Venlafaxin, kokemuksia?

Joo vähän ristiriitaiset fiilikset ku lukee nuita juttuja mut on itelläkin sen verran vaikea sosiaalisten tilanteiden pelko,paniikki oireet ja masennus että kyllä kokeilen miten tuo lähtee auttamaan.
Viekkarit pelottaa eniten.. Mutta ei vissii tule kaikille? Kauan menee että lääke rupee toimimaan?

Olen juuri lopettanut lääkkeen. Käytin 75 mg 1,5 vuotta. Lopettaessani otin lääkkeen pari viikkoa joka toinen päivä. Nyt 4.-5. päivä kokonaan ilman. Ei ole juurikaan ollut vierotusoireita. Pientä pään humpsahtelua, jota muut kuvailevat sähköiskuiksi, mutta minulla se tuntuu lähinnä korvien humahteluna. Hiottaa helposti, mutta toisaalta on ollut tämä joulun aika ja vaihdevuodet menossa ja lämmitys isommallaan pakkasten vuoksi, joten en saa selvää, mistä ne kuumat olot tulee.

Lääke alkoi melko nopeasti auttaa jännittämiseeni ja lisänä käytin beetasalpaajaa kaikista jännittävimpiin tilanteisiin, joten pääsin mukavasti selville vesille vaikeasta tilanteestani, joka minulla oli 1,5 vuotta sitten. Nyt on elämäni taas helpommassa vaiheessa ja haluan koettaa olemista ilman lääkettä. Aloittamisessa on myös omat oireensa, mutta parissa viikossa alkaa helpottaa.

[QUOTE="lopettaja";27763541] Pientä pään humpsahtelua, jota muut kuvailevat sähköiskuiksi, mutta minulla se tuntuu lähinnä korvien humahteluna.[/QUOTE]

Se ei todellakaan ollut mitään pientä humpsahttelua nuo sähköiskut päässä. Jos vain olisi lapsikin ollut niiden aikana sylissä, niin taatusti olisi tippunut. Ne oli KAMALAT. Todella voimakkaita ja pelottavia.

Eri ihmisille voi siis tulla erilaisia ja eriasteisia vierotusoireita.

minä aloitin tänään kyseisen lääkkeen annoksella 37,5mg ja viikon päästä nostan 75mg. käytän lääkettä paniikkihäiriöön. Aloitan muutaman viikon päästä opiskelun (aikuisiällä) ja en olisi voinut kouluun mennä ilman apua. minulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja esitelmiä en voi pitää. tuossa koulussa ei onneksi tarvikkaan mutta varmasti eteen tulee jännittäviä tilanteita. Toivon että lääke auttaa..
Kokeilin ensin citalopramia mutta siitä sain valtavan närästysoireen ja se lopetettiin.
Silloin lääkäri kirjoitti diapamia kohtauksien varalle.. saakohan sitä ottaa tämän lääkkeen kanssa? En huomannut kysyä kun lääkäri vaihtoi lääkkeen.

voiko jo ekasta pilleristä tulla sivuoireita vai oonkohan saanut vatsataudin vain?
Illalla otin ekan ja yöllä alkoi vatsaa vääntämään ja aamulla sekasin. Koko päivä ollut huono olo ja ruoka ei maistu. Jos johtuu lääkkeestä en taatusti ota enempää.. :/

[QUOTE="kuuri";27808612]voiko jo ekasta pilleristä tulla sivuoireita vai oonkohan saanut vatsataudin vain?
Illalla otin ekan ja yöllä alkoi vatsaa vääntämään ja aamulla sekasin. Koko päivä ollut huono olo ja ruoka ei maistu. Jos johtuu lääkkeestä en taatusti ota enempää.. :/[/QUOTE]

voi tulla ja kuulostaa samalta kuin minulla. Menee useimmiten ohi.

