Mulla kolmas avioliitto menossa. Mistä se kertoo? Se kertoo mm.siitä, että nuoruudessani diagnosoimaton neurologinen tilani tarkoitti, että olin erilainen kuin muut, mutta koin painetta olla samanlainen. Tämä voi johtaa väliaikaiseen psykoottiseen mielenhäiriöön, jolloin ei toimi normaalisti. Kamalia juttua sosiaaliset paineet autistille.
Karkasin kotoa ulkomaille naimisiin itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. Ei ihan moottorisahamurhaaja, mutta melkein. Päästyäni takaisin Suomeen muutaman vuoden kuluttua olin raskaana. Vakuuttuneena etten selviä nuorena äitinä yksin tein virheen nro 2. Olen helkatan vanhoillinen, enkä ole kovin sosiaalinen enkä osaa seurustella. Kuvittelin että samankaltaiset lähtökohdat vrs.aiemman liiton täysin eriävät taustat olisivat tae jostain. Alkoi liitto nro 2, joka oli rebound miehelle, sillä hän oli vastikään eronnut ja palasikin tämän naisen luo erottuamme miehen aloitteesta.
Olin 23v jo kahdesti eronnut kahden pienen lapsen yh. Opin sentäs jotain. Opiskelin ja tein töitä seuraavat vuodet ja seuraava avioliitto koitti vasta ollessani 32v. Tällä tiellä edelleen. Tämä liitto ei ole pakosta aloitettu, pakoretki, toisen ihmisen yritys saada paperit Suomeen tms. Tämän liiton alkuna olivat tunteet, joita aiemmilla kerroilla ei ollut kumminkaan puolin. Asun puolisoni kanssa samassa osoitteessa, mikä erona aiempaan sekin.
myönnän suoraan iloksenne olleeni huono ihminen, impulsiivinen ihminen, väärien motiivien ihminen, hoitoa vaille jäänyt ihminen jokantarkoitti elämänhallinnan menetystä. En kuvittele tehneeni oikein. Oikein olisi ollut elää, opiskella, odottaa. En osannut. Kannan tätä syyllisyyttä sekä silkan kokemani pahuuden aiheuttamia traumoja, inhoa itseäni kohtaan loppuikäni. Mutta siis jatkuvat erot eli 2 kpl voivat johtua ihan siitä, että ihminen on hukassa, eikä osaa.
Karkasin kotoa ulkomaille naimisiin itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. Ei ihan moottorisahamurhaaja, mutta melkein. Päästyäni takaisin Suomeen muutaman vuoden kuluttua olin raskaana. Vakuuttuneena etten selviä nuorena äitinä yksin tein virheen nro 2. Olen helkatan vanhoillinen, enkä ole kovin sosiaalinen enkä osaa seurustella. Kuvittelin että samankaltaiset lähtökohdat vrs.aiemman liiton täysin eriävät taustat olisivat tae jostain. Alkoi liitto nro 2, joka oli rebound miehelle, sillä hän oli vastikään eronnut ja palasikin tämän naisen luo erottuamme miehen aloitteesta.
Olin 23v jo kahdesti eronnut kahden pienen lapsen yh. Opin sentäs jotain. Opiskelin ja tein töitä seuraavat vuodet ja seuraava avioliitto koitti vasta ollessani 32v. Tällä tiellä edelleen. Tämä liitto ei ole pakosta aloitettu, pakoretki, toisen ihmisen yritys saada paperit Suomeen tms. Tämän liiton alkuna olivat tunteet, joita aiemmilla kerroilla ei ollut kumminkaan puolin. Asun puolisoni kanssa samassa osoitteessa, mikä erona aiempaan sekin.
myönnän suoraan iloksenne olleeni huono ihminen, impulsiivinen ihminen, väärien motiivien ihminen, hoitoa vaille jäänyt ihminen jokantarkoitti elämänhallinnan menetystä. En kuvittele tehneeni oikein. Oikein olisi ollut elää, opiskella, odottaa. En osannut. Kannan tätä syyllisyyttä sekä silkan kokemani pahuuden aiheuttamia traumoja, inhoa itseäni kohtaan loppuikäni. Mutta siis jatkuvat erot eli 2 kpl voivat johtua ihan siitä, että ihminen on hukassa, eikä osaa.
