Irmelin
puolalaisen sananlaskun kanssa?
Suurinta on äidinrakkaus,
sitten koiran,
sitten rakastetun.
Suurinta on äidinrakkaus,
sitten koiran,
sitten rakastetun.
vanha viisaus
Tuleeko lapsen rakkaus vanhempaan vasta nelosena? Ehkäpä. Kissa ei pääse listalle ollenkaan.
Mun kissan rakkaus meihin on vähän niin ja näin. Ennen ruokkimista on niiiin mielinkielin, sitten kun on saanut mahansa täyteen niin ei korvaansa lotkauta mulle.
Rapsutukset ja silitykset kyllä tuolle kelpaa mutta taitaa nekin olla vaan oman olonsa takia.
Olen kissani orja. :heart:
Palstan mukaan lapsen ei tarvitse rakastaa vanhempaansa, en muista mikä ketju se oli, mutta näin on sanottu.
"vvieras"
Totta kyllä. Vaikka miten menisi hermot kiukuttelevaan lapseen tai että joku tukistaisi lastaan, lapsen menettäminen ja huoli lapsesta on suurinta. Lapsen kuolema tai katoamisuutiset tai ihan vaan verta vuotava lapsi (meillä kohelsi niin että vuosi päästä verta) saa muistamaan miten rakastaa lastaan. Vaikkakin olisi samana päivänä ajatellut myydä sen naapuriin.
Puolisoon kohdistuva rakkaus on musta erilaista. Koirista en tiedä. Eiköhän ne omistajastaan ainakin välitä kun pelastavat vaikka hukkumasta.
Puolisoon kohdistuva rakkaus on musta erilaista. Koirista en tiedä. Eiköhän ne omistajastaan ainakin välitä kun pelastavat vaikka hukkumasta.
"hillla"
Joo o, osuva sanonta! Äitinä äidinrakkaus on kyllä suurinta rakkautta mitä olen kokenut. Äitinä vaan rakastaa lastaan aina, tuli eteen mitä tahansa. Ei sitä voi pyyhkiä pois mitenkään eikä mikään. Se on puhtaan ehdotonta.
Seuraavana tulee kyllä aika hyvin se koiranrakkaus isäntäänsä kohtaan, koiraihmisenä tiedän että koirat on älyttömän uskollisia ja kiintyneitä sitä ykkösihmistä kohtaan, ja nekin ovat rakkaudessaan jotenkin ällistyttävän ehdottomia.
Rakkaus rakastettua kohtaan on parhaimmillaan myös älyttömän vahvaa ja kiintyvää, monessa mielessä sitä on valmis vaikka kuolemaan rakkaansa puolesta. MUTTA samalla se ei kuitenkaan monesti ole täysin ehdotonta rakkautta, niinkuin taas kaksi ekaa rakkauden muotoa. Monihan meistä on kuitenkin valmis jättämään rakastettunsa ja se rakkaus kuolee, jos tämä vaikka satuttaisi meitä pahasti henkisesti tai fyysisesti.
Seuraavana tulee kyllä aika hyvin se koiranrakkaus isäntäänsä kohtaan, koiraihmisenä tiedän että koirat on älyttömän uskollisia ja kiintyneitä sitä ykkösihmistä kohtaan, ja nekin ovat rakkaudessaan jotenkin ällistyttävän ehdottomia.
Rakkaus rakastettua kohtaan on parhaimmillaan myös älyttömän vahvaa ja kiintyvää, monessa mielessä sitä on valmis vaikka kuolemaan rakkaansa puolesta. MUTTA samalla se ei kuitenkaan monesti ole täysin ehdotonta rakkautta, niinkuin taas kaksi ekaa rakkauden muotoa. Monihan meistä on kuitenkin valmis jättämään rakastettunsa ja se rakkaus kuolee, jos tämä vaikka satuttaisi meitä pahasti henkisesti tai fyysisesti.
"hillla"
Tuli muuten mieleen tuosta koiran rakkaudesta leffa " Hachiko- tarina uskollisuudesta". Perustuu tositapahtumiin, ja kertoo koiran todellisesta uskollisuudesta omaa isäntäänsä kohtaan. Tosi surullinen leffa, mutta koiranystävät, katsokaa ihmeessä 
"pieras"
no ei ole koskaan ollut piskiä, niin en osaa siitä sanoa.
Laittaisin ekaksi ne lapset, sitten ITSEN. Koska itserakkauden täysi puuttuminen on pahasta.
Kolmosena vois tulla joku ukko - ilmankin tässä pärjäis, mutta on se kuitenkin aika kätevä olla kotona.
Laittaisin ekaksi ne lapset, sitten ITSEN. Koska itserakkauden täysi puuttuminen on pahasta.
Kolmosena vois tulla joku ukko - ilmankin tässä pärjäis, mutta on se kuitenkin aika kätevä olla kotona.
"a.p."
Sanotaan myös niin, että äiti ei koskaan lakkaa rakastamasta rikoksen tehnyttä lastaa.
Isä taas voi kylmästi hyljätä rakkautensa tässä tapauksessa.
"sipsi"
Ehkä voisi puhua vanhempien-, ei äidinrakkaudesta. Olen varma, että mies rakastaa tytärtä aivan yhtä paljon kuin minä.
Tuo rikoksen tehneen lapsen rakastaminen ja vanhempien suhtautuminen siihen on mielestäni yleistämistä ihan vertaansa vailla...
Tuo rikoksen tehneen lapsen rakastaminen ja vanhempien suhtautuminen siihen on mielestäni yleistämistä ihan vertaansa vailla...
[QUOTE="a.p.";29799137]Sanotaan myös niin, että äiti ei koskaan lakkaa rakastamasta rikoksen tehnyttä lastaa.
Isä taas voi kylmästi hyljätä rakkautensa tässä tapauksessa.[/QUOTE]
kaikenlaista sanotaan, itse en tuohon oikein usko. Eikä aina hylkääminen, tarkoita sitä, etteikö rakastaisi.
Isä taas voi kylmästi hyljätä rakkautensa tässä tapauksessa.[/QUOTE]
kaikenlaista sanotaan, itse en tuohon oikein usko. Eikä aina hylkääminen, tarkoita sitä, etteikö rakastaisi.
Mä en kans ymmärrä tätä.
Suurinta on siis koiraäidin rakkaus pentuunsa, koska siinä yhdistyy 1. ja 2. :heart:
Ja voi *pärsk* vaan taas, Mytakko
(ja en kykene itse tähän hätään sanomaan mitään rakkauksien eroavaisuuksista tai niiden vahvuusasteista )
(ja en kykene itse tähän hätään sanomaan mitään rakkauksien eroavaisuuksista tai niiden vahvuusasteista
)
Viimeksi muokattu:
En.
Just tänä aamuna lueskelin tätä uutisjuttua, jossa tyttö oli tullut 11v raskaaksi, koska isoveli oli hänet raiskannut. Tyttö koukuttui huumeisiin ja elämä meni sitte pilalle näiden kauheiden juttujen myötä.
En usko, että mulla sellasta "äidinrakkautta" onkaan, joka pysyisi samana sen jälkeen, jos lapseni raiskaisi toisen lapseni.
Warning for Britain's youngest mother: Woman who gave birth at 12 raped by brother and lost child | Mail Online
En myöskään katso puolisoni tulevan viimeisenä.
Just tänä aamuna lueskelin tätä uutisjuttua, jossa tyttö oli tullut 11v raskaaksi, koska isoveli oli hänet raiskannut. Tyttö koukuttui huumeisiin ja elämä meni sitte pilalle näiden kauheiden juttujen myötä.
En usko, että mulla sellasta "äidinrakkautta" onkaan, joka pysyisi samana sen jälkeen, jos lapseni raiskaisi toisen lapseni.
Warning for Britain's youngest mother: Woman who gave birth at 12 raped by brother and lost child | Mail Online
En myöskään katso puolisoni tulevan viimeisenä.
seejeklöd
Mutta jos miehesi raiskaisi lapsen, rakkaus säilyisi? Vai mihin tuota vertaat? Mikä on niin suuri rakkaus että voisit antaa tuollaisen anteeksi kun otit esimerkiksi?
Et tainnut ymmärtää tuota koirajuttua...
Äidinrakkautta aina hehkutetaan jotenkin puhtaimpana, muuttumattomimpana ja ehdottomana rakkautena, jota en usko lainkaan. Siihen viittasin, siis ihan siihen äidinrakkauden konseptiin. Eihän sitä voi rinnastaa puolisoon, ei kukaan Suomen lain mukaisesti aviossa oleva voi olla lapsensa/vanhempansa kanssa naimisissa.Alkuperäinen kirjoittaja seejeklöd;29799432:
Anteeksiantaminen on eri asia, eikä kuulu tähän ketjuun lainkaan. Moni ihminen on antanut sukulaisensa murhanneelle anteeksi, mutta se ei tarkoita rakkautta murhaajaan vaan ennemminkin se on keino jatkaa elämää katkeroitumatta liikaa, jotta jotain hyvääkin voisi vielä tapahtua pahan jälkeen. Anteeksianto ei tarkoita teon hyväksymistä edes.
viaarass
Vaikka sinä et sitä voimakasta äidinrakkautta tuntisikaan, se ei tarkoita etteikö muut sitä tuntisi. Et taida ymmärtää näitä asioita kauhean hyvin.
Joo, ilmeisesti muut voivat ehdotonta rakkautta tuntea raiskaajalapsiakin kohtaan ja minä olen se viallinen. Jepjep.
voi huoooooh
Ja jotkut raiskaajamiehiäkin jepjep. Toiset eivät ole myöskään yhtä huomionhakuisia jep.