Mitä tulee mieleen ekana tällaisesta äidistä?

Jos ei huvita vastata mitään tähän, ei tule mitään mieleen tai paheksuu kovasti tällaista kyselyä niin ei tarvitse kirjoittaa mitään. Elikkä mitä tulee mieleen kun:

-äiti saanut lapsia kolmen miehen kanssa, lapsia neljä
-äiti kouluttautunut peruskoulun verran, senkin huonoilla arvosanoilla
-elää tuilla
-hassaa rahaa humpuukiin kuten bensaan (turhaa ajelua), baariin ja hiustenvärjäämiseen kampaajalla
-lapsilla kaikilla jonkinsortin oppimisvaikeuksia
-äiti tupakoinut runsaasti raskaana jokaisen lapsen kohdalla
-ei aikomustakaan kouluttautua tai mennä töihin kun "eihän siitä saa rahaa yhtään enempää kun ois pieni palkka"

Täydellinen WT. Kai sillä on tatskojakin ja shokkiväriä päässä?

Säälittää.

Alempaa kastia. Todennäköisesti lastensuojelun kanssa tekemisissä, töihin ei pysty mukamas ja kiroilee kuin merimies.

Valitettavaa on se, että hänelle viidennen lapsen tekeminen voi olla keino nostaa hetkellisesti tulotasoaan. Onko meidän tukijärjestelmä sittenkään lasten etu?

Arvelen, ettei äidillä itselläänkään ole olleet kovin hyvät lähtökohdat elämälleen. Todennäköisesti hän kärsii itse samoista oppimisvaikeuksista kuin lapsensa. Ja niin nämä tuppaa periytymään, kuten sosioekonominen asema yhteiskunnassa.

Eli mielessäni ei herää mitään vihantunteita tällaista äitiä kohtaan, vaan ainoastaan ajatuksia siitä, mitä yhteiskunta voisi katkaista syrjäytymisen kierteen. Ja miten saataisiin aktivoita myös ne, jotka eivät ole saaneet muuta mallia elämälleen kuin tukien varassa elämisen ja joilla ei ole muutenkaan kovin hyvät lähtökohdat elämässä menestymiseen. Systeemi pitäisi saada kannustavaksi, syyttely ei auta.

Minkäs toi äiti tyhmyydelleen voi, mut lapset säälittää. Toivottavasti edes yksi isistä olisi normaali ja yrittäis viedä kaikkien lasten elämää vivahdeikkaampaan suuntaan.

Ei varsinaisesti liity tähän, mutta eräällä tuttavalla kaveri jolla vähintäänkin erikoiset kuviot. 2 kouluikäistä lasta, nämä samalle isälle. 2 eskari/ekalk. Ikäistä ja näillä ehkä(?)sama isä. Ja vielä yksi about 2-3v jolla eri isä. Näiden isien kanssa ei missään tekemisissä. Alkoi seurustelemaan miehen kanssa jonka lapset 2kpl tuli mukana, ja nyt näillä vielä 1 yhteinen perheessä siis 8 lasta, joilla 4eri isää ja 2 eri äitiä. Melkosta menoa. Äiti ei ole ollut töissä yli 10vuoteen. Elukoita on tontti täynnä...

Ette uskalla mennä sanomaan päin naamaa.

Aika surullista jos ei odota tulevaisuudelta tuon enempää

Jokainen eläköön omaa elämäänsä, aina ei kaikkeen voi edes itse vaikuttaa. Mä en lähde arvostelemaan ketään. Mulla itsellä on pian 5 lasta, kolmelle eri isälle, enkä ole mitään alempaa kastia, olen käynyt töissä 16 v asti, suorittanut lukion ja mulla 2 ammattitutkintoa. Yhteiskunnalta en oo tukia ikinä hakenu. Joskus vaan ei itse mahda mitään että tulee ero ja perhe hajoaa, mä oisin ollu vaikka ikuisesti ekan mieheni, esikoiseni isän kanssa, jos vaan tuo ei ois pettänyt ja hakannut ....seuraava taas harjoitti samaten hakkaamista ja henkistä väkivaltaa, jouduin mm.katkasemaan välit sukuuni ja kavereihin, olin kuin orja, en saanut mitään ikinö, en käyny esim.kampaajalla tai hammaslääkärillä koskaan, käytin miehen hankkimia käytettyjä vaatteia, ei ollut omaa rahaa jne... tällä haluan sanoa, että ei todellakaan aina voi itse valita miten elämä menee, jos ei tiedä taustoja, ei pidä arvostella!!

Noh, minä tunnen kolme kertaa eronneen, lapset kahden miehen kanssa, ei pysyvää työtä. Mutta tosi fiksu ihminen ja kaikki lapsensa kouluttautuneet.

[QUOTE="muumimamma";29800244]Jokainen eläköön omaa elämäänsä, aina ei kaikkeen voi edes itse vaikuttaa. Mä en lähde arvostelemaan ketään. Mulla itsellä on pian 5 lasta, kolmelle eri isälle, enkä ole mitään alempaa kastia, olen käynyt töissä 16 v asti, suorittanut lukion ja mulla 2 ammattitutkintoa. Yhteiskunnalta en oo tukia ikinä hakenu. Joskus vaan ei itse mahda mitään että tulee ero ja perhe hajoaa, mä oisin ollu vaikka ikuisesti ekan mieheni, esikoiseni isän kanssa, jos vaan tuo ei ois pettänyt ja hakannut ....seuraava taas harjoitti samaten hakkaamista ja henkistä väkivaltaa, jouduin mm.katkasemaan välit sukuuni ja kavereihin, olin kuin orja, en saanut mitään ikinö, en käyny esim.kampaajalla tai hammaslääkärillä koskaan, käytin miehen hankkimia käytettyjä vaatteia, ei ollut omaa rahaa jne... tällä haluan sanoa, että ei todellakaan aina voi itse valita miten elämä menee, jos ei tiedä taustoja, ei pidä arvostella!![/QUOTE]

Sinussa on joku vika kun aina haksahdat väkivaltaiseen mieheen. Kyllä naisenkin pitää miettiä miksi valitsee aina uudestaan väkivaltaisen miehen.