Täällä on tänään otettu ensimmäinen ilpilleri. Niin ketuttaa tämän käyttö, kun haluaisin täysin ilman lääkkeitä selvitä, mutta apua ei saa jollei suostu päätänsä sekottamaan.
Aamulla oli tosi hyvä fiilis, ennen lääkkeen ottoa. Pitkästä aikaa viikkoihin jaksoin oikeasti tehdä jotain. Muistin lääkkeen ottaa vasta yhdeltätoista, se on mulle määrätty aamuisin otettavaksi. 75,5mg. Masennus ja sosiaalifobia ja ahdistus.
Nyt tunnin ajan ollut niin sairaan huono olo, ettei mitään järkeä. Pelkään yli kaiken oksentamista, ja tämä tila saa minut hulluksi. Tuntuu ihan samalta kuin raskauspahoinvointi; oksettaa, ällöttävä makea tunne nielussa kokoajan, ei tee mieli syödä yhtään mitään, ei voi polttaa edes tupakkaa, ei juoda vettä... Ei kannata edes nousta sohvalta, kun heti meinaa lentää laatta.
Tätä saa nyt sit kärvistellä ensin pari viikkoa hiljentyen ja sit uudestaan pahana, ku pitää nostaa annos.
Sama homma oli aiemmin kun on kokeiltu cipralexia ynnä muita. Silloin on vaan tullut myös kolminkertaset paniikkioireet ja itsetuho ajatukset.
Nyt pelkään yli kaiken, että sekoan jotenki tai olen jotenki "kännisen" oloinen, kun lapsi tulee päivähoidosta. Nimenomaan lapsen takia en haluaisi vetää mitään lääkkeitä..
No muit toivottavasti tämä edes sit joskus auttaa. Vaikka epäilen kyllä sitä. Haluaisin vaan päästä eroon koko lääkkeestä ja sairaseläkkeelle vaikka sit, hyvin voin viettää koko loppuelämäni sisällä yksin, mielummin kun elän elämää vääränä ihmisenä.

Minulla venlafaxin on ollut pelastus. Usean muun lääkkeen kokeilun jälkeen, voin sanoa voivani hyvin useasti uusiutuneen vakavan masennuksen, pelkotilojen ja paniikkihäiriöiden jälkeen. Tämä lääke vaatii vaan pitkää kärsivällisyyttä. Minullakin oli aluksi pahoinvointia, huimausta, ruokahalu lähti täysin ja päätä särki. Olin lopettamassa moneen kertaan. Minulla auttoi, kun lääkeannosta nosteltiin vain pienimmällä mahdollisella annoksella. Tämän lääkkeen kanssa oppii kyllä ottamaan lääkkeet ajallaan, ainakin kun on unohtanut muutaman kerran ja on kokenut päässä surinat
ja sähköiskut.
Tällä hetkellä annokseni on 225mg, jota olen syönyt jo useamman vuoden, ja jos otan annoksen ajallaan ei minulla ole iltapäivällä nousevan hien lisäksi muita sivuoireita venlafaxiinista. Senkin kärsin mielellään, kun voin viettää normaalia elämää ja jaksan hoitaa työni ja lapseni. Miehenikin sanoo minun olevan samanlainen, kuin ennen sairastumistani. Tiedän kyllä kokemuksesta, että kaikille ei kaikki lääkkeet käy mutta minulle venlafaxin oli pelastus.

Itselläni myös noita urpoja humpsahteluja silloin tällöin, hieman himmasin annostelun kanssa ennekuin lopetin kokonaan lääkkeen. Lääke itsessään on toiminut loistavasti, ei pahaa sanottavaa.
Itselläni ei kuitenkaan näin lopettaessani ole ollut mitään maata kaatavia vieroitusoireita paitsi noita urpoja nytkähtelyjä jotka otan enemmänkin huumorilla

Alkuperäinen kirjoittaja ärsyttää;27839515:

