Sekainen elämä, NEUVOKAA NYT!!

  • Viestiketjun aloittaja Eksynyt nainen
  • Ensimmäinen viesti
Eksynyt nainen
Tästä tulee pitkä teksti. Olen kolmikymppinen nainen, toistaiseksi avioliitossa 2 lasta. Toivottavasti jaksatte lukea.

Elämäni on ollut kaaosta jo pitkään. Olen avioliitossa, jossa en ole ollut tyytyväinen enää vuosiin. Lapsia tullut tähän avioliiton aikana 2kpl. Yritin noin vuosi sitten erota, mutta kuitenkin palasin liittoon takaisin, koska tuli ylivoimaisen hankalaksi ja ajattelin, että lapsien kanssa niin on helpompaa kuitenkin.

Avioliittoni on hankala. Mies on ollut ihan tyytyväinen kuitenkin. Minä taas en ole onnellinen, koska meidän välinen läheisyys puuttuu. Halaukset ja pusut on robottimaisia ja etäisiä. Katsekontakti puuttuu jne. Riidat paisuu isoksi, saattaa tulla henkisen väkivallan lisäkis fyysistä väkivaltaa, kun mies hermostuu. Tämän viimeisen aikana olen tullut siihen tulokseen, etten edes rakasta miestäni. Välitän kyllä hänestä paljon.

Aloin chattailemaan ja tapasin itseäni vuosia nuoremman miehen. Hieman yli parikymppinen mies. Tutustuin, enkä olisi uskonut, että sen isompia tulisi. Kävi kuitenkin niin, että hän rakastui minuun, minä ihastuin/rakastuin itsekin häneen. Mun piti laittaa avioerohakemus, mutta en ole osannut sitä laittaa... Olen tuntenut tämän miehen nyt vasta pari kuukautta ekasta chattailusta, nähty about kuukauden verran. Mies puhuu haluavansa naimisiinkin kanssani ja jos muutan pois täältä, niin haluaisi tulla asumaan kanssani... Vaikuttaa siis, että hän on aikalailla tosissaan kanssani. Hän on ollut lapsieni kanssakin ja on auttavainen, ymmärtäväinen jne. Olen myös kerinnyt tutustumaan hänen lähiperheeseensä (äitiin, sisaruksiin jne). Häntä hieman harmittaa se, etten ole saanut laitettua avioerohakemusta edes... Oltiin kerran sängyssä, unohdettiin kortsu (otin jälkiehkäisypillerin) ja nyt on sitten rinnat kipeenä, vihloo alavatsaa, vatsa turvoksissa jne. Mahtaakohan noi "oireet" tulla ihan silkasta stressistä tai tuosta pillerin hormonivaikutuksista? Sänkypuuhista on karkeasti viikko aikaa, tiedän, että ovuloin siihen aikoihin, pillerin otin noin 8h jälkeen tapahtumasta.

Olen sotkenut todella elämäni. Neuvokaa. Mitä tehdä?
 
Tästä tulee pitkä teksti. Olen kolmikymppinen nainen, toistaiseksi avioliitossa 2 lasta. Toivottavasti jaksatte lukea.

Elämäni on ollut kaaosta jo pitkään. Olen avioliitossa, jossa en ole ollut tyytyväinen enää vuosiin. Lapsia tullut tähän avioliiton aikana 2kpl. Yritin noin vuosi sitten erota, mutta kuitenkin palasin liittoon takaisin, koska tuli ylivoimaisen hankalaksi ja ajattelin, että lapsien kanssa niin on helpompaa kuitenkin.

Avioliittoni on hankala. Mies on ollut ihan tyytyväinen kuitenkin. Minä taas en ole onnellinen, koska meidän välinen läheisyys puuttuu. Halaukset ja pusut on robottimaisia ja etäisiä. Katsekontakti puuttuu jne. Riidat paisuu isoksi, saattaa tulla henkisen väkivallan lisäkis fyysistä väkivaltaa, kun mies hermostuu. Tämän viimeisen aikana olen tullut siihen tulokseen, etten edes rakasta miestäni. Välitän kyllä hänestä paljon.