Ken guru
Siitä kai ettei ole syystä tai toisesta onnistunut tai halunnut löytää itselleen pitkäaikaista puolisoa.
Ken guru
Kyllä tuolla sen verran rooli päällä olevia mulkkuja löytyy, ettei ihmekään että erotaan.
Se saattaa tarkoittaa sitä, ettei nykyään enää haluta yrittää tai selvittää ongelmia, vaan pistetään lusikat jakoon heti ekan ylämäen kohdalla. Sitten uutta kierrokseen, kunnes tulee eka ylämäki. Ja seuraava... ja seuraava.. Ihmiset on niin mukavuudenhaluisia nykyään, ettei haluta nähdä vaivaa minkään asian eteen.
Ei tuo minusta ole paljon, eikä neljäs parisuhde elämän aikana tarkoita, että "erotaan jatkuvasti". Yli kolmekymppisen kohdalla nehän ovat voineet olla pitkiäkin suhteita. Harva on loppuelämänsä sen ekan poikaystävänsä kanssa, eikä kovin moni varmaan sen opiskeluaikaisenkaan poikaystävän kanssa, jonka kanssa on ehkä ehtinyt asuakin yhdessä.
Niin, en tiedä... jotenkin minusta on ihan ymmärrettävää, ettei vaikka parikymppinen pari ala ravata missään parisuhdeterapeuteilla ja hokea, että "rakkaus on tahtomista", jos kummallakin on sellainen olo, ettei suhde ole sitä, mitä haluttiin. Tai vaikka vain toisellakin olisi sellainen olo. Silloin, kun ei ole lapsia, voi mielestäni paljon helpommin laittaakin ne lusikat jakoon, jos tuntuu ettei suhde syystä tai toisesta toimi. Onhan se totta, että rakkaus on tahtomista, mutta jos toinen kerran ei tahdo olla yhdessä, ei kannata väkisin yrittää käännyttää omaa päätään - muuten voi myöhemmin löytää itsensä tilanteesta, että asiat ovat paljon huonommin ja toteaa, että olisipa pitänyt erota silloin kun ensi kerran tuntui siltä, ja sitten ero on jo hankalampaa, kun on tehty lapsia ja ties mitä. Ja sitten kun valittaa asiaa palstalla, saa ivallisia vastauksia, että "kantsis olla tarkempi, kenen kanssa rupeaa niitä lapsia tekemään".
Eikö suurimmalla osalla kuitenkin ole useampi parisuhde? Kun mukaan lasketaan nekin, joiden kanssa ei ole asuttu - kun ei kai se yhdessä asuminen lopulta niin suuri juttu tai ratkaisevaa ole, ainakaan lapsettomien ihmisten kohdalla.
no joo
Niin oli, pl. se osuus missä alentamalla ylensi itseään.Alkuperäinen kirjoittaja Palstalla jälleen;29806908:
Hyvin kirjoitettu
Elämästäpä sitä ihminen oppii, älä suotta inhoa itseäsi kokemustesi takia!
hkkl
Mä en nuorempana ollut lainkaan parisuhteesta kiinnostunut, mutta niin vain aina löysin itseni pitkästä suhteesta, kunnes sain pyristeltyä irti. Viimeisessä tein sen virhepäätöksen, etten lähde, kun luulin, ettei Se mies mun kaa kauaa olisi.
Häh?
