Siksi kun olin idiootti, nikotiini riippuvainen ja luulin muka oikeasti saavani tupakasta jotain positiivista (mm. huokaisu tauon arjen keskellä). Poltin siis teininä -> nuorena aikuisena nelisen vuotta, lopetin kuudeksi vuodeksi ja aloitin uudestaan perustellen tupakointiani stressaavalla elämäntilanteella; oli pieni lapsi kotona ja olin palannut stressaavaan työhön äitiyslomalta. Tekosyitä... Sitten olinkin jo koukussa ja poltettua tuli kaksi vuotta.
Sitten aloin haaveilla toisesta lapsesta ja en todellakaan voisi polttaa raskaana - ikinä. Myös työpaikka oli vaihtunut savuttomaksi, isommaksi kasvanut lapsi sanoi äidin haisevan pahalle jne.. Lopetin tupakoinnin toisella vakavammalla yrityksellä Ensimmäinen yritys ei kestänyt edes vuorokautta, uusi yritys kuukauden päästä meni nappiin. Nyt savuttomana 7kk. Ja 2kk lopettamisen jälkeen tulin myös raskaaksi.
Mies polttaa edelleen, mikä ei minua miellytä, mutta minkäs minä asialle voin. Lopettamishalun ja motivaation on ensisijaisesti lähdettävä itsestään, ei siinä muuten ole mitään mahdollisuuksia onnistua. Itselleni lopettaminen oli siinä mielessä sopivan hankalaa ja olo nyt niin mainio, kun ei oikeasti tarvitse polttaa, että en kyllä keksi mitään syytä että haluaisin uudelleen polttamaan alkaa saati tuon lopettamisen läpi käydä.