Aloin chattailemaan ja tapasin itseäni vuosia nuoremman miehen. Hieman yli parikymppinen mies. Tutustuin, enkä olisi uskonut, että sen isompia tulisi. Kävi kuitenkin niin, että hän rakastui minuun, minä ihastuin/rakastuin itsekin häneen. Mun piti laittaa avioerohakemus, mutta en ole osannut sitä laittaa... Olen tuntenut tämän miehen nyt vasta pari kuukautta ekasta chattailusta, nähty about kuukauden verran. Mies puhuu haluavansa naimisiinkin kanssani ja jos muutan pois täältä, niin haluaisi tulla asumaan kanssani... Vaikuttaa siis, että hän on aikalailla tosissaan kanssani. Hän on ollut lapsieni kanssakin ja on auttavainen, ymmärtäväinen jne. Olen myös kerinnyt tutustumaan hänen lähiperheeseensä (äitiin, sisaruksiin jne). Häntä hieman harmittaa se, etten ole saanut laitettua avioerohakemusta edes... Oltiin kerran sängyssä, unohdettiin kortsu (otin jälkiehkäisypillerin) ja nyt on sitten rinnat kipeenä, vihloo alavatsaa, vatsa turvoksissa jne. Mahtaakohan noi "oireet" tulla ihan silkasta stressistä tai tuosta pillerin hormonivaikutuksista? Sänkypuuhista on karkeasti viikko aikaa, tiedän, että ovuloin siihen aikoihin, pillerin otin noin 8h jälkeen tapahtumasta.

Olen sotkenut todella elämäni. Neuvokaa. Mitä tehdä?
Tummensin ensimmäisen äärimmäisen hyvän syyn erota. Jos siihen nyt syitä tarvitseekaan hakea, ainakaan sinua itseäsi varten. Kirjoitat itsekin, ettet ole onnellinen. Silloin kannattaa oikeasti erota, itsesi takia.

Suosittelisin miettimään siltä kannalta, että eroaisitko, jos tätä toista miestä ei olisi?Yksistään häneen tukeutuen voi tulla pahaa jälkeä, jos tämä nuorempi mies jostain syystä katoaakin kuvioista. Jaksaisitko silloin yksin, vai haluaisitko kuitenkin palata nykyisen miehesi luokse.

Sinuna lähtisin. Ja katsoisin tilanteen rauhoituttua sitä nuorempaa miestä uudelleen.
 
"Aloittaja"
Unohdin sanoa, että pettäminen tuli jo ilmi aviomiehelleni. Hän kysyi asiaa ja kerroin asian. Aviomies on ollut hieman omissa oloissaan, mutta näin muuten mikään täällä kotona ei muuten ole muuttunut sen jälkeen. Olemme ilmeisesti senverran etäisiä, ettei toi homma nyt ihan hirveästi miestä edes napannut. Sanoi kyllä että olen rikkonut hänet, mutta on tässä silti hän on... Ei käynyt käsiksi, rikkoi kyllä hieman paikkoja kuullessaan....

Olen puntaroinut koko avioliittoani ilman tätä nuortakin miestä ja nytkin puntaroin sitä että voin jäädä vallan yksinäni. Olen hieman läheisriippuvaisen oloinen ihminen, en osaa olla kauaa yksinäni ja se on ollut syy miksi en tätä liittoa ole vielä katkaissut. Tämä nuori mies antaisi hyvän "ponnahduslaudan" sille, että pääsisin avioliitostani ylitse, joskin en usko, että tämän nuoremman miehen kanssa se pelkäksi ponnahduslaudaksi välttämättä jäisi.. Mutta mistä sitä ikinä tietää...
 