-äiti saanut lapsia kolmen miehen kanssa, lapsia neljä
Naisella on neljä lasta ja jonkinlainen suhde hänellä on ollut vähintään kolmeen mieheen.

-äiti kouluttautunut peruskoulun verran, senkin huonoilla arvosanoilla
Koulu ei kiinnosta tai sitten hän ei ole saanut oikeanlaista tukea jotta koulumennestys olisi ollut parempi.

-elää tuilla
...jaa-a, ei kai kukaan elä pelkästään tuilla kai sittä jotakin ruokaakin on hankittava, todennäköisesti laitettava, lapsilla ainakin olisi hyvä olla myös koti/asunto

-hassaa rahaa humpuukiin kuten bensaan (turhaa ajelua), baariin ja hiustenvärjäämiseen kampaajalla
Saa näemmä riittämään rahat niihin(kin)

-lapsilla kaikilla jonkinsortin oppimisvaikeuksia
Tuskin minun tehtävini on arvioida mistä johtuvat. Ehkä voisin yrittää esim. äidin kanssa selvittää miten oppimisvaikuksia voisi ainakin helpottaa.

-äiti tupakoinut runsaasti raskaana jokaisen lapsen kohdalla
Tuskin minun siihenkään tarvitsee puuttua. Terveydenhuolto koulutuksen saaneena toki jossakin yhteydessä voisin kertoa tupakoinnin vaaroista sikiölle jos olen äidin kanssa paljonkin tekemisissä, ehkä pystyisin myös tukemaan tupakoinnin lopettamisessa tai sen vähentämisessä.

-ei aikomustakaan kouluttautua tai mennä töihin kun "eihän siitä saa rahaa yhtään enempää kun ois pieni palkka"
Tuossakin asiassa voisin kertoa omia näkemyksiäni jos äiti on esim. ystäväni, muuten tuntisin lähinnä sääliä, jos sitäkään.

Itselläni on 2 lasta, 2 eri miehelle. Lapsilla ikäeroa 2 vuotta. Esikoisen isään katkesi minun tahdosta välit jo odotusaikana. Raskausaikana tapasin toisen lapseni isän. Raskausaikana kuitenkaan en (tietenkään) lähtenyt mitään suhdetta rakentamaan, mutta esikoisen syntymän jälkeen aloimme tapailla. n. vuoden yhdessäolon jälkeen aloin odottamaan. Tuo ihminen on molempien lasteni isä, maailman paras vanhempi ja ihana rakastava kumppani. Yhdessä olimme 6 ihanaa vuotta. Erosimme sovussa ja välimme ovat edelleen todella hyvät.
Nyt uusi mies ollut 2 vuotta. Lapsista ei olla puhuttu, mutta toki pyörii tämä "mitä muut ajattelee minusta" päässä jos päättäisimme, että meille saa yhteinen lapsi tulla..
Itse olen hyvästä (ero)perheestä, koulut käynyt, hyvässä ammatissa, en biletä, dokaa, polta tupakkaa, pukeudun ikäni mukaan ja asiallisesti. Käytöstavat kohdallaan.
En tiedä mitä tällä kommentilla hain, mutta tulihan nyt kirjoitettua =)

Elää hetkessä, kunnianhimoton, välinpitämätöm, elämänhallinta ja -taidot hukassa. Lasten takia soisin hänelle edes jonkun näistä edellä mainituista "taidoista". Suurin ongelma on mielestäni siinä, ettei tunnu edes haluavan parempaa lapsilleen noilla valinnoilla.

Onko myös
Tatuointi
Kynitty alapää
Tiukka narutoppi ja leggingsisit?
Alkoholi miastuu ja baari-illat?



Sehän on palstamamma!

Ihminen siinä missä me muutkin.
Toivottavasti lapset nyt saa apua ja tukea siihen oppimisvaikeuteen, niin pärjäävät paremmin koulussa ja on helpompi olla.

Tämä Kaksplussan kirjoittelijoiden asetelma on hirvittävä. Jatkuvasti täytyy olla syyttelemässä ja etsimässä vikoja toisista. Kaikki tämä pönkittääkseen omaa omanarvontuntoa. Miksi meidän täytyisi aina löytää "vikoja" muista ihmisistä, että tuntisimme itsemme tärkeämmiksi ja "paremmiksi ihmisiksi" kuin haukuntamme kohteet? Ylemmyyden tunto, huono itseluottamus ja elämän sisällöttömyys ajaa ihmiset juuri tähän jamaan, missä muiden arvostelijat ovat.

Minä en itse koe olevani sen parempi ihminen kuin rappioalkoholisti, narkomaani, lastensuojeluasiakas tai köyhä, tuilla elelevä äiti, jolla neljä lasta kolmen eri miehen kanssa.
Olen löytänyt valaistuksenomaisen balanssin sieluni rauhalle ja alkanut vasta suuresti ymmärtämään maailmankaikkeutta.
Ensimmäinen askel on tasa-arvo eri ihmisten välillä ja suopea lempeys toisia ihmisiä/eläimiä kohtaan.. Minulla on helpompi olla, kuin narisijoilla; näen positiiviset säteet enkä pengo vaan jatkuvalla syötöllä vikoja muista. Minulle ei ole tärkeintä omaan napaan tuijottelu, minun napani on yhteinen.
Peace!