yli 3 vuotiaan puheongelma

  • Viestiketjun aloittaja hämmentynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti
hämmentynyt äiti
Olen jossain vaiheessa lukenut täältä jotain lapsen viivästyneestä puheenkehityksestä mutta en nyt harmikseni löytänyt sitä ketjua joten aloitan oman omine kysymyksineni.

Tilanne on sellainen että meidän 3v 6 kuukautta vanha poikamme on saanut vuoden ajan puheterapiaa kunnan maksusitoumuksella. Sessioita on ollut noin joka toinen viikko, syksystä lähtien täällä meillä kotona. Puheterapia aloitettiin vuosi sitten minun aloitteestani kun lapsi ei puhunut mitään ja huomasin että hän kyllä olisi halunnut kommunikoida.

Kuukausi sitten aikaisemmin täysin puhumaton poika alkoi puhumaan lauseita mutta osa sanojen keskellä olevista konsonanteista on kateissa; osaa sanoa Isi mutta kissa-sanasta tulee kitta.

Koska vielä helmikuussa tänä vuonna poika tuotti ainoastaan yksittäisiä sanoja (jos aina niitäkään) saimme hänet lisätutkimuksiin.

Kävimme kuukausi sitten toimintaterapeutilla ja lasten neurologilla. Mitään toimitaterapia-tarvetta ei tullut esille, lapsi osasi sekä hieno- että karkeamotoriset asiat ikätasoaan paremmin. Neurologi ei "löytänyt" lapsesta mitään ns. vikaa.

Eilen oli aika sairaalan puheterapeutille ja siellä puheterapeutti alkoi ensimmäisenä tarjoamaan viittomien opiskelua "jotta poika tulee varmasti ymmärretyksi".

Nythän tilanne on se, että poika osaa selittää asioita ja jos joku sana on sellainen mihin "kieli ei käänny" niin hän keksii sille joko synonyymin tai selittää sen sanan jotenkin muuten. Ei saa mitään kirkumiskohtauksia (joita tuli aikana ennen sanoja) vaan osaa rauhallisesti selvittää asiaa niin kauan että saa kuulijan ymmärtämään mistä puhuu.

Olenko aivan hakoteillä kun en purematta niele tätä viittomien opiskelua tässä vaiheessa ?

Poika on kovin nokkela ja eilen kun tämä vieras puheterapeutti teetätti niitä tehtäviä samalle viittoen niin poikahan viittoi perässä ja seuraavan kerran kun jo kerran näytetty asia tuli esille niin poika muisti viittoman ja käytti sitä, sanan sanoi sitten kun viittomaan ei reagoitu.

Oma puheterapeutti on sitä mieltä että tämä poika oppii asiat "liian helposti" ja siitä syystä viittomat on toistaiseksi jätetty rauhaan.

Nyt vaan mietityttää että kumpaako uskon, omaa puheterapeuttia joka tahtoisi jatkaa äänneharjoituksilla vai tätä sairaalan työryhmän puheterapeuttia joka haluaisi että alkaisimme viittomaan ?

Tuntui vähän ikävältä kun sairaalan puheterapeutti totesi alustavaa yhteenvetoa tehdessään että poika on ymmärryspuolella lähellä 8 vuotiaan tasoa mutta koska puhe on vielä noin epäselvää on seuraavaksi edessä lastenpsykiatrisen osaston osastojakso.

En hämmennykseltäni osannut kysyä mitä ihmettä siellä sitten tutkitaan, olin niin kummissani kuullessani että Kelalta pitäisi hakea vaikeavammaisen tukea lapselle jolla ei tähän mennessä ole havaittu mitään muuta kuin selkeästi hidastunut puheenkehitys.

En minä osaa hakea mitään korotettua tukirahaa, miten kummassa minä osaan selittää kuinka paljon lapseni vaatii ns. poikkeavaa hoitoa verrattuna puhuvaan samanikäiseen. Hoidan hänet kotona jokatapauksessa joten samahan se on minulle odotanko lapsen selittävän asiaansa vai saako hän sen sekunnissa selvitettyä.

Olin siinä uskossa että kun ammattilaisista koostuva työryhmä toteaa lapsen vaativan tukitoimia niin se riittäisi Kelalle ja lapsi saisi sitten ns. automaattisesti tarvitsemaansa apua. Näin ei kuitenkaan ole vaan minun tulisi selittää kirjallisesti mitkä asiat lapsen kanssa ovat niitä tukitoimia vaativia.

Auttakaa joku, kertokaa missä vaiheessa nuo tukiviittomat ovat oikeasti tarpeen ja mitä minä nyt sitten teen jos kunnan maksusitoumusta puheterapiaan osalta ei jatketakkaan enkä osaa selitellä Kelalle asioita saadakseni kelan sitoumuksen puheterapian jatkoon.
 
