Olen kuulemma riidankylväjä :/

Hitto että harmittaa.
Mies jutskaili äsken exäni kanssa (ovat nykyään ex-kavereita) ja mun exä siinä lällätteli että on saanut 1000 kertaa paremman naisen ja että harmi että minä ja mun mies nykyään seurustellaan kun olen niin riidankylväjä.
OK, toi ex on täys sika. Kännissä uhkailee puukolla ja raiskaa, ja haukkuu ja alistaa myös selvin päin, joten hänen puheitaan en ota hirveän tosissaan. Täys narsisti koko mies.
Ex oli siis aika kännissä ja otti puhelimen yhden tutun käsistä joka oli samoissa tiloissa viettämässä "iltaa"

Mutta vähän kolahti kun mies siinä oli hetken hiljaa ja tuumasi sitten että "niin, onhan tuossa kai jotain perääkin" :|

Enkä vain käsitä mitä itse teen väärin. Itse vihaan riitelyä yli kaiken, en osaa ottaa sitä rauhallisesti vaan alan itkemään ja kestää aika pitkä tovi että pääsen sen yli.

En ole koskaan oikein tullut naisten kanssa toimeen, koska jo ihan ala-asteikäisenä oli sitä selän takana puhumista ja muuta ikävää. Olen aika erakko ja viihdyn kotona yksin tai miehen kanssa kaksin. Ammattikoulussa yks tyttö otti minut silmätikukseen ja kiusasi minkä jaksoi kunnes vaihdoin koulua, ja siitä lähtien olen ollut erittäin epäluuloinen (ajattelen kaikista uusista tuttavuuksista ensin pahaa) ja sain paniikkikohtauksia.
Nykyään on paniikkikohtaukset aika hyvin hallinnassa, mutta kyllä niitä tulee jos joudun väkisin kohtaamaan joitain tiettyjä ihmisiä, etenkin samanikäisten naisten kohdalla. Kesäksi on tulossa toimistoon yks kesätyttö, ja ahdistaa aivan mielettömästi, vaikka järki sanoo että hän voi hyvinkin olla ihan mukava tyyppi.

Olen miehisellä alalla ja viihdyn aivan mielettömän hyvin, ja naisia on toimistossa vain yksi minun lisäksi ja hänkin sellainen äijämäinen. Eikä siis tietenkään mitään riitelyä tai kärhämää ole.
Joskus vuosia sitten (nyt jo potkut saanut) naistyökaveri alkoi pikkujouluissa haastamaan kunnolla riitaa, ja itse tietysti tyttömäiseen tapaan aloin itkemään ja miehet olivat mun puolella ja tilasivat taksin kotiin jne jne. Siinäkään en ymmärtääkseni ollut tehnyt mitään väärää, se riita vain alkoi tyhjästä?? :O

Joku asiahan minussa täytyy olla kun niin herkästi saan ihmiset raivon valtaan, mutta en vain tiedä että mitä

Puhetapa tai puhetyyli, toisten henk. koht. asioihin puuttuminen. Et vain sitä itse huomaa. Tuo olisi voinut olla mun omasta kynästä 15 vuotta sitten. Mutta ei se mitään riidankylväjää tarvitse, jos ex ja nyx puhuvat puhelimessa ja tuollaista tekstiä tulee. Tuohan vain kertoo, että exälläsi on vahvoja tunteita sinua kohtaan. Todennäköisesti vain pahoja tunteita.

Olet introvertti, etkä viihdy uusien tuttavuuksien seurassa. Omaa ajattelutapaa kannattaa ehkä muuttaa siten, ettet oleta kaikista automaattisesti pahaa. Oleta, että niin kauan kunnes tekevät jotain ikävää niin kaikki ovat ihan ok. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta mua toi auttoi. Itselläkin oli nuorempana koko ajan nälppimistä naisten kanssa, mutta syykin selvisi myöhemmin. En ole koskaan oikein jaksanut panostaa ulkonäköön. Farkut ja paita oli mulle ok, hame aivan kauhistus. Nyt kun olen naisvaltaisessa työpaikassa ja vähän aamuisin meikkaan (hyvin kevyesti) ja laitan tukkaa (hyvin kevyesti myös) ja vaatetukseen kiinnitän huomiota edes sen verran että silitän paidat niin tulen toimeen paljon paremmin kaikkien kanssa. Naiset meinaan nokkivat sitä, joka ei halua istua muottiin. Eli niin kauan kun paikalla on yksikin nainen, niin olettavat että yrität olla kuin he. Joskus kannattaa vain yrittää sopeutua, pääsee oma pääkoppa helpommalla.

