hämmentynyt äiti
Olen jossain vaiheessa lukenut täältä jotain lapsen viivästyneestä puheenkehityksestä mutta en nyt harmikseni löytänyt sitä ketjua joten aloitan oman omine kysymyksineni.
Tilanne on sellainen että meidän 3v 6 kuukautta vanha poikamme on saanut vuoden ajan puheterapiaa kunnan maksusitoumuksella. Sessioita on ollut noin joka toinen viikko, syksystä lähtien täällä meillä kotona. Puheterapia aloitettiin vuosi sitten minun aloitteestani kun lapsi ei puhunut mitään ja huomasin että hän kyllä olisi halunnut kommunikoida.
Kuukausi sitten aikaisemmin täysin puhumaton poika alkoi puhumaan lauseita mutta osa sanojen keskellä olevista konsonanteista on kateissa; osaa sanoa Isi mutta kissa-sanasta tulee kitta.
Koska vielä helmikuussa tänä vuonna poika tuotti ainoastaan yksittäisiä sanoja (jos aina niitäkään) saimme hänet lisätutkimuksiin.
Kävimme kuukausi sitten toimintaterapeutilla ja lasten neurologilla. Mitään toimitaterapia-tarvetta ei tullut esille, lapsi osasi sekä hieno- että karkeamotoriset asiat ikätasoaan paremmin. Neurologi ei "löytänyt" lapsesta mitään ns. vikaa.
Eilen oli aika sairaalan puheterapeutille ja siellä puheterapeutti alkoi ensimmäisenä tarjoamaan viittomien opiskelua "jotta poika tulee varmasti ymmärretyksi".
Nythän tilanne on se, että poika osaa selittää asioita ja jos joku sana on sellainen mihin "kieli ei käänny" niin hän keksii sille joko synonyymin tai selittää sen sanan jotenkin muuten. Ei saa mitään kirkumiskohtauksia (joita tuli aikana ennen sanoja) vaan osaa rauhallisesti selvittää asiaa niin kauan että saa kuulijan ymmärtämään mistä puhuu.
Olenko aivan hakoteillä kun en purematta niele tätä viittomien opiskelua tässä vaiheessa ?
Poika on kovin nokkela ja eilen kun tämä vieras puheterapeutti teetätti niitä tehtäviä samalle viittoen niin poikahan viittoi perässä ja seuraavan kerran kun jo kerran näytetty asia tuli esille niin poika muisti viittoman ja käytti sitä, sanan sanoi sitten kun viittomaan ei reagoitu.
Oma puheterapeutti on sitä mieltä että tämä poika oppii asiat "liian helposti" ja siitä syystä viittomat on toistaiseksi jätetty rauhaan.
Nyt vaan mietityttää että kumpaako uskon, omaa puheterapeuttia joka tahtoisi jatkaa äänneharjoituksilla vai tätä sairaalan työryhmän puheterapeuttia joka haluaisi että alkaisimme viittomaan ?
Tuntui vähän ikävältä kun sairaalan puheterapeutti totesi alustavaa yhteenvetoa tehdessään että poika on ymmärryspuolella lähellä 8 vuotiaan tasoa mutta koska puhe on vielä noin epäselvää on seuraavaksi edessä lastenpsykiatrisen osaston osastojakso.
En hämmennykseltäni osannut kysyä mitä ihmettä siellä sitten tutkitaan, olin niin kummissani kuullessani että Kelalta pitäisi hakea vaikeavammaisen tukea lapselle jolla ei tähän mennessä ole havaittu mitään muuta kuin selkeästi hidastunut puheenkehitys.
En minä osaa hakea mitään korotettua tukirahaa, miten kummassa minä osaan selittää kuinka paljon lapseni vaatii ns. poikkeavaa hoitoa verrattuna puhuvaan samanikäiseen. Hoidan hänet kotona jokatapauksessa joten samahan se on minulle odotanko lapsen selittävän asiaansa vai saako hän sen sekunnissa selvitettyä.
Olin siinä uskossa että kun ammattilaisista koostuva työryhmä toteaa lapsen vaativan tukitoimia niin se riittäisi Kelalle ja lapsi saisi sitten ns. automaattisesti tarvitsemaansa apua. Näin ei kuitenkaan ole vaan minun tulisi selittää kirjallisesti mitkä asiat lapsen kanssa ovat niitä tukitoimia vaativia.
Auttakaa joku, kertokaa missä vaiheessa nuo tukiviittomat ovat oikeasti tarpeen ja mitä minä nyt sitten teen jos kunnan maksusitoumusta puheterapiaan osalta ei jatketakkaan enkä osaa selitellä Kelalle asioita saadakseni kelan sitoumuksen puheterapian jatkoon.