"heippa"
Mun mielestä kannattaa uskoa omaa puheterapeuttia. Tuo sairaalan pt tuntuu olevan ihan hakoteillä. Tosi omituisilta kuulostaa nuo jutut lasten psykiatrisesta osastojaksosta ja vaikeavammaisen lapsen tuesta. Toki ns. vammaistukea voi hakea jos joutuu viikottain käymään terapioissa ja siitä aiheutuu kuluja ja haittaa (esim. työjuttuja joudut järjestelemään). Terveisin äiti jonka kolme lasta käyneet vuosia puheterapiassa.
 
sjhf
Aika hurjalta kuulostaa. Mun kuopus aloitti puhumisen 3-vuotiaana ja nyt puhuu paljon, mutta toki sieltä kirjaimia välistä puuttuu, mutta ei siitä kukaan ole koskaan ollut huolestunut, se on ihan normaalia.
Esikoinen aloitti puhumisen 2,5-vuotiaana omilla sanoilla ja nyt 5-vuotiaana laitettiin muutaman kerran r-kouluun, kun r- ja s- puuttuvat, mutta ei siitäkään sen enempää, katsotaan syksyllä uudestaan sitä puheterapiaa.
 
sjhf
Aika hurjalta kuulostaa. Mun kuopus aloitti puhumisen 3-vuotiaana ja nyt puhuu paljon, mutta toki sieltä kirjaimia välistä puuttuu, mutta ei siitä kukaan ole koskaan ollut huolestunut, se on ihan normaalia.
Esikoinen aloitti puhumisen 2,5-vuotiaana omilla sanoilla ja nyt 5-vuotiaana laitettiin muutaman kerran r-kouluun, kun r- ja s- puuttuvat, mutta ei siitäkään sen enempää, katsotaan syksyllä uudestaan sitä puheterapiaa.
Niin ja lisätään vielä se, että kuopukselta puuttuu myös r- ja s-kirjain. Kissa on kitta. Ärrän osaa sanoa, siis sanan ärrä, mutta ei osaa sitä yhdistää muihin sanoihin kuten koira.
Ja meillä ei kuopus alle 3-vuotiaana sanonut kuin muutaman hassun sanan, kuten auto ja äiti.

Minusta ei alle 3-vuotiasta kannattaisi mihinkään puheterapiaan edes viedä.
 
vierass
Ei niistä tukiviittomista mitään haittaa ole ja ne jäävät kyllä pois käytöstä, jos niille ei ole enää tarvetta. Toiset ihmiset puhuvat luonnostaan aina enemmän käsillään kuin toiset, se on yksi tapa kommunikoida. Suomalaiset puhuvat käsillään paljon vähemmän kuin jotkut toiset kulttuurit. Meidän puheviiveinen on viittonut jopa lausetasolla, nykyään ei noita viittomia edes muista, tippuivat pois käytöstä sitä mukaa, kun sai itsensä ymmärretyksi verbaalisesti. Tärkeintä on, että lapsi saa itsensä ymmärretyksi, millä keinolla sitten vaan. Osa vain puhuu, mistä kaikki eivät välttämättä ymmärrä kuitenkaan, osa kommunikoi viittomalla tukeakseen sitä ääntelyään ja osa käyttää apuna kuvia. Ei myöskään pidä unohtaa ilmeitä ja eleitä.

Sinä et hae kelasta korotettua tukea vaan alle 16-vuotiaan vammaistukea. Lääkäri/neurologi sitten suosittelee lausunnossaan sitä tukitasoa ja kela päättää itse, minkä se myöntää, jos myöntää lainkaan. Syy miksi tukea kannattaa hakea, on se, että korotettua tukea saadessa kela maksaa ja myöntää terapiat. Oman kokemuksen mukaan sitä terapiaa saa enemmän kelan maksamana, kunnilla on aika säästökuurit ja he myöntävät suositeltua niukemmin sitä ostopalveluterapiaa. Meillä on käyty puheterapiassa niin ostopalveluna, kelan maksamana, uudestaan ostopalveluna, kun kela tiputti tuen perustasolle ja viimeisempinä ihan kunnallisen puheterapeutin antamana, joka järjestettiin koulussa.