Täällä on tänään otettu ensimmäinen ilpilleri. Niin ketuttaa tämän käyttö, kun haluaisin täysin ilman lääkkeitä selvitä, mutta apua ei saa jollei suostu päätänsä sekottamaan.
Aamulla oli tosi hyvä fiilis, ennen lääkkeen ottoa. Pitkästä aikaa viikkoihin jaksoin oikeasti tehdä jotain. Muistin lääkkeen ottaa vasta yhdeltätoista, se on mulle määrätty aamuisin otettavaksi. 75,5mg. Masennus ja sosiaalifobia ja ahdistus.
Nyt tunnin ajan ollut niin sairaan huono olo, ettei mitään järkeä. Pelkään yli kaiken oksentamista, ja tämä tila saa minut hulluksi. Tuntuu ihan samalta kuin raskauspahoinvointi; oksettaa, ällöttävä makea tunne nielussa kokoajan, ei tee mieli syödä yhtään mitään, ei voi polttaa edes tupakkaa, ei juoda vettä... Ei kannata edes nousta sohvalta, kun heti meinaa lentää laatta.
Tätä saa nyt sit kärvistellä ensin pari viikkoa hiljentyen ja sit uudestaan pahana, ku pitää nostaa annos.
Sama homma oli aiemmin kun on kokeiltu cipralexia ynnä muita. Silloin on vaan tullut myös kolminkertaset paniikkioireet ja itsetuho ajatukset.
Nyt pelkään yli kaiken, että sekoan jotenki tai olen jotenki "kännisen" oloinen, kun lapsi tulee päivähoidosta. Nimenomaan lapsen takia en haluaisi vetää mitään lääkkeitä..
No muit toivottavasti tämä edes sit joskus auttaa. Vaikka epäilen kyllä sitä. Haluaisin vaan päästä eroon koko lääkkeestä ja sairaseläkkeelle vaikka sit, hyvin voin viettää koko loppuelämäni sisällä yksin, mielummin kun elän elämää vääränä ihmisenä.

Click to expand...

Tämä siis oli aiempi viestini. Siihen tuli heti virhe, siis annokseni oli 75 mg. Ja paljon kirjoitusvirheitä, pahoittelen.
Huonon olon lisäksi ensimmäisenä yönä heräsin meinatessani tukehtua. Luulin sen olevan unta tai jotain ja otin aamulla uuden lääkkeen. Aamupäivästä kurkku alkoi turvota, ajattelin sen olevan jotain paniikkia, vaikka vähän eriltä tuntuikin. Mutta aiemmista kokeilluista mielialalääkkeistä kohtaukseni ovatkin aina muuttuneet rajummiksi ja erituntoisiksi. Vähän aikaa funtsin ja puoliso sitten käski soittamaan terkkariin, jossa ottivat heti sisälle. Meni onneksi nopeasti ohi, mutta jos en olisi maininnut asiasta miehelleni (töissä tuolloin), olisin voinut vaikka kuolla. En erottanut paniikki/ahdistus-hengenahdistusta vakavasta allergisesta reaktiosta. En ole koskaan aiemmin saanut allergista reaktiota. Hoin vain itselleni terapeuttien ohjeen mukaan "ei tähän kuole ei tähän kuole". Ei tullut ihottumaa, eikä muuta, vain hengenahdistus. Sain pienen kuurin lääkettä allergianhoitoon. Lääkäri päästi minut kotiin, kun äitini oli tullut paikalle ja asun terkkarin vieressä, ja oloni oli hyvä.
Tiedän, ettei se ole kenenkään syytä, että sain tuon reaktion, mutta jumalauta, se säikäytti minut pahasti. Ei kenellekään ole tulllut mieleenkään, että voisin olla jollekin allerginen, ja että en sitten edes huomaisi sitä kunnolla itse. En voi ajatella muuta, kuin sitä, miten olisin voinut jäädä kotiin tukehtumaan kuoliaaksi luullessani sitä paniikkikohtaukseksi.

Mulla on tainnut olla mirtazapiin ja seronil samaan aikaan joiden aikana lihoin 16 kiloa, sitten lopetin itsekseni kun aattelin että ihan hyvin rupes meneen. Univaikeudet ja masennusoireet palasivat kuitenkin kuukausien päästä ja kokeiltiin pelkkää mirtazapiinia lääkityksenä, nukuin koko kahden kuukauden ajan ja lääke vaihdettiin seroniiliin, seroniilistakin tuli sivuoireita, vaihdettiin venlafaxiiniin. Kun Venlafaxiin nostettiin siitä 37,5 mg:sesta 70mg:maan alkoi allergiaoireet ja lääkärikäski palauttaa 37,5 mg, jolla oltiin aika pitkään kunnes sain mahataudin jonka aikana en niitä syönyt, mahatauti kuitenkin pitkittyi noin kahteen viikkoon ja nyt kuulostaa siltä että osa mahataudin oireista olikin ehkä venlafaxiin vierotusoireilua... : D no primperan pahoinvointilääke auttoi ainakin mulla oireisiin.. kokeilkaa

Joo itellä alotus venlafaxinil 75mg ja heti ekan pillerin jälkeen ahdistus hävisi ja pien pöhnä päällä ja yö unet hävis

