uuuu
Kahden viikon-kolmen kuukauden välein. Soitellaan jos on asiaa, ei sellaisia "syötiin aamulla mustikoita puuron päällä ja lapsi valitsi vihreät vaatteet"-niitä näitä mitä tahansa.
"vierasvieras"
Viestitellään suhteellisen usein FB:ssä. Laitan lähinnä lasten kuulumisia (valokuvia, neuvolassa otettuja mittoja jne.) Nähdään 1-2 krt kuussa. Ja välillä käy hoitamassa esikoista.
"tiii"
Äiti soittaa yleensä kerran kuussa,ja silloinkin lainaa rahaa. Nähdään noin pari kertaa vuodessa.
"vieras."
Äitille soitin viimeksi kun hän joutui sairaalaan pari viikkoa sitten, kylässä en ole käynyt kohta kolmeen vuoteen. En soittele yleensä ollenkaan enkä yleensä vastaa äitini puheluihin, äitiäni en ole kutsunut 2,5 vuoteen luokseni. Hän asuu 1,5km päässä ja hän on alkoholisti. Joskus tuntuu pisto sydämmessä ja kateus nostaa päätään, kun lukee toisten vanhemmista. Pelkään toistavani äitini virheet ja usein hätkähdän siihen, että kuulostan ja näytän äidiltäni, varsinkin kun menetän hermot lasteni kanssa.
Fivian
Herranen aika! Oikeesti?
Noin usein, siis moneen kertaan viikossa, edes kerran viikossa!?! Hyvä jos kerran kuukaudessa soitellaan. Ihan ok välit silti, näin 35 vuotiaana tuntuisi itsestäni kummalliselle olla useammin yhteydessä äitiini. Parikymppisenä se oli vielä ihan jees...
Noin usein, siis moneen kertaan viikossa, edes kerran viikossa!?! Hyvä jos kerran kuukaudessa soitellaan. Ihan ok välit silti, näin 35 vuotiaana tuntuisi itsestäni kummalliselle olla useammin yhteydessä äitiini. Parikymppisenä se oli vielä ihan jees...
Minä taas parikymppisenä vietin niin railakasta ja kiireistä elämää että silloin sitä ei tullut pidettyä kovin usein yhteyttä, otettiin niin hyvin vielä aina äidin ja isän kanssa yhteenkin jossain vaiheessa.
Me äidin kanssa soitellaan vähintään kerran päivässä, meillä on perhepiirissä sairautta ja kuolemantapauksia ollut vähälle aikaa joten niistä puhutaan uusimmat tiedot ja asiat. Lapsenlapset ovat äidilleni kaikki kaikessa joten heistä puhutaan. Puhutaan parisuhteesta, kotitöistä, työkuvioista, sukulaisista, lomasuunnitelmista jnejne. Oikeastaan ihan kaikesta.
Miehen jälkeen äiti on kyllä seuraava jolle kerrotaan ilot ja surut, ne kipeimmätkin asiat. Onneksi näin aikuisena naisena se toimii toiseenkin suuntaan, äiti kertoo ja puhuu omat asiansa minulle.[QUOTE="vieras.";29731685]Ajatelkaapa, jos mies pitäisi yhtä paljon yhteyttä äitiinsä! Kyllä kehotettaisiin jo katkaisemaan napanuora [/QUOTE]
Minä toivoisin että miehelläni olisi läheisemmät välit äitiinsä. Minä pidän enemmän yhteyttä anoppiin kuin mies äitiinsä.