Minä neuvoisin ottamaan yhteyttä sinne tutkivan tahon sosiaalityöntekijään (sairaaloilla ja täällä on ihan kunnallisella lastenneurologian poliklinikalla löytyy) ja pyytää häntä auttamaan ensimmäisen hakemuksen täyttämisessä, häneltä saa yleensä hyviä vihjeitä (johdattelevia kysymyksiä :D ) mitä laittaa sinne hakemukseen. Kaikessa verrataan aina normaaliin samanikäiseen lapseen. Sinne hakemukseen kannattaa laittaa kaikki ne asiat mitä lapsessa ja tilanteessa harmittaa. Sinällään tuon hakemuksen tekeminen on hyvin raskasta, kun sinne kirjataan periaatteessa kaikki negatiivinen lapsesta, kehuja ei kannata laitella. Samaten kannattaa laittaa kaikki ylimääräinen aika ja työ, mitä tuohon menee , kuljetukset terapiaan, harjoitusten teko yms. Samaten joudutko tulkkaamaan lastasi muille ja miten lapsen kommunikointi sujuu muiden lasten ja aikuisten kanssa oman perheen ulkopuolella.

Älä stressaa sillä viiittomaopetuksella, tarvitset siihen suositukset hoitavalta tasolta ja vielä opetuksen myöntämisen toiselta tasolta, se ei yleensä ihan hetkessä tapahdu.
 
"harmaa"
Meillä poika pääsi jo 2-vuotiaana puheterapeutin arvioon ja nyt 3-vuotiaana käydään kunnallisessa puheterapiassa ja syksyllä alkaa yksityisesti. Kelalta haettu vaikeavammaisen lapsen tukea (sitä keskimmäistä määrää noin 200e/kk) ja tämän haku on edellytys sille, että kela maksaa myös yksityisen puheterapian kokonaan. Ja meillä todettu puheenkehityksen viivästymä ja jonkun verran on ikätasoisesti jäljessä ikäisiään. Meillä sosiaalityöntekijälle oli aika sairaalan neurologin jälkeen(sairaalan sosiaalityöntekijä) jonka kanssa täytettiin lomakkeet noihin. Meillä noihin on tosi huippuohjaus ja sai tietää muistakin asioista joita ei olisi osannut edes kysyä.
 
Miuski harmailee
Meidän keskimmäinen (silloin kuopus) sai jaksoittain puheterapiaa 2-6 -vuotiaana. 2v:na puhui vain vokaalein ja sanomisen tarve oli kova. Niinpä hänen kanssaan opeteltiin tukiviittomia ja ne olivat kovasti avuksi. Päiväkotiin neiti sai erityispaikkapäätöksen (ns. kahden lapsen paikalla) ja henkilökunta meni myös tukiviittomakursseille. Kun kurssit oli käyty, alkoi tyttö puhumaan ja hän itse jätti viittomat siihen paikkaan. Ikää oli 2v9kk. Puheterapiaa jatkettiin puuttuvien äänteiden ja suun motoriikan harjoitusten vuoksi aina jaksottain. Tyttö testattiin puheterapeutin toimesta pariin kertaan ja puheen epäselvyydestä huolimatta pärjäsi testeissä ikätasoisesti, jopa yli. R-äänne löytyi viimeisenä, ilman aktiivista puheterapiaa 6-vuotiaana.

Olisko nyt niin, että se sairaalan pt tekee töitä niin sairaiden lasten kanssa, ettei osaa toimia pienempien tuentarpeiden kanssa? Sinänsä tukiviittomista ei mitään haittaa ole, mutta olisko tässä kohtaa yhteiskunnan varojen hukkaamista. Ja toi psyk.tutkimusjakso... Kannattaisko ensin ehdottaa, et lapsi menis kerhoon tai päikkäriin vaikka puolipäiväiseksi ja katsottais vähän kevyemmin, nouseeko tuentarvetta esiin...
 
hämmentynyt äiti
Suurkiitos viesteistä !
Meille ei aiheudu mitään kuluja vaikka lapsen puheterapiaa jatkettaisiinkin Kelan korvaamana, puheterapeutti tulisi kotiin ja koska olen jokatapauksessa aina kotona (teen töitä lapsen hoidon ohella kotona) niin ei tuosta puheterapiasta aiheudu edes muuta vaivaa kuin sen varmistaminen ettemme ole jossain metsässä seikkailemassa terapeutin tuloaikaan ; )

Minulle tuo "syksyllä sitten psykiatriselle osastojaksolle"- heitto oli aivan hämmennyttävä sillä todellakaan en käsitä mitä ihmettä siellä osattaisiin tehdä. Ei ole mitään viitteitä mistään muusta ongelmasta, lapsi on ihan oikeasti kovin reipas, oma-aloitteinen, ulospäin suuntautunut ja tiedonhaluinen.
Puhe vaan vaatii kuulijalta keskittyneisyyttä ja vieraat ihmiset joutuvat joskus varmistamaan lapselta mitä hän tarkoitti. Verrattuna helmikuiseen tilanteeseen meillä menee oikeinkin hyvin, silloinhan tuo lapsi ei sanonut edes omalle perheelle yksittäisiä sanoja enempää.

