"huokaus"
Olen tapaillut ihanaa miestä kohta kolme vuotta. Aluksi suhde oli seksisuhde, koska se sopi meille molemmille, varsinkin minulle, joka olin juuri eronnut ja en todellakaan kaivannut muuta. Vuoden jälkeen päätimme lähteä tahoillemme, mutta parin kuukauden kuluttua olimme taas yhdessä. Nyt suhde oli muuttunut seksisuhteesta tapailuksi ja rakastuin silmittömästi. Tapasimme vain lasten ollessa isänsä luona ja joskus hän kävi luonani kahvilla. Taas vierähti vuosi ja sanoin itseni suhteesta irti. Halusin enemmän. Pidimme taukoa muutaman kuukauden ja palasimme yhteen, nyt tutustuttaen lapsetkin ja hän alkoi viettää meillä aikaa ja oli yötäkin. Nyt vuosi on vierähtänyt ja olemme hienosta alusta huolimatta taantuneet taas tapailu asteelle. Syynä on, että hän on lapseton ja ei kuulema osaa heittäytyä monilapsiseen arkeen. Koen, että hän on se sielunkumppani (en ole koskaan ollut niin läheinen kenenkään kanssa), mutta haluan enemmän. Kärsivällisyyteni alkaa loppua, kun tunnen, että kaikesta rakkaudesta huolimatta suhteemme ei tule kantamaan :/ Kysymykseni onkin onko jollain kokemuksia suhteesta joka on piiiiiitkän tapailuvaiheen jälkeen muuttunut seurusteluksi?