En tiennytkään olevani jollain lailla epäonnistunut. Menin nuorena 18 v naimisiin vanhemman miehen kanssa. Hän manipuloi ja söi itsetuntoni pohjamutiin 8 vuoden aikana. Sain voimia lähteä liitosta, otin laastarisuhteen joka kesti vuoden kunnes itsetunto taas lähellä normaalia. Sitten seurustelin 2 vuotta, erosin, seurustelin vuoden, erosin, asuin reilun vuoden alkoholistiksi muuton jälkeen paljastuneen miehen kanssa, erosin. Nyt naimisissa, yhdessä 6 vuotta ja lapsi.
Nyt elämässä tuntuu siltä että on oikeasti löytänyt sen ihmisen ketä rakastan enemmän kuin mitään. Olen aiemmista suhteista vain miettinyt että ne ovat olleet elämää joka on kouluttanut ja tehnyt minusta sen mikä nyt olen. Tunnen itseni ja tiedän mitä haluan elämältäni. Eikai kukaan oikeaati usko että sen ekan kumppanin kanssa on pakko olla loppuelämä vaikka miltä tuntuisi ja mitä tapahtuisi? Elämän tarkoitus on olla onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä nyt on. Eikä se aina tule ilmaiseksi ja itsestään...
Nyt elämässä tuntuu siltä että on oikeasti löytänyt sen ihmisen ketä rakastan enemmän kuin mitään. Olen aiemmista suhteista vain miettinyt että ne ovat olleet elämää joka on kouluttanut ja tehnyt minusta sen mikä nyt olen. Tunnen itseni ja tiedän mitä haluan elämältäni. Eikai kukaan oikeaati usko että sen ekan kumppanin kanssa on pakko olla loppuelämä vaikka miltä tuntuisi ja mitä tapahtuisi? Elämän tarkoitus on olla onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä nyt on. Eikä se aina tule ilmaiseksi ja itsestään...
säpäle harmaana
En kyllä esimerkiksi pidä äitiäni "jatkuvana eroajana", vaikka hänellä neljäs suhde onkin jo menossa. Kaksi puolisoa petti ja yksi kuoli. Naimisissa hän on ollut kaksi kertaa, ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta, viimeisin avioliitto on kestänyt jo lähes 10 vuotta. Onko se nyt sitten jatkuvaa eroamista, ei minusta.
Se kertoo siitä, että on ollut valmis aloittamaan uudestaan eikä ole suostunut jäämään katkerana vanhaksi pojaksi/piiaksi.
Muusta se ei kerro millään tasollla, kaikki muu on vain spekulointia ja hyvin usein ihmisten pahan puhumista toisesta.
Jos tunnet henkilön oikeasti ja yksityiskohdat hänen suhteestaan, voinet tehdä ehkä tarkempia arvauksia, mutta todellisuudessa vain suhteen / suhteiden osapuolet osaa sanoa missä meni vikaan.
Mahdollisuuksia spekulaatioon on vaikka kuinka ja suoraan esimerkiksi arvuuttelu sillä, että "ei viitsi nähdä vaivaa ongelmien kanssa" on vain osoitus siitä miten vähän viitsii antaa ihmisille arvoa "koska onhan se nyt jo monta kertaa eronnut, pakkohan siinä on jotain vikaa olla sitten".
Kun jos spekulaatioon nyt mennään niin ennemmin ajattelisin niin, että kyseessä on ihminen jolla on sellaisia arvoja mitä ei ole valmis hylkäämään / vähättelemään "vain siksi", että on rakastunut.
Oli ne arvot mitä tahansa ja olipa ne yhtään omieni kanssa linjassa.
Minusta sellainen automaattinen muiden ihmisten "nenän vartta pitkin" katseleminen on paljon enemmän osoitus henkilön omasta kitkerästä ja pessimistisestä asenteesta kuin sen eronneen / karanneen.
Ja jos nyt oikeasti mietitään eroamista ja sen väitettyä suosiota nykyaikana, niin toivoisin että useampi eroaisi kunnes löytää sellaisen jonka kanssa ei tarvitse niistä tärkeistä asioista tapella joka käänteessä.