[/QUOTE]Minä toivoisin että miehelläni olisi läheisemmät välit äitiinsä. Minä pidän enemmän yhteyttä anoppiin kuin mies äitiinsä.
nohh
[QUOTE="Jaa";29731683]Näitä vastauksia lukiessani ihmettelen suuresti, kun aikoinaan minun ja äitini suhdetta pidettiin melkein sairaana tällä palstalla. Ei ollut kuulemma normaalia ja tervettä aikuisen ihmisen olla usein äitinsä kanssa tekemisissä. Ja se vasta olikin kuulemma sairasta, että olen aikuisena ollut jopa äitini luona yötä! (Nukkunut sohvalla)
Eikä ollut edes vain yhden ihmisen mielipide, vaan suurin osa kommentoijista oli samaa mieltä[/QUOTE]
Laitapa linkki siihen ketjuun, niin nähdään mistä oli oikeasti kyse.
Eikä ollut edes vain yhden ihmisen mielipide, vaan suurin osa kommentoijista oli samaa mieltä[/QUOTE]
Laitapa linkki siihen ketjuun, niin nähdään mistä oli oikeasti kyse.
Spencer Hastings
[QUOTE="vieras.";29731685]Ajatelkaapa, jos mies pitäisi yhtä paljon yhteyttä äitiinsä! Kyllä kehotettaisiin jo katkaisemaan napanuora [/QUOTE]
Mun mies pitää melkein yhtä paljon yhteyttä äitiinsä, ehkä noin joka toinen päivä. Ja oli juuri viime yön äitinsä luona, ja mun mielestä siinä ei ole mitään kummallista. Siinä olisi, jos anoppi vieläkin hoitaisi miehen asioita, mutta sellaisten osalta napanuora on katkennut sillon kun on kotoaan pois muuttanut.
Minkäs sille voi kun äiti on niin hyvä tyyppi ja meillä on paljon asiaa toisillemme. Ei tietenkään joka päivä puhuta mitään maratoonipuheluita, mutta jotain viestiä laitetaan suuntaan tai toiseen.
[/QUOTE]Mun mies pitää melkein yhtä paljon yhteyttä äitiinsä, ehkä noin joka toinen päivä. Ja oli juuri viime yön äitinsä luona, ja mun mielestä siinä ei ole mitään kummallista. Siinä olisi, jos anoppi vieläkin hoitaisi miehen asioita, mutta sellaisten osalta napanuora on katkennut sillon kun on kotoaan pois muuttanut.
Minkäs sille voi kun äiti on niin hyvä tyyppi ja meillä on paljon asiaa toisillemme. Ei tietenkään joka päivä puhuta mitään maratoonipuheluita, mutta jotain viestiä laitetaan suuntaan tai toiseen.
plöää
Pari-kolme kertaa kuussa tulee soitettua/nähtyä. Jos se olisi äidistä kiinni, niin olisimme tekemissä varmaan kerran parissa-kolmessa kuukaudessa. Kerran parikymppisenä pakotin itseni testaamaan milloin tulisi yhteydenotto ja toista kuukautta sai odottaa. Ei paljoa kiinnosta ja minä surkimus jaksan kai sitten vain roikkua äidissäni kiinni kun välit ovat kuitenkin noin muuten tosi hyvät, äitiä ei vain kiinnosta kai sitten
"tine"
[QUOTE="mie";29731639]soitellaan lähes päivittäin. Kunhan höpötellään, kuulumisia, uutisista jne nähdään noin kerran viikossa, käyn lapsuudenkodissa kylässä tai sitten mennään yhdessä vaikka kahville tai kauppaan [/QUOTE]
Meillä aika sama, joskus soitellaan monta kertaa päivässä, joskus menee useampi päivä välissä. Asutaan lähekkäin myös ja käydään yhdessä lenkillä noin kerran viikossa. Ahdistaa ajatus siitä että koittaa aika milloin tämä ei oo enää mahdollista. Meillä ei ole lapsiakaan.
nähdään noin kerran viikossa, käyn lapsuudenkodissa kylässä tai sitten mennään yhdessä vaikka kahville tai kauppaan [/QUOTE]Meillä aika sama, joskus soitellaan monta kertaa päivässä, joskus menee useampi päivä välissä. Asutaan lähekkäin myös ja käydään yhdessä lenkillä noin kerran viikossa.
