Toisesta ketjusta: väitän, että suurperheen lapset saavat jopa enemmän huomiota kuin 1-2 lapsisen perheen lapset.

  • Viestiketjun aloittaja "suuriperhe"
  • Ensimmäinen viesti
"suuriperhe"
Meillä ei ole 10 lasta, mutta monta kuitenkin. Meillä lapsille on aikaa enempi, kuin monessa yhden-kahden lapsen perheessä. Minä olen kotiäiti ja keskityn kaiken aikaa lapsiini, pieniin kun isot ovat koulussa ja sitten kun tulevat koulusta ja pienet nukkuvat päiväunia, niin yhdessä tehdään läksyt ja soittoläksyt.

Urheillaan paljon, talvella lasketellaan kaksi kertaa viikossa ja luistellaan päivittäin. Kesällä uidaan ja pelataan jalkapalloa.

Olen kuullut että moni lapsi joutuu päiväkotiin jo alle 3 vuotiaana. Silloinhan lapsi joutuu kilpailemaan huomiosta kahdenkymmenen lapsen ryhmässä. Illalla marketin kautta kotiin ja aikaa omien vanhempien kanssa tunti-pari. Ja silloinkin vanhemmilla ruuuanlaittoa ja siivousta.

Meidän lapset saavat herätä aamuisin kotonaan rauhassa. Eskarivuosi on ensimmäinen, kun lähes joka aamu lähdetään kodin ulkopuolelle hoitoon.

Uskallan väittää että lapseni saavat enemmän huomiota, kuin monessa pienemmässäkin perheessä. Ei meillä ainakaan arki ole pelkkää kotityötä, yhdessä ulkoillaan ja puuhaillaan lasten kanssa. Kotitöihin mulla menee max 2 tuntia päivässä, enkä silloinkaan tee niitä putkeen, olen opppinut aika hyvin "tekemään vähän joka välissä".

Noissa päiväkotilasten perheissä vanhemmat kuitenkin ovat töissä jopa 8 tuntia päivässä, eli suurimman ja parhaan osan lapsen päivästä. Jäljelle jää vain illat ja viikonloput.
 
"aapee"
[QUOTE="vieras";28290481]Hmm, eikö enemmän ole kyse siitä, onko työelämässä vai ei, kuin siitä lapsiluvusta?[/QUOTE]

Juuri näin! Mutta monet ajattelevat vain lapsiluvun mukaan, että suurperheen lapset jäävät vaille huomiota kun on monta sisarusta :)
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28290481]Hmm, eikö enemmän ole kyse siitä, onko työelämässä vai ei, kuin siitä lapsiluvusta?[/QUOTE]

Jep, siitähän se! Meillä 6 lasta ja maatila, ja itse luovin lastenhoidon, kotitöiden, maatilanhoidon ja lasten harrastuksiin kuskaamisen/lasten kanssa harrastamisen väliä. En sano helpoksi eikä tule hoidetuksi vasemmalla kädellä, mutta onnellinen olen ja niin on lapsetkin =)
 
"vieras"
[QUOTE="aapee";28290493]Juuri näin! Mutta monet ajattelevat vain lapsiluvun mukaan, että suurperheen lapset jäävät vaille huomiota kun on monta sisarusta :)[/QUOTE]

Ei vaan, jos sinä olisit töissä, vaikka sinulla olisi 1 lasta tai 8 lasta, voisit antaa heille eri verran huomiota. Nyt vain paketoit yhteen sen, että olet kotiäiti ja sinulla on monta lasta ja teet siitä jonkunlaisen johtopäätöksen.
 
säpäle harmaana
[QUOTE="vieras";28290481]Hmm, eikö enemmän ole kyse siitä, onko työelämässä vai ei, kuin siitä lapsiluvusta?[/QUOTE]

Tämä minullekin tuli mieleeni. Tai pikemminkin (viilataan nyt taas pilkkua) onko lapsi kotihoidossa vai ei. Tuo "olen kuullut, että moni lapsi joutuu päiväkotiin alle 3-vuotiaana" ei kyllä millään tavalla liity meidän 2 lapsen perheeseen.
 
