Lapsen antaminen adoptioon.. Tuttujen suhtautuminen?

  • Viestiketjun aloittaja 535367
  • Ensimmäinen viesti
535367
Lyhyesti, tilanne on tämä: olen raskaana. En halua lapsia. Raskaus paljastui liian myöhään eikä abortti enää onnistu ja aion antaa lapsen adoptioon. Ei ole vielä niin pitkällä, että näkyisi ja sukulaiset, ystävät ei tiedä yhtään mitään. Mies tietysti tietää. Mutta mietin, miten sukulaiset, ystävät yms tutut suhtautuu kun saa tietää koko jutusta. Enhän voi piilotella koko raskausaikaa kotona, piilossa ystäviltä ja sukulaisilta. Pelkään kuitenkin että mut tuomitaan siksi että haluan antaa lapsen pois. Esim. miehen äiti ei tiedä ollenkaan etten halua lapsia vaan luulee että joskus tulisi lapsenlapsia paapottavaksi.

Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa ja miten kävi..??
 
ammattivalittaja
No kyllähän siinä tuomituksi joutuu. Mun jutusta ei tiedä tällä uudella paikkakunnalla kuin mies siis siitä että olen antanut esikoislapsen adoptioon, sitä vaan joutuu piilottelemaan sitä asiaa.
 
Hei

Ymmärrän sua kyllä. Päälimmäinen on pelko miten perjään lapsen kanssa ? Riittääkö raha? Osaanko hoitaa lasta ? Tietenkin milioona muutakin kysymystä. Juttele asiasta neuvolassa. Sieltä saat varmasti tukea ja sinua ohjataan varmasi eteempäin. Lapsen antaminen adoptioon on valtavan iso askel. Puhu asioista saat varmaan apua. Raskaus etenee tunnet vauvan kasvavan mahassa, tunteita varmasi herää. Toivon, että mielesi muuttuu ja pidät vauvan. Äidiksi tuleminen on paras asia naisen elämässä.

Tiedän mistä puhun minulla on yksi ihana rakas tytär joka on maailman tärkein syy elää. Menetin vauvan vaikeaan sairauteen vuonna 2008 ja nyt ymmärrän mikä on elämässä tärkeintä.

Hae apua puhuminen hepottaa ja huomaat varmati, että pärjäät. Ajattele niin, että tämä vauvan pieni sielu on juuri sinut valinnut äidiksi ja haluaa syntyä juuri sinulle. Jos haluat voit lähettää minulle yksityisviestin.
 
Viimeksi muokattu:
535367
Mä juurikin mietin että kyllähän kuitenkin osalle sukulaisista ja omille vanhemmille ja miehen vanhemmille pitää kertoa. Ja ystäville. Oma perheeni tulee hyväksymään asian kyllä mutta miehen vanhemmille tulee olemaan kova pala. Ja mitä ystäviäni tunnen niin muutama saattaa kans järkyttyä kun heillä on tällasista asioista aika vahvoja mielipiteitä..

Selittelemäänhän varmasti joutuu kun maha kasvaa ja tulee kaikki tutuntutut kyselemään, millon vaavi syntyy, miltä tuntuu tulla vanhemmaksi yms mitä nyt onkaan.. Mutta tietenkin itsehän olen tämän tien valinnut, tiedän vaan että lapsella tulee olemaan paljon parempi olla sellaisilla vanhemmilla jotka oikeasti haluavat lapsen, minä en osaa olla lasten kanssa, en osaisi edes pitää vauvaa sylissä ja lapset vaan ahdistaa.. Olisin liian tunnekylmä siihen touhuun.
 
Jos joku lapsista moista meinais niin toivoisin, että vois harkita sellasta, että mieluummin antais sijaishuoltajuuden meille isovanhemmille. Minustabon väärin lasta kohtaan repiä hänet juuriltaan, ihmisten luota jotka välittävät hänestä.
 
