Rakastuin alkoholistiin. Olenko typerä?

  • Viestiketjun aloittaja Mikä minua odottaa?
  • Ensimmäinen viesti
"Nanna"
Niin. Ei kaikki alkoholistit ole samanlaisia.
Jos olet valmis hyväksymään sen, että alkoholismi on parantumaton sairaus ja alkoholi menee useasti (tai ainakin silloin tällöin) kaiken muun edelle, niin voit koittaa suhdetta alkoholistiin.

Eikä mun mielestä mitään tunnetta voi sanoa typeräksi. Rakkauden kohde ei ehkä vain ole se kaikkein paras.
 
hepp
Alkoholistin kanssa olet aina se kakkonen. Alkoholi on ykkönen. Lisäksi alkoholistiin ei voi luottaa. Sovitte, että hakee sut kymmeneltä töistä, mutta autoa ei näy. Jos hyväksyt nämä, niin voi kai se toimia tai sit pitää juoda itse. En halunnut turtua enkä juoda, jatkoin matkaa. Nykyisin olen ykkönen. Lapsia en ikinä tekis alkoholistille!
 
  • Tykkää
Reactions: PaskanMarja
heheee
mikä sairaus alkoholismi on? onko se joku krooninen vika, että käden on pakko kaataa vieressä oleva viina suuhun, vai mikä pakote on juoda? ja juu, et tietenkään ole typerä-muista vain ettet itke kun löydät itsesi omasta verilammikosta puukko kyljessä ja siiippa notkuu lähiräkälässä 17/7, juo kaikki rahat, tuo juopporemminsä teille, löytyy putkasta joka päivä hakattuna, raiskattuna ja ryöstettynä.
 
vierass
Alkuperäinen kirjoittaja Mikä minua odottaa?;29805840:
Mikä minua odottaa?
Sinua odottaa se ettette voi pitää mistään sopimuksesta kiinni kun et koskaan kotiin mennessäsi tiedä onko siellä vastassa täysi humalainen vai pienessä sievässä oleva kumppani.


Sinua odottaa se ettei kotona voi koskaan säilyttää viiniä, olutta tai muuta alkoholipitoista. Lupauksista huolimatta ne juodaan pois ja laitetaan esim. vettä tilalle.

Sinua odottaa se että muutaman kerran lupausten pettäminen tulee annettua anteeksi koska mies on ihana, mukava ja rakastat häntä.

Sitten pidemmän päälle tajuat että se alkoholi on ykkönen. Sitten pohdit perhe-elämää. Ja tajuat että et vapaaehtoisesti koskaan voisi lapsillesi tehdä tuollaista karhunpalvelusta ja tuoda niin suurta epävarmuuttaa heidän elämäänsä.

Sitten lopulta eroat. Joten mä voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa ettei kannata lähteä tuohon.

Mä löysin aivan ihanan miehen, hellä, hyvä rakastaja. Osaava käsistään. Kaikin tavoin aivan jumalainen mies. Ja tuo ihana mies kuoli 42 vuotiaana kun sydän ei enää kestänyt alkoholin suurkulutusta...
 
Aamut alkaa A:lla,iltat päättää A...

Itse lyhyen kokemuksen omaavana,voin sanoa,että helvetti on lievä ilmaisu.Mitään ei pysty sopimaan,mitään ei pysty lupaamaan,mitkään sopimukset ja lupaukset ei pysy,ne huuhdotaan alas viimalla,kaljalla..Asioiden mennessä pieleen,syy on sinussa-siinä' selvässä-ei koskaan siinä juopossa.

Yleistäähän ei voi,mutta enpä ole tavannut eläessäni mukavaa alkoholistia.
 
"V ieras"
No mä oon sitten varmaan todellinen ääliö! 8-vuotta alkoholistin kanssa eikä mielessäkään ole erota.
Paljon vaikuttaa se, että miehellä juominen ei ole päivittäistä. Joskus menee kuukausiakin ilman. Ja silloin kun juo, ei juo kotona.
Ikinä ei ole ollut väkivaltainen. Lempeä ja kiltti mies. Kolmatta lasta tässä yritetään.
Meillä arki on ihan tavallista lapsiperhe-elämää. Eikä miehellä ole tapana stressitilanteissa kadota ja tarttua pulloon.

Olen alkanut miettimään, että mahtaako tuo oikeasti olla edes alkoholisti.

En mä silti suosittele suhteeseen alkamista alkoholistin kanssa. Voihan elämä juuri hänen kanssaan olla helvettiä, sitä kun ei etukäteen voi tietää.
 
----
Ainakin hän kuolee nuorempana kuin terveet. Tämä pätee myös 'sokerialkoholisteja eli ylilihavia'! Joutuu miettimään, mitä sitten nuorena leskenä teen.. miten pärjää.
 
dfg
Sinua odottaa se ettette voi pitää mistään sopimuksesta kiinni kun et koskaan kotiin mennessäsi tiedä onko siellä vastassa täysi humalainen vai pienessä sievässä oleva kumppani.


Sinua odottaa se ettei kotona voi koskaan säilyttää viiniä, olutta tai muuta alkoholipitoista. Lupauksista huolimatta ne juodaan pois ja laitetaan esim. vettä tilalle.

Sinua odottaa se että muutaman kerran lupausten pettäminen tulee annettua anteeksi koska mies on ihana, mukava ja rakastat häntä.

Sitten pidemmän päälle tajuat että se alkoholi on ykkönen. Sitten pohdit perhe-elämää. Ja tajuat että et vapaaehtoisesti koskaan voisi lapsillesi tehdä tuollaista karhunpalvelusta ja tuoda niin suurta epävarmuuttaa heidän elämäänsä.

Sitten lopulta eroat. Joten mä voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa ettei kannata lähteä tuohon.
tämä on aivan kuin minun suustani, allekirjoitan 100% jokaisen kohdan... Mies oli alkoholismia lukuunottamatta ihana. alkoholismi vain toi mukanaan sitten myös sen, ettei mihinkään miehen sanomiseen voinut luottaa. pieniinkään asioihin. olin suhteessa mutta käytännössä yksin, en voinut luottaa saavani apua, tukea, seuraa tai mitään muuta vastaavaa kuin sattumalta, jos mies oli selvä/tarpeeksi selvä juuri silloin.

en ole itse alkoholisti mutta muuten vähän rikkinäinen, niin olin valmis seurustelemaan toisen rikkinäisen kanssa. alusta asti vain tajusin sen, että vaikka rakastan miestä ei tästä voi tulla ikinä mitään pysyvää eikä varsinkaan perhettä.
 
storm
Kerronpa mikä minua odotti: Minun poikaystäväni oli orastava alkoholisti kun tapasimme 18-vuotiaana, mutta jotenkin kuvittelin että se kuuluu ikään. Nyt 8 vuotta myöhemmin tilanne on tämä: Hän jätti minut raskaana ollessani (7 vuotta sitten), pyysi vanhempansa hakemaan kamat meidän yhteisestä asunnosta eikä kertonut heille että olen raskaana. Nyt ei tapaa lastaan kuin 2 kertaa vuodessa eikä puheisiin ole minkäänlaista luottoa. En voi edes sanoa tytölle että isä on tulossa katsomaan kun pettää lupauksensa useammin kuin ilmestyy paikalle enkä halua että tyttö pettyy. Vieläkin hän käyttää alkoholia ainakin joka viikonloppu (luultavasti enemmänkin), lisäksi on nykyään myös kannabis- ja bentsokoukussa eikä pärjää päivääkään ilman rauhoittavia. Ihan hirveää, nykyään kierrän kaikki alkoholia käyttävät miehet kaukaa. Nykyinen poikaystäväni on absolutisti ja hyvä niin. Pakko sanoa että en suosittele. Mies pellolle vielä kun ei ole liian myöhäistä :D
 
minä itte
Mistä erottaa alkoholistin ja "vain" suurkuluttajan? Olen ajatellut olevani alkoholisti, mutta nuo kertomukset, jotka ketjussa on, ei ole sitä, mitä oma eloni on. Pystyn käymään töissä AINA, en ole väkivaltainen, en riko lupauksiani, en ole juonut taloamme/omaisuuttamme.. Olen surullinen, olen masentunut, teen joka päivä ruoan, katson lapsille puhtaat vaatteet, muistan vastata Wilma-viesteihin, osallistun vanempainiltoihin, ja käyn siellä töissä, suunnittelen kesälomaa, elän ja hengitän ja juon joka päivä.
 

Yhteistyössä