Ja toinen vinkki: vältä voimakkaita mielipiteitä Siis niiden päästämistä suusta.

Ja kolmas vinkki: Jos joku hyökkää kimppuusi ilman syytä (äläkä valehtele itsellesi) niin todennäköisesti takana on joku aivan muu tarkoitus. Mieti mikä se on, niin et ota itseesi niin paljon.

Ja neljäs vinkki: Maailmassa on ihmisiä, useimmiten naisia, jotka käyttävät heikkoja kaatopaikkoinaan. Yritä edes pitää puolesi, ja anna ainakin vaikutelma että olet itsevarma. Pää pystyssä ja katso silmiin.

Ehkä se on sitten tuo puhetyyli. Ja se etten osaa mielistellä. Käyn kanssa amk:ta tällä hetkellä, ja on sukset pahasti ristissä yhdenn naisopettajan kanssa. Sekin jotenkin alkoi ihan pienestä, ja hän otti minut silmätikukseen ja itse siitä sitten aloin karttamaan ja halveksimaan koko muijaa. Huoh, tässä tilanteessa tiedän että pitää vain niellä ylpeys ja mennä hänen tunneilleen "hakattavaksi", mutta aika tiukkaa se tekee.

Ja sellaisten "koulukiusaajien" (puhuvat selän takana kaikista p*skaa jne) en tule yhtään toimeen, ja vissiin näytän sen aika selvästi, joten niiden silmätikuksi kans joudun suht helposti. Mutta nyt aikuisena se ei hirveästi haittaa, kun olen tuollaisen kuoren tehnyt itselleni ja on ihan evvk-fiilis koko koulukulttuuria kohtaan. Itse käyn siellä erakkona ja annan muiden tyhmien juttujen valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ja totta En ollenkaan ole naisellinen, hametta toki kesäisin käytän. Mutta meikkausta en harrasta muuta kuin erikoistilanteissa, ja hiuksetkin ovat just sellaiset miksi ne harjalla saan, yleensä sellainen sähköinen takkupesä... Mutta kun ei kiinnosta, niin hankalaa alkaa tekee kampauksia vain sen takia ettei muut naiset nokkis?
Sit niitä kai kans harmittaa aika kovasti kun tulen miesten kanssa tosi hyvin toimeen vaikka ulkonäkö on mikä on. Kroppa tosin taitaa olla miesten mieleen, mutta sillehän itse en voi minkään.

Jotenkin tuntuu että oma käyttäytyminen tappelutilanteessa (sulkeutuminen) on jotain mitä muut eivät vain osaa sietää? Mutta itse en osaa esim. sanoa takaisin, koska olen ihan paniikissa ja sanat sotkeentuvat yhteen enkä keksi mitään nasevaa sanottavaa.

Otat (omien sanojesi mukaan) lähtökohtaisesti negatiivisen asenteen kaikkiin uusiin ihmisiin ja ilmeisesti näytät negatiiviset tunteet "selvästi", entä positiiviset (onko niitä)?

Mä en usko että tuon ongelman syy on se, miten käyttäydyt tai et käyttäydy konfliktitilanteissa, vaan se minkälaista ilmapiiriä pidät yllä yleisesti. Sulla on ilm. huonoja kokemuksia ihmisistä, mutta sitä perusasennetta ei kyllä voi muuttaa kukaan muu kuin sinä.

Okei, ollaan aika samiksia. Omista amk ajoista on jo aikaa, mutta siellä kanssa yks naisopettaja nokki mua kaikki kurssit. Yhdestäkään kurssista en saanut kolmosta parempaa, vaikka kokeet ja työt tein arvosanoilla 4 tai 5.

Ylimielisyys pois, ihan oikeasti. Ihmisistä saa ajatella mitä vaan, mutta asiallisesti pitää käyttäytyä jos haluaa vältellä konflikteja. Eli sen kyseisen maikan tunneilla älä räplää kännykkää tai häröile, niin se menee kyllä ihan ok. Tai jopa yllätä se, ja panosta johonkin juttuun kunnolla. Ei se munkaan numeroissa näkynyt, mutta ne konfliktit vältettiin.

Enkä mäkään mitään kampauksia tee, mutta pahimmat käkkärät oikaisen suoristusraudalla. Jakaus siististi ja lakkaa ettei sähköile. Himpun rajausta silmiin, ripsari. Jos oikein innostun niin rajaan huulet. Tähän menee aikaa se 15 min aamuisin. Halpa hinta sovusta ja rauhasta.

[QUOTE="vierailija";29803325]Otat (omien sanojesi mukaan) lähtökohtaisesti negatiivisen asenteen kaikkiin uusiin ihmisiin ja ilmeisesti näytät negatiiviset tunteet "selvästi", entä positiiviset (onko niitä)? [/QUOTE]

Kyllä omasta mielestäni näytän niitä positiivisiakin tunteita ainakin joskus. Nauran ym. mutta yleensä ryhmässä olen se ujo ja hiljainen joka vain kuuntelee. Sitten jos olen jonkun (uudenkin tuttavuuden) kanssa kaksin, niin juttu luistaa ihan eri tavalla. Jotenkin kai pelkään että ryhmätilanteessa möläytän jotain ja joudun nolatuksi tms.

Ja sosiaaliset tilanteet väsyttävät minua tosi paljon, joten aika usein vain väsähdän jo olen ehkä ns. tylsä?

Töissä olen usein (miehiltä...) kuullut että olen mukava ja minun kanssa on helppo puhua, ja puhelimessakin (tuntemattomat ihmiset) joskus sanovat että tulee niin hyvälle tuulelle kun juttelee mun kanssa. Myös nais-asiakaspalvelijoiden kohdalla huomaa joskus että ensin ovat puhelimessa sellaisi monotonisia ja tylsistyneitä, mutta sitten juttu alkaa luistaa ja lopulta nauretaan yhdessä

Jopa tuloskeskustelussa esimies sanoi että minun suuria vahvuuksia on sosiaaliset tilanteet :O Siinä oli kyllä pakko sanoa vastaan että ne on omasta mielestäni enemmänkin heikkous Mutta kuulemma osaan olla sopivissa tilanteissa hiljaa mutta kuitenkin myös puhua ja tulla juttuun... Eli tosi ristiriitaista

Harmi, että joudut pohtimaan nimitystäsi omissa oloissasi. Niinkin tutut tyypit kuin exä ja nyxä voisivat perustella mielipiteensä, mitä he tarkoittavat sanalla riidankylväjä sinun kohdallasi.

Olen kulmikkaana ihmistyyppinä joutunut ottamaan vastaan monenlaista palautetta ja todennut, että monilla ihmisillä on aika heikko sanavarasto ja ymmärrys mistä minussa on oikeasti kyse. Puhun suoraan, mutta jos toisella on heikko itsetunto, se koetaan loukkaavana veetuiluna. Vahvempi tyyppi taas kiittelee, että kiva kun saadaan asiat hoidettua nopeasti eteenpäin.

Tärkeää on olla se, joka on ja hyväksyä itsensä sellaisenaan. Hyvä tilannetaju ja ihmistuntemus on tietenkin avuksi, eikä ihmisiä kannata turhaan loukata. Sinun tapauksessasi selvittäisin mistä on kyse ennen kuin ryhtyisin suurempiin muutoksiin elämäntapojeni suhteen. Jos miehesi pitää sinua riidankylväjänä, niin käykää läpi tilanteita missä hän on sen selvästi havainnut. Laita herra miettimään ja mieti sinä sen jälkeen.

Itse n. 3 vuotta sitten ihmettelin kovasti miksei minusta pidetä ja mitä mahdollisesti teen väärin. Nykyään tulen suht sulavasti toimeen uusien ihmisten kanssa ja olen muutenkin lähtökohtaisesti positiivinen. Se vaati paljon itsensä haastamista ja itseanalyysiä, ja omien tunteiden ja inhimillisyyden aitoa hyväksyntää. Isoimmat jutut mitä itse opin ovat:

1. Uusiin ihmisiin positiivisesti suhtautuminen. Iso osa "vikaa" on ollut varmasti siinä että olen ollut naama norsun v*tulla ja epäillyt jokaista ihmistä siitä etteivät he pidä minusta. Satuin käymään vanhois facebook-viestejä läpi, ja ne ihmiset, joiden uskoin minua vihaavan ovatkin lähettäneet todella ystävällisiä viestejä. Eli olen itse aiheuttanut negatiivisen auran ympärilleni.

2. Kaikki eivät tule pitämään minusta ja se on ok. Kun itsetuntoni vahvistui, ymmärsin tämän ja opin suhtautumaan siihen hyvin. Tulee aina olemaan ihmisiä, jotka ovat joko ääliöitä tai muuten ette vain tule juttuun. Nykyään annan heidän olla omassa arvossaan eikä heidän mielipiteensä vaikuta siihen, mitä ajattelen itsestäni.

3. Minun ei kannata sanoa mielipiteitä heti kärkeen suoraan, vaan ottaa ne sanoessa huomioon ne asiat, mitä ihmiset pelkäävät minun olevan mieltä. Kaikilla on jotain aiheita, jotka ovat syystä tai toisesta lähellä sydäntä ja joista heillä on vahva mielipide. Tällöin jos minulla on vähänkin eriävä mielipide he saattavat kuulla minut "väärin", että mielipiteeni onkin radikaalimpi, kuin mitä se on, ja siirtyä puolustuskannalle. Olen systemaattisesti jutellut eri aiheista erilaisten ja eri maalaisten ihmisten kanssa, ja oppinut, missä tällaisia tilanteita voi syntyä. Nyt en näistä aiheista sano suoraan "olen sitä mieltä että X", jolloin se saatetaan tulkita Y-vastaisuudeksi, vaan "tämä on aika monitahoinen asia. Jotkut ajattelevat Y, ja niin se onkin, mutta mielestäni X on parempi koska..." Olen myös saanut läheisiltä ihmisiltä ja myös ammattiosaajilta palautetta kommunikointitaidoistani.

Tässä siis vähän omasta kehityksestäni. En vieläkään ole parhaimmillani vieraiden kanssa jutellessa ja todella tarvitsen omaa aikaa, mutta eteenpäin on tultu huimasti. Toivottavasti tästä on jollekulle hyötyä.

[QUOTE="vierastaja";29803258] Itselläkin oli nuorempana koko ajan nälppimistä naisten kanssa, mutta syykin selvisi myöhemmin. En ole koskaan oikein jaksanut panostaa ulkonäköön. Farkut ja paita oli mulle ok, hame aivan kauhistus. Nyt kun olen naisvaltaisessa työpaikassa ja vähän aamuisin meikkaan (hyvin kevyesti) ja laitan tukkaa (hyvin kevyesti myös) ja vaatetukseen kiinnitän huomiota edes sen verran että silitän paidat niin tulen toimeen paljon paremmin kaikkien kanssa. Naiset meinaan nokkivat sitä, joka ei halua istua muottiin. Eli niin kauan kun paikalla on yksikin nainen, niin olettavat että yrität olla kuin he. Joskus kannattaa vain yrittää sopeutua, pääsee oma pääkoppa helpommalla.[/QUOTE]

Meillä ei onneksi naisetkaan kaikki kovin hienoina ole, työssä ripsivärit ja meikit valuisivat aika äkkiä hikoillessa... En myöskään jaksa meikata muiden takia, riittää kun on siisti.
Naset nokkivat niitä jotka eivät halua istua muottiin? Varmaan niin on, voin kuvitella (ei kokemusta) että jos olisin työpaikalla jossa paljon naisia ja löysää aikaa juoruilla joutuisin kuuntelemaan ilkeilyjä vaikkapa lapsettomuudesta. Suuttuisin mutten tiedä mitä sanoisin...vaikeaa.
Miesten kanssa minäkin viihdyn paremmin, on jotenkin rennompaa ja kodikkaampaa, helpompi olla oma hiljainen itsensä.
Jotain samaa siis kuin ap:lla.