Ahdistaa ajatus siitä että koittaa aika milloin tämä ei oo enää mahdollista. Meillä ei ole lapsiakaan.
sivusta
Joka päivä nähdään useita kertoja. Asuu samassa pihapiirissä meidän kanssamme. Pienen pieni metsikkö vain erottaa meidät.
Ei väliä
Nähdään nykyään max kerran vuodessa. Äiti soittaa parin viikon välein muutaman minuutin puhelun kertoakseen mitä hänelle kuuluu, mutta minun kuulumisista ei ole ikinä kiinnostunut. Siksi en itse pidäkään yhteyttä.
Viime puhelun aikana äiti sanoi "voisit sinäkin joskus soittaa, kysyisit edes ollaanko täällä vielä hengissä" - kuvaa hyvin hänen itsekeskeisyyttään, kun MINUN pitäisi soittaa onko HÄN hengissä! Yleensähän sitä sanotaan lapselle juuri päinvastoin, tyyliin "ilmoittaisit edes oletko hengissä". Mutta minulla ei ole velvollisuutta toimia äitini mammana. Hän ei ole koskaan ollut minulle äiti, ei siis huolehtinut jne. joten en ala minäkään (enää) olemaan hänelle.
Vierailutkin menee niin että kutsun itse itseni kylään (hän ei ikinä pyydä käymään), ja kun olen paikan päällä yleensä yhden yön on hänellä tekemistä sekä tulopäivänä että lähtöpäivänä niin, että ehdimme yleensä nähdä vain muutaman tunnin illasta ja enintään muutaman aamusta. Ja se tekeminen on niinkin tärkeää kuin että pitää käydä kirpputorilla tai torilla tms. Viimeksikin hän lähti jo klo 10 aikaan aamulla kirpparikierrokselle, ja minä jäin ihmettelemään hänen kämpilleen että jaahas, jos sitä tästä sitten itsekin lähtisi ajelemaan kotiin päin :/.
Hyvin pahalta tuntuu lukea noita "kerron äidille kaikki, häneltä saa tukea ja kannustusta" tms juttuja. En osaa edes kuvitella kuinka ihanaa tuollainen mahtaa olla.
Viime puhelun aikana äiti sanoi "voisit sinäkin joskus soittaa, kysyisit edes ollaanko täällä vielä hengissä" - kuvaa hyvin hänen itsekeskeisyyttään, kun MINUN pitäisi soittaa onko HÄN hengissä! Yleensähän sitä sanotaan lapselle juuri päinvastoin, tyyliin "ilmoittaisit edes oletko hengissä". Mutta minulla ei ole velvollisuutta toimia äitini mammana. Hän ei ole koskaan ollut minulle äiti, ei siis huolehtinut jne. joten en ala minäkään (enää) olemaan hänelle.
Vierailutkin menee niin että kutsun itse itseni kylään (hän ei ikinä pyydä käymään), ja kun olen paikan päällä yleensä yhden yön on hänellä tekemistä sekä tulopäivänä että lähtöpäivänä niin, että ehdimme yleensä nähdä vain muutaman tunnin illasta ja enintään muutaman aamusta. Ja se tekeminen on niinkin tärkeää kuin että pitää käydä kirpputorilla tai torilla tms. Viimeksikin hän lähti jo klo 10 aikaan aamulla kirpparikierrokselle, ja minä jäin ihmettelemään hänen kämpilleen että jaahas, jos sitä tästä sitten itsekin lähtisi ajelemaan kotiin päin :/.
Hyvin pahalta tuntuu lukea noita "kerron äidille kaikki, häneltä saa tukea ja kannustusta" tms juttuja. En osaa edes kuvitella kuinka ihanaa tuollainen mahtaa olla
.