  • Tykkää
Reactions: Phoebsi
535367
Hei

Ymmärrän sua kyllä. Päälimmäinen on pelko miten perjään lapsen kanssa ? Riittääkö raha? Osaanko hoitaa lasta ? Tietenkin milioona muutakin kysymystä. Juttele asiasta neuvolassa. Sieltä saat varmasti tuke ja sinua ohjataan varmasi eteempäin. Lapsen antaminen adoptioon on valtavan iso askel. Puhu asioista saat varmaan apua. Raskaus etenee tunnet vauvan kasvavan mahassa, tunteita varmasi herää. Toivon, että mielesi muuttuu ja pidät vauvan. Äidiksi tuleminen on paras asia naisen elämässä.

Tiedän mistä puhun minulla on yksi ihana rakas tytär joka on maailman tärkein syy elää. Menetin vauvan vaikeaan sairauteen vuonna 2008 ja nyt ymmärrän mikä on elämässä tärkeintä.
Ei ole poissuljettu sekään ajatus että JOS ehkä lapsen pitäisikin. En ole oikein ikinä ollut lasten kanssa, ei ole ollut lähipiirissä vauvoja tai tenavia muutenkaan ja vauvaakin olen pitänyt sylissä vaan pari kertaa joskus teininä. En osaa olla lasten kanssa ja esim. vauvan näkeminen ei herätä mitään "oih, mikä ihana pallero" tunteita. Tämä koko asia on vielä ihan uusi että sulateltavaa riittää. Tosin jos päätyisinkin ajatuksiin, että pidän lapsen, niin nousisi mieleen taloudellinen tilanne.

No, toistaiseksi päätös on se että lapselle etsitään toinen koti ja toiset vanhemmat.
 
535367
Jos joku lapsista moista meinais niin toivoisin, että vois harkita sellasta, että mieluummin antais sijaishuoltajuuden meille isovanhemmille. Minustabon väärin lasta kohtaan repiä hänet juuriltaan, ihmisten luota jotka välittävät hänestä.
Miehen äidin olen kuullut monta kertaa huokailevan, kun sukulaisille oli syntynyt vauvoja, että onpa ihanaa kun ei tarvi enää tuota rumbaa, että pientä lasta kasvattaa ja hoitaa kellon ympäri. Tosin ei miehen vanhemmat oo vanhoja, saivat lapset nuorina, ja ovat vielä alle viiskymppisiä.

Omat vanhempani eivät edes haluaisi lapsenlapsia jos asia heistä riippuisi. Eli hekään tuskin haluaisivat adoptoida.
 
Yksi perhetuttu sai lapsen, jota ei halunnutkaan ottaa vastaan. Antoi sen vanhemmilleen hoivattavaksi ja lapsi kasvoi luullen äitinsä olevan sisarensa. Ei ehkä ideaali ratkaisu, mutta parempi kuin se, että mahdollisuus olla oman suvun keskuudessa olisi suljettu iäksi.
 
ammattivalittaja
Yksi perhetuttu sai lapsen, jota ei halunnutkaan ottaa vastaan. Antoi sen vanhemmilleen hoivattavaksi ja lapsi kasvoi luullen äitinsä olevan sisarensa. Ei ehkä ideaali ratkaisu, mutta parempi kuin se, että mahdollisuus olla oman suvun keskuudessa olisi suljettu iäksi.
Minäkin olisin antanut esikoislapseni vanhemmilleni mutta eivät he halunneet ja jaksaneet häntä ottaa ja toiset isovanhemmat olivat kuolleet.
 
535367
Jos olisin tuttavasi, en varmaan enää tuollaisen jälkeen pitäisi sinuun yhteyttä. Halveksin kaltaisiasi ihmisiä, valitettavasti.
Miksi halveksit? Ei ole minun vikani jos lapset eivät herätä mitään kummempia tuntemuksia, jos nyt ei lasketa ahdistusta ja ajatuksia, että toivottavasti ei tarvitse viihdyttää tuota natiaista tai pitää tuota vauvaa sylissä, se alkaa kuitenkin itkeä, en osaa olla lasten kanssa.
Jos mulle tulisi lapsi pelkäisin etten osaisi vastata sen tarpeisiin kunnolla tai rakastaa sitä. Olisi parempi jos lapsi olisi sellaisilla vanhemmilla jotka jaksaa leikkiä ja leperrellä ja heräillä öisin.
 
