Kolo-olio
Miksi en odota lainkaan kesää? Kesäöiden valoisuus tuo mieleen vain krapulan lähestymisen ja kesäpäivät unettavat jo ajatuksen tasolla kun ovat aiemmin menneet lähinnä nukkuessa ja hikoillessa epämiellyttävästi? Syksyllä herään ja nautin hämäryydestä, joka ei rasita silmiä. Ei ole täytymisen pakkoa niinkuin keväällä. "Täytyis olla rantakunnossa. Täytyis pestä ikkunat. Täytyis kylvää siemenet. Täytyis olla ihminen."... Argh! Syksyn tullen vasta herää sielun todellinen vapaus. Saa vain olla ja vetäytyä! Vaivunpa siis pimeimpään onkaloon kesäunille.