Ero on aina parempi kuin se, että toisen vastentahtoisesti yrittää pakottaa toimimaan niinkuin itse haluaa, se ei tule kestämään ikinä, että toisen perusluonnetta tai tahtoa vastaan eletään jatkuvasti elämää.
Jos sen asian ihmiset ymmärtäisivät, että parempi olla yksin ja vapaa henkisesti, kuin vuosia noidanringissä, niin täällä maailmassa olisi enemmän onnellisia ja vähemmän katkeria muita tuomitsevia ihmisiä.
Muusta se ei kerro millään tasollla, kaikki muu on vain spekulointia ja hyvin usein ihmisten pahan puhumista toisesta.
Jos tunnet henkilön oikeasti ja yksityiskohdat hänen suhteestaan, voinet tehdä ehkä tarkempia arvauksia, mutta todellisuudessa vain suhteen / suhteiden osapuolet osaa sanoa missä meni vikaan.
Mahdollisuuksia spekulaatioon on vaikka kuinka ja suoraan esimerkiksi arvuuttelu sillä, että "ei viitsi nähdä vaivaa ongelmien kanssa" on vain osoitus siitä miten vähän viitsii antaa ihmisille arvoa "koska onhan se nyt jo monta kertaa eronnut, pakkohan siinä on jotain vikaa olla sitten".
Kun jos spekulaatioon nyt mennään niin ennemmin ajattelisin niin, että kyseessä on ihminen jolla on sellaisia arvoja mitä ei ole valmis hylkäämään / vähättelemään "vain siksi", että on rakastunut.
Oli ne arvot mitä tahansa ja olipa ne yhtään omieni kanssa linjassa.
Minusta sellainen automaattinen muiden ihmisten "nenän vartta pitkin" katseleminen on paljon enemmän osoitus henkilön omasta kitkerästä ja pessimistisestä asenteesta kuin sen eronneen / karanneen.
Ja jos nyt oikeasti mietitään eroamista ja sen väitettyä suosiota nykyaikana, niin toivoisin että useampi eroaisi kunnes löytää sellaisen jonka kanssa ei tarvitse niistä tärkeistä asioista tapella joka käänteessä.
Ero on aina parempi kuin se, että toisen vastentahtoisesti yrittää pakottaa toimimaan niinkuin itse haluaa, se ei tule kestämään ikinä, että toisen perusluonnetta tai tahtoa vastaan eletään jatkuvasti elämää.
Jos sen asian ihmiset ymmärtäisivät, että parempi olla yksin ja vapaa henkisesti, kuin vuosia noidanringissä, niin täällä maailmassa olisi enemmän onnellisia ja vähemmän katkeria muita tuomitsevia ihmisiä.
häääh
Naisille kysymys, jos sinkkunainen laittaa treffisivuille ilmoitukseen hakukriteereihin miehen kohdalle että on oltava söpö, niin mitä tämä söpöys teidän mielestänne tarkoittaa?
"vierailija"
Me oltiin mun miehen kans 19v. kun mentiin naimisiin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen. Ei tunnettu toisiamme kytännössä ollenkaan, mut oltiin tosi rakastuneita ja päätettiin että ollaan koko elämä yhdessä ja selvitetään kaikki ongelmat mitä tulee (uskottomuus ainut, mistä olis ehkä liian vaikeeta päästä yli). Tänä vuonna vietetään 13-vuotis hääpäivää ja rakastetaan toisiamme tosi paljon edelleen. Meillä on kolme ihanaa lasta . Kriisejä ja vaikeuksiakin meillä on tietysti ollut, mut ollaan haluttu tehdä kaikkemme että tää suhde toimii. Me ollaan niin oikeet toisillemme ja meillä on tosi samanlaiset arvot. Onnellinen tarina meillä siis.