Ehkä minä nyt sitten vaan jään odottamaan mitä tuleman pitää, toivottavasti kunta jatkaa maksusitoumusta vielä tämän vuoden ajan ettei tarvitse runoilla mitään mihinkään Kelan papereihin.

Jos pojan puheenkehitys etenee tätä vauhtia mitä se on edennyt nyt parin kuukauden aikana niin kesällähän hän jo puhuu ihan vieraidenkin ymmärrettävästi...tätä toivoen on jatkettava kotiharjoituksia ilman viittomia.

Aika hurjaa muuten että aamulla poika viittoi kun kissamme naukui "kuuntele, kissa". Hän näki siis eilen ensimmäisen kerran nuo viittomat ja ne jäivät samantien mieleensä. Sanoin sitten että "juu, kissahan se siellä naukuu", ja sitten poika sanoi että "kitta puhuyu, kitta on he eillä ja kohta tulee eikkimään" Ihan ymmärrettävästi vaikka tuosta lauseesta jäikin pari kirjainta puuttumaan.
 
vierass
Minusta ei alle 3-vuotiasta kannattaisi mihinkään puheterapiaan edes viedä.
Ja minä puolestani väitän, että tietyissä tapauksissa siitä olisi paljon hyötyä. Tuntui, että väkisin sain 3 v puhumattoman lapsen loputtomaan puheterapiajonoon. Hänen kohdallaan olisi hyödytty mahdollisimman aikaisin aloitetusta puheterapiasta. Ehkä oltaisiin selvitty lyhyemmällä kuin yli 7 v puheterapialla.

Suurimmalla osalla riiittää pääsy myöhemminkin, mutta yksittäiset harvinaiset tapaukset hyötyvät aikaisesta aloituksesta, heidät vaan pitäisi osata seuloa sieltä joukosta.
 
nimenä pelottava
Se vammaistuki kuulostaa nimenä pelottavalta. Mutta tosiasiassahan sitä saa lapset, jolla jokin sairaus joka vaatii enemmän huomiota kuin vastaava terve lapsi. Meillä poika saa alinta vammaistukea astman ja allergioiden takia.
 
hämmentynyt äiti
Meidän keskimmäinen (silloin kuopus) sai jaksoittain puheterapiaa 2-6 -vuotiaana. 2v:na puhui vain vokaalein ja sanomisen tarve oli kova. Niinpä hänen kanssaan opeteltiin tukiviittomia ja ne olivat kovasti avuksi. Päiväkotiin neiti sai erityispaikkapäätöksen (ns. kahden lapsen paikalla) ja henkilökunta meni myös tukiviittomakursseille. Kun kurssit oli käyty, alkoi tyttö puhumaan ja hän itse jätti viittomat siihen paikkaan. Ikää oli 2v9kk. Puheterapiaa jatkettiin puuttuvien äänteiden ja suun motoriikan harjoitusten vuoksi aina jaksottain. Tyttö testattiin puheterapeutin toimesta pariin kertaan ja puheen epäselvyydestä huolimatta pärjäsi testeissä ikätasoisesti, jopa yli. R-äänne löytyi viimeisenä, ilman aktiivista puheterapiaa 6-vuotiaana.

Olisko nyt niin, että se sairaalan pt tekee töitä niin sairaiden lasten kanssa, ettei osaa toimia pienempien tuentarpeiden kanssa? Sinänsä tukiviittomista ei mitään haittaa ole, mutta olisko tässä kohtaa yhteiskunnan varojen hukkaamista. Ja toi psyk.tutkimusjakso... Kannattaisko ensin ehdottaa, et lapsi menis kerhoon tai päikkäriin vaikka puolipäiväiseksi ja katsottais vähän kevyemmin, nouseeko tuentarvetta esiin...
Kuka ja missä opetti teille ne tukiviittomat ? Minulle kun vaan eilen se sairaalan pt totesi että ne on otettava nyt heti käyttöön muttei sitten kertonut että kuinka voisimme ne opetella ja mihin pitäisi ottaa yhteyttä asian tiimoilta.

Meillä täällä maalla on melkoisen mahdotonta laittaa lasta mihinkään kodin ulkopuolelle hoitoon kun ei ole omien työasioiden takia sellaiseen tarvetta. Hoitoon olisi matkaa 30 kilometriä, kerhoja ei ole edes olemassa tämän ikäisille. Hoitopaikat ovat lisäksi koko ajan tupaten täynnä ja päiväkodissa on sisäilmaongelmia : (

Minä en oikeasti ole mikään curling-äiti enkä myöskään nauti siitä että lapseni puheenkehitys on viivästynyttä. Tiedostan ongelman ja kontrollifriikkinä tahtoisin tietää kuinka edetä jotta saisin lapselleni mahdollisimman näppärästi hänen tarvitsemaansa apua. Eilinen sairaalakäynti oli kyllä sen verran ikävä kokemus ettei kamalasti tee mieli edes kysellä ammattilaisilta apua.