Itse olen käyttänyt Venlafaxinia n.3-vuotta. Viimeinen annostus oli 225mg/vrk. Nyt on 3 päivä ilman tätä lääkettä, lääkäri oli nimittäin sählännyt e-reseptin kanssa. Annostus ohje kyllä löytyi mutta apteekki ei voinut toimittaa lääkettä, kun resepti oli sulkeutunut. No olihan tämä tarkoitus ajaa alas muutenkin ja huomenna on aika ko.lääkärille. Jospa kertoisin tässä siitä miten tuo venlafaxin vaikutti minuun. Ensinnäkin seksi ei tuntunut miltään, sain 1,5-vuoden parisuhteen aikana siemensyöksyn 4-5 kertaa ja seksiä oli vähintään kerran viikossa. Aluksi oli jopa vaikea saada erektiota. Tämä oli siis silloin kun käytin 150mg/vrk. Sitten tuli ero ja muitakin vaikeuksia elämässä, annostus nostettiin 225mg/vrk. Sisaren lapsen kanssa leikkiessäni huomasin että kun pyörähtää edes 2-3 kierrosta paikallaan. Niin juodun ottamaan tukea seinästä etten kaatuisi kun alkaa huimata. Levottomat elokuvan slogan oli: kun mikään ei tunnu miltään. Sama sopi myös elämääni kun käytin venlafaksiinia. Jospa se olisikin jäänyt tähän, mutta ei. Nyt on ollut vieroitusoireita tämän 3 päivää, jatkuvaa huimausta, "sähköiskuja", unettomuutta (olen nukkunut n.7tuntia yhteensä viimeisten öiden aikana, eikä edes väsytä.) väkivaltaisia ajatuksia muita kohtaan, ne vaihtuvat itkuun kuin sormia napsauttamalla, tasapaino heittelee kävellessä (minua luultiin humalaiseksi kaupungilla), hikoiluttaa, välillä on vaikea tarkentaa katsetta tiettyyn paikkaan. Yhteenvetona: venlafaksiini tuntuu toimivan kun sitä käyttää, mutta jos olisin tiennyt vieroitusoireista, lähinnä niiden voimakkuudesta. En olisi koskaan edes aloittanut sen käyttämistä. No huomenna on päivä uusi ja lääkärille aika, saa nähdä kirjoittaako tuo pakolla sairauslomaa, itse olen siitä tähän asti kieltäytynyt. Lääkkeet menee joka tapauksessa vaihtoon ja terapia aikoja odottelen.

Täällä yks joka kuvitteli pääsevänsä eroon Venlasta tost noin vaan... Vähän taustaa ensin: oon kärsiny masennuksesta ja paniikkihäiriöstä viitisen vuotta. Mut nää on ollu lähinnä sellasia jaksoja, et välillä syödään pillereitä pahaan oloon ja käydään terapiassa ja sit tulee se "vaihe", ku kuvitellaan et ollaan parannuttu ja lopetetaan kaikki kesken. Mitää viekkareita ei aiemmista oo tullu (cipralex, opamox, alprox <-- noita söin vaan tosi jänninä pvinä). Nyt siis taas päällänsä joku "oonsuperihminen"-vaihe ja ajatuksena oli ajaa tää nykynen lääkitys alas. Mahtava lääke tää venla on sinällään, et pystyin oleen töissä suht normaali enkä pelänny kaikkia sosiaalisia kanssakäymisiä siellä (lähihoitaja olen), toki viriketuokiot oli poissuljettuja. Mies sano kotona, et oon paljon paremmantuulinen enkä riehu joka asiasta. Itekkin kyllä huomasin tuon. Joskus kun tuli tunne, että voisin jopa tappaa. Pojan kanssa kärsivällisyys parani jne.
Alotin ensin Efexorin syömisen maaliskuussa -13 (37,5mg) ja siitä 2 viikon päästä venlan 75mg (apteekista kun sanottiin venlan olevan paljon halvempaa). Noh, alkuun oli vaikee löytää ajankohtaa mihinaikaan otan lääkkeen. Aamulla kun otin, niin olin aivan sekasin. Tuntui kuin olisin ollu kovassa kännissä, silmät ei pysyny mukana jne. No vaihdoin ne sitten iltaan ja menetin yöuneni. Vaihdoin taas aamuun ja se alkoki sujuun. Huomasin kuitenkin, et jos en ota lääkettä täsmälleen samaan aikaan aina, tuli taas näköharhat, ihmeelliset hetkelliset poissaololohtaukset, nykimiset jne. Tosiaan nuo sähköiskut on oiva sano kuvailla, mut itellä ne ei ollu noin voimakkaat kun monet on kuvaillu. Aattelin niitten siis johtuvan lääkkeistä enkä niinkään siitä, etten oo muistanu ottaa ajallaan. Tyhmänä siis aattelin, et hyvinhän tässä voidaan ja päätin lopettaa. Oireet siis samat, ku myöhästymisessäkin mut sit tuli virtsaamisoireet... Hätä on mut mitää ei taho tulla. Tuntuu että syön koko ajan. Oon kiukkunen kun ampiainen jne. Ihmettelen, ettei varsinaisia paniikkikohtauksia ole kuitenkaan tullu.