"qwe"
Mulla kuoli äiti kun oli 16 vuotias. Sairastui nelikymppisenä ja kuoli. Kamala ikävä tuli kun luin näitä viestejä. Äidin kuolemasta on kulunut jo 13 vuotta. Joskus vain ikävä iskee vieläkin.
[QUOTE="Jaa";29731683]Näitä vastauksia lukiessani ihmettelen suuresti, kun aikoinaan minun ja äitini suhdetta pidettiin melkein sairaana tällä palstalla. Ei ollut kuulemma normaalia ja tervettä aikuisen ihmisen olla usein äitinsä kanssa tekemisissä. Ja se vasta olikin kuulemma sairasta, että olen aikuisena ollut jopa äitini luona yötä! (Nukkunut sohvalla)
Eikä ollut edes vain yhden ihmisen mielipide, vaan suurin osa kommentoijista oli samaa mieltä[/QUOTE]
No ainakin kun on pitkä välimatka, niin olisi pikemminkin outoa yöpyä muualla kuin vanhempien luona. Siskoni, joka asuu yhä lapsuudenkaupungissa, muutti putkiremontin ajaksi pariksi kuukaudeksi vanhempien luo perheineen. Tuskin ne kaikki samassa sängyssä nukkui kuitenkaan
Eikä ollut edes vain yhden ihmisen mielipide, vaan suurin osa kommentoijista oli samaa mieltä[/QUOTE]
No ainakin kun on pitkä välimatka, niin olisi pikemminkin outoa yöpyä muualla kuin vanhempien luona. Siskoni, joka asuu yhä lapsuudenkaupungissa, muutti putkiremontin ajaksi pariksi kuukaudeksi vanhempien luo perheineen. Tuskin ne kaikki samassa sängyssä nukkui kuitenkaan
eräsjokaaamulla...
Liian usein. 3-4 kertaa viikossa.
Tykkään kyllä kertoa päivittäisistä asioista ja näin, mutta kun äidin puolelta kaikki tekemiseni on sitten jollain tapaa väärin. Se ainainen syyllistäminen on niin raskasta.
"Nukuin tänään normaalia pitempään" --> siis mitä ihmettä, eikö normaalit aikuiset ihmiset herää 6-7 aikaan?! Ei kukaan täysjärkinen ihminen noin myöhään nuku. Sullahan menee koko elämä ohi. (niin äiti, puhuin sunnuntaiaamusta)
"Mulla on kuratauti / paskatauti / oksennustauti / noidannuoli / virtsatieinfektio / jne. ja olen nyt pari päivää saikulla"
---> mitä sitä sairaslomaa tuollaisiin ottaa, mikset mene töihin? Mitä ne siellä töissä sanoo? Saat kohta lopputilin! Onko sulla edes kuumetta? Ai ei vai? No mitä sä siellä kotona makaat, mene töihin!
Ja niin edelleen.
Tykkään kyllä kertoa päivittäisistä asioista ja näin, mutta kun äidin puolelta kaikki tekemiseni on sitten jollain tapaa väärin. Se ainainen syyllistäminen on niin raskasta.
"Nukuin tänään normaalia pitempään" --> siis mitä ihmettä, eikö normaalit aikuiset ihmiset herää 6-7 aikaan?! Ei kukaan täysjärkinen ihminen noin myöhään nuku. Sullahan menee koko elämä ohi. (niin äiti, puhuin sunnuntaiaamusta)
"Mulla on kuratauti / paskatauti / oksennustauti / noidannuoli / virtsatieinfektio / jne. ja olen nyt pari päivää saikulla"
---> mitä sitä sairaslomaa tuollaisiin ottaa, mikset mene töihin? Mitä ne siellä töissä sanoo? Saat kohta lopputilin! Onko sulla edes kuumetta? Ai ei vai? No mitä sä siellä kotona makaat, mene töihin!
Ja niin edelleen.
Qwaqwer
Täysin samat fiilikset, äidin kuolemasta vuosi.