Heli
Alkuperäiselle *halaus* , toivotan kovasti voimia sinulle ja perheellesi tälle keväälle. Joskus joutuu tallomaan kivisempiä polkuja pitkin 
pönttö
Ei kai kuolema aivottoman sikiön tapauksessa ole edes vapautus, vaan ainoastaan keinotekoisesti ylläpidettyjen elintoimintojen pysäytys - kuin joku laboratoriossa kasvatettu keinoiho joka poistetaan kasvualustastaan.
Vertaan tällä siksi, että jos ihmisellä ei ole aivoja, kykyä tuntea kipua, tietoisuutta, hän on vain kasa elävää kudosmassaa joka pysyy ns. elossa toisen olennon, äidin elintoimintojen vuoksi istukan välityksellä.
Tämä kudosmassa valitettavasti muistuttaa suuresti ihmisen vauvaa piirteineen ja raajoineen mutta ihmisyyteen yleisesti liitettävät ominaisuudet kuten tietoisuus, tuntoaisti jne puuttuvat.
Suuresti voimia aloittajalle, vaikeat ajat ovat edessä, mutta elämä on julmaa. Kaikelle ei koskaan löydy selitystä, on vain opittava hyväksymään tapahtunut ja yritettävä jaksaa eteenpäin. Kaikkea hyvää teille elämäänne.
Vertaan tällä siksi, että jos ihmisellä ei ole aivoja, kykyä tuntea kipua, tietoisuutta, hän on vain kasa elävää kudosmassaa joka pysyy ns. elossa toisen olennon, äidin elintoimintojen vuoksi istukan välityksellä.
Tämä kudosmassa valitettavasti muistuttaa suuresti ihmisen vauvaa piirteineen ja raajoineen mutta ihmisyyteen yleisesti liitettävät ominaisuudet kuten tietoisuus, tuntoaisti jne puuttuvat.
Suuresti voimia aloittajalle, vaikeat ajat ovat edessä, mutta elämä on julmaa. Kaikelle ei koskaan löydy selitystä, on vain opittava hyväksymään tapahtunut ja yritettävä jaksaa eteenpäin. Kaikkea hyvää teille elämäänne.
Ap:lle.
Meillä oli vähän vastaava tilanne vuonna 2005, kun vanhin tyttäreni sai aivan raskauden lopulla ultrassa tiedon, ettei vauvalta löydy aivoja juuri lainkaan. Ensimmäinen ennuste oli, että pienokainen kuolee heti synnyttyään.
Vauva syntyi kuitenkin vahvana ja elinvoimaisena, sai suntin (nesteen kertyminen kalloon oli painanut aivot linttaan, mutta kyllä ne siellä olivat) ja kasvoi suureksi iloksi ja voimanlähteeksi kaikille läheisilleen.
Erityislapsi hän oli koko elämänsä, mutta nimenomaan positiiivisella tavalla; erityinen valo.
En tiedä missä määrin tämä korreloi teidän tilanteeseenne enkä ota kantaa siihen, miten teidän tulisi toimia. Jokaisen tarina on omanlaisensa.
(Jos haluat lisätietoja, pistä vaikka yksityisviesti niin voin antaa osoitteen päiväkirjaani noilta ajoilta.)
Voimia teille.
Meillä oli vähän vastaava tilanne vuonna 2005, kun vanhin tyttäreni sai aivan raskauden lopulla ultrassa tiedon, ettei vauvalta löydy aivoja juuri lainkaan. Ensimmäinen ennuste oli, että pienokainen kuolee heti synnyttyään.
Vauva syntyi kuitenkin vahvana ja elinvoimaisena, sai suntin (nesteen kertyminen kalloon oli painanut aivot linttaan, mutta kyllä ne siellä olivat) ja kasvoi suureksi iloksi ja voimanlähteeksi kaikille läheisilleen.
Erityislapsi hän oli koko elämänsä, mutta nimenomaan positiiivisella tavalla; erityinen valo.
En tiedä missä määrin tämä korreloi teidän tilanteeseenne enkä ota kantaa siihen, miten teidän tulisi toimia. Jokaisen tarina on omanlaisensa.