tais tulla pitkä sepustus ja vähä otsikon viereenki, mut pääsimpä ensimmäistä kertaa kertomaan kiitos siitä!

Täällä keskivaikean pelkojen/pakkoajatusten, masennuksen ja uupumuksen hoitona Venlaflaxen 75 mg. oli mainio kokemus. Aloitusviikko oli tosi inhottava, mutta kun pääsi vauhtiin, niin mikä taivas. Laihduin 5 kiloa ja energiaa oli ihan uudella tavalla. Yöt meni hyvin, vaikka iltaisin otin. Nukuin paremmin, enkä valvonut pelkotilojen ja unisäpsyjen kanssa. Lopetin yllätysraskauden takia vastoin lääkärin ja neuvolan suositusta ihan itsenäisesti avaamalla kapselin ja tipauttelemalla rakeita ulos päivittäisestä annoksesta. Viimeiset söin joka toinen päivä. Ei tullut mitään lopetusoireita.

Seuraava masennus jakso lääkittiin sentralinilla kun vakituinen liikunta, ulkoilu ja verbaaliterapia ei auttanut lohduttomaan ja itseruoskivaan elämään. Sentraline vei tunne-elämän, mitä Venlaflaxen ei tehnyt. Samoin Sentralin nukutti hirmuisesti, mikä tietysti oli yöllä hyvä, päivällä tuskaa. Lopetin seinään, kun unohdin lääkkeen yhdellä reissulla ja tuntui vaivattomalta jättää lääke. Ja näin olikin. Mutta kahden viikon päästä aloin taas kärsiä psykofyysisistä masennusoireista.

Nyt on Venlaflaxen odottamassa aloitusta ja pohdiskelen, että mitenköhän. Elämäntilanne on sellainen, että terapeutti suositteli ottamaan kaikki apu vastaan. Siinähän se purkissa on. Oma muistikuvani oli niin positiivinen, että jään nyt tämän ketjun jälkeen muistelemaan uudelleen.

Otin ensimmäisen venlaflaxin tänään, 75mg. Mulla on ollut paniikkihäiriö 20 vuotta. ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea ja vaikea masenus 10 vuotta. Aamupäivällä otin ekan ja tuli hieman huono olo ja koko päivän pää kipeä. Aikaisemmin cipralex joka toimi ihan hyvin mutta saattoi olla syynä mun pään tärinään ja siksi vaihdettiin. Mulla yleensä hirveet aloitusoireet kaikista lääkkeistä.. joten jännittää aloittaa taas uusi lääke.

Mulla oli kaksi kuukautta _putkeen_ noita päähän meneviä sähköiskuja kun lääkkeitä söin ja kun lääkket lopetin. Eli siis molemmat, sekä sivu- että vieroitusoireet ei olleet kovin mukavia taikka helppoja.

Venlafaxinia käytetään myös rintasyövän jälkeisen 5v. hormonihoidon aiheuttaman hikoilun vähentämiseen, kuten minulla. Olen käyttänyt sitä jo pian vuoden, ja kaikki on sujunut onneksi hyvin. (Tai väsynyt ja voimaton olen ollut, mutta se johtunee hormonilääkkeestä ja syöpähoidoista.) Nyt olen vähentänyt lääkitystä vähitellen, enkä ole havainnut mitään erikoista.

