"vieras"
Mä voisin hyvin uskoa, että mulla olisi samat fiilikset, jos ei olisi yhtään tyttölasta!
"vieras"
[QUOTE="Vieras";28918670]Mikä niissä tyttölapsissa on niin erityistä?[/QUOTE]
Tyttöjen jutut kun lapsi kasvaa jne...
Tyttöjen jutut kun lapsi kasvaa jne...
"Jaana"
Mä taas en ole koskaan "halunnut" tyttöä. Ensimmäinen oli poika ja poikaa toivoinkin. Olisin ehkä haaveillut kahdesta pojasta. Toinen lapseni on tyttö ja tottakai paras näin, kun lapsi on nyt syntynyt
"mami"
täällä kans...en ikinä raskaus aikana toivonut kumpaakaan sukupuolta erityisesti. sitten kun lapsi luku oli täynnä kahden pojan myötä, iski aivan yllättäen tytön kaipuu. lähinnä liittyy kaikkeen pinnalliseen, söpöstelyyn, laittautumiseen, rupes poikien vaatteet etomaan kun on yksi osasto kaupassa mistä ei saa ikinä hakea mitään kivaa...ihan puun takaa tuli ajatukset ja vielä käyn niitä läpi. tuntuu että yritän nyt poikien kautta elää jotain vaihdetta, ostellaan koruja,shoppaillaan, ja poikien örkki paidat ja tummat vaatteet on todella inhokkeja nyt. pienimmälle haluisin pidemmät hiukset että sais jotain erillaista lookkia välillä 
poikani ovat niin mahtavia ja rakkaita heitä en vaihtaisi enkä ole koskaan tilalle ketään muuta toivonut, tyttären kaipuu yllätti täysin. Miehellä on tytär, se ei ole kauheasti auttanut omaa ajatus maailmaa kun koko ajan tiedostaa mitä itse "menettää", ei toisen tytär voi korvata mitään, hänellä on oman äitinsä kanssa se tärkeä suhde.
poikani ovat niin mahtavia ja rakkaita heitä en vaihtaisi enkä ole koskaan tilalle ketään muuta toivonut, tyttären kaipuu yllätti täysin. Miehellä on tytär, se ei ole kauheasti auttanut omaa ajatus maailmaa kun koko ajan tiedostaa mitä itse "menettää", ei toisen tytär voi korvata mitään, hänellä on oman äitinsä kanssa se tärkeä suhde.
hfgh
onneksi sain sen kaipaamani tytön<3 ennestään 7v poika ja muutaman vuoden toivoin toista lasta ja vielä että olisi tyttö
"Vieras"
En ole minäkään juttua lukenut, mutta tunnistan kyllä itsestäni tuon kaipuun. Meillä kaksi poikaa, joita rakastan hulluna. Parempia ei voisi olla, mutta silti kaipaisin myös tyttöä. Ihan jo siksi, että saisi kokea molemmat ( eli varmaan olisi myös pojan kaipuu, jos tilanne olisi toisin päin).
Tyttö lapsesta kaipaan niitä "tyttöjenjuttuja", olen itse aika naisellinen ja ihan kaikki poikien jutut ei vaan jaksa innostaa. Tiedostan toki ettei se tyttökään välttämättä olisi sellainen "tyttömäinen" tyttö. Eli varmuutta niistä tyttöjenjutuista ei silti olisi. Yhtä asiaa olen paljon miettinyt ja hiukan jo valmiiksi surrutkin, tulevaisuutta ja mahdollisia tulevia lapsenlapsia. Itsestäni on ollut ihanaa kun olen voinut oman äitini kanssa jutella raskauksista ja pikkuvauva-ajasta jne. Vaikka anoppini on ihanan ihminen, ei se siltinole sama asia. Ja suren siis sitä, että jos en saa omaa tytärtä, jäänkö paitsi joistain asioista mahdollisten lastenlasteni odotuksessa ja elämässä?
Tyttö lapsesta kaipaan niitä "tyttöjenjuttuja", olen itse aika naisellinen ja ihan kaikki poikien jutut ei vaan jaksa innostaa. Tiedostan toki ettei se tyttökään välttämättä olisi sellainen "tyttömäinen" tyttö. Eli varmuutta niistä tyttöjenjutuista ei silti olisi. Yhtä asiaa olen paljon miettinyt ja hiukan jo valmiiksi surrutkin, tulevaisuutta ja mahdollisia tulevia lapsenlapsia. Itsestäni on ollut ihanaa kun olen voinut oman äitini kanssa jutella raskauksista ja pikkuvauva-ajasta jne. Vaikka anoppini on ihanan ihminen, ei se siltinole sama asia. Ja suren siis sitä, että jos en saa omaa tytärtä, jäänkö paitsi joistain asioista mahdollisten lastenlasteni odotuksessa ja elämässä?
Halusin molemmat, sain molemmat, vieläpä oikeassa järjestyksessä. Uskoisin, että olisin kaivannut tyttöä enemmän jos toinen sukupuoli olisi jäänyt saamatta. En osaa kuitenkaan sanoa olisinko viitsinyt alkaa yrittämään kolmatta lasta sen takia, näin meillä on ainakin lapsiluku täynnä.
Minusta on ihan normaalia, että omiakin lapsia kohtaan on toiveita ja niistä voi olla hemmetin vaikeaa päästää irti. Väärin tehdään vasta jos lapsi saa jotenkin tuntea nahoissaan sen, että kaikki ei mennyt ihan äitin suunnitelmien mukaan.
Minusta on ihan normaalia, että omiakin lapsia kohtaan on toiveita ja niistä voi olla hemmetin vaikeaa päästää irti. Väärin tehdään vasta jos lapsi saa jotenkin tuntea nahoissaan sen, että kaikki ei mennyt ihan äitin suunnitelmien mukaan.
"vvv"
Kaksi poikaa on. Ja kyllä täytyy myöntää, että jossain vaiheessa oli tuo tytön kaipuu. Onneksi siitä on päässyt yli, kun on kolme kummityttöä joille voi ostella tyttöjen juttuja jne.
uiop
[QUOTE="Vieras";28918981]En ole minäkään juttua lukenut, mutta tunnistan kyllä itsestäni tuon kaipuun. Meillä kaksi poikaa, joita rakastan hulluna. Parempia ei voisi olla, mutta silti kaipaisin myös tyttöä. Ihan jo siksi, että saisi kokea molemmat ( eli varmaan olisi myös pojan kaipuu, jos tilanne olisi toisin päin).
Tyttö lapsesta kaipaan niitä "tyttöjenjuttuja", olen itse aika naisellinen ja ihan kaikki poikien jutut ei vaan jaksa innostaa. Tiedostan toki ettei se tyttökään välttämättä olisi sellainen "tyttömäinen" tyttö. Eli varmuutta niistä tyttöjenjutuista ei silti olisi. Yhtä asiaa olen paljon miettinyt ja hiukan jo valmiiksi surrutkin, tulevaisuutta ja mahdollisia tulevia lapsenlapsia. Itsestäni on ollut ihanaa kun olen voinut oman äitini kanssa jutella raskauksista ja pikkuvauva-ajasta jne. Vaikka anoppini on ihanan ihminen, ei se siltinole sama asia. Ja suren siis sitä, että jos en saa omaa tytärtä, jäänkö paitsi joistain asioista mahdollisten lastenlasteni odotuksessa ja elämässä?[/QUOTE]
Ihan samanlaisia ajatuksia täällä. Ja korostan, ettei ne silti todellakaan vähennä rakkautta olemassa olevia poikiani kohtaan <3
Tyttö lapsesta kaipaan niitä "tyttöjenjuttuja", olen itse aika naisellinen ja ihan kaikki poikien jutut ei vaan jaksa innostaa. Tiedostan toki ettei se tyttökään välttämättä olisi sellainen "tyttömäinen" tyttö. Eli varmuutta niistä tyttöjenjutuista ei silti olisi. Yhtä asiaa olen paljon miettinyt ja hiukan jo valmiiksi surrutkin, tulevaisuutta ja mahdollisia tulevia lapsenlapsia. Itsestäni on ollut ihanaa kun olen voinut oman äitini kanssa jutella raskauksista ja pikkuvauva-ajasta jne. Vaikka anoppini on ihanan ihminen, ei se siltinole sama asia. Ja suren siis sitä, että jos en saa omaa tytärtä, jäänkö paitsi joistain asioista mahdollisten lastenlasteni odotuksessa ja elämässä?[/QUOTE]
Ihan samanlaisia ajatuksia täällä. Ja korostan, ettei ne silti todellakaan vähennä rakkautta olemassa olevia poikiani kohtaan <3
"vieras"
[QUOTE="vieras";28919111]Kaksi poikaa on ja lapsiluku täynny... Kova kaipuu on, mutta kolmatta poikaa kohtaan. [/QUOTE]
Lisään vielä, että ainut mikä ehkä hiukan kaihertaa on täällä jo mainittu mahdollinen "paitsio" tulevien lastenlasten suhteen. Koitan vaan sitten olla mahdollisimman kiva anoppi.
[/QUOTE]Lisään vielä, että ainut mikä ehkä hiukan kaihertaa on täällä jo mainittu mahdollinen "paitsio" tulevien lastenlasten suhteen. Koitan vaan sitten olla mahdollisimman kiva anoppi.
viiras
Mulla oli ensimmäisessä ja kolmannessa raskaudessa kova odotus, että on poika. Mutta sainkin kolme ihanaa ja valloittavaa tyttöä, en millään osaisi kuvitella itseäni poikien äitinä.
Joskus haaveillaan miehen kanssa neljännestä lapsesta, neljännestä tytöstä. Joskus kuitenkin mietin kuinka kiva miehelle voisi olla jos hän saisi sen pojan
Joskus haaveillaan miehen kanssa neljännestä lapsesta, neljännestä tytöstä. Joskus kuitenkin mietin kuinka kiva miehelle voisi olla jos hän saisi sen pojan
ymmärrän
En ole kokenut. mutta varmaan kokisin jos lapset olisivat poikia.
en meikkaa, enkä tykkää koruista tai laukuista tai kengistä tai mistän tavarasta tai shoppailusta tai mistään söpöstelystäkään.
pidän luonnosta.
Mutta ajattelen että tyttö =ihminen. Suomalaiset pojat eivät vaikuta järjellisiltä olennoilta, on poikkeuksia, ajatteluun kykeneväisiä yksilöitä joilla suu ei käy alvariinsa.
en meikkaa, enkä tykkää koruista tai laukuista tai kengistä tai mistän tavarasta tai shoppailusta tai mistään söpöstelystäkään.
pidän luonnosta.
Mutta ajattelen että tyttö =ihminen. Suomalaiset pojat eivät vaikuta järjellisiltä olennoilta, on poikkeuksia, ajatteluun kykeneväisiä yksilöitä joilla suu ei käy alvariinsa.
"vieras"
toivoin tyttöä ja esikoinen onkin tyttö.
Nyt hän on neljännellä luokalla ja ollut aina aivan erilainen kuin kuvittelin, että tyttö olisi. Minulla on siis vain siskoja, joten tyttölapsiperheestä on omaa kokemusta.
Eli tytöstä tulikin "poikatyttö", inhoaa pinkkiä ja on teknisesti lahjakas (no niin olen minäkin ja isä on insinööri). Kuopus taas on poika ja välillä niin tyttömäinen että HUH!
Ja tuohon viimeiseen, mä en rajoittunut, vaan kumpikin lapsi on saanut toteuttaa itseään vapaasti. Pojalla on usein kynsilakkaa ja hän tykkää kaikesta söpöstä. (jotaka kyllä hän itse tahtoo laittaa piiloon kun ystäviä tulee. Vanhempien ja isovanhempien seurassa ei häpeile.)
Nyt hän on neljännellä luokalla ja ollut aina aivan erilainen kuin kuvittelin, että tyttö olisi. Minulla on siis vain siskoja, joten tyttölapsiperheestä on omaa kokemusta.
Eli tytöstä tulikin "poikatyttö", inhoaa pinkkiä ja on teknisesti lahjakas (no niin olen minäkin ja isä on insinööri). Kuopus taas on poika ja välillä niin tyttömäinen että HUH!
Ja tuohon viimeiseen, mä en rajoittunut, vaan kumpikin lapsi on saanut toteuttaa itseään vapaasti. Pojalla on usein kynsilakkaa ja hän tykkää kaikesta söpöstä. (jotaka kyllä hän itse tahtoo laittaa piiloon kun ystäviä tulee. Vanhempien ja isovanhempien seurassa ei häpeile.)
"vieras"
Toivoin tyttöä, mutta maailman ihanin poika tuli. Sen jälkeen sitten toivoin toista poikaa ja niin kävi. Kolmatta odottaessa oli myös pieni poikatoive vaikkakin välillä ajatus kävi tytöstäkin. Poika oli kolmaskin lapsi ja hyvä niin. Ei ole tyttökaipuuta jäänyt, onneksi. Lapsia emme enää enempää toivo.