Tilanne on sellainen että meidän 3v 6 kuukautta vanha poikamme on saanut vuoden ajan puheterapiaa kunnan maksusitoumuksella. Sessioita on ollut noin joka toinen viikko, syksystä lähtien täällä meillä kotona. Puheterapia aloitettiin vuosi sitten minun aloitteestani kun lapsi ei puhunut mitään ja huomasin että hän kyllä olisi halunnut kommunikoida.
Kuukausi sitten aikaisemmin täysin puhumaton poika alkoi puhumaan lauseita mutta osa sanojen keskellä olevista konsonanteista on kateissa; osaa sanoa Isi mutta kissa-sanasta tulee kitta.
Koska vielä helmikuussa tänä vuonna poika tuotti ainoastaan yksittäisiä sanoja (jos aina niitäkään) saimme hänet lisätutkimuksiin.
Kävimme kuukausi sitten toimintaterapeutilla ja lasten neurologilla. Mitään toimitaterapia-tarvetta ei tullut esille, lapsi osasi sekä hieno- että karkeamotoriset asiat ikätasoaan paremmin. Neurologi ei "löytänyt" lapsesta mitään ns. vikaa.
Eilen oli aika sairaalan puheterapeutille ja siellä puheterapeutti alkoi ensimmäisenä tarjoamaan viittomien opiskelua "jotta poika tulee varmasti ymmärretyksi".
Nythän tilanne on se, että poika osaa selittää asioita ja jos joku sana on sellainen mihin "kieli ei käänny" niin hän keksii sille joko synonyymin tai selittää sen sanan jotenkin muuten. Ei saa mitään kirkumiskohtauksia (joita tuli aikana ennen sanoja) vaan osaa rauhallisesti selvittää asiaa niin kauan että saa kuulijan ymmärtämään mistä puhuu.
Olenko aivan hakoteillä kun en purematta niele tätä viittomien opiskelua tässä vaiheessa ?
Poika on kovin nokkela ja eilen kun tämä vieras puheterapeutti teetätti niitä tehtäviä samalle viittoen niin poikahan viittoi perässä ja seuraavan kerran kun jo kerran näytetty asia tuli esille niin poika muisti viittoman ja käytti sitä, sanan sanoi sitten kun viittomaan ei reagoitu.
Oma puheterapeutti on sitä mieltä että tämä poika oppii asiat "liian helposti" ja siitä syystä viittomat on toistaiseksi jätetty rauhaan.
Nyt vaan mietityttää että kumpaako uskon, omaa puheterapeuttia joka tahtoisi jatkaa äänneharjoituksilla vai tätä sairaalan työryhmän puheterapeuttia joka haluaisi että alkaisimme viittomaan ?
Tuntui vähän ikävältä kun sairaalan puheterapeutti totesi alustavaa yhteenvetoa tehdessään että poika on ymmärryspuolella lähellä 8 vuotiaan tasoa mutta koska puhe on vielä noin epäselvää on seuraavaksi edessä lastenpsykiatrisen osaston osastojakso.
En hämmennykseltäni osannut kysyä mitä ihmettä siellä sitten tutkitaan, olin niin kummissani kuullessani että Kelalta pitäisi hakea vaikeavammaisen tukea lapselle jolla ei tähän mennessä ole havaittu mitään muuta kuin selkeästi hidastunut puheenkehitys.
En minä osaa hakea mitään korotettua tukirahaa, miten kummassa minä osaan selittää kuinka paljon lapseni vaatii ns. poikkeavaa hoitoa verrattuna puhuvaan samanikäiseen. Hoidan hänet kotona jokatapauksessa joten samahan se on minulle odotanko lapsen selittävän asiaansa vai saako hän sen sekunnissa selvitettyä.
Olin siinä uskossa että kun ammattilaisista koostuva työryhmä toteaa lapsen vaativan tukitoimia niin se riittäisi Kelalle ja lapsi saisi sitten ns. automaattisesti tarvitsemaansa apua. Näin ei kuitenkaan ole vaan minun tulisi selittää kirjallisesti mitkä asiat lapsen kanssa ovat niitä tukitoimia vaativia.
Auttakaa joku, kertokaa missä vaiheessa nuo tukiviittomat ovat oikeasti tarpeen ja mitä minä nyt sitten teen jos kunnan maksusitoumusta puheterapiaan osalta ei jatketakkaan enkä osaa selitellä Kelalle asioita saadakseni kelan sitoumuksen puheterapian jatkoon.