Menu

9v. lapsi ei suostu syömään ja on nenämahaletkussa. Tuntuu niin toivottomalta

  • Viestiketjun aloittaja "Huolestunut äiti"
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
"Huolestunut äiti"
Anoreksiadiagnoosia ei ole ainakaan vielä tullut, mutta oireet on siihen viittaavia. Lapsi näkee itsensä läskinä, hänellä on kuulemma kauhea läskimaha jne. Syöminen mennyt huonommaksi syksyn mittaan ja tk-lääkäri laittoi lähetteen lastenpsykiatrian polille. Sieltä laitettiin hyvin nopeasti osastolle ja siellä lapsi nyt on. Nenämahaletku on laitettu koska lapsi ei syönyt osastolla sen mitä ravitsemusterapeutti määräsi. Letkun kanssa lapsi söi vähän leipää ja joi ihan hyvin. Nyt ei syö eikä juo mitään. Ajattelee saavansa kaiken tarvittavan ravintoliuoksesta ja sanoo liuoksen lihottavan häntä.

Miten voi 9v. olla tuossa tilanteessa, että epäillään anoreksiaa?!? Tuon ikäisen kuuluisi olla lapsi!!! Lapsi ei kuuntele mitä yritetään sanoa syömisestä yms. Ärsyyntyy vain tuollaisesta. Lapsi on aina ollut hoikka eikä hänelle ole lähipiiri mitää laihduttamisesta puhunut. Lapsi ei suostu kertomaan mistä tämä kaikki johtuu, mutta epäilemme että koulussa on ollut jotakin.

Mulla ja läheisillä on ollut elämässä muutenkin vaikeaa ja nyt sitten vielä tämä. Tuntuu niin toivottomalta. Miten tämänkin jaksaa ja miksi mun rakas lapseni on tuossa tilassa!

Ei tässä voi kun itkeä.
 
tasamaan tallaaja
:hug:

Hyvä että on hoidossa. Tuskin siihen löytyy mitään yhtä selkeää syytä, vaan voi olla monen tekijän summa. Prosessi tulee olemaan pitkä ja varmaan saat osalta tietoa eri vaiheista. Kysele löytyykö mitään tukiryhmää vanhemmille!
 
"viiraska"
Otan osaa. Kyllä anoreksia voi tulla jo 8-vuotiaallekin. Ota asioista selvää. Anoreksian hoito ei ole ollenkaan ajanmukaista kaikissa paikoissa, mikäli hoitoa edes saa. Lohduksesi voin sanoa, että mitä aiemmin anoreksiaan päästään puuttumaan, sitä paremmat on hoitotulokset.
 
nuuskio
Tiedän muitakin tuossa iässä anoreksiaan sairastuneita, lapsesi ei ole ainoa :(
Todennäköisesti hän tulee diagnoosin saamaan, ja hoito tulee kestämään kauan. Voit kuitenkin olla lapsesi tukena etenkin sillä tavoin, että itse yrität kestää ahdistusta, jota "pakkosyöttäminen" lapsessasi herättää. Totta kai aikuistakin ahdistaa, kun näkee oman pienensä voivan huonosti, mutta parhaiten autat lastasi olemalla jämäkkä sairaalan kanssa sovituissa ravitsemusasioissa ja mahdollisissa liikuntakielloissa. Tunnepuolella lapsesi tarvitsee hurjasti tukea, ja voi olla että joudut ottamaan vastaan valtavan määrän kiukkua häntä auttaessasi.

Kannattaa myös itselle hakea keskusteluapua, ja huolehtia omasta jaksamisesta, vaikka vaikealta tuntuukin. Itseään ei kannata syyllistää, vaan keskittyä tulevaisuuteen. Suomessa osataan hyvin hoitaa anorektikot, ja lapsellasi on täydet mahdollisuudet kehittyä ihan tavalliseksi aikuiseksi, vaikka ruuan kanssa nyt joutuukin taistelemaan.

Voimia ja taistelumieltä ja kovasti jaksamista!!
 
