jkdsjr
Pakko kirjottaa jonnekin, kun ei kukaan paitsi lapsen isä tiedä vielä raskaudestani, ja hänkin asuu vielä toisella paikkakunnalla, joten olen tässä pääsiäisen pyhät yksinäni miettinyt asiaa.
Tänään tuli raskausviikkoja 12+0 täyteen, en ole käynyt missään varhaisultrassa tms. joten huomenna eka ultra. Neuvolassa kävin rv 7+4 ja sydänääniä yritti kuunnella mut eihän niitä noilla viikoilla taida kuulla normaalistikaan, sanoi kuitenkin että voidaan yrittää jos haluan, kun kierto ollut hieman epäsäännöllinen keskenmenon jälkeen niin ei sitten täysin voi olla varma pitääkö viikot paikkaansa..
Ja minulla siis takana keskeytynyt keskenmeno viime syksynä, joka todettiin ekassa ultrassa viikolla 13, kehitys oli pysähtynyt joskus 8-9 viikoilla. Kokemus oli todella rankka ja mieskään ei osannut olla tukena joten jäin todella yksin, en pystynyt kertomaan kenellekään muulle asiasta. Jouduin olemaan sairaalassa melkein kaksi vuorokautta, kun kohtu ei lääkkeillä tyhjentynytkään kokonaan ja menetin verta todella paljon ja lopulta oli jo melkein yö kun päädyttiin kaavintaan. Eikä ne sitten päästäneet pois heti aamullakaan kun halusivat vielä tarkkailla vointia enkä osannut sanoa saisinko ketään kotiin avuksi. Näen tästä joskus vieläkin painajaisia ja muistan että kivut olivat aivan järkyttävät, enkä alkuun osannut vaatia kunnon kipulääkkeitäkään kun olin jotenkin niin sekaisin ja voimaton.
Tässä raskaudessa oireet (pahoinvointi, väsymys, niistän verta, ruokahaluttomuus jne) ovat olleet paljon voimakkaammat, alkoivat siellä rv 7 ja jatkuu edelleen. Viimeksi oli enempi sellaista kuvotusta, ei tainnut edes sen kummemmin olla väsymystä. Jotain niukkaa vuotoa tuli muutama päivä ennen ultraa, ja oireet loppui kuin seinään. Nyt ei ole tainnut olla mitään vuotoa koko aikana, ja maha on jo alkanut pyöristyä. Eli kaikki kuulostaa "hyvältä". Mutta toisaalta viimeksikin epäily keskenmenosta alkoi herätä vasta siellä rv 12 lopulla, vaikka sikiö oli kuollut jo viikkoja aikaisemmin.
Nyt siis pelkään aivan tajuttomasti uutta keskeytynyttä keskenmenoa, tai että olisi vain tuulimuna. Ultra on vasta iltapäivällä ja tuntuu että pää leviää minä hetkenä hyvänsä. En tiedä jaksaako tätä kukaan lukea, mutta ehkä tämä kirjoittaminen helpottaa itseä.
Onko muilla saman tyyppisiä kokemuksia? Te joilla ollut peräkkäisiä keskenmenoja, miten siitä on selvinnyt?
Tänään tuli raskausviikkoja 12+0 täyteen, en ole käynyt missään varhaisultrassa tms. joten huomenna eka ultra. Neuvolassa kävin rv 7+4 ja sydänääniä yritti kuunnella mut eihän niitä noilla viikoilla taida kuulla normaalistikaan, sanoi kuitenkin että voidaan yrittää jos haluan, kun kierto ollut hieman epäsäännöllinen keskenmenon jälkeen niin ei sitten täysin voi olla varma pitääkö viikot paikkaansa..
Ja minulla siis takana keskeytynyt keskenmeno viime syksynä, joka todettiin ekassa ultrassa viikolla 13, kehitys oli pysähtynyt joskus 8-9 viikoilla. Kokemus oli todella rankka ja mieskään ei osannut olla tukena joten jäin todella yksin, en pystynyt kertomaan kenellekään muulle asiasta. Jouduin olemaan sairaalassa melkein kaksi vuorokautta, kun kohtu ei lääkkeillä tyhjentynytkään kokonaan ja menetin verta todella paljon ja lopulta oli jo melkein yö kun päädyttiin kaavintaan. Eikä ne sitten päästäneet pois heti aamullakaan kun halusivat vielä tarkkailla vointia enkä osannut sanoa saisinko ketään kotiin avuksi. Näen tästä joskus vieläkin painajaisia ja muistan että kivut olivat aivan järkyttävät, enkä alkuun osannut vaatia kunnon kipulääkkeitäkään kun olin jotenkin niin sekaisin ja voimaton.
Tässä raskaudessa oireet (pahoinvointi, väsymys, niistän verta, ruokahaluttomuus jne) ovat olleet paljon voimakkaammat, alkoivat siellä rv 7 ja jatkuu edelleen. Viimeksi oli enempi sellaista kuvotusta, ei tainnut edes sen kummemmin olla väsymystä. Jotain niukkaa vuotoa tuli muutama päivä ennen ultraa, ja oireet loppui kuin seinään. Nyt ei ole tainnut olla mitään vuotoa koko aikana, ja maha on jo alkanut pyöristyä. Eli kaikki kuulostaa "hyvältä". Mutta toisaalta viimeksikin epäily keskenmenosta alkoi herätä vasta siellä rv 12 lopulla, vaikka sikiö oli kuollut jo viikkoja aikaisemmin.
Nyt siis pelkään aivan tajuttomasti uutta keskeytynyttä keskenmenoa, tai että olisi vain tuulimuna. Ultra on vasta iltapäivällä ja tuntuu että pää leviää minä hetkenä hyvänsä. En tiedä jaksaako tätä kukaan lukea, mutta ehkä tämä kirjoittaminen helpottaa itseä.
Onko muilla saman tyyppisiä kokemuksia? Te joilla ollut peräkkäisiä keskenmenoja, miten siitä on selvinnyt?