Ensin eroat, sitten sanot sille toiselle miehelle, että vuoden miettimistauko. Jos tunne on aisto, vuosi on lyhyt aika odottaa ja sun pitää nyt kootas itses ja selvittää mitä elämältäs haluat! Et sä voi vaihtaa lennossa suhteesta toiseen -tai voit, mutta kohta sulla on yhtä paha olla kun ennenkin, kun et ole selvittäny tunteitas ja ajatuksias vaan ajelehtinu eteenpäin sinne, mihin mahdollisuus vie ilman omaa harkintaa. Jatkat siis kaaoksesta kaaokseen, jos et pysähdy tutustumaan itsees missään välissä ja kummallista kyllä se ei tahdo tiiviissä yhdessäolossa onnistua!
 
"jäämies"
Tartut toiseen mieheen kuin oljenkorteen, kestääköhän tuo koko pakettia mikä sinulla on mukana. Olette tunteneet 2kk ja nuorempi puhuu avioliitosta? Ok, miehet ovat nuorena typeriä. Itsekin olin.
 
[QUOTE="Aloittaja";26807721]
Olen puntaroinut koko avioliittoani ilman tätä nuortakin miestä ja nytkin puntaroin sitä että voin jäädä vallan yksinäni. Olen hieman läheisriippuvaisen oloinen ihminen, en osaa olla kauaa yksinäni ja se on ollut syy miksi en tätä liittoa ole vielä katkaissut. [/QUOTE]
Sitä suuremmalla syyllä, jos tajuat itse läheisriippuvuutesi, hankkiudut eroon kaikista miehistä vuodeksi. Joo, se sattuu ja pelottaa ja vaikka mitä, mutta sen on käyny läpi moni. Mä opiskelin toisella paikkakunnalla 300 km:n päässä, jotta saatiin semmoinen jonkinmoinen asumusero aikaiseksi ja päästiin irtaantumaan toisistamme, se on välttämätöntä läheisriippuvassa suhteessa jatkaa sitten yhdessä tai erikseen.
 
"Sheddon"
Nyt varmaan kannattaa ottaa aikalisä tästä salasuhteessa ja miettiä mitä haluat elämältäsi. Huonossa liitossa ei ole hyvä jatkaa, mutta joku syyhän siihen on että avioeron hakeminen on niin hankala päätös(ymmärrän kyllä että on). Ruoho ei välttämättä ole sen vihreämpää sen nuoren rakastajankaan puolella. Kuulostaa siltä että haluat suhteen backup:ksi eikä se ole kovin järkevää. Siksi, ota etäisyyttä ja katso tilannetta kauempaa hetki, tee ratkaisu vasta sitten.

Ja kerro miehellesi suhteestasi ja tyytymättömyydestäsi avioliittoonne, kuitenkaan selittämättä tuolla syyllä seurauksia. Se saattaa rikkoa liittonne heti, mutta olet ainakin rehellinen. Faktahan on että liittonne ei koskaan enää kuitenkaan palaa entiselleen valintojesi vuoksi, kerroit tai et.
 
[QUOTE="jäämies";26807729]Tartut toiseen mieheen kuin oljenkorteen, kestääköhän tuo koko pakettia mikä sinulla on mukana. Olette tunteneet 2kk ja nuorempi puhuu avioliitosta? Ok, miehet ovat nuorena typeriä. Itsekin olin.[/QUOTE]

No ei se aika välttämättä mitään merkitse.
 
  • Tykkää
Reactions: Zarppa
"Aloittaja"
[QUOTE="jäämies";26807729]Tartut toiseen mieheen kuin oljenkorteen, kestääköhän tuo koko pakettia mikä sinulla on mukana. Olette tunteneet 2kk ja nuorempi puhuu avioliitosta? Ok, miehet ovat nuorena typeriä. Itsekin olin.[/QUOTE]

Niin, en tiedä kestääkö kaikkea pakettia. Lapset kestää, mutta kovillehan se hänelle ottaa, että menen kuitenkin aina kotiin mieheni luokse... :( Hän vaikuttaa kuitenkin olevan suhteellisen varma ajatuksistaan, mutta mistä sitä tietää kun näin vähän aikaa vasta kuitenkin ollaan nähty. Tekemisissä ollaan oltu samointein päivittäin. Nähty oikeastaan joka päivä ja yövytty yhdessä enemmän kuin nyt olen ollut edes kotona.
 
No ei se aika välttämättä mitään merkitse.
Olen samaa mieltä (mitä muuta mieltä voisinkaan olla, kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen saman katon alle, vuoden sisällä raskaana ja naimisissa :D).

Mutta silti, tilanne muuttuu mielestäni siinä kohtaa, kun toinen on siirtymässä noin nopeasti johonkin suoraan nykyisestä avioliitostaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Zarppa ja LisaMarie
[QUOTE="jäämies";26807782]Eihän kahdessa kuukaudessa ehdi edes kunnolla tutustumaan toiseen ihmiseen.[/QUOTE]

Onhan tässä loppuelämä aikaa. Aina huhuillaan vanhojen perhearvojen perään, mutta ei ne meinanneet vuosikymmenen avoliittoa testaus-mielessä, että ehkä onnistuu tai ei. Otettiin se, kenen kanssa koettiin, että ois sopiva pari ja sitten tehtiin liitto, ja pidettiin se.
 
"Aloittaja"
Olen samaa mieltä (mitä muuta mieltä voisinkaan olla, kolmen kuukauden tuntemisen jälkeen saman katon alle, vuoden sisällä raskaana ja naimisissa :D).

Mutta silti, tilanne muuttuu mielestäni siinä kohtaa, kun toinen on siirtymässä noin nopeasti johonkin suoraan nykyisestä avioliitostaan.
Olen jo kauan miettinyt eroamista eli sinänsä eroprosessi on vain lopullista tekoa vaille valmis. Ongelmaksi tekee sen, että en ole ns. "luovuttaja" tyyppiä vaan yritän taistella loppuun saakka periaatteiden vuoksi. Olen myös "vanhankansalaistyyppinen" eli avioliitto kuolemaan saakka, joten tuntuu todella pahalle jopa oma toiminta ja pettäminen.

Kemia tämän nuoremman kanssa on mahtava. Esim. petipuuhat todella oli jotain extra ihanaa mm. saimme samaan aikaan orgasmit jne, mitä en ole ikinä ennen edes kokenut kenenkään kanssa. Sydän touhuissa oli todella mukana ja siksi homma toimikin noin upeasti. Luulin, että mussa on vikaa, etten osaa tulla yhdynnässä, mutta vasta nyt tajusin, ettei mussa vikaa ole vaan siinä, ettei sydämeni ole ollut samanlailla mukana.
 
näin
[QUOTE="Aloittaja";26807721]Unohdin sanoa, että pettäminen tuli jo ilmi aviomiehelleni. Hän kysyi asiaa ja kerroin asian. Aviomies on ollut hieman omissa oloissaan, mutta näin muuten mikään täällä kotona ei muuten ole muuttunut sen jälkeen. Olemme ilmeisesti senverran etäisiä, ettei toi homma nyt ihan hirveästi miestä edes napannut. Sanoi kyllä että olen rikkonut hänet, mutta on tässä silti hän on... Ei käynyt käsiksi, rikkoi kyllä hieman paikkoja kuullessaan....

Olen puntaroinut koko avioliittoani ilman tätä nuortakin miestä ja nytkin puntaroin sitä että voin jäädä vallan yksinäni. Olen hieman läheisriippuvaisen oloinen ihminen, en osaa olla kauaa yksinäni ja se on ollut syy miksi en tätä liittoa ole vielä katkaissut. Tämä nuori mies antaisi hyvän "ponnahduslaudan" sille, että pääsisin avioliitostani ylitse, joskin en usko, että tämän nuoremman miehen kanssa se pelkäksi ponnahduslaudaksi välttämättä jäisi.. Mutta mistä sitä ikinä tietää...[/QUOTE] Näinpä juuri..mä en oikeastaan ymmärrä sun kaltaisia ihmisiä. Roikutaan huonossa liitossa, koska ei osata olla yksin.

Mikä siinä yksin olemisessa on vaikeaa? Voihan olla että miehelläsikin on säätöjä, koska ei paljoa reagoinut. Mutta toimit väärin antaessasi toiveita toiselle miehelle-ja silti roikut vanhassa. Muista että elämä on lyhyt. Käytä se viisaasti!
 
