Olen kyllä nähnyt päälle kolmekymppisenä pariutuvan sellaisen hyvän, ts. kiltin, töissäkäyvän, toimeentulevan, urheilevan ja hyvännäköisen miehen. Ehkä ujous oli syynä, ettei aikaisemmin pariutunut, mutta noitakin käy. (Itse olin silloin varattu enkä siksi iskenyt kiinni.)
Mistä te kaivatte noita nk hyviä miehiä?
- Viestiketjun aloittaja Jehnny Tightlips
- Ensimmäinen viesti
kyllä minunkin miehessäni vikoja on, ei mitään liittoa tuhoavaa kuitenkaan.Tästä vasta kärsineenä miehen yksi "vika" on LAULAMINEN
ja se tartuttaa sen lapsiinkin. Juuri kuuntelin konsertin kun 3v ja ukko laulaa ei-ihan-yhteen-ääneen vieressä "jänis istuu maassa" laulun tahtiin "jo-os sulta tu-lee aivastus, aivastus..." Ukolla on joku pakkomielle aina laulella omituisten kappaleiden tahtiin näkemäänsä ja kokemaansa... Onneksi lähinnä kotona vain. Välillä tekee mieli lähteä karkuun.Löydän minäkin aina nalkutuksen aihetta, vähän "vakavempaakin". Vaan enpä ole itsekään täydellinen
kyse on siitä millaisten miinusten kanssa on valmis elämään ja voittaako ne plussat kuitenkin miinukset reippaasti.Näin se monesti on. Naisella voi olla erilaisia listoja kumppanista, mutta käytännössä joka mies voi hurmata naisen oikealla käytöksellä ja mielikuvilla. Se se ratkaisevin on. Ja ulkonäön merkitys miehellä on valtavasti kasvanut 90-luvulta.
Eli nainen tavallaan sokkona valitsee miehen, mies "herättää" naisen seuraamaan itseään niin sanotusti. Jos siinä onnistuu, pääsee ainakin sänkyyn yleensä. Eli naisten markkinat, mutta miesten "käytännön peli". Mies on kuin musta aukko, joka imaisee naisen ilman että nainen kovin äkkiä selvittää, millainen _ihminen_ tämä hänet "nielaissut" mies on.
Rentun salaisuus on se haasteellisuus ja kuvia kumartelemattomuus. Normimiehestä näitä ei niin löydy. Sääli, että mies, joka on kunnollinen MUTTA haasteellinen tipahtaa herkästi myös ulos. Naisille miehet eivät voi olla kovin monenlaisia, etenkään tällaisessa maassa, vaan yleisimmät kategoriat ovat nuo kunnollinen/tylsä vs. renttu/jännittävä. Se on hieman harmi silloin jos mies ottaa molemmista vaikutteita kuten itse. Itse saan "perusnaiset" aika hyvin kiinnostumaan, mutten aina niitä naisia, jotka itseä kiinnostavat.
"Jani"
Jos sitä miestä etsii asenteella pillu paljaana bailaamaan ja paikkana baari, niin
a) Minkälaisia miehiä oikeastaan olet hakemassa?
b) Minkälaiset miehet kiinnostuvat sinusta?
c) Minkälaisia suhteita kuvittelette syntyvän?
Tällä tavalla sen kiltin, lapsirakkaan, inhimillisen ja kaikinpuolin mukavan pakkauksen löytäminen on todella epätodennäköistä.
a) Minkälaisia miehiä oikeastaan olet hakemassa?
b) Minkälaiset miehet kiinnostuvat sinusta?
c) Minkälaisia suhteita kuvittelette syntyvän?
Tällä tavalla sen kiltin, lapsirakkaan, inhimillisen ja kaikinpuolin mukavan pakkauksen löytäminen on todella epätodennäköistä.
Kyllä se nuoruuden romantisoitu idealismi viimestään päältä 30-kymppisenä karisee, kun on katseltu sitä renttuilua ihan riittämiin. Nykyinen mies on nk. kunnon mies, ehkä jostain tylsä (ts. hoitaa velvollisuutensa töissä ja kotona, puhuu, pussaa ja hieroo selkää, ainakin pyydettäessä), mutta mulle juuri täydellinen. Täytynee myöntää, että nuorempana tuskin olisin kiinnostunut just ton kunnollisuuden tähden, mut nyt se on parasta mitä tiedän. Ei tarvinnut edes etsiä, kun kaverin illanistujaisissa istahti viereen ja siihen jämähti.
Ei tarvinnut edes etsiä, kun kaverin illanistujaisissa istahti viereen ja siihen jämähti.
"vvieras"
Musta tuntuu, että miehet ei kyllä itse tiedä, minkänäköinen on komea mies naisten silmissä. Tämäkin toki makukysymys. En ainakaan itse voisi ottaa miestä, joka ei ulkonäöllisesti sytytä. Miten sellaisen miehen kanssa voisi edes seksiä harrastaa. Toki sellainen nainen, joka ei seksistä välitä, voi toki sellaisen miehen ottaa, mutta onko se mies sitten tyytyväinen. Tuskinpa.
Esimerkiksi ylipaino, huono hiustyyli, huono pukeutumistyyli on ainakin sellaisia täysiä turn offeja.
Jos sellaiseen mielenhäiriöön ikinä joutuisin, että alkaisin miestä elämääni taas kaivata niin ihan uteliaisuudesta tiedustelen, että mistä sellaisen kiltin, lapsirakkaan, inhimillisen ja kaikinpuolin mukavan pakkauksen sitten löytää?