(Jos haluat lisätietoja, pistä vaikka yksityisviesti niin voin antaa osoitteen päiväkirjaani noilta ajoilta.)
Voimia teille.
Olen ihan sanaton...toivotan suuresti voimia tähän hetkeen ja tulevaan, mitä se sitten tuokaan tullessaan:hug:
suuri suru
Kiitos kaikille tuesta,vaikka ei tällä hetkellä mikään taida rauhoittaa ennen,kuin saa tiedon siitä mikä kokonais tilanne on.
Helpottaa vain puhua asiasta,koska tästä raskaudesta ei ole aiemmin huudeltu läheisille tai ystäville edes,osittain juuri sen pelon tähden että taas jotain tapahtuukin.
Toivottavasti Katylina sai omasta mielestään nyt loistaa ja tarpeeksi tuoda julki omaa mielipidettään.
Yhdessä asiassa olit väärässä,sanoit etten mä sure.Mä suren..mun on vain pakko kittaa irl olla vahva mun jo olemassa olevien ja elävien lasten tähden.Mun täytyy yrittää pitää itseäni kasassa mieheni tähden,joka myöskin suree.
Olen eräs vakkari palstailija ja tiesin jo mihin ketju menee,kun Katylina nosti päänsä esiin.
Mä tiedän etten ole hänelle tai kenellekkään tilivelvollinen siitä päätöksestä jonka mieheni kanssa teen tai olen tekemättä.
Mä en edes tiedä missä mennään joten en ole vielä päätöstä tekemässä,mutta punnitsen eri vaihtoehtoja ja mietin mitä kaikkea saattaa olla edessä päin.Niin hyviä,kuin huonojakin asioita.
Vain niin mä saan pidettyä itseäni kasassa.Voisinhan tietty itseä sohvan nurkassa tai peiton alla,mutta sitten arki pysähtyisi ja lapset kotona kärsisivät,mies tuntisi suurempaa surua ja joutuisi lohduttelemaan mua.
Mä koitan odottaa sitä kutsua lisätutkimuksiin.Odotan,että joku kertoo mulle mikä on tilanne ja mitä vaihtoehtoja lapsella todennäköisesti tulisi olemaan.
Ja Katylina,minä vastustan aborttia itse monessakin tapauksessa,mutta en ymmärrä mitä eroa sillä on kuoleeko lapsi kohtuun vai minun sitä täysiaikaisena synnyttäessä ihmisten käsiin?
Tällä hetkellä jokainen tämän lapsen liike saa kyyneleet silmiini,joka kerta kun lapseni jota rakastan hyvin paljon ja jota niin kovin halusin potkaisee ta vaihtaa asentoa,mietin saanko häntä koskaan nähdä elossa,saako hänen sisarukset häntä nähdä elossa,saako mieheni pidellä lastaan.
Helpottaa vain puhua asiasta,koska tästä raskaudesta ei ole aiemmin huudeltu läheisille tai ystäville edes,osittain juuri sen pelon tähden että taas jotain tapahtuukin.
Toivottavasti Katylina sai omasta mielestään nyt loistaa ja tarpeeksi tuoda julki omaa mielipidettään.
Yhdessä asiassa olit väärässä,sanoit etten mä sure.Mä suren..mun on vain pakko kittaa irl olla vahva mun jo olemassa olevien ja elävien lasten tähden.Mun täytyy yrittää pitää itseäni kasassa mieheni tähden,joka myöskin suree.
Olen eräs vakkari palstailija ja tiesin jo mihin ketju menee,kun Katylina nosti päänsä esiin.
Mä tiedän etten ole hänelle tai kenellekkään tilivelvollinen siitä päätöksestä jonka mieheni kanssa teen tai olen tekemättä.
Mä en edes tiedä missä mennään joten en ole vielä päätöstä tekemässä,mutta punnitsen eri vaihtoehtoja ja mietin mitä kaikkea saattaa olla edessä päin.Niin hyviä,kuin huonojakin asioita.
Vain niin mä saan pidettyä itseäni kasassa.Voisinhan tietty itseä sohvan nurkassa tai peiton alla,mutta sitten arki pysähtyisi ja lapset kotona kärsisivät,mies tuntisi suurempaa surua ja joutuisi lohduttelemaan mua.
Mä koitan odottaa sitä kutsua lisätutkimuksiin.Odotan,että joku kertoo mulle mikä on tilanne ja mitä vaihtoehtoja lapsella todennäköisesti tulisi olemaan.
Ja Katylina,minä vastustan aborttia itse monessakin tapauksessa,mutta en ymmärrä mitä eroa sillä on kuoleeko lapsi kohtuun vai minun sitä täysiaikaisena synnyttäessä ihmisten käsiin?
Tällä hetkellä jokainen tämän lapsen liike saa kyyneleet silmiini,joka kerta kun lapseni jota rakastan hyvin paljon ja jota niin kovin halusin potkaisee ta vaihtaa asentoa,mietin saanko häntä koskaan nähdä elossa,saako hänen sisarukset häntä nähdä elossa,saako mieheni pidellä lastaan.
Voimia...:hug:
Toivottavasti pääsette pian tutkimuksiin ja tieto vauvan tilasta varmistuu, vaikka toivottomaltahan tuo kuulostaa. Toivon mukaan kaikki menee kuitenkin niin rauhallisesti ja hyvin kuin näissä olosuhteissa vaan on mahdollista.
Onneksi tunsit jo K:n jutut, voisivat vieraasta kuulostaa kamalilta...
Toivottavasti pääsette pian tutkimuksiin ja tieto vauvan tilasta varmistuu, vaikka toivottomaltahan tuo kuulostaa. Toivon mukaan kaikki menee kuitenkin niin rauhallisesti ja hyvin kuin näissä olosuhteissa vaan on mahdollista.
Onneksi tunsit jo K:n jutut, voisivat vieraasta kuulostaa kamalilta...
suuri suru
Ja pyydetään nyt anteeksi sitten samaan syssyyn,että lapsia on kaksi heidän isänsä kanssa.
Enpä tuolloin tiennyt heidän kanssa jääväni yksin..enkä sitä että olisin jotenkin huonompi kun minulla olisikin kaksi lasta,kuin toisilla vain se yksi.
Enpä tuolloin tiennyt heidän kanssa jääväni yksin..enkä sitä että olisin jotenkin huonompi kun minulla olisikin kaksi lasta,kuin toisilla vain se yksi.
Aina joskus sanat ovat kaikki tyhjiä ja turhia. Toivon sydämestäni ap:lle ja hänen perheelleen voimia kestää nämä koettelemukset :hug:
suuri suru
En toivo Katylinalle enkä kenellekkään tälläistä kokemusta,mutta jonain päivänä ehkä jokainen meistä seisoo jonkin asian edessä ja saa tuntea,kuinka vaikeimmalla hetkellä kun tarvitsisi tukea tuleekin joku lyömään jo valmiiksi lyötyä.
Toivon,että sillä hetkellä jokainen ottaa viimeistään opiksi.
"tee muille,kuten toivot itsellesi tehtävän"
Toivon,että sillä hetkellä jokainen ottaa viimeistään opiksi.
"tee muille,kuten toivot itsellesi tehtävän"
"vieras"
No tässä tapauksessa lapsi ei ole terve ja elinkelpoinen. Siinä se ero.
[QUOTE="vieras";26148618]No tässä tapauksessa lapsi ei ole terve ja elinkelpoinen. Siinä se ero.[/QUOTE]
Niin. Ja se viikkojen odotus ei tee tästä lapsesta elinkelpoista.
Niin. Ja se viikkojen odotus ei tee tästä lapsesta elinkelpoista.
Voimia ap:lle :hug:
En osaa sanoa minäkään liittyykö tuo hydrokefalus (nesteenkertyminen) juuri ap teidän tapaukseen, mutta nesteen kertymisestä aivokammioihin sen vaikutuksesta aivokudokseen voi koemuksia lukea myös tuolta TIETOA HYDROKEFALIASTA JA MMC:STÄ oikealla olevasta osiosta Kokemuksia. Cp-liiton sivuilta löytyy myös linkkejä HC vertaistukeen esim. facebookista löytyy aktiivinen ryhmä.
