Olin heinolan toimipisteessä vuodet 2005-2007. Meininki varmasti vähän eri kuin silloin (toivottavasti). Rangaistukset joita sai muunmuassa tupakanpoltosta, kotilomilla töppäilystä,hatkaamisista yms.. oli kyllä ihan omaa luokkaa.. Vierihoitoa,penkkiterapiaa,huonearestia,kotilomat meni eikä päässy käymää kotona välillä pitkii aikoihi.. Joskus itse töppäsin ja olin 2 viikkoa klo 8-20 välisen ajan pelkät kalsarit jalassa koulupenkillä lukien vanhoja lehtiä,ruoka tuotiin naaman etee eikä saanu nähdä ketää. Koulunkäynti keskeytettiin rangaistuksen ajaksi. Siitä kahen viikon jälkee pääsin omaa huoneesee seuraavaksi 2 viikoksi ja sai vaatteet päälle. Noita rangaistus käytäntöjä tuskin enää nykypäivänä siellä on käytössä. Kub olin päässy pois niin kuulin että paikassa oli vähän kriisin tynkää kun valituksia sateli ja osa henkilökunnasta lähti menee..Osa henkilökunnasta oli ihan väärässä paikassa töissä.. Mutta kun aikaa on mennyt niin muistelee välillä aikaa siellä, ei voi vaan valittaa. Puitteet hyvät kaikenmaailman harrastuksiin jos itse haluaa. Asuin tilat hyvässä kunnossa,mahdollisuus oli itsenäistyä ja käyttää rahaa itse ruokaan ja elämiseen. Opetella elämistä omillaan yms.. totta kai ymmärrän nuorten ahdingon kun suurin osa joutuu tollaseen paikkaan ilman omaa tahtoa,niin totta kai sitä hankaa vastaa ja kaikki on paskaa.. Sääntöjä tulee vastaan mitä välttämättä koskaan ollukkaa. Eri lähtökohdista ympäri suomea porukkaa, joukossa tyhmyys tiivistyy,keksitää kyllä kaikenmaailman metkuja.. ikävä kyllä se on iso prosentti ketkä tollasee paikkaa joutuu niin niistä tulee rikollisia,huumeidenkäyttäjiä ja muutenki laitapuolen kulkijoita. Sieltä kun pääsee niin seuraava laitos on vankila,pakkohoito,päihdekuntoutus tai joku vastaava,ikävä kyllä.. Kierre on jo nuoresta asti valmis. Niin kävi itselle myös, aloitin huumeidenkäytön heti pois päästyä,häkki heilahtanu,elämä potkinu päähä pahasti.. Pääsin irti huumekierteestä,lopetin rikokset ja elän nykyään normaalia elämää töissä käyden yms.. Mutta pakko sanoa että nyt kun elämä on mallillaa niin en vaihtaisi päivääkään omasta elämästä pois. Vaikka koulukoti aika oli paskaa ja raskasta kapinoivalle murkkuikäselle, niin kyllä sieltä paikasta oppi paljon hyvää,mutta ei osannu käyttää niitä eväitä oikein. En ole jäänyt katkeraks tai mitää paikkaa kohtaan, päinvastoin osaan ottaa sen kasvattavana tekijänä omassa elämässä vaikka elämä on heitelly suuntaan ja toiseen. Hienoja ihmisiä ja kokemuksia mahtuu paljon niihin reilu parii vuoteen mitä siellä olin. Eksyin tänne kun googletin vuosien jälkeen konstan koti ja koulu Tsemppiä kaikille ketkä tai kenen lapset on vastaavassa laitoksessa!