Minuaoikeasti tökki se puheterapeutti jo alkuvaiheessa johtuen hänen tavastaan puhua pojalleni (sellaista outoa "lapsikieltä", aivan erilainen äänensävy kuin mitä oli minulle puhuessaan) ja sitten tuo hurja vääntö tuosta tukiviittoma-asiasta.

Onneksi sain puhuttua itselleni luvan olla huoneessa seuraamassa testausta niin nyt tiedän todellakin varmasti kuinka poika ne tehtävät suoritti.
 
vierass
Alkuperäinen kirjoittaja hämmentynyt äiti;29790184:
Kuka ja missä opetti teille ne tukiviittomat ? Minulle kun vaan eilen se sairaalan pt totesi että ne on otettava nyt heti käyttöön muttei sitten kertonut että kuinka voisimme ne opetella ja mihin pitäisi ottaa yhteyttä asian tiimoilta.
Meillä minä kävin ensin oma-aloitteisesti työväenopiston tukiviittomakurssin. Sen jälkeen käytiin kurssilla kerran viikkoon, missä oli muitakin perheitä ja lapsille ja aikuisille oli oma opetusohjelma. Myöhemmässä vaiheessa saimme myös opettajan kotiin. Tuota oma-aloitteista kurssia lukuunottamatta muu opetus järjestyi kunnan vammaispalvelun kautta. Tuon lisäksi lapsi pääsi intergroituun erityisryhmään, missä kaikille lapsille opetettiin viittomia ja siellä ne olivat myös käytössä.

Netti on myös hyvä paikka opetella, tässä linkki millä pääsette alkuun:
Lasten viittomasanakirja
 
hämmentynyt äiti
vierass: mitä arvelet, vaaditaanko lapselle ensin se vammaistukipäätös että saisi tuollaista tukiviittomaopetusta ?

Täällähän ei ole ensimmäistäkään kurssia minkäänlaiseen viittoma-hommaan, olisin mennyt aivan mielenkiinnosta jo aikoja sitten sellaiselle sillä olen aikoinani käynyt viittomakielen alkeiskurssin ja olisi ollut kiva oppia lisääkin. Juu, tiedän että tukiviittomat eivät ole aivan yks-yhteen viittomakielen kanssa mutta sen verran samaa ovat että ei siinä hakoteillä olla vaikka osaisinkin viittoa paremmin kuin mitä nyt osaan.

Meillä siis pitäisi olla "kotiopettaja" jotta saisimme opittua viittomat jotka sitten siirrettäisiin pojan käyttöön. Tai no, hän on niin innokas oppija että taitaisi oppia aivan samalla opetuskerralla kuin me vanhempansakkin ; )

En kyllä vieläkään ole varma onko meidän poikamme tapauksessa järkeä lähteä noihin viittomiin kun poika selittää päivä päivältä pidempiä ja vaikeampia lauseita ja jopa pyytää minua tavuttamaan joitain vaikeita sanoja voidakseen sitten toistaa niitä.

Mutta ei se varmasti olisi pahaksi jos tietäisin kuinka ja mistä voisimme niin halutessamme saada opetusta tukiviittomiin.
 
vierass
Alkuperäinen kirjoittaja hämmentynyt äiti;29791830:
vierass: mitä arvelet, vaaditaanko lapselle ensin se vammaistukipäätös että saisi tuollaista tukiviittomaopetusta ?
Ei meillä ollut mitään vaimmastukipäätöksiä siinä vaiheessa, kun kurssille mentiin. Olisimme päässeet heti kurssille ensimmäisen puheterapeutin diagnoosikäynnin jälkeen, jos siellä kurssilla vain olisi ollut tilaa, seuraavalle sitten menimme. Puheterapeutti oli heti sitä mieltä, että lapsi tarvitsee kommunikaatiokeinon ja meidän lapsi käytti siinä vaiheessa omia viittomiaan, oli oikea miimikko :D joten tukiviittomat oli hänelle paras vaihtoehto.

En enää muista tarkalleen miten tuo kurssille pääsy meni, sosiaalitoimen vammaispalveluun piti olla yhteydessä, saattoi olla, että piti laittaa joku hakemus ja puheterapeutti suositteli. Kannattaa kysellä puheterapeutilta, he tietävät noista jutuista paljon tai sitten sieltä vammaispalvelusta. Vammaispalvelu on aina toiminut tuon opetuksen maksajana.