Tiedätkö miksi? Koska kun olet tekemisissä ehkä ihan kivan (näköisen) naisen kanssa, voit pitää pään kylmänä ja miettiä miten hänet voisi hurmata. Mutta jos itse sekoat, alat käyttäytyä sen mukaisesti.
No ei sitä aloitetta "oudoissa paikoissa" ihan sillai tehdä, et käydään nykäisemässä jokaista vastaantulevaa hihasta ja ehdotellaan. Sillai saa vaan äkkiä poliisipartion paikalle.
Kyl se käy ihan samaan tapaan kuin kapakassakin. Semmoista uskaltaa lähestyä joka vastaa katseeseen sekunnin liian pitkään. Saat muuten kapakassakin olla lähestymisyrityksiltä jokseenkin rauhassa jos et katsele muuta kuin tuoppiasi, varpaankärkiäsi ja vastapäistä seinää.
Toi on just se tavallinen tarina, mutta ehkä hieman maasidonnainen asia tuo myösKyllä se nuoruuden romantisoitu idealismi viimestään päältä 30-kymppisenä karisee, kun on katseltu sitä renttuilua ihan riittämiin. Nykyinen mies on nk. kunnon mies, ehkä jostain tylsä (ts. hoitaa velvollisuutensa töissä ja kotona, puhuu, pussaa ja hieroo selkää, ainakin pyydettäessä), mutta mulle juuri täydellinen. Täytynee myöntää, että nuorempana tuskin olisin kiinnostunut just ton kunnollisuuden tähden, mut nyt se on parasta mitä tiedän.
Ja kyllä poikkeuksiakin on jopa omassa maassamme, olen tutustunut sangen nuoriin naisiin, jotka antavat arvon kypsyydelle, herrasmieshommille, yms. Mutta varmaan paljon on noita, jotka etsivät sitä aika täydellistä ja esimerkiksi ovat pinnallisempia miehestä ja toivovat jotain jännitystä. Myös nuorilla naisilla mm. miehen iho, kroppa, hiukset ja vaatteet sun muu ehkä miehessä "vähemmän olennainen" tuntuu merkkaavan enemmän. Vanhemmat naiset (25+) pitävät miehen silmistä selvästi eniten ja ovat vähemmän ulkonäköä katsovia - vaikkeivat varmaan pahakseen pane itsestä huolehtivaa miestä.
Tiedän tuonkin. Mutta olen persoonana todella avoin, en pysty salaamaan kiinnostustani tai tunteitani perustasolla. Mulle onkin tärkeää, että nainen ei hae ihan kivikasvoista, tosi hillittyä miestä kun sen tyyppinen en itse ole. Olen rauhallinen mutta myös ulospäinsuuntautunut.
zurp
suurin osa tuntemistani kunnollisista kilteistä miehistä (myös omani) ovat DI:tä tahi vastaavia ns. nörttejä.
Mä kyllä voisin käydä nykäisemässä (hihasta), jos olisi pitkätukkainen mutta kuitenkin miehennäköinen blondi.
Juu, no uskon että varmasti aika moni nuori nainen (alle 25) osaa arvostaa kypsyyttä, kunnollisuutta, kohteliaisuutta jne., mutta onkin sitten eri asia kuinka monelle se riittää pidemmän päälle. Harvempi varmaan myöskään hakemalla hakee itselleen renttua miestä ts. epäkunnollista, mutta esim. tietyt kunnolliset piirteet naisessa vetävät renttuja magneetin lailla ja voimakkaalla hoivavietillä varustetut naiset tällaisiin herkästi lankeaa.Toi on just se tavallinen tarina, mutta ehkä hieman maasidonnainen asia tuo myös
Viimeksi muokattu:
itse löysin tuollaisen miehen netistä ja ei muuten ole myöskään tylsä niinkuin tuolla joku kuvaili että kunnolliset miehet sellaisia ovat
ja ei muuten ole myöskään tylsä niinkuin tuolla joku kuvaili että kunnolliset miehet sellaisia ovat
viaras
On se kunnollisilla miehillä vaikeaa. Osa ei saa naista koskaan ja se onnellinen osa, jonka sen naisen joskus löytää, tulee petetyksi kun on niin tylsä.
Kunnollinen ja tylsä ei missään nimessä ole synonyymeja
Totta, hyvä pointti tuo hoivaaminen. Miehen "keskeneräisyys" tuntuu olevan aika monelle naiselle tärkeää, vähän erikoisesti ehkä sikäli että musta hyvässä parisuhteessa on kaksi omin jaloin seisovaa MUTTA toista tarvitsevaa ihmistä. Eli jos miehellä asiat on "liian hyvin" niin naisen hoivailu ei löydä kohdetta, mutta miehellä ei saa olla asiat niin huonosti myöskään, että hänestä tulee säälittävä.
Mä itse olen aika ehyt ja vahva persoonallisuus mutta kyllä mussa tuota hoivan tarvettakin on. Oon oppinut, että tietty epätäydellisyyden näyttö on etu, mutta säälittävyys huono, samoin ehkä se jos mies ei hallitse tilannetta tietyllä tapaa tarpeeksi, osaa "viedä" sitä. Ujous miehessä on mielestäni enemmän huono kuin hyvä asia useimmille naisille ihan alkuun tutustuttaessa, mutta vähemmän paha asia aluksi kun ollaan intiimimmin. Mä taas tykkään olla iholla vähintään toisella tapaamisella (ainakin kosketella ja halia) ja ellei niin käy niin se ei tunnu hyvältä. Se on mulle niin olennaista.