Ruumiillisesta kurituksesta:
Minusta on outoa, että monet pyrkivät rinnastamaan ruumiillisen kurituksen perheväkivaltaan sekä vakaviin väkivallantekoihin ja sadismiin. Näillä on aivan eri lähtökohdat ja motiivit, ja yhteistä lähinnä se, että niistä aiheutuu kipua. Eikä kaikki mistä aiheutuu kipua todellakaan ole väkivaltaa ("hammaslääkäri pahoinpiteli minut porallaan").
Osa myös tuntuu olevan sitä mieltä, että se, että monet ruumiillista kuritusta itse lapsena kokeneet kannattavat sen käyttöä on osoitus näiden ihmisten tunne-elämän vaurioitumisesta. Minä olisin enemmän taipuvainen uskomaan siihen, että he yksinkertaisesti pitävät sitä omien kokemustensa pohjalta toimivana kurinpitokeinona, eivätkä myöskään koe siitä traumautuneensa. Itsekin tunnen jokusen tällaisen henkilön, enkä kyllä ole havainnit heissä merkkejä mielentilan järkkymisestä, sadismista ym, vaan ihan normaaleja ja empaattisia ihmisiä nämä ovat.
Jotenkin en myös pysty ottamaan vakavasti väitettä, että ruumiillisesta kurituksesta ei olisi mitään hyötyä, ikinä. Aika monen käytännön kokemus osoittaa, että tukistusten, selkäsaunojen ja muiden vastaavien rangaistusten käyttö on ihan konkreettisesti parantanut lapsen käytöstä. Toisaalta siitä syystä, että tämä on saanut huomata, että tyhmyyksien teosta seuraa jotain aidosti ikävää (pelotevaikutus), toisaalta siksi että se on toiminut eräänlaisena "herätyskellona" siitä, että ne tehdyt asiat olivat ihan oikeasti typeriä eikä niitä hyväksytä. Toki osa on varmasti saanut siitä sivussa niitä traumoja, mutta eivät ne traumat sinällään kumoa mitenkään asian hyviä puolia.
Yleisestikin toivoisi, että jos ruumiillisen kurituksen vastustajat tahtovat saada lisää kannattajia ajatuksilleen, niin he rupeaisivat puhumaan itse asiasta eivätkä mistään sen sivussa olevista harhakuvista ja muista tultasyöksevistä demoneista. Se aiheesta tullut eikä mitenkään liiallisuuksiin mennyt selkäsauna ei todellakaan ole millään lailla sama asia kuin se, jos mieleltään sairas vanhempi tulee humalassa kotiin ja lyö lastaan turpaan ja polttaa tämän käden keittolevyllä.
Jotenkin minun on myös mahdoton uskoa, että valtaosa vanhemmista oikeastaan kaikkialla Länsi-Euroopan ulkopuolella sekä valtaosa suomalaisista vanhemmista vielä joskus 60-70-luvulla olisi sellaisia tunnevammaisia, empatiaan ja itsehillintään kyvyttömiä sadistisia hirviöitä kuin mitä tässä ketjussa on maalailtu.
Rangaistuksista, pelotteista ja ruksisysteemistä:
Minusta on selvää, että todennäköisimmin lapsi kasvaa kieroon silloin, jos häntä kasvatetaan pelkän torumisen ja "porkkanan" voimin, ilman mitään rangaistuksia/pelotteita. Useimmilla lapsilla tämä kasvatusmenetelmä johtaa ennemmin tai myöhemmin havaintoon siitä, ettei niistä kielletyistä asioista todellakaan seuraa mitään kouriintuntuvaa negatiivista. Toisin sanoen lapsen näiden asioiden suhteen päässään tekemä hyöty/haitta-laskelma kääntyy pysyvästi plussan puolelle.
"Pelossa elämisen" suhteen minun on vaikea nähdä, että kyseessä olisi sellainen traumoja aiheuttava kokemus kuten se joidenkin mielestä tuntuu olevan. On täysin arkipäivää, että kaikki ihmiset (paitsi siis ehkä yllä olevien kirjoittajien lapset) elävät erilaisten rangaistusten pelossa. Jos kävelee päin punaista voi tulla sakkoja, jos myy huumeita voi tulla vankilaa tai jos koulussa lyö naapuripulpetissa olevaa, niin voi tulla jälki-istuntoa, jne. jne.
Ylipäänsä pelotteiden (rangaistusten) vastustaminen osoittaa perustavanlaatuista ymmärtämättömyyttä siitä, miten ihmismieli toimii. Erilaisia kiellettyjä tekoja jätetään tekemättä ensinnäkin siitä syystä, että koetaan ne kielteisinä/moraalittomina _mutta_ myös siksi, että niiden haitat koetaan suurempina kuin hyödyt. Ensin mainitun aspektin suhteen erilaiset pelotteet (sakot, vankila, jäähyt, tukistukset ym.) ovat toki melko tehottomia, mutta jälkimmäisen asian suhteen ne ovat suorastaan välttämättömiä. Miksi muuten ihminen jättäisi periaatteessa hyvänä kokemansa asian tekemättä kuin siksi, että siitä voi seurata niin ikävä rangaistus, ettei asian tekeminen kannata? Sen mahdollisuuden, että olisi mahdollista saada ihminen (aikuinen tai lapsi) jonkin terapian (tai vastaavan) avulla pitämään kaikkia kieltoja jo sinällään noudattamisen arvoisina kaikissa tilanteissa voi käytännössä unohtaa.
Ruksisysteemin osalta kirjoitin jo yllä, etten puolustele sen käyttöä kovin pienillä lapsilla. Syystä, että jollain 4-5 v:llä on usein huomattavia vaikeuksia sisäistää rangaistuksen tai palkinnon syitä, jopa silloin kun se tulee melkein heti siihen johtaneen tapahtuman jälkeen. Toisaalta jostain 8-9 v:stä voi sanoa, että hän ihan varmasti muistaa niiden esim. kahden viikon aikana kertyneen kymmenen ruksin taustat ainakin pääpiirteissään, ja pystyy siksi ymmärtämään rangaistuksen syyn. Ruksisysteemiin sisältyy myös se ajatus, että se herättää ajattelua varsinkin silloin kuin se ruksi tulee tai uhkaa tulla, ei vain silloin kun on itse rangaistus tulee.