Kiitos hyvästä ketjusta =) Tänään aloitin pienimmällä annoksella. Aiemmin on kokeiltu cipralex, siitä tuli ihan järkky paha olo, oksetti vaan koko ajan ja päivät makasin vaab kippurassa. Sit kokeiltiin seronil(?) ja siitä tuli 24/7 ripuli. Sitä söin 2kk ja se ripuli EI loppunut koko aikana joten jätin pois. Siitä on nyt vuosi aikaa.

Tänään marssin lääkärille, ahdistaa, uuvuttaa, masentaa, valoa ei näy, kauheen synkkää kaikki. En viiti yksityiskohtaisemmin kertoa. Alotettiin siis tolla pienimmällä ja käski tuplata muutaman viikon päästä annoksen jos ei sivuvaikutuksia pahemmin tule. kk päästä kontrollikäynti. Sain myös opamoxin rinnalle.

Josko tää tästä...tai sit ei. Toivo on korkealla kirjoitustenne perusteella. Josko helpottais =)

Mulla vaihettii cipra venlaan kertaheitolla sillee et jätin cipran vaa pois ja otin samana päivänä sit venlan. Ihmettelin ettei mitää oireita tullut, ahdistus loppu samantien kun olin muutaman päivän syönyt. Masennus pikkuhiljaa lähti parempaa suuntaan. Jännittämiseen auttanut ihan kauheesti, en jännitä lähestulkoon ollenkaan, myöskin tietty muita syitä kun vaan lääkkeet. Toi on auttanu kyllä mielialaan hyvin mut nyt kyl melko aaltoilevaa ollu ja ahdistus takasin aina jos stressi nousee, tuntuu jotenki et mul ois jonkin sortin mielialan aaltoiluhäiriö, mutta ainakin olo parempi kun cipran kanssa viime syksynä. Haluisin kokeilla ihan ilman lääkkeitä miten pärjäilen, palaako jännitys, jatkuva ahdistus ja masennus, mut en uskalla vielä lopettaa kun niin ailahtelevaa.

3 x 75 mg menee päivässä, aamulla otan. Olen huomannut, että meno on tasaisempaa, enkä revi kuuluisia raivokohtauksiani niin helposti. Sosiaaliset tilanteet helpompia, joskus huimausta, sperma ei lennä, ei sitten millään.

Kaiken kaikkiaan hyvä lääke minulle ja tuleva vaimo tykkää, kun jaksan sängyssä.

Käytössä venla 2x 75mg aamuisin. Alussa pari viikkoa juilivaa, veemäistä päänsärkyä eikä oikeen mitään muuta. Puolenvuoden käytön jälkeen eilen ja tänään on ollut kaksi aamua jollon en lääkettä saanut syystä X ja vierotusoireet yllätti (pidin viekkareita bullshittina kun aikasemmin kävin lueskelemassa niistä) Olo oli jäätävä: tuntuu kuin kädet ja pää nykis vallattomasti vaikka muut ei tätä ees huomannu, sähköiskut ja humpsahtelu jos päätä edes vähän kääntelee, hiki, pelko ja hulluudenpelko. En jätä ottamatta toista kertaa, se on ihan varma.

En lukenut muita vastauksia, mutta tämä kiinnostanee käyttäjiä. Aioin kirjoittaa tähän muutaman valitun lainalauseen kirjasta T....vat lääkkeet, Peter C. Götzsche kertoo venlafaksiinista ja muista valmisteista, mutta en vaan pysty niin kamalaa tekstiä kirjoittamaan. Sori, toivokaa se kirja kirjastoon, kun on aika hintava hankkia, melkein 40euroa..

[QUOTE="harmaana";30297857]En lukenut muita vastauksia, mutta tämä kiinnostanee käyttäjiä. Aioin kirjoittaa tähän muutaman valitun lainalauseen kirjasta T....vat lääkkeet, Peter C. Götzsche kertoo venlafaksiinista ja muista valmisteista, mutta en vaan pysty niin kamalaa tekstiä kirjoittamaan. Sori, toivokaa se kirja kirjastoon, kun on aika hintava hankkia, melkein 40euroa..[/QUOTE]

Sori, nimi kirjoitetaan näin:
Professor Peter C. Gøtzsche

Kirja on kyllä suomeksi ja näytti olevan paljon halvempi muualla, kuin Suomalaisessa....