvasti omissa iltamenoissa.

Ottaa päähän kaikenlaiset marttyyrinaiset, joiden mielestä raskaana ei saisi odottaa yhtään hemmottelua eikä huomioon ottamista. Niin ja pää kainalossa pitäisi raataa vain, ei mitään järkeä. Ja mies saa mennä niin kuin poikamies... Hieman kärjistetysti, toivottavasti ap:n mies ei ole ihan sellainen.

Pakko on tulla kertomaan tähän, tappeluksikin menneeseen, ketjuun
Meille syntyi pieni tytär 4.4 klo 14.26, raskausviikolla 31+1. Painoa tytöllä oli 1720g ja pituutta 39cm. Eli puolitoista viikkoa tämän kiistellyn viikonlopun jälkeen. Synnytys alkoi verenvuodolla maanantaina ja lapsivedet menivät ti aamuna, tyttö syntyi keskiviikkona kiirellisellä sektiolla. Edelleen ollaan sairaalassa ja varmaan vielä muutama viikko, mutta tyttö voi alku vaikeuksien jälkeen hyvin. Terveisiä tutuille

Eli luottakaa itseenne!

En uskaltaisi päästää! Mun mies meni työporukan kanssa risteilylle kun laskettuun aikaan oli kaksi viikkoa aikaa. Toki olimme valjastaneet suvun mun avuksi jos juuri silloin alkaa synnytys. No, kyllä se sieltä nipinnapin takasin kerkesi koska seuraavana yönä mulla meni lapsivedet ja vauva syntyi seuraavana päivänä. Mutta lisäksi teillä on ennestään lapsi eikä apujoukkoja.