Viimeksi muokattu:
joopa joo
Jos lapsi on elinkelpoinen, se selviää kyllä. Jos ei, niin ei se 10 viikon odottelu asiaa auta. Joten Katylina, nyt se pää kiinni ja valot päälle.
Aloittajalle voimia tulevaan!
Aloittajalle voimia tulevaan!
Katylinan idealismi nyt kompastelee aika tavalla. Nähdäkseni ap on pitkälle samantyyppisessä tilanteessa kuin aivokuolleen lapsen vanhempi; elintoimintojen ylläpitäminen on vain välttämättömän lykkäämistä. Muutama vuosi lisää elämänkokemusta saattaa tehdä Katylinalle terää, tosin jos sydämen sivistystä ei kertakaikkiaan ole edes teelusikallista annettu, ei elämänkokemuksenkaan karttuminen tee tehtäväänsä.
Ap:lle suuri halaus ja voimia tulevaan :hug:
Ap:lle suuri halaus ja voimia tulevaan :hug:
Jaa näinkö sitten
Kyllä se viikon 30 jälkeen raskauden vamman takia keskeyttäminen on ihan raskauden keskeyttämistä vamman vuoksi kuten viikoilla 10-29:nkin. Lopputuloshan on ihan sama ja usein lapsen kannalta on inhimillisintä tehdä keskeytys mahdollisimman aikaisilla viikoilla.
Ennen viikkoa 30 kuolemaan johtavan vamman takia keskeyttävät eivät ole sen enempää julmia abortoijia kuin ne, jotka antavat käynnistää synnytyksen saman vamman vuoksi viikon 30 jälkeen. En tajua tällaista erottelua.
Ap:lle voimia tulevaan.
joopa joo
Tarkennan, jos jäi epäselväksi: Kirjoitin rv 30, koska ap on näillä viikoilla, koska terveillä lapsilla on reilusti yli 90% mahdollisuus selvitä näillä viikoilla, ja koska ei sitä ns aborttia saa enää minkään kehitysvamman takia näillä viikoilla. Lasta ei siis tapeta, vaikka raskaus puretaankin, oli pointtini asiassa, eikä verrattavissa aborttiin niinkuin tuo yksi kiusanhenki aikaisemmin meuhkasi.Alkuperäinen kirjoittaja Jaa näinkö sitten;26148845:
"nimetön"
Perhetutut saivat julman tuomion että vauva kuolee jo ennen syntymäänsä tai ei elä kyllä paria päivää kauempaa. Oli vakavat kehityshäiriöt, ongelmia niin keuhkoissa kuin sydämmessäkin. Lopulta tämä lapsi eli 15-vuotiaaksi vaikka lauma lääkäreitä julisti aivan muuta.
Voimia tulevalle!
Voimia tulevalle!
umb
Ap:lle ja perheelleen toivon kovasti voimia ja sitä maailman kahdeksatta ihmettä. :hug:
Sitten taas tuolle yhdelle kuningasajatuksiaan jakavalle palstalaiselle totean, että on älyttömän pelottavaa kuvitella sun kasvattavan lasta. Toivottavasti sun kohdallasi voitaisiin puhua asiasta yksikössä maailman tappiin asti.
Sitten taas tuolle yhdelle kuningasajatuksiaan jakavalle palstalaiselle totean, että on älyttömän pelottavaa kuvitella sun kasvattavan lasta. Toivottavasti sun kohdallasi voitaisiin puhua asiasta yksikössä maailman tappiin asti.
"kolmen äiti"
Aika pelottavalta ja huolestuttavalta kieltämättä kuulostaa, jos kolme eri lääkäriä on ultrakuvia katsonut ja kukaan ei ole nähnyt muita kuin pikkuaivot. Ilman isoja aivoja sikiö yleensä syntyy kuolleena, tai elää korkeintaan muutaman tunnin (jossain harvinaisissa tapauksissa muutamia päiviä tai viikkoja)
Halauksia teille kovasti. Vaikeat ajat ovat teillä edessä.
Halauksia teille kovasti. Vaikeat ajat ovat teillä edessä.