Kaverin aikuiset lapset säälittää

  • Viestiketjun aloittaja Aitoäiti
  • Ensimmäinen viesti
Aitoäiti
Mun kaveri on aina ollut olevinaan varsinainen superäiti. Ja aina mä sain siltä kuulla kuinka huonosti lapsiani kasvatan. Sen lapset meni lukioon ja oli kuulemma huippu-urat edessä. Vanhin meni yliopistoon ja nuorempikin pärjäs. Mun lapset eivät menneet lukioon ja tää mun kaveri tästäkin naljaili...

No nyt mun lapset ovat 24v ja 21v. Molemmilla on vakiduuni. Ja tän kaverin lapset. Vanhempi on lähes mielisairaalatapaus. "Sekos" yliopistossa ja nyt asuu kotona ja tietääkseni käy mielenterveysosastolla hoidossa. Nuorempi lähti kans opiskelemaan Helsinkiin (AALTO_YLIOPISTOON ISOLLA; niinkuin kaverini sano). No hassu juttu oli se, että jostain Facebookista oli poikani nähnyt kuvia, joista voi päätellä että ihan hunningolla on...

Että sitä vaan miettii, että joillekkin on vaan niin tärkeetä olla olevinaan, mutta sitten lapset sekoo kun on liikaa ollut painetta sun muuta. Sääliksi käy ja jotenkin mulla on aina ollu semmone tunne että näin tässä käy...
 
Aitoäiti
[QUOTE="marianna";29805674]Jaa´a.. no ei vissiin mitenkään kovin hyvä kaveri kuitenkaan.. Vahingoniloahan sinä tunnet tilanteesta, eikö totta?[/QUOTE]

No ei mikään bestis tosiaan. Ja ehkä joo aluksi vahingonilloakin, mutta noiden lasten takia sitten en.
 
"Oho"
Siis hän avoimesti kritisoi sinua koko lastesi lapsuusajan kasvatusmetodeistasi, ja sinä pysyit passiivis-aggressiivisesti "kaverina" odottaen tilaisuutta päästä riemuitsemaan hänen romahduksestaan, tai siis lastensa?

Minusta ihan pikapuolisesti tuntuu että olette puolin ja toisin ystävänne ansainneet ja sääliksi käy kaikkia neljää lasta.
 
Kuka vaan voi "seota" mutta voi tietysti olla että äidin painostuksella on ollut vaikutusta..? Mutta on minusta ihan luonnolista tuuppia omaa lasta eteenpäin ja käyttämään vahvuuksiaan kunhan oikeasti ajattelee teekekö se hänet onnelliseksi, eikä sitä äitiä vain ylpeäksi. En usko, että äidin kannustaminen on aiheuttanut nuo ongelmat.
 
Paisley
Minua ärsyttää semmoinen ylenmääräinen omien lasten hypettäminen. Yhden kaverin lapset ovat olleet aina niin huippulahjakkaita että! Yhden piti mennä yliopistoon. No ei voi mennä kun ei ole saanut lukiota suoritettua, vaikka on jo viides vuosi menossa. Yhdestä piti tulla huippujalkapalloilija, kunnes tämä lahjakkuus lopetti pelaamisen yläasteella jne. Jos hehkuttaa haluaa, niin minusta sitä voisi tehdä oikeasti läheisille ihmisille, mummeille ja sedille ja tädeille. Kylillä ei kannata kuuluttaa, kun ne asiat ei aina mene niin kuin äiti tai isä unelmoi...

Niin ja kyllä olisin vahingoniloinen (tietysti myös surullinen lasten puolesta), jos minun kasvatustapaani olisi haukuttu, mutta omat lapset eivät selviäisi elämässä. Jos useammalla lapsella ongelmia, niin kyllä silloin helpostikin tulee mieleen, että kotona on jotain pielessä. Se ainakin on tosi haitallista, jos lapselle luodaan menestymisen paineita tai painostetaan johonkin tiettyyn ammattiin tai koulutustasoon.
 
vuer
[QUOTE="Just me";29805948]Kyllä ootte vittumaisin puskista huutelijoita kavereillenne. Tuskin edes ovat kavereitanne vaan työkavereita, naapureita joille olette olleet kateellisia.[/QUOTE]

Jaa että nöyränä pitäisi ottaa vastaan haukkumiset ja ilkeät arvostelut? Ja sitten kuitenkin olla tukena tälle vittuilijalle kun sitä elmä potkii päähän? Sori, mun kohdalla tuollainen ei vaan onnistu : /
 
Aika monesta yliopistoaikoinaan bilettäjästä on tullut ihan normaaleja työssäkäyviä aikuisia kuitenkin. Ootkohan ap vaan ottanut nuo jutut jotenkin ittees? Jos oot sanonu että "meidän Liisa haki amikseen kampaajalinjalle" ja kaveri sanoo että "minun Lasseni pääsi lukioon" niin ei kai siinä mitään arvovertailua ees ole. Ihmiset vaan kertoo heille törkeistä asioista ja jos teillä suht samanikäisiä lapsia niin kuulumisten kertominen tuonee elämäntilanteita esiin.

en kenenkään mielenterveyden järkkymistä pitäisi ilkkumisen aiheena. Niin voi käydä sullekin tai lapsilles.
 
Mitä tulee lasten hypetykseen, niin tottakai jokaisen vanhemman pitää olla ylpeä oman lapsensa saavutuksista ja kyllä siitä omasta ylpeydestä saa kertoa. On sitten kuulijan vastuulla ottaako sen jotenkin loukkauksena ja solvaamisena vai iloitseeko kaverin kanssa.

Mulla on kaksi yliopistossa opiskelevaa lasta ja kyllä ne bilettää. Se kuuluu nuoruuteen eikä tee heistä alkoholisteja. Epäilemättä vapun juhlinta alkaa jo ensi viikolla ja painellaan haalareissa paikasta toiseen, mutta kyllä ne työnsä ja opiskelunsa hoitaa ja epäilemättä heistä tulee kunnon veronmaksajia.

Ikävää jos ap häpeää omia lapsiaan ja heidän valintojaan niin että täytyy kaveria mollata kun hän kehtaa kertoa omien lastensa tekemisistä.
 
"wieras"
Kyllä minä mieluummin kannustan lapsiani opiskelemaan niin pitkälle kun mitä vaan päätä riittää kun tekemään lapsia kun itsekin on vielä lapsi. Ja tietenkin asiasta sitten juttelen ja ikävää jos joku ottaa siitä nokkiinsa. Vielä en tosin tiedä miten pitkälle päätä riittää :D.

Kuka tahansa voi seota ja mielenterveys voi järkkyä. Itsekin olen bilettänyt paaaaaallllljooooon ja ihan kunniallinen ihminen minustakin on tullut.
 
Kyllähän lasten pärjäämisestä saa ja kuuluukin olla ylpeä, eikä sopiva eteenpäinkannustaminen ole pahasta (kunhan muistaa että se nuori kuitenkin itse päättää viimekädessä sen alansa). Seota voi kuka tahansa, harvemmin siinä äidin odotukset niin vahvoja tekijöitä on. Niin ja fb-kuvista ja -jutuista on vähän paha sanoa kuinka hunningolla kukin on, yksi haluaa tuoda esille yhtä puolta ja toinen toista, on inside-huumoria mikä ei ehkä oman porukan ulkopuolelle uppoa yms.

Mutta on eri asia olla ylpeä omista lapsistaan ja patistaa näitä eteenpäin, ehkä puhua "liikaakin" näiden saavutuksista kuin siinä sivussa arvostella kaverin äitiyttä ja tämän lasten taitoja ja valintoja jne. Varsin pitkälle jaksan kuunnella kun toinen kehuu lapsiaan (vaikka sama levy alkaa varmasti välillä kyllästyttää) mutta jos tuo samainen henkilö sitten arvostelee siinä ohessa (turhaan) omaa äitiyttäni ja naljailee minun lapsistani niin eiköhän tuo kaveruus ole aika pian ohi. Kuitenkin jokainen valitsee itse kenen seurassa aikaansa viettää joten miksi tuhlata sitä tuollaiseen ihmiseen kasvattaakseen jopa ärsyynnyksen niihin mittasuhteisiin että lopulta toisen lapsen mielenterveysongelmat saavat tuntemaan jonkinlaista vahingoniloa?
 
"vieras."
Toinen siis mieleltään sairas ja toinen ilmeisesti alkoholismiin sairastunut... ja mitä sinä teet? Vittuilet siitä että toisen lapset ovat sairastuneet? Kuole syöpään hattivatti tai hyppää vaikka kalliolta !!!
 
tämps
Ei sitten sun tee mieli yhtään auttaa näitä "seonneita" tai kaveriasi?
Haukut vaan mammapalstalla. Jäätävää.
Ja aina mä sain siltä kuulla kuinka huonosti lapsiani kasvatan."

Juu, pitäisi kuunnella ensin arvostelua ja haukkumista ja sitten olla tukena? Minusta semmoinen on aika jäätävä vaatimus:O Itse olen kyllä pannut välit poikki, jos käytös minua kohtaan on ollut asiatonta. Ehkä siitä syystä ei ole jäänyt katkeruutta ketään kohtaan, olen vaan todennut, että joidenkin ihmisten seura ei ole hyväksi minulle.
 

Yhteistyössä