Bdbbs
Jos olisin tuttavasi, en varmaan enää tuollaisen jälkeen pitäisi sinuun yhteyttä. Halveksin kaltaisiasi ihmisiä, valitettavasti.
Hirveä kommentti, toivottavasti sulla ei oo kavereita tai tuttavia, jotka joutuu hankalaan tilanteeseen. Itsellä on kaksi ihanaa lasta, mut ymmärtäisin silti kavereitani, jotka ei haluais lapsia.

Ei kaikki halua lapsia ja varsinkaan sitä lapsiperhe-elämää. Adoptiojonossa on monta ihmistä, jotka kovasti toivovat just pientä vauvaa, koska eivät itse voi lapsia saada. Lapsi saa varmasti hyvän kodin.

Keskustele neuvolassa.
 
535367
Mitä miehesi haluaa? Kuulostat päätöksestä hyvin epävarmalta. Jos adoption syynä ose, ettei osaa olla vauvojen kans, niin suuurin osa on kokenut sen tunteen.
En ole ikinä ajatellut, että haluaisin lapsia. Omakin lapsuus oli kurja kun vanhemmat oli vähän mitä oli... En myöskään ole lasten kanssa viettänyt aikaa. Kyllä mä nyt tietysti osaisin esim. vauvaa hoitaa jos joku pistäisi mut sellasia hommia tekemään mutta mitään "äidillisiä tuntemuksia" lapset eivät ole koskaan herättäneet. Vaivaantunut olo tulee jos pitää lasten kanssa telmiä.

Ja mies haluaisi lapsia, tosin ei ollut suunnitellut että vielä ainakaan viiteen vuoteen (ja ei minun kanssani, kun olen hälle tiedottanut etten lapsia halua) ja nyt on vaan sanonut että tämä on minun päätökseni kun minä olen se joka on raskaana ja hän tukee minua päätöksessä. En tiedä olisko hän siis valmis vielä isäksi, tosin tämä koko tilanne paljastui ihan vasta niin en tiedä mitä mieltä hän saattaa olla sitten kun on hetken sulatellut asiaa.
 
viiii
Kyllä jokaisella on oikeus päätökseensä, mutta siitä täytyy olla todella varma. Kuulostat siltä että emmit vielä? Mitä mieltä miehesi on? Mitä muita syitä on antaa lapsi adoptioon paitsi se, että et osaa hoitaa lapsia että helly heille? Eivät kaikki ole mitään automaattisia hoivaajia ja rakasta kaikkia lapsia ja lapsiin liittyvää. Voi sitä silti olla ihan hyvä vanhempi. Oletko todella pohtinut asian läpi ettet koskaan halua lapsia?

Vaikka joutuisitkin arvostelun kohteeksi olet kuitenkin oikeutettu omaan elämääsi ja omiin päätöksiisi.
 
ammattivalittaja
En ole ikinä ajatellut, että haluaisin lapsia. Omakin lapsuus oli kurja kun vanhemmat oli vähän mitä oli... En myöskään ole lasten kanssa viettänyt aikaa. Kyllä mä nyt tietysti osaisin esim. vauvaa hoitaa jos joku pistäisi mut sellasia hommia tekemään mutta mitään "äidillisiä tuntemuksia" lapset eivät ole koskaan herättäneet. Vaivaantunut olo tulee jos pitää lasten kanssa telmiä.

Ja mies haluaisi lapsia, tosin ei ollut suunnitellut että vielä ainakaan viiteen vuoteen (ja ei minun kanssani, kun olen hälle tiedottanut etten lapsia halua) ja nyt on vaan sanonut että tämä on minun päätökseni kun minä olen se joka on raskaana ja hän tukee minua päätöksessä. En tiedä olisko hän siis valmis vielä isäksi, tosin tämä koko tilanne paljastui ihan vasta niin en tiedä mitä mieltä hän saattaa olla sitten kun on hetken sulatellut asiaa.
Niihin adoptiopapereihin tarvitsee sitten lapsen isänkin allekirjoituksen.
 