"vieras"
Meillä on kaksi lasta, 3kk vauva ja 6v eskarilainen. Olen ollut kotiäitinä tämän kuusi vuotta ja jatkan kunnes kuopus menee kouluun. Huomiota lapset ovat saaneet ja tulevat saamaankin vaikka lapsiluku jää tähän kahteen eikä olla suurperhe.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28290498:
Tämä minullekin tuli mieleeni. Tai pikemminkin (viilataan nyt taas pilkkua) onko lapsi kotihoidossa vai ei. Tuo "olen kuullut, että moni lapsi joutuu päiväkotiin alle 3-vuotiaana" ei kyllä millään tavalla liity meidän 2 lapsen perheeseen.
Aivan. Tässä on tehty itselle mieluinen johtopäätös ja sen ympärille kääritään ne perusteet. Mutta se on ihan inhimillistä, moni tekee niin :) Peräedellä puuhun niin sanotusti.
 
Lady Gardenea
Sille nyt vaan ei voi mitään. Jos haluaa maksaa vuokran +muut pakolliset niin on oltava töissä. Ja meillä se olin minä joka menin takaisin töihin lapsen ollessa melkein 2v. Eksä oli silloin koko päiväinen opiskelija. Jollain opintotuella ja kotihoidon tuella ei olis pärjätty. Ei riittänyt edes vuokran maksuun.

Enempää ei tehty lapsia taloudellisen tilanteen takia.
 
säpäle harmaana
Sille nyt vaan ei voi mitään. Jos haluaa maksaa vuokran +muut pakolliset niin on oltava töissä. Ja meillä se olin minä joka menin takaisin töihin lapsen ollessa melkein 2v. Eksä oli silloin koko päiväinen opiskelija. Jollain opintotuella ja kotihoidon tuella ei olis pärjätty. Ei riittänyt edes vuokran maksuun.

Enempää ei tehty lapsia taloudellisen tilanteen takia.
Mutta ap:n logiikallahan sinun juuri kannattaisikin tehdä enemmän lapsia, niin voisit jäädä kotiin ja viettää aikaa heidän kanssaan.
 
Lady Gardenea
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28290531:
Mutta ap:n logiikallahan sinun juuri kannattaisikin tehdä enemmän lapsia, niin voisit jäädä kotiin ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Olen eronnut ja lapsi on melkein teini. Kertomani asia on jo vanha asia.
 
Väitellähän saa, kuten aiemmin monet mainitsivat, tuossa kyse on ennemminkin kotona olosta, ei suurperheestä. Minä taas väitän että jos sinulla olisi vähemmän lapsia ja olisit samalla lailla kotona, niin he saisivat vielä enemmän huomiota! ... Ja pointtini oli, ei niin mikään.
 
Lady Gardenea
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;28290553:
No niin tietysti, luinpas huolimattomasti. Eli "olisi kannattanut". :)
:D

Olisko kuitenkaan kannattanut. Eksä ei koskaan saanut töitä suomesta opiskelun jälkeen. Sai töitä ulkomailta ja sillä tiellä on edelleen.
 
"noo"
Oma kokemukseni oli erilainen. Vanhemmilla ei ollut mulle aikaa, koska aina oli pienempiä hoidettavia. Eivät auttaneet mua edes harrastuksen äärelle, eivätkä ohjanneet mitenkään mm koulutusvalinnoissa jne. En sano, että kaikissa suurperheissä on tällaista, mutta omassani se kyllä näytti johtuvan siitä, että vanhemmat vain olivat ihan liian väsyneitä.
 
tätä mieltä
ettei suuressa perheessä kaikki lapset voi saada yksilöityä huomiota niin paljon kun yksi lapsisen perheen lapsi saa. itse täällä melkein itken kun esikoinen 2v jää vaativan vauvan takia vailla äidin syliä ja joutuu kohtuuttomasti odottelemaan aina kaikkea apua yms ja vain siksi että mä olen kotiäiti jolla on vaan kaksi kättä jotka vain sylissä viihtyvä vauva vie koko päivän :( tuntuu tosi pahalta ton 2v.n kannalta ja syyllistän itteeni siitä että menin haluamaan toisen lapsen kun toinenkin on vielä noin pieni..
 
Ahaa, eli suurperheessä arki on pelkkää lasten huomioimista ja lasten kanssa leikkimistä, kotitöitäkin vähemmän mitä tilastojen mukaan perheillä yleensä, ja nekin hoituvat ihan huomaamatta siinä leikin lomassa. Kuulostaa kokoperheen Disney-elokuvalta.
 
  • Tykkää
Reactions: _Pigeon_
"vieras"
Mä olen isommasta perheestä kuin mieheni. Lisäksi olen ollut lapsena kotihoidossa, kun taas mieheni on ollut päiväkodissa jo aika nuoresta pitäen. Koin kyllä lapsena saavani rakkautta ja huomiota ihan riittämiin, lisäksi tekemistä kyllä piisasi kun oli paljon sisaruksia. Kouluiässä ja varsinkin teini-iässä sitä alkoi kuitenkin huomata, etten ole vanhemmilleni ihan yhtä "tärkeä" kuin yksi- tai kaksilapsisista perheistä tulevat kaverini. Näin vanhemmitenkin olen sen havainnut ja tavallaan ymmärränkin sen; kun meitä lapsia oli monta, ei vanhemmilla nyt vaan ollut voimia tai intoa elää sydänverellä mukana jokaisen elämän kuohuissa ja huipentumissa. Erityisen selvästi tämän huomaan, kun vertaan mieheni vanhempien suhtautumista häneen (ja myös minuun!) ja omien vanhempieni suhtautumista itseeni. Anopista onkin tullut minulle melkein kuin toinen äiti, ja välillä tuntuu, että häntä kiinnostavat minun asiani paljon enemmän, kuin omaa äitiäni. Ei silti, olen hyvissä väleissä vanhempieni kanssa ja kiitollinen niin heistä kuin sisaruksistanikin. Itse en kuitenkaan haluaisi kovin isoa perhettä. Tällaisetkin kokemukset ja tuntemukset riippuvat varmasti paljon ihmisestä. Kaikki sisarukseni eivät tunne samoin. Meistä eniten huomiota sai se, jolla oli eniten näkyviä ongelmia ja tuen tarvetta. Itse taas olin ulkoisesti erityisen hyvin pärjäävä ja kiltti, eli sellainen, joka jää helposti vaativampien sisarusten varjoon "helppona lapsena".
 
"Jessika"
No just joo,,,,, mä en kyllä allekirjoita tätä väitettä. Sinä suurperheen äiti et tiedä, koska voimasi loppuvat (varsinkin jos lapsia tulee koko ajan lisää). Voi olla, että sinä väsyt jossain vaiheessa, etkä jaksa olla enää se tehoäiti, joka hoitaa lapsia aamusta iltaan, tekee kotitöitä sopivasti siinä sivussa ja vielä tämän lisäksi katsoo lastensa läksyt, huolehtii kaikesta tarpeellisesta..... eli puhut ehkä tämänhetkisestä tilanteensa, mutta koska teidän perheessä on monta ihmistä, et voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eihän voi tietää pienemmässäkään perheessä. Mutta vähemmän todennäköisesti pienen perheen vanhemmat väsähtävät....
 
"vieras"
[QUOTE="suuriperhe";28290474]Meillä ei ole 10 lasta, mutta monta kuitenkin. Meillä lapsille on aikaa enempi, kuin monessa yhden-kahden lapsen perheessä. Minä olen kotiäiti ja keskityn kaiken aikaa lapsiini, pieniin kun isot ovat koulussa ja sitten kun tulevat koulusta ja pienet nukkuvat päiväunia, niin yhdessä tehdään läksyt ja soittoläksyt.

Urheillaan paljon, talvella lasketellaan kaksi kertaa viikossa ja luistellaan päivittäin. Kesällä uidaan ja pelataan jalkapalloa.

Olen kuullut että moni lapsi joutuu päiväkotiin jo alle 3 vuotiaana. Silloinhan lapsi joutuu kilpailemaan huomiosta kahdenkymmenen lapsen ryhmässä. Illalla marketin kautta kotiin ja aikaa omien vanhempien kanssa tunti-pari. Ja silloinkin vanhemmilla ruuuanlaittoa ja siivousta.

Meidän lapset saavat herätä aamuisin kotonaan rauhassa. Eskarivuosi on ensimmäinen, kun lähes joka aamu lähdetään kodin ulkopuolelle hoitoon.

Uskallan väittää että lapseni saavat enemmän huomiota, kuin monessa pienemmässäkin perheessä. Ei meillä ainakaan arki ole pelkkää kotityötä, yhdessä ulkoillaan ja puuhaillaan lasten kanssa. Kotitöihin mulla menee max 2 tuntia päivässä, enkä silloinkaan tee niitä putkeen, olen opppinut aika hyvin "tekemään vähän joka välissä".

Noissa päiväkotilasten perheissä vanhemmat kuitenkin ovat töissä jopa 8 tuntia päivässä, eli suurimman ja parhaan osan lapsen päivästä. Jäljelle jää vain illat ja viikonloput.[/QUOTE]

Meillä kaksi lasta ja samalla tavalla mennään kuin teilläkin. Enemmän on minusta kyse siitä, miten paljon vanhempi viitsii ja jaksaa ja tietysti myös siitä, onko työelämässä vaiko ei. Päiväkodit on silti minusta ok.
 

Yhteistyössä