"aloittaja"
Alkuperäinen kirjoittaja näin;26808194:
Näinpä juuri..mä en oikeastaan ymmärrä sun kaltaisia ihmisiä. Roikutaan huonossa liitossa, koska ei osata olla yksin.

Mikä siinä yksin olemisessa on vaikeaa? Voihan olla että miehelläsikin on säätöjä, koska ei paljoa reagoinut. Mutta toimit väärin antaessasi toiveita toiselle miehelle-ja silti roikut vanhassa. Muista että elämä on lyhyt. Käytä se viisaasti!
En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa olla yksin. Ehkä se on se, että tuntee itsensä jotenkin yksinäiseksi ja ettei kukaan välitä tjms... Aviomies on kyllä ihan ok, tekee kotihommia, ei ryypiskele tjms. Jokin vain puuttuu, enkä ole enää aikoihin ollut oma itseni tässä henkisen ja sen fyysisen väkivallan vuoksi. En halua riitoja, ettei lapset näe kuinka rajuiksi ne voivat mennä.. Pystyn itseni hillitsemällä saamaan riidat pois, jolloin ei ole niin fyysistä väkivaltaa. Mutta se myös tarkoittaa sitä, että en sano mietteitäni, haluani tai ole edes se sama mikä olen ollut ennen...


Mutta kertokaa ja auttakaa. Voinko olla raskaana? :(
 
"Vierailija"
[QUOTE="aloittaja";26808461]En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa olla yksin. Ehkä se on se, että tuntee itsensä jotenkin yksinäiseksi ja ettei kukaan välitä tjms... Aviomies on kyllä ihan ok, tekee kotihommia, ei ryypiskele tjms. Jokin vain puuttuu, enkä ole enää aikoihin ollut oma itseni tässä henkisen ja sen fyysisen väkivallan vuoksi. En halua riitoja, ettei lapset näe kuinka rajuiksi ne voivat mennä.. Pystyn itseni hillitsemällä saamaan riidat pois, jolloin ei ole niin fyysistä väkivaltaa. Mutta se myös tarkoittaa sitä, että en sano mietteitäni, haluani tai ole edes se sama mikä olen ollut ennen...


Mutta kertokaa ja auttakaa. Voinko olla raskaana? :([/QUOTE]

Heh :D Jos sulla jo kaks lasta on niin luulis sun tietävän, että miten ne lapset saa alkunsa!! Josset tiedä niin, jos yhdynnässä olet ollut niin tottakai voit olla raskaana.
 
"vieras"
Totta kai voit olla raskaana. Selvitä se nyt ihan ekaks.

Jos mies on väkivaltainen ja teidän avioliitto on karilla, niin siinä on sitten seuraava rasti.

Kolmas rasti on siinä, että aloittelet uutta elämää ihan itsekseen ja opettelet tuntemaan itseäsi ja nauttimaan elämästäsi.

Näissä jutuissa on jo siinä määrin kova homma, että voit heti unohtaa sen uuden tuttavuuden toistaiseksi.
 
  • Tykkää
Reactions: LisaMarie
Oikeastaan tähän ei voi muuta sanoa kuin, että teet niin kuin susta tuntuu.

Kirjoittamasi perusteella olet jo vähän niin kuin päättänyt, että "vaihdat" nykyisen miehesi tähän nuorempaan. Jos se sinusta tuntuu hyvältä, niin mitä vielä kyselet? Täydellistä hyväksyntää päätöksellesi tulet tuskin koskaan muilta ihmisiltä saamaan (aina on niin, että toiset ymmärtävät ja toiset eivät), mutta mihin sinä sitä tarvitsetkaan? Kyse on omasta elämästäsi (toki siinä sivussa hieman muidenkin elämästä), joten tee niin kuin sydän sanoo.

Jos teet virheen, tulet sen kyllä ajan kanssa huomaamaan, mutta ennustamaan ei kukaan kykene.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä