Menu

Olen syvästi ihastunut toiseen mieheen. Mitä teen?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
Vastaa
"vieras"
Mitä itse olet tehnyt/ tekisit? Vittuilijat älköön vaivautuko. Kyllä se sitten nöyryttää, kun omalle kohdalle kolahtaa.

t. itsekin ennen se vittuilija/ arvostelija. Enää minulla ei ole varaa sellaiseen.
 
XXXXXXXX
Mulla on sama ongelma. En tiedä mitä tässä tekee, kun järki sanoo ei ja tunteet/ID sanoo JOO kun näen hänet. Sänkypuuhiin en ole kyllä ajatellut koskaan meneväni enkä alennu pettämään, mutta ajattelen jatkuvasti tätä miestä. Hän on samalla työpaikalla. Hyvä etten turmele itseäni siellä kun katselen häntä.
Tämä on samanlaista jännitystä kuin vaikkapa kouluihastus, aika viatonta siis.
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";28519028]Mitä itse olet tehnyt/ tekisit? Vittuilijat älköön vaivautuko. Kyllä se sitten nöyryttää, kun omalle kohdalle kolahtaa.

t. itsekin ennen se vittuilija/ arvostelija. Enää minulla ei ole varaa sellaiseen.[/QUOTE]

Lopetat sen likaisen lutkatortun jaon kylillä ja heti tai sitten alat ottaa huorauksestasi maksua!
 
"vieras"
Olet järkevä etkä tee mitään.

niin me muutkin selvitään. Viimeistään 15 vuoden päästä on kaikki lapset lähteneet kotoa, ja sitten olen vapaa tekemään halujeni mukaisesti.

Älkää huoliko, saan kyllä muita omia juttujani tehdä aivan riittävästi, mutta ei ole lasten etu että äiti haahuilee jonkun ohastuksen perään.

nimim. jo 18 vuotta ihastuneena kollegaan
 
astrolabe
Tiedän, että mieheni toivoisi minun tuossa tilanteessa kertovan hänelle ihastuksestani toiseen. Tiedä sitten miten helppoa se olisi, kun omalla moraalikoodistollani moinen on jo pettämistä, mutta kertoisin, koska olen luvannut. Sitten yhdessä jotenkin työstäisimme asian pois päiväjärjestyksestä? Sinä päivänä kuolen, jos mieheni tulee minulle kertomaan rakastuneensa toiseen.
 
astrolabe
Alkuperäinen kirjoittaja XXXXXXXX: Näytä alkuperäinen viesti
Mulla on sama ongelma. En tiedä mitä tässä tekee, kun järki sanoo ei ja tunteet/ID sanoo JOO kun näen hänet. Sänkypuuhiin en ole kyllä ajatellut koskaan meneväni enkä alennu pettämään, mutta ajattelen jatkuvasti tätä miestä. Hän on samalla työpaikalla. Hyvä etten turmele itseäni siellä kun katselen häntä.
Tämä on samanlaista jännitystä kuin vaikkapa kouluihastus, aika viatonta siis.
Click to expand...
Minä näen, että tuo iskee juopaa aviopuolisoiden väliin ja siksi koen sen pettämisenä. Epärehellisyytenä, jos viettäessään aikaa puolison kanssa haluaisikin olla jonkun muun seurassa, jos haaveilee ja uneksii jostakusta toisesta; siirtää ne tunteet, jotka kuuluvat puolisolle johonkuhun toiseen. Voiko sellainen olla vaikuttamatta puolisoiden väleihin, jos toinen muuttuu etäiseksi ja kylmäksi?
 
Alva Eveliina
No et tee mitään. Riudut "rakkaudessasi" ;)

Mä oon useamman kuukauden ollut jo järjettömän ihastunut naapuriini. En edes tiedä nimeään mutta syke nousee ja koko kropan läpi tunkee ihan ihme fiiliksen kun mies ilmestyy näköpiiriin. Molemminpuolista silmäpeliä on mutta ei sen kummempaa, kuinka voisikaan olla. Oma mielikuvitukseni kyllä välillä tekee tepposiaan ja haaveilen vaikka sun mistä mutta todellisuudessa en olisi valmis rikkomaan perhettäni edes kuuman suudelman takia.

*huokaus* Ihana teini-ihastus tällaisessa kypsässä aikuisessa iässä :D
 
mamuska7
Punnitse vaihtoehtoja
Mieti millainen suhteesi mieheesi olisi, jos et olisi tavannut tätä toista miestä/ et olisi rakastunut
Mieti miten käy jos jätät miehesi ja tämä rakkauden kohde paljastuukin, ettei ole sinulle se oikea. Aneletko takaisin?

Jos tulet siihen tulokseen, että olet valmis eroon, kävi miten kävi. Että liitollanne ei ole sinulle enää mitään annettavaa, ei ole mitään pelastettavaa. Ota ero!

Joskus se oikea rakkaus tuleevastaan myöhemmin, kun olet jo naimisissa. Huomaat että et oikeasti rakastakkaan tätä vaan tunnet sisälläsi sen oikean rakkauden.
Miksi silloin pitäisi jäädä roikkumaan suhteeseen? Se olisi kidutusta itselle, puolisolle ja monesti myös lapsille.
En tarkoita että aina jos ihastuu niin pitäis samantien erota. Vaan kyllä sen jokainen itse tietää ja tuntee sisällään. Eikä ihminen rakastu toiseen, jos oma parisuhde voi hyvin ja rakkautta riittää. Näin minä uskon, tiedän että kaikki ei näin usko. Minä uskon tähän ja olen tyytyväinen ja erittäin rakastunut omaan mieheeni, jonka tapasin myöhemmällä iällä, tein ratkaisun jota en ole katunut hetkeäkään.
 
todellisuus
Aloitat tietenkin salasuhteen sen toisen miehen kanssa, jatkat sitä niin pitkään kunnes jäät siitä kiinni. Kiinni jäätyäsi käännät kaiken miehesi syyksi. Jätät oman miehesi, rikot perheesi ja aloitat oikean suhteen tämän ihastuksesi kanssa, pidä koko aika mielessäsi että teet näin LASTEN vuoksi.

Parin vuoden päästä hommaa uusi ihastus ja aloitat alusta.
 
Helper
Jos todella rakastaisit tämän hetkistä kumppaniAsi niin et ihastuisi toiseen ehdottaisin että jätät kumppanisi ja kerrot rehellisesti syyn sillä suhde ei tule tod. Näk. Toimimaan loppujen lopuksi :)
 
Toinen ihastunut
Alkuperäinen kirjoittaja Peyote: Näytä alkuperäinen viesti
Ala kiinnittää mieheesi enemmän huomiota. Tee sille kivoja yllätyksiä ja rakasta sitä niin, kuin rakastaisit sitä sun uutta ihastusta. Se menee ohi.
Click to expand...
Niin. Meneekö se ohi siinä tapauksessa, että oma suhde on hyvä? Itselläni nimittäin on ollut eroaikeita jo muutenkin, nykyisessä suhteessa on niin paljon ongelmia ja minulla on usein paha olla mieheni kanssa - riitoja, vähättelyä, ja lisäksi se ettei arki toimi ollenkaan. Ei jälkeäkään siitä hyvästä liitosta joka meillä joskus oli. Nyt sitten kun olen ihastunut toiseen, ikään kuin heräsin että oikeasti meinaanko miettiä eroa vuosikausia ja roikkua tällaisessa suhteessa - vaan pitäisikö katsoa, onko elämällä vielä jotain muuta annettavaa. Vaikka tästä ihastuksesta ei koskaan tulisi mitään vakavampaa, niin voi silti olla, että olisin onnellisempi tai edes helpottuneempi ilman miestäni. Hänen kanssaan ainakaan en ole onnellinen.

Uskaltaako erota? Meilläkin on lapsia, ja ongelmia on ollut useamman vuoden. Lasten takia ero arveluttaa, ja se että olen ollut mieheni kanssa käytännössä koko aikuisikäni, eikä muita vakavia suhteita edes ennen häntä ehtinyt olla. Tottumuskin siis on pitänyt yhdessä. Kunnes nyt...?
 
Tilanne päällä
Hei ap. Tämä on yksi niistä asioista, jota on vaikea ymmärtää ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Ja minä puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Olen myös valtavan ihastunut toiseen mieheen. Meillä on alusta asti ollut mieletön yhteys ja kemia. Jotain mitä en ole koskaan aiemmin kokenut. En edes oman mieheni kanssa.
Ajattelen miestä koko ajan, vatsassa on perhosia ja tunnen syvää kiintymystä mieheen. Se on samaan aikaan seksuaalista vetovoimaa ja myös ystävyyttä. Voisimme puhua tuntikausia ja jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien olo on ollut hyvä ja luonteva. Tunne on molemminpuolinen.

Toistaiseksi olemme kärvistelleet ja pitäneet itsemme kurissa fyysisellä tasolla. Mutta en tiedä mitä tapahtuu jatkossa. Tilanne on todella vaikea. Satutan miestäni jos petän häntä. Satutan miehen lisäksi lapsiani jos jätän hänet. Satutan itseäni ja jätän itselleni ikuisen kaipuun ja jossittelun jos kiellän itseäni koskemasta tuohon mieheen.
Yhtenä päivänä päätän uhrautua ja olla ajattelematta itseäni. Toisena taas kiemurtelen lemmentuskissani. Kolmantena päivänä taas jotain muuta. Samaan aikaan kaduttaa että edes tapasin koko miehen ja toisaalta en voi olla ihmettelemättä, että tuollaisia ihania edes on olemassa.
 
Jos olisit
Alkuperäinen kirjoittaja Tilanne päällä;30035389:
Hei ap. Tämä on yksi niistä asioista, jota on vaikea ymmärtää ennen kuin sattuu omalle kohdalle. Ja minä puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Olen myös valtavan ihastunut toiseen mieheen. Meillä on alusta asti ollut mieletön yhteys ja kemia. Jotain mitä en ole koskaan aiemmin kokenut. En edes oman mieheni kanssa.
Ajattelen miestä koko ajan, vatsassa on perhosia ja tunnen syvää kiintymystä mieheen. Se on samaan aikaan seksuaalista vetovoimaa ja myös ystävyyttä. Voisimme puhua tuntikausia ja jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien olo on ollut hyvä ja luonteva. Tunne on molemminpuolinen.

Toistaiseksi olemme kärvistelleet ja pitäneet itsemme kurissa fyysisellä tasolla. Mutta en tiedä mitä tapahtuu jatkossa. Tilanne on todella vaikea. Satutan miestäni jos petän häntä. Satutan miehen lisäksi lapsiani jos jätän hänet. Satutan itseäni ja jätän itselleni ikuisen kaipuun ja jossittelun jos kiellän itseäni koskemasta tuohon mieheen.
Yhtenä päivänä päätän uhrautua ja olla ajattelematta itseäni. Toisena taas kiemurtelen lemmentuskissani. Kolmantena päivänä taas jotain muuta. Samaan aikaan kaduttaa että edes tapasin koko miehen ja toisaalta en voi olla ihmettelemättä, että tuollaisia ihania edes on olemassa.
Click to expand...
Ja jos olisit asunut tuon ihastuksen kanssa yhtäkauan kuin miehesi kanssa hän ei olisi yhtään sen ihanampi kuin nykyinen miehesi on nyt.
 
Tilanne päällä
Jos olisit: varmasti näin. Kuitenkin totuus on, että kukaan mies ei koskaan ole kolahtanut niin kuin tuo ihastukseni. Ei edes oma mieheni. En totta puhuen tiennyt näin syviä tunteita olevan olemassa.
Päätin kuitenkin olla järkevä ja ajatella muita. Katkaisin yhteyden mieheen ennen kuin mitään ehti tapahtua. Nyt kärvistelen ikävissäni ja tätä on jatkunut kuukausia. Alkuun oli fyysistä kipua ja voimakasta ahdistusta. Enää "vain" ajattelen häntä päivittäin, kaipaan mahdottomasti, mietin miltä hänestä tuntuu ja mitä on milloinkin tekemässä. Mutta enää ei satu ja ahdistaakin vain ajoittain. Ehkä tämä tästä vielä helpottaa.
 
Kokemus
Mäkin ihastun naimisissa ollessani toiseen mieheen, silloinen liitto rakoili jo valmiiksi ja tuo ihana kaiken ymmärtävä hengenheimolainen veti mua puoleensa magneetin lailla....puhuttiin tuntikausi puhelimessa, löydettiin toisistamme niin paljon samaa, tunnettiin ihan järjetöntä himoa ja yhteenkuuluvuutta ja kemiaa. Parin vuoden kärvistelen jälkeen erosin silloisesta miehestäni ja aloin kunnolla seurustelemaan tuon ihastuksen kanssa...
Nyt tuo ihastus on ollut yli 10v aviomies ja ihan samaa paska arkea eletään kun ex miehenkin kanssa....ei meillä oo mitään puhuttavaa toisillemme, kunhan eletään, intohimo on laantunut kaks kertaa kuussa pikapanoksi, soitetaan jos pitää kaupasta tuoda jotain....että semmosta!
Kannattaa harkita useamman kerran, etenkin jos teillä on lapsia!!
 
Sekaisin ihanasta vänrikistä
Hei ap ja tilanne päällä! Olen samassa tilanteessa ja tämä on kauheaa! Rakastan hirveästi omaa rakasta miestäni, joka tukee ja hellii ja on todella ihana kaikin puolin.
Olen kuitenkin opiskelumaailmassa tutustunut mieheen, joka saa jalat altani jatkuvasti. Hän pyörii kaikki illat mielessäni ja päivisin pelaan hänen kanssaan silmäpeliä. Hän on samalla tavalla ihana kuin oma miehenikin - kaiken lisäksi hänellä on sormus nimettömässään. Kuitenkin, kehoni käy jatkuvasti ylikierroksilla, kun olen hänen lähettyvillään. Ruoka ei maistu ja olen kuin kissa pistoksissa. En itsekään tiedä, mitä asian kanssa tekisin. Haaveilen keskusteluista tämän toisen miehen kanssa. Olen myös kertonut hänestä ja tunteistani häneen miehellenikin (tosin hiukan vähättelin omia tunteitani, sillä en halua rakastani loukata).
On vain niin ristiriitainen olo. En missään nimessä ole eroamassa, se ei ole edes vaihtoehto. Haluaisin joko ystävystyä tämän ihastukseni kanssa tai sitten lakata välittämästä hänestä.
Aluksi minusta vaikutti siltä, että hän on minusta kiinnostunut - niin kuin varmaan onkin jollain tasolla. Nyt olen kuitenkin vähän epävarma hänen tunteistaan enkä osaa itsekään tehdä mitään muuta kuin riutua kaiket illat. Mitä ihmettä nyt oikein tekisin.
 
Uusimmat Luetuimmat Kuumimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
+ Aloita uusi keskustelu