Te, jotka luulette lapsenne nukkuvan yöllä, oletteko aivan varmoja, että nukkuvat?
Kerron pienen tarinan nyt jo aikuisesta tyttärestäni, jota ei saanut koskaan nukkumaan aikaisin millään. Olin tiukkapipo nukkumaanmenoista. Olinhan itse työssäkäyvä, pedanttinen äiti. Tyttäreni kuitenkin on myöhemmin paljastanut, että valvoi usein salaa yöllä piirtäen ja maalaten. Jos hän ei olisi uhmannut minua, niin hän ei olisi kehittynyt niin taitavaksi kuin nyt on! Minulle hän sanoo, ettei ole koskaan voinut olla vapautuneesti päiväsaikaan, koska tarvitsi työhönsä hiljaisuutta ja se vallitsi vain yöllä. Tyttäreni tunsi elävänsä ja keskittyvänsä vain silloin kun sai olla "vapaa sielu". Hän sai aikaan uskomattomia asioita, joita hän on esitellyt minulle vasta nyt jälkeenpäin niiltä ajoilta, joista minulla ei ole ollut aavistustakaan.
Tyttöni sanoo olleensa lapsesta saakka lyhytuninen. Ei edelleenkään tarvitse sitä 7-10 tuntia nukkumiseen. 4-5 tuntia riittää hänelle. Yhä edelleen tyttäreni on yöihminen, kuten minäkin olen aina ollut. Tytön isä on myös taiteilija ja kolmivuorotyöstä huolimatta tarvinnut yöllä ajan maalaamiseen, jota ilman ei olisi "säilynyt järjissään". Mieheni saattoi maalata viiteen saakka aamulla, vaikka olisi ollut kuudeksi meno töihin. Se oli sen arvoista, hänelle ja kaikille...
Tiesittekö, että suuret tieteen löydöt ja taiteen mestariteokset ovat syntyneet juuri yöaikaan? Miten paljon te saatatte tukahduttaa tietämättänne lapsissanne jos omaa "viisauttanne" laitatte lapsenne nukkumaan sellaiseen aikaan, joka teille itsellenne ja maailmalle sopii?
Tässä vähän erilaista näkökulmaa.