Tukiviittomathan ovat viittomakielen yksittäisiä sanoja. Jos niitä osaat, niin voit käyttää niitä aina puhuessa merkityksellisempien sanojen kohdalla (tai käytännössä niiden sanojen kohdalla, joita sattuu osaamaan). Monethan ovat niin kuvaavia, että ne pystyy tunnistamaan ilman varsinaista opettelua kuten vaikka auto, vasara tai pallo.
 
viittooko
Jos olet aikoinaan käynyt viittomakielen alkeiskurssin, niin opit käyttämään tukiviittomia ilman mitään kursseja tuolta nettilinkistä katsomalla. Otat vaan käyttöön yhden uuden viittoman päivässä tai mikä tahti nyt itselle sopii.

Mutta jos lapsi tosiaan jo puhuu ja osaa ilmaista itseään ja pyytää tavuttamaan sanoja, niin ei kai enää ole tarvetta viittomille.
 
"joo"
- Kelan puheterapiaa ette voi saada jos ette saa korotettua vammaistuksea. Siinä on kelalla omat kriteerit. jos siis jatkossa on tarvetta kelan kuntoutukselle on haettava myös vammaistukea.
- Vammaistukihakemus ja kuntoutushakemus kelalle kaikkine perusteluineen on vaikea tehdä joten kannattaa kysyä onko sairaalassanne sosiaalityöntekijä tai kuntoutusohjaaja joka voisia uttaa hakemuksen tekemisessä. Muuten saattavat hylätä hakemuksen, kela on tarkka näistä
- Psykiatrian puolen tutkimuksia harvemmin tehdään jos on pelkkä puheongelma, eikä muita oireita
- Psykologin tutkimuksia voidaan tehdä jos testataan esim puheen ymmärtämista tai kouluvalmiuksia
- Yleensä puhe ongelmia eivät tutki psykiatrit vaan neurologi tai foniatri, joten ihmettelen jos lapsellanne tulee sen puolen tutkimuksia
 
hämmentynyt äiti
Oi kuinka olenkaan iloinen että sain näin paljon neuvoja, vinkkejä ja opastusta ! Tuli hyvä mieli kun sain niin asiallisia vastauksia, kiitos kaikille kilteille ja ymmärtäväisille kirjoittajille.

Kamalan tyhmää ettei pelkkä asiantuntijaryhmän lausunto lapsen avuntarpeesta riitä Kelalle.
Ihan kuin ei olisi riittävän haastavaa jo muutenkin.

Täytyy ihan miettiä jaksammeko alkaa runoilemaan mitään vai ostetaanko puheterapeutin palvelut omalla rahalla jos kunta ei enää tee maksusitoumusta. Tämä kunnan päätös selviää ensi viikolla ja siihen asti on "roikuttava löyhässä hirressä" kun ei ole tietoa jatkosta.

Siksihän minä vallan hämmennyinkin tuon sairaalan puheterapeutin heitosta että syksyllä sitten olisi osastojakso kun poika on "todistanut" niin neurologille kuin toimintaterapeutille ja vielä puheterapeutillekkin ymmärtävänsä kaiken puhutun ja osaavansa noudattaa annettuja ohjeita tilanteissa kuin tilanteissa. On todettu ikätasoaan huomattavasti "taitavammaksi" kaikilla tutkimusten osa-alueilla.

Tuntuisi suorastaan omituiselta että sitten vielä joku psykologi tai psykiatri testaisi samoja juttuja jotka on jo muutamaan kertaan todettu ongelmattomiksi.

Tämähän olisi resurssien haaskausta, varmasti on olemassa niitäkin lapsia joilla on viivästyneen puheenkehityksen lisäksi ongelmia siellä ymmärryspuolella.

Viittooko: oma puheterapeutti ja me sekä lähipiirin tutut aikuiset olemme miettineet keskenämme että koska poika puhuu (joskin epäselvästi) niin viittomat eivät taida kuitenkaan olla hänelle nyt tarpeen.

Hän kyllä käyttää käsiään puhuessaan jos on jotain sellaista selitettävää joka on hänelle sanallisesti vaikea sanoa, keksi jo alle vuoden vanhana oman viittoman merkiksi vessahädästään eli poika todellakin osaa viestiä asioistaan vaikka sanoista puuttuukin kirjaimia.

Eilen poika puhui puhelimessa perhetutun kanssa ja tuttumme ymmärsi kaiken pojan puheen vaikkei ollutkaan näköyhteydessä joten ei poika niin kamalan epäselvästi enää puhu. Oman perheen on vaan kamalan vaikea hahmottaa onko edistymistä tapahtunut puheen selkiytymisessä vaiko ei koska mehän olemme ymmärtäneet poikaa jo ennenkuin hän puhui sanaakaan ; )

Puhelimessa puhuessaan poika eilen sanoi s-kirjaimenkin parin sanan keskellä vaikka tähän saakka s on osannut tulla vain ISI-sanassa. Tämän ihanan asian minäkin huomasin ja meinasin ihan seota ilosta kun sain todeta että oikeasti tässä taitaakin olla toiveita puheen selkiytymisessä.

Täytyy varmaan tehostaa kotiharjoituksia noiden kadoksissa olevien konsonanttien löytymiseksi, yksittäinhän ne kaikki tulevat vaivatta mutta niiden sanominen sanojen keskellä on hakusassa. Onneksi poika on halukas oppimaan, ei tarvitse koskaan houkutella tekemään harjoituksia vaan hän kyselee itse muutaman kerran päivässä josko saisi tehdä harjoitteita.
 
"sobreviviente"
Hei.
Meillä poika 4v2kk ja lauseita on puhunut pitkään. Kuitenkin kirjaimet vaihtuvat toiseen eli L=J. Laiva = Jaiva, Kala = Kaja jne. Jos harjoitellaan ja lausuu sanan hitaasti tavuttaen tulee se oikein, mutta muuten L muuttuu aina J:ksi. S kirjain tulee normaalisti, mutta R ei vielä osaa lausua.
Neuvolassa kävimme tuossa kuukausi sitten, mutta koska sanoivat että lauseita tulee ja puhe on muuten selkeää niin tästä ei tarvitse olla huolissaan ollenkaan ja kukaan ei ole sanonut koskaan mitään pojan puheesta.
 
Viittooko
Luottaisin eniten oman puheterapeutin arvioon, koska hän on tehnyt töitä pojan kanssa pitkään. Kuulostaa hyvälle, että kehitystä on tullut nyt lyhyessä ajassa noin paljon.

Suosittelisin kyllä laittamaan tukihakemukset Kelalle. Olettehan kuitenkin tehneet paljon töitä kielenkehityksen eteen. Hakemuksessa on tärkeää mainita se, että olette tehneet harjoituksia, käyneet terapiassa jne.

Lapsestasi tulee isäni mieleen. Hän kertoi omasta lapsuudestaan, että aikuiset olivat ihmetelleet mikä hänellä on, kun hän ei puhu. Mitään kielellistä ongelmaa hänellä ei kuitenkaan ollut isompana eikä aikuisena. Jos siihen aikaan olisi ollut vastaavat tutkimukset kuin nykyisin, niin varmasti oli ollut terapiaa ja sairaalatutkimuksia.
 
vierass
Minäkin suosittelen laittamaan ne paperit kelaan vetämään. Kunta voikin jossain vaiheessa päättää, että siltä löytyykin oman puheterapeutin palveluja, niin voitte joutuakin vaihtamaan puheterapeuttia ja kulkemaan hänen luokseen hänelle sopivaan aikaan. Aika harvinaista tuollaiset kotikäynnit, täällä joutuu yksityisellekin itse menemään, tekevät enintään muutaman kerran päiväkotivierailuja, missä opastetaan henkilökuntaa, jos siihen myönnetään käyntikertoja. Monet lapset käyvät ihan yksinäänkin taksilla, taksikuski saattaa lapsen puheterapeutille ja puheterapeutti puolestaan taas taksikuskille, joka luovuttaa toisessa päässä hoitopaikkan hoitajille. Puheterapeutin palkkiot eivät ole ihan pieniä, joudut melko varmasti maksamaan enemmän kuin mitä siinä maksumääräyksessä olevan summan. Kunnat ja kela kilpailuttavat aina määrä ajoin palvelujen tuottajat, joten he saavat edullisemman tarjoushinnan.

Ei kannata niiden kotiharjoitusten kanssakaan liiallisuuksiin mennä, vaan mennä pitkälti lapsen tahtisesti. Aina voi vaatia, että vähän tehdään joka päivä, mutta kestoa voi lapsen mukaan vaihdella päivittäin. Lahjonta on hyvä porkkana, meillä on saatu iso kasa leluja, sellaisen sai aina, kun tarralappu tuli täyteen harjoituksia tehden. Joinakin päivänä tarroja tuli yksi, joskus jopa kymmenen.
 
Viittooko
Parhaat kotiharjoitukset ovat sellaisia, jotka voi yhdistää normaaliin arkitoimintaan. Minulla on liikuntavammainen lapsi. Meillä esim. vaipan vaihto ja lapsen kantaminen olivat lapsen harjoittamista, sillä ne tehtiin tietyllä fysioterapeutin neuvomalla tavalla.
 
vierass
Parhaat kotiharjoitukset ovat sellaisia, jotka voi yhdistää normaaliin arkitoimintaan. Minulla on liikuntavammainen lapsi. Meillä esim. vaipan vaihto ja lapsen kantaminen olivat lapsen harjoittamista, sillä ne tehtiin tietyllä fysioterapeutin neuvomalla tavalla.
Voi olla vähän vaikea jotain puheharjoituksen toistoja yhdistää arkitoimiin, kun toistetaan samaa tavua kerta toisensa jälkeen ja sitten siiryttään toiseen tavuun ja toistetaan sitä taas kerta toisensa jälkeen :D No meidän lapsi teki noita kyllä väliin ihan bussipysäkilla bussia odotellassa, jankkasi samaa tavua ja kiersiä minua ympäri samalla. Paljon noita harjoituksia naamioidaan pelien muotoon, hypellään ruudusta toiseen toistaen samaa tai mennään nopan kanssa johonkin ruutuun, minkä juttua sitten toistellaan tai ongitaan tavu/sana mitä toistetaan tai pelataan muistipeliä, jossa käännetyt kortit sanotaan useampaan kertaan ääneen. Puheharjoitukset perustuvat pitkälti toistoon, kirjain voidaan tuoda puheeseen ensin harjoittelemalla se vaikkapa yhdistämällä konsonantti kaikkiin vokaaleihin vuoron perään ja niitä toistetaan. Sitten vaikeutetaan vähän lisäämällä kolmas kirjain jne, sitten siirrytään helppohin sanoihin ja myöhemmin vaikeampiin, missä tulee hankalampia kirjainyhdistelmiä. Tietyt kirjaimet toisten yhteydessä voivat olla tosi hankaliakin. Kuinka monella aikuisellakin joku broileri voikin vahingossa vääntyä boileriksi.
 
Vierras
Se Kelan lomake ei ole kovin vaikea täytettävä, joten sitä ei tarvi "pelätä". Meidän lapsemme oli just foniatrian polin osastolla viikon, eli päivässä 5-6 tuntia ja tykkäsi touhuilla siellä tosi paljon. Osa lapsista kävi siellä myös psykologin luona. Olisko teidänkin kohdalla kuitenkin kyse tämmöisestä, on vaan virheellisesti esitetty sulle?
 
Vierras
Ja vielä jatkan, että me ollaan hakemassa Kelalta puheterapiaa, koska kunta voi tarjota sitä vain kerran viikossa, mutta Kelan maksamana voisi saada 2 kertaa viikossa. Puhe on alkanut kehittyä nyt hyvin ja halutaan siihen kaikki tuki, jotta lapsi saavuttaisi pian ikätasonsa. Ongelmat puheen epäselvyydessä, ärrää lukuunottamatta äänteet tulee hyvin.
 
hämmentynyt äiti
Täytyy varmaan odottaa että saan käteeni sairaalan työryhmän loppuselostuksen ja sitten vasta alkaa pähkäilemään ihan tosissani mitä jatkossa tehdään. Minulla vaan on tapana selvittää asiat itselleni etukäteen mahdollisimman selviksi jotta sitten osaan varmasti toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

Juu, meillä täällä maalla moni asia on "huonosti" mutta puheterapeutti tosiaan käy kotona koska satumme asumaan kivasti hänen kotimatkansa varrella. Tulee tänne aina oltuaan "kylillä". Täällä on juuri nyt tuo kilpailutus menossa, kunnasta kerrottiin minulle kyllä että todennäköistä on että meidän puheterapeuttimme tulee jatkamaan, ei tainnut olla montaakaan muuta paikan hakijaa ; )

Minä olenkin ihan koko ajan tehnyt harjoitteita pojan kanssa hänen jaksamisensa mukaan, tai no en ole, olen pitänyt huolen siitä että harjoitukset eivät ole päivän pääasia. Poika itse jos saisi päättää niin meillä ei paljon muuta leikittäisikään kuin puheharjoituksia ja minun mielestäni hänen tulee kyllä touhuta muutakin päivän aikana.

Saattaa olla että sairaalan puheterapeutti ei käsittänyt että minä en voi tietää sairaalan käytäntöjä ja siksi hän "oikaisi" asioista puhuessaan heittämällä tuon psykiatrisen osastojakson. Täällä ei ole foniatrian osastoa eikä edes poliklinikkaa joten voihan olla että ne foniatrin jutut tehdään psykiatrisella puolella.

Nyt tämä äiti lähtee leikkimään sanoilla pojan kanssa ; ) Poika jo äsken ulkona ollessamme tuli viereeni ja sanoi "äiti, voiaanko haajoitella jotain anaa iha kunnolla kohta?"
 

Yhteistyössä