---
Jos joku lapsista moista meinais niin toivoisin, että vois harkita sellasta, että mieluummin antais sijaishuoltajuuden meille isovanhemmille. Minustabon väärin lasta kohtaan repiä hänet juuriltaan, ihmisten luota jotka välittävät hänestä.
No ei ne välittävät ihmiset omassa suvussa ole mikään itsestäänselvyys. Välittävät ihmiset voi yhtähyvin löytyä adoption kautta.
 
viiii
En ole ikinä ajatellut, että haluaisin lapsia. Omakin lapsuus oli kurja kun vanhemmat oli vähän mitä oli... En myöskään ole lasten kanssa viettänyt aikaa. Kyllä mä nyt tietysti osaisin esim. vauvaa hoitaa jos joku pistäisi mut sellasia hommia tekemään mutta mitään "äidillisiä tuntemuksia" lapset eivät ole koskaan herättäneet. Vaivaantunut olo tulee jos pitää lasten kanssa telmiä.

Ja mies haluaisi lapsia, tosin ei ollut suunnitellut että vielä ainakaan viiteen vuoteen (ja ei minun kanssani, kun olen hälle tiedottanut etten lapsia halua) ja nyt on vaan sanonut että tämä on minun päätökseni kun minä olen se joka on raskaana ja hän tukee minua päätöksessä. En tiedä olisko hän siis valmis vielä isäksi, tosin tämä koko tilanne paljastui ihan vasta niin en tiedä mitä mieltä hän saattaa olla sitten kun on hetken sulatellut asiaa.
Miehesi haluaa lapsia? Eroatteko siis aikanaan jotta miehesi voi saada haluamansa perheen?
 
"Helvi"
Hei, tiedätkö, mä suunnilleen vihaan muiden ihmisten lapsia. Ne on ärsyttäviä räkänokkia, ei edes söpöjä. Muiden vauvat ei koskaan ole herättäneet mussa mitään tunteita, korkeintaan ärytystä.
En halunnut vauvoja pidellä enkä varsinkaan ottaa sukulaisten tai ystävien lapsia hoitoon.

Silti mulla itselläni on kaksi lasta. Ihania ja äärimmäisen rakkaita! Voisin vaikka kuolla heidän puolestaan mikäli sellaiseen tarvetta tulisi.
Alusta asti olen osannut heitä hoitaa, tulkita heidän tarpeitaan ja olla aidosti läsnä. Pusuttelen ja halailen lapsia useita kertoja päivässä, kerron rakastavani.

Oma lapsi on kuitenkin täysin eri asia kuin muiden mukulat.
 
535367
Miehesi haluaa lapsia? Eroatteko siis aikanaan jotta miehesi voi saada haluamansa perheen?
Kyllä, ellei käy niin, että joko minä muutan mieltä, tai mies muuttaa mieltään. Mies haaveilee perheestä ja omakotitalosta, minulle riittäisi kerrostaloasunto ja elämä ilman lapsia.

Ja kyllä olen aika varma tämän tilanteen suhteen. Talous ei ole vakaa, jos pitäisi lapsen pitäisi hommata isompi asunto, haluaisiko mieskään vielä lasta vai lähtisikö lätkimään jos sanoisinkin että pidän lapsen, ja käviiskö ehkä niin, että mulla ei edes omankaan lapsen kanssa tulisi mitään tuntemuksia, ja olisin sitten aivan kamala vanhempi ja osaisinko omankaan lapseni kanssa leikkiä ja touhuta.

On siinä myös sekin, että olen aina ollut sellainen ihminen, joka nauttii siitä että kotona on hiljaista ja siistiä, ja saa mennä ja tulla miten huvittaa, lapsen kanssa nekin asiat muuttuisivat pitkäksi aikaa..
 
qåaäz
Jos tuttavasi ovat fiksuja, ymmärtävät varmasti, ainakin jossain vaiheessa. Onhan se lapsenkin parhaaksi päästä perheeseen, joka hänet todella haluaa ja adoptiojonossa heitä varmasti on. Itselläni on lapsia enkä ikinä heistä luopuisi, mutta ymmärrän hyvin, etteivät kaikki muut lapsia halua. Voihan olla, että mielesi vielä muuttuu, mutta jos ei, niin varmasti lapsesi saa hyvän ja rakastavan kodin adoption kautta ja kun olet toiminut lapsesi parasta ajatellen, ei kannata välittää muiden paheksunnasta.
 

Yhteistyössä