"poikia3"
Voimia ap:lle. Anoreksia on pirullinen sairaus, ja vanhemmat tuntevat itsensä täysin voimattomiksi. Kannattaa etsiä itsellekin sitä tukiryhmää tai jonkin sortin terapiaa.
 
voimia!
Läheiseni nuori pikkutyttö on myös ollut samassa tilanteessa. Edelleen sairastaa sekamuotoista syömishäiriötä, tuli juuri hoitojaksoltakin, mutta parempaan päin! Paino on ollut nyt jo melko pitkään normaalirajoissa, on seurannoissa ja jos paino laskee, siihen reagoidaan nopeasti!
 
Voimia
Voimia teille kovasti! Tärkeintä on, että tyttö saa nyt hoitoa, ja sinä tukea. Itsekin äitinä voi vaan kuvitella, kuinka suuri hätä lapsesta on. Mä todellakaan ala tässä diagnooseja jakelemaan, mutta itse olen ollut nuorena pakkosyötössä ja tiputuksessa sairaalassa alipainon ja kuivumisen takia. Syynä oli emetofobia, eli sairaalloinen oksentamisen pelko. Yksinkertaisesti, en uskaltanut syödä kun pelkäsin oksentavani. En osannut vielä silloin tuoda asiaa tarpeeksi selkeästi esille esim. hoitohenkilökunnalle, ja kaikki epäilivät just anoreksiaa tms. Kukaan ei ottanut tosissaan sitä, että en vain uskaltanut syödä sen emetofobian takia! Laihdutus ei todellakaan ollut tuolloin mielessäni, ei sinne päinkään.
 
"hali"
nyt otat lastensuojelusta kaiken avun vastaan minkä tarjoavat <3 voi olla että joutuu hetken asumaan muualla jotta saa tunne elämänsäkin kohdilleen mutta kaikki on lapsenne parhaaksi, voimia.
 
"helmi"
[QUOTE="hali";27998594]nyt otat lastensuojelusta kaiken avun vastaan minkä tarjoavat <3 voi olla että joutuu hetken asumaan muualla jotta saa tunne elämänsäkin kohdilleen mutta kaikki on lapsenne parhaaksi, voimia.[/QUOTE]

lastensuojelusta? saanen huomauttaa että ne ei siellä ole mitään jumalia, samat keinot voi vanhemmat käyttää kotona!

siskoni on koulutukseltaan sosionomi(voisi siis työskennellä lastensuojelulaitoksessa em. ammatillisessa perhekodissa tai lastenkodissa) mutta hän ei ollenkaan pärjää,eikä osaa toimia erityislasten kanssa, kun se koulutus ei kuitenkaan anna samaa kuin elämän kokemus. minä olen häntä opastanut toimimaan oikein erityislapseni kanssa yms.

ja kun hän oli lastensuojelulaitoksessa työharjoittelussa niin lähes itki kun se oli niin kamalaa kun teinit kiroili! että..
 
"vieras"
Voimia ap. Hirvittävän rankka tilanne koko perheelle. Oletko tutustunut Syömishäiriöliittoon? (http://www.syomishairioliitto.fi) Heidän kauttaan voisitte saada tukea, sekä itsellesi että lapselle.
 
"a p"
Mä olen tähän ketjuun kirjoittanu pari viestiä, mutta mihin ne ovat hävinneet? :O

Pienin askelin pitää edetä ja nyt on edetty niin, että lapsi on suostunut syömään kaksi pastillia ja kurlaamaan lasillisen vettä.
 
"a p"
[QUOTE="vieras";27999078]Voimia ap. Hirvittävän rankka tilanne koko perheelle. Oletko tutustunut Syömishäiriöliittoon? (Sy) Heidän kauttaan voisitte saada tukea, sekä itsellesi että lapselle.[/QUOTE]

Kiitos linkistä!
 
mietin
Hei AP! Ensinnäkin voimia.

Miten teillä tämä lapsen ruoasta kieltäytyminen alkoi ja paljonko hänellä on pituutta ja painoa? Miten lapsi voi nyt, ymmärtääkö yhtään, että on sairas vai onko vihainen, kun pitää